Olen keskinäisen testamentin toissijaissaaja , täydellä omistusoikeudella viimeksi kuolleen jälkeen . Olen vasta ollut perunkirjoituksessa, mutta en ole mitään siellä allekirjoittanut. Voinko luopua vielä perinnöstä lapsilleni?
perinnöstä luopuminen
kysymys8
41
727
Vastaukset
- Nix_naxin fani
Revit vaan testamentin, silleen se onnistuu.
- vero.fi
"Voiko testamentista luopua?
Testamentinsaajana oleva henkilö voi halutessaan luopua testamenttiin perustuvista oikeuksistaan joko kokonaan tai osittain. Luopuminen voi olla ns. tehokas luopuminen, jolloin luopuja vapautuu myös perintöveron suorittamisvelvollisuudesta tai ns. tehoton luopuminen, jolloin luopuja ei vapaudu perintöverosta. Jos testamentista luovutaan tehokkaasti, omaisuus menee testamentin toissijaiselle saajalle. Ellei toissijaista saajaa ole, omaisuuden saavat testamentinsaajan jälkeläiset, jos he ovat testamentintekijän perillisiä, tai muut yleistestamentin saajat. Jos testamentti raukeaa luopumisen vuoksi, omaisuus siirtyy lakisääteisen perimysjärjestyksen mukaisesti perillisille."
http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Usein_kysyttya/Perinto_ja_lahjaverotus__usein_kysyttya(15124)#Voikotestamentistaluopua - tix_tax
Polta testamentti tai "unohda" se jonnekin sopivaan paikkaan ("unohda" se vaikka tapetin alle jos satut tekemään tapettitöitä). Tällainen on tietenkin lainvastaista, mutta täällä on suositeltu tekemään tuollaista ihan hyvällä omatunnolla.
Voi kuulemma muiden kanssa yhdessäkin sopia tuollaiset polttamiset, repimiset ja salaamiset. Jos jää kiinni vilungista ja tulee vero- tai muita seuraamuksia, niin so not?!- miten on?
Ap ei mainitse, onko hän (ja siis myös hänen lapsensa) testamentin tekijäin lakimääräisiä perillisiä. Jos eivät ole, testamentin hävittäminen ei johda ainakaan siihen, että perintö menisi ap:n lapsille.
Täällä omatekoiset "tietäjät" levittävät mielipiteitään asioista, jotka menevät heidän ymmärryksensä yli.
Täällä kukaan ei tietääkseni ole suositellut testamentin polttamista/repimistä/salaamista.
Sen sijaan täällä on kerrottu olevan mahdollista, että testamenttiin ei vedota, vaan se passiivisena pysyttelemällä "unohdetaan". Tällöin ei ole kysymys oikeustoimesta nimeltä "testamentista luopuminen", kuten nuo "tietäjät" innoissaan ovat julistaneet. "Oikeustoimi" nimittäin on t a h d o n i l m a i s u, jolla perustetaan, muutetaan tai kumotaan oikeussuhde. Passiivisena pysyminen, "unohtaminen" ei ole tahdonilmaisu eikä perusta, muuta tai kumoa mitään.
Siviilioikeuden professori, perintökaaren isäksi sanottu Aulis Aarnio, kirjoittaa teoksessaan Suomen jäämistöoikeus II (Helsinki 1991) seuraavaa:
"Testamentinsaaja voi joka tapauksessa pelkästään passiivisena pysyttelemällä ["unohtamalla", huom. nix_nax] jättää saantonsa hyödyntämättä."
Jos hän on testamentin ainoa edunsaaja, hän tuolla passiviteetillaan ja saannon hyödyntämättä jättämisellä - toisin kuin täällä on intetty - ei syyllisty mihinkään.
Sen verran sinnikkäiksi nuo "tietäjät" olen todennut, että oletan heidän tähänkin tuppaavat mielipiteitään esittämään. Se on heidän oikeutensa. Minä en tästä aiheesta pitempään vääntöön ryhdy.- Perinnön luovutus
nix_nax kirjoitti:
Täällä omatekoiset "tietäjät" levittävät mielipiteitään asioista, jotka menevät heidän ymmärryksensä yli.
Täällä kukaan ei tietääkseni ole suositellut testamentin polttamista/repimistä/salaamista.
Sen sijaan täällä on kerrottu olevan mahdollista, että testamenttiin ei vedota, vaan se passiivisena pysyttelemällä "unohdetaan". Tällöin ei ole kysymys oikeustoimesta nimeltä "testamentista luopuminen", kuten nuo "tietäjät" innoissaan ovat julistaneet. "Oikeustoimi" nimittäin on t a h d o n i l m a i s u, jolla perustetaan, muutetaan tai kumotaan oikeussuhde. Passiivisena pysyminen, "unohtaminen" ei ole tahdonilmaisu eikä perusta, muuta tai kumoa mitään.
Siviilioikeuden professori, perintökaaren isäksi sanottu Aulis Aarnio, kirjoittaa teoksessaan Suomen jäämistöoikeus II (Helsinki 1991) seuraavaa:
"Testamentinsaaja voi joka tapauksessa pelkästään passiivisena pysyttelemällä ["unohtamalla", huom. nix_nax] jättää saantonsa hyödyntämättä."
Jos hän on testamentin ainoa edunsaaja, hän tuolla passiviteetillaan ja saannon hyödyntämättä jättämisellä - toisin kuin täällä on intetty - ei syyllisty mihinkään.
Sen verran sinnikkäiksi nuo "tietäjät" olen todennut, että oletan heidän tähänkin tuppaavat mielipiteitään esittämään. Se on heidän oikeutensa. Minä en tästä aiheesta pitempään vääntöön ryhdy.>>Jos hän on testamentin ainoa edunsaaja, hän tuolla passiviteetillaan ja saannon hyödyntämättä jättämisellä - toisin kuin täällä on intetty - ei syyllisty mihinkään.>>
JOS näin olisi, että testamentinsaaja on AINOA edunsaaja, niin kuten todettua, hän ei syyllistyisi mihinkään laittomuuksiin. Tästähän kävimme keskustelua NIx_naxin kanssa, kun hän kertoi testamentista, jolla perittäväoli tehnyt perillisensä perinnöttömäksi.
Mutta kun on muita toissijaisia perillisiä, edellä oleva ei tietenkään käy päinsä. Tästähän Nix_naxin sitten vain väänsi ja väänsi ymmärtämättä asiaa. Perinnön luovutus kirjoitti:
>>Jos hän on testamentin ainoa edunsaaja, hän tuolla passiviteetillaan ja saannon hyödyntämättä jättämisellä - toisin kuin täällä on intetty - ei syyllisty mihinkään.>>
JOS näin olisi, että testamentinsaaja on AINOA edunsaaja, niin kuten todettua, hän ei syyllistyisi mihinkään laittomuuksiin. Tästähän kävimme keskustelua NIx_naxin kanssa, kun hän kertoi testamentista, jolla perittäväoli tehnyt perillisensä perinnöttömäksi.
Mutta kun on muita toissijaisia perillisiä, edellä oleva ei tietenkään käy päinsä. Tästähän Nix_naxin sitten vain väänsi ja väänsi ymmärtämättä asiaa.Tämän toisen innokkaan "tietäjän" kanssa en kinasteluun lähde, mutta sen verran valistan, että jos testamentin sisältö kuuluu (kuten toisessa keskustelussa ap:n kuului) "määrään, että kaiken omaisuuteni saa A", niin testamentissa EI ole toissijaista testamentinsaajaa, siinä on yksi ainoa edunsaaja, poika A. Toissijaissaaja testamentissa olisi, jos se kuuluisi "määrään, että kaiken omaisuuteni saa A ja hänen kuoltuaan B". Viimeksimainitun kaltaista testamenttia A:n ei sovi "unohtaa", koska sillä hän aiheuttaa vahinkoa B:lle.
- Perinnön luovutus
nix_nax kirjoitti:
Tämän toisen innokkaan "tietäjän" kanssa en kinasteluun lähde, mutta sen verran valistan, että jos testamentin sisältö kuuluu (kuten toisessa keskustelussa ap:n kuului) "määrään, että kaiken omaisuuteni saa A", niin testamentissa EI ole toissijaista testamentinsaajaa, siinä on yksi ainoa edunsaaja, poika A. Toissijaissaaja testamentissa olisi, jos se kuuluisi "määrään, että kaiken omaisuuteni saa A ja hänen kuoltuaan B". Viimeksimainitun kaltaista testamenttia A:n ei sovi "unohtaa", koska sillä hän aiheuttaa vahinkoa B:lle.
Valistan Nix_naxia, että toisessa keskustelussa testamentissa oli TOISSIJAISIA testamentinsaajia. Miksi näin oli, vaikka testamentin sisältö oli juuri kuten Nix_nax esittää: "määrään, että kaiken omaisuuteni saa A" ?
Koska kysymyksessä oli testamentin tulkintatilanne.
Toisessa keskustelussa tilanne oli se, että A ainoana testamentissa mainittuna testamentinsaajana oli luopumassa testamenttiin perustuvasta oikeudestaan saada jäämistöomaisuutta. Tähän tilanteeseen testamentista ei löytynyt ohjetta, miten toimia, koska TOISSIJAISMÄÄRÄYSTÄ ei testamentissa ollut.
Testamenttia on tulkittava ensisijassa niin kuin sen tekijä on tarkoittanut. Mutta jos testamentin sisällöstä ei saada selvyyttä sen sanamuotoa tulkitsemalla tai se on sanonnaltaan puutteellinen (= ei kerro miten sitä on tietyssä tilanteessa tulkittava), noudatetaan perintökaaren 11 luvun ohjeita. PK 11:6 on säännös, jonka mukaan testamentinsaajan sijaan tulevat hänen lapsensa, jos he olisivat myös perittävän perillisiä.
Niinpä testamenttia PK 11:6 nojalla tulkittaessa testamentista luopumistilanteessa, A:n sijaan tuli testamentinsaajan lapset. Lapsilla on sijaisperillisinä ollut oikeus saada se osuus testamentin mukaisesta omaisuudesta, mistä A luopui.
Testamentin unohtamisella tai siitä passiivisesti jättäytymällä, lopputulos ei ollut sama kuin edellä PK 11:6 mukaisella tavalla jaettaessa. Siksi viimeksi mainittu perinnönjako oli lain vastainen ja aiheutti vahinkoa A:n lapsille, koska nämä jäivät ilman toissijaisina testamentinsaajina oikeutetusti saamaa jäämistöomaisuutta. Perinnön luovutus kirjoitti:
Valistan Nix_naxia, että toisessa keskustelussa testamentissa oli TOISSIJAISIA testamentinsaajia. Miksi näin oli, vaikka testamentin sisältö oli juuri kuten Nix_nax esittää: "määrään, että kaiken omaisuuteni saa A" ?
Koska kysymyksessä oli testamentin tulkintatilanne.
Toisessa keskustelussa tilanne oli se, että A ainoana testamentissa mainittuna testamentinsaajana oli luopumassa testamenttiin perustuvasta oikeudestaan saada jäämistöomaisuutta. Tähän tilanteeseen testamentista ei löytynyt ohjetta, miten toimia, koska TOISSIJAISMÄÄRÄYSTÄ ei testamentissa ollut.
Testamenttia on tulkittava ensisijassa niin kuin sen tekijä on tarkoittanut. Mutta jos testamentin sisällöstä ei saada selvyyttä sen sanamuotoa tulkitsemalla tai se on sanonnaltaan puutteellinen (= ei kerro miten sitä on tietyssä tilanteessa tulkittava), noudatetaan perintökaaren 11 luvun ohjeita. PK 11:6 on säännös, jonka mukaan testamentinsaajan sijaan tulevat hänen lapsensa, jos he olisivat myös perittävän perillisiä.
Niinpä testamenttia PK 11:6 nojalla tulkittaessa testamentista luopumistilanteessa, A:n sijaan tuli testamentinsaajan lapset. Lapsilla on sijaisperillisinä ollut oikeus saada se osuus testamentin mukaisesta omaisuudesta, mistä A luopui.
Testamentin unohtamisella tai siitä passiivisesti jättäytymällä, lopputulos ei ollut sama kuin edellä PK 11:6 mukaisella tavalla jaettaessa. Siksi viimeksi mainittu perinnönjako oli lain vastainen ja aiheutti vahinkoa A:n lapsille, koska nämä jäivät ilman toissijaisina testamentinsaajina oikeutetusti saamaa jäämistöomaisuutta.Ei sinun kanssasi hyödytä jatkaa, kun toista edelleen virheellistä mantraasi toissijaisista testamentinsaajista. Sellaisia ei ole, kun testamentin sisältö kuuluu "määrään kaiken omaisuuteni A:lle. A on ainoa testamentinsaaja, mitään toissijaista testamentinsaajaa ei ole. Mutta kun yksinkertainenkaan asia ei näy menevän kalloosi, niin olkoon. Tämän totesin jo toisessa keskustelussa, ja tässä se jatkuisi samaa rataa, joten olkoon .....
Kohta saat avuksesi toisen höppänän, joten todistelkaa keskenänne täällä asiaanne vaikka koko kesän.- Sianajaja
nix_nax kirjoitti:
Ei sinun kanssasi hyödytä jatkaa, kun toista edelleen virheellistä mantraasi toissijaisista testamentinsaajista. Sellaisia ei ole, kun testamentin sisältö kuuluu "määrään kaiken omaisuuteni A:lle. A on ainoa testamentinsaaja, mitään toissijaista testamentinsaajaa ei ole. Mutta kun yksinkertainenkaan asia ei näy menevän kalloosi, niin olkoon. Tämän totesin jo toisessa keskustelussa, ja tässä se jatkuisi samaa rataa, joten olkoon .....
Kohta saat avuksesi toisen höppänän, joten todistelkaa keskenänne täällä asiaanne vaikka koko kesän.> Kohta saat avuksesi toisen höppänän, joten todistelkaa keskenänne täällä asiaanne vaikka koko kesän.
Ei meidän tarvitse, sillä todistelimme asiamme jo viimeksi aukottomasti. Sinua vietiin kuin litran mittaa, ja sama meno tuntuu jatkuvan.
(Älä ole katkera - nyt vain sattui olemaan sinun vuorosi kompastua omiin kengännauhoihisi.) - Perinnön luovutus
nix_nax kirjoitti:
Ei sinun kanssasi hyödytä jatkaa, kun toista edelleen virheellistä mantraasi toissijaisista testamentinsaajista. Sellaisia ei ole, kun testamentin sisältö kuuluu "määrään kaiken omaisuuteni A:lle. A on ainoa testamentinsaaja, mitään toissijaista testamentinsaajaa ei ole. Mutta kun yksinkertainenkaan asia ei näy menevän kalloosi, niin olkoon. Tämän totesin jo toisessa keskustelussa, ja tässä se jatkuisi samaa rataa, joten olkoon .....
Kohta saat avuksesi toisen höppänän, joten todistelkaa keskenänne täällä asiaanne vaikka koko kesän.>>Ei sinun kanssasi hyödytä jatkaa, kun toista edelleen virheellistä mantraasi toissijaisista testamentinsaajista. Sellaisia ei ole, kun testamentin sisältö kuuluu "määrään kaiken omaisuuteni A:lle. A on ainoa testamentinsaaja, mitään toissijaista testamentinsaajaa ei ole.>>
Olen jo aiemmin ymmärtänyt, että pakenet kertomasta sitä, miksi perinökaaren 11:6 ei sovellettaisi tapaukseen.
Saat sen ihan vapaasti kertoa omin sanoin. Minä olen omnan kantani jo perustellut, joten siinä mielessä on hyödytöntä jatkaa. - Perinnön luovutus
Perinnön luovutus kirjoitti:
>>Ei sinun kanssasi hyödytä jatkaa, kun toista edelleen virheellistä mantraasi toissijaisista testamentinsaajista. Sellaisia ei ole, kun testamentin sisältö kuuluu "määrään kaiken omaisuuteni A:lle. A on ainoa testamentinsaaja, mitään toissijaista testamentinsaajaa ei ole.>>
Olen jo aiemmin ymmärtänyt, että pakenet kertomasta sitä, miksi perinökaaren 11:6 ei sovellettaisi tapaukseen.
Saat sen ihan vapaasti kertoa omin sanoin. Minä olen omnan kantani jo perustellut, joten siinä mielessä on hyödytöntä jatkaa.Jahas. Nix-nax ei ole viekään kyennyt vastaamaan, miksi PK 11.6 ei sovellettaisi tapaukseen.
No, odottelemme vastausta kärsivällisesti. Voihan se olla että Nix_nax maallikkonakin voi oppia uutta. - Dix_dax
nix_nax kirjoitti:
Täällä omatekoiset "tietäjät" levittävät mielipiteitään asioista, jotka menevät heidän ymmärryksensä yli.
Täällä kukaan ei tietääkseni ole suositellut testamentin polttamista/repimistä/salaamista.
Sen sijaan täällä on kerrottu olevan mahdollista, että testamenttiin ei vedota, vaan se passiivisena pysyttelemällä "unohdetaan". Tällöin ei ole kysymys oikeustoimesta nimeltä "testamentista luopuminen", kuten nuo "tietäjät" innoissaan ovat julistaneet. "Oikeustoimi" nimittäin on t a h d o n i l m a i s u, jolla perustetaan, muutetaan tai kumotaan oikeussuhde. Passiivisena pysyminen, "unohtaminen" ei ole tahdonilmaisu eikä perusta, muuta tai kumoa mitään.
Siviilioikeuden professori, perintökaaren isäksi sanottu Aulis Aarnio, kirjoittaa teoksessaan Suomen jäämistöoikeus II (Helsinki 1991) seuraavaa:
"Testamentinsaaja voi joka tapauksessa pelkästään passiivisena pysyttelemällä ["unohtamalla", huom. nix_nax] jättää saantonsa hyödyntämättä."
Jos hän on testamentin ainoa edunsaaja, hän tuolla passiviteetillaan ja saannon hyödyntämättä jättämisellä - toisin kuin täällä on intetty - ei syyllisty mihinkään.
Sen verran sinnikkäiksi nuo "tietäjät" olen todennut, että oletan heidän tähänkin tuppaavat mielipiteitään esittämään. Se on heidän oikeutensa. Minä en tästä aiheesta pitempään vääntöön ryhdy.>>"Testamentinsaaja voi joka tapauksessa pelkästään passiivisena pysyttelemällä ["unohtamalla", huom. nix_nax] jättää saantonsa hyödyntämättä." >>
Jokos Aarnion nojautuen on oivallettu, että testamentiia ei saa repiä? - Perinnön luovutus
Perinnön luovutus kirjoitti:
Jahas. Nix-nax ei ole viekään kyennyt vastaamaan, miksi PK 11.6 ei sovellettaisi tapaukseen.
No, odottelemme vastausta kärsivällisesti. Voihan se olla että Nix_nax maallikkonakin voi oppia uutta.Jokohan juhannukseen 2014 mennessä Nix_nax olisi oppinut uutta PK 11:6 soveltamisesta. Vai kestääköhän se pitempään, kun se on kuitenkin lakitekstiä?
Mutta odotellaan, on hyvä sääkin vielä!
Kun olet toissijainen testamentinsaaja, oikeutesi realisoituu vasta ensisaajan kuoltua. Sitä ennen et voi testamenttimaisuuteen ryhtymällä testamenttia vastaanottaa, kun et ole vielä mitään testamentilla saanutkaan. Perunkirjoitukseen osallistuminen tai muukaan - nimenomaista testamentin vastaanottoilmoitusta lukuun ottamatta - toimenpide ei nähdäkseni voi merkitä testamentin vastaanottamista, mikä estäisi testamentista luopumisen. Voit siis luopua testamentista.
- Sianajaja
Nix_nax 22.04.2014: "Kuinka vaikeaa voikaan jollekulle olla sen ymmärtäminen, että jos testamentin ainoa edunsaaja "unohtaa" testamentin tai jopa sen repii (mikä moralistille on ahdistava ajatus), ainoa oikeuden menettäjä (eli uhri) on hän itse. Kun hän ei itseensä rangaistus- tai muuta vaadetta kohdista, ei sitä voi tehdä kukaan muukaan."
Tässähän ko. kirjoittaja hyväksyy testamentin salaamisen, unohtamisen, repimisen, polttamisen tai muun hävittämisen.
Älkää missään tapauksessa muut lukijat ryhtykö tuollaisiin lainvastaisuuksiin. - Perinnön luovutus
Koska olet vasta testamentin toissijaissaaja, et ole vielä perimässä mitään.
Kysymyksessä perinnöstä luopumisen osalta on siten ENNAKKOLUOPUMINEN. Ennakkoluopuminen perittävän (tässä tapauksessa testamentin ensisaajan) eläessä on mahdollista, jos olet hänen lakiosaperillinen ja saat lakiosaasi vastaavan omaisuuden vastikkeeksi perinnöstä luopumisestasi.
Jos olet samalla perimässä toisen vanhempasi, hänen perinnöstään voit luopua heti. Perintö menee silloin lakimääräisille perillisillesi eli lapsillesi.Tuo on aivan varteenotettava näkökanta, niin itsekin aioin vastata.
Selvitin kuitenkin asiaa vertaamalla toimenpidettä testamentin valvontaan (joka kumottiin parikymmentä vuotta sitten). Ennen vanhaan testamentti tuli valvoa eli esittää alioikeudessa 6 kk:n kuluessa siitä, kun testamentinsaaja oli saanut tietää testaattorin kuolemasta ja hyväkseen tehdystä testamentista.
Kun oli kysy toissijaisesta testamentinsaajasta, jonka oikeus siis realisoitui vasta ensisaajan kuoltua, hänen tuli kuitenkin oikeuden menettämisen uhalla valvoa testamentti jo testaattorin kuoltua eikä vasta ensisaajan kuoltua.
Kun siten valvonta tuli tehdä jo testaattorin kuoltua, analogisesti voitaisiin päätyä siihen, että testamentista luopuminenkin voitaisiin tehdä testaattorin kuoltua, mutta ensisaajan eläessä. Kirjoitinkin ensin kommenttini muotoon, että voit tehdä luopumisilmoituksen ei niinkään "vielä" vaan paremminkin "jo" testaattorin kuoltua, mutta uudista se vielä ensisaajan kuoltua.nix_nax kirjoitti:
Tuo on aivan varteenotettava näkökanta, niin itsekin aioin vastata.
Selvitin kuitenkin asiaa vertaamalla toimenpidettä testamentin valvontaan (joka kumottiin parikymmentä vuotta sitten). Ennen vanhaan testamentti tuli valvoa eli esittää alioikeudessa 6 kk:n kuluessa siitä, kun testamentinsaaja oli saanut tietää testaattorin kuolemasta ja hyväkseen tehdystä testamentista.
Kun oli kysy toissijaisesta testamentinsaajasta, jonka oikeus siis realisoitui vasta ensisaajan kuoltua, hänen tuli kuitenkin oikeuden menettämisen uhalla valvoa testamentti jo testaattorin kuoltua eikä vasta ensisaajan kuoltua.
Kun siten valvonta tuli tehdä jo testaattorin kuoltua, analogisesti voitaisiin päätyä siihen, että testamentista luopuminenkin voitaisiin tehdä testaattorin kuoltua, mutta ensisaajan eläessä. Kirjoitinkin ensin kommenttini muotoon, että voit tehdä luopumisilmoituksen ei niinkään "vielä" vaan paremminkin "jo" testaattorin kuoltua, mutta uudista se vielä ensisaajan kuoltua.Mitä vielä testamentin "unohtamiseen" tulee, kun on vain yksi testamentinsaaja A, niin siinä on kysymys passiivisuuden ilmauksesta: testamenttia ei haluta vastaanottaa. Tällaisella "unohtamisella" A ei aiheuta vahinkoa kenellekään muulle kuin ehkä itselleen. Se on siten täysin luvallista.
Selkeämpi tilanne oli silloin, kun testamentin vastaanottaminen tuli ilmaista oikeustoimella nimeltä "testamentin valvominen". Kuten kerroin, valvontasäännös kumottiin 1990-luvun alussa. Siihen asti testamentinsaajan - jos hän halusi testamenttiin vedota eli ottaa testamentin vastaan - valvoa testamentti 6 kk:ssa saatuaan tiedon testaattorin kuolemasta ja hyväkseen tehdystä testamentista. Valvonta tapahtui esittämällä testamentti käräjäoikeuden istunnossa. Testamentin tiedoksianto puolestaan tapahtui antamalla valvonnasta tehty pöytäkirjanote (johon testamentti sisältyi) tiedoksi testaattorin perillisille.
Jos testamentinsaaja A ei halunnut ottaa testamenttia vastaan, hän yksinkertaisesti oli passiivinen sen suhteen eli jätti testamentin valvomatta, jolloin testamenttiin perustuva oikeus oli menetetty. Syyllistyikö hän johonkin, kun jätti vain itselleen tehdyn testamentin valvomatta? Ei toki. (Jos testamentissa sen sijaan olisi määrätty jotain myös A:n alaikäisille lapsille, A olisi valvonnan laiminlyömällä voinut joutua korvaamaan lapsille ehkä aiheutuneen vahingon.)
Syyllistyykö A, joka on testamentin ainoa edunsaaja, nyt johonkin, kun hän on testamentin suhteen passiivinen ja "unohtaa" sen pöytälaatikkoonsa? Ei. Ei testamentin vastaanottaminen ole tullut yhtään pakollisemmaksi sen jälkeen, kun valvontasäännös kumottiin.- Perinnön luovutus
nix_nax kirjoitti:
Mitä vielä testamentin "unohtamiseen" tulee, kun on vain yksi testamentinsaaja A, niin siinä on kysymys passiivisuuden ilmauksesta: testamenttia ei haluta vastaanottaa. Tällaisella "unohtamisella" A ei aiheuta vahinkoa kenellekään muulle kuin ehkä itselleen. Se on siten täysin luvallista.
Selkeämpi tilanne oli silloin, kun testamentin vastaanottaminen tuli ilmaista oikeustoimella nimeltä "testamentin valvominen". Kuten kerroin, valvontasäännös kumottiin 1990-luvun alussa. Siihen asti testamentinsaajan - jos hän halusi testamenttiin vedota eli ottaa testamentin vastaan - valvoa testamentti 6 kk:ssa saatuaan tiedon testaattorin kuolemasta ja hyväkseen tehdystä testamentista. Valvonta tapahtui esittämällä testamentti käräjäoikeuden istunnossa. Testamentin tiedoksianto puolestaan tapahtui antamalla valvonnasta tehty pöytäkirjanote (johon testamentti sisältyi) tiedoksi testaattorin perillisille.
Jos testamentinsaaja A ei halunnut ottaa testamenttia vastaan, hän yksinkertaisesti oli passiivinen sen suhteen eli jätti testamentin valvomatta, jolloin testamenttiin perustuva oikeus oli menetetty. Syyllistyikö hän johonkin, kun jätti vain itselleen tehdyn testamentin valvomatta? Ei toki. (Jos testamentissa sen sijaan olisi määrätty jotain myös A:n alaikäisille lapsille, A olisi valvonnan laiminlyömällä voinut joutua korvaamaan lapsille ehkä aiheutuneen vahingon.)
Syyllistyykö A, joka on testamentin ainoa edunsaaja, nyt johonkin, kun hän on testamentin suhteen passiivinen ja "unohtaa" sen pöytälaatikkoonsa? Ei. Ei testamentin vastaanottaminen ole tullut yhtään pakollisemmaksi sen jälkeen, kun valvontasäännös kumottiin.>>Syyllistyykö A, joka on testamentin ainoa edunsaaja, nyt johonkin, kun hän on testamentin suhteen passiivinen ja "unohtaa" sen pöytälaatikkoonsa? Ei. Ei testamentin vastaanottaminen ole tullut yhtään pakollisemmaksi sen jälkeen, kun valvontasäännös kumottiin. >>
No, eipä tuollaisessa passiivisuudessa syyllisty mihinkään. Tilanne on erilainen kuin mistä olen puhunut edellä ja toisessakin keskutelussa.
A syyllistyy laittomaan jakoon, jos ryhtyy perinnönjakoon unohtaen testamentin ja sen PK 11:6 mukaiset toissijaiset testametinsaajat (=lapsensa). Jos hän ei tee perinnönjakoa ja vain odottelee 10 vuotta, kunnes on menettänyt oikeutensa, hän sekä hänen lapsensa menettävät oikeutensa testamenttiin.
A:n lapsilla on kuitenkin mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin A:n passiivisuuden johdosta (jos saavat tietää testamnetista) ja he voivat vaatia tuomioistuimelta, että se asettaa enintään vuoden pituisen määräajan, jonka kuluessa A:n on ilmoitettava, ottaako testamentin vastaan vai ei.
Perintökaati 16:1
"Joka on saanut perinnön tai testamentin, saattakoon oikeutensa voimaan tässä luvussa säädetyllä tavalla viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta, tai, jos testamenttiin perustuva oikeus alkaa myöhemmin, tästä ajankohdasta lukien.
Oikeus voi kuitenkin sen hakemuksesta, jolla on perillisen tai testamentin saajan ohella tai lähinnä hänen jälkeensä oikeus jäämistöön, määrätä, että tämän on saatettava oikeutensa voimaan tietyn, enintään vuoden pituisen määräajan kuluessa siitä, kun hänelle on annettu tieto määräyksestä." Perinnön luovutus kirjoitti:
>>Syyllistyykö A, joka on testamentin ainoa edunsaaja, nyt johonkin, kun hän on testamentin suhteen passiivinen ja "unohtaa" sen pöytälaatikkoonsa? Ei. Ei testamentin vastaanottaminen ole tullut yhtään pakollisemmaksi sen jälkeen, kun valvontasäännös kumottiin. >>
No, eipä tuollaisessa passiivisuudessa syyllisty mihinkään. Tilanne on erilainen kuin mistä olen puhunut edellä ja toisessakin keskutelussa.
A syyllistyy laittomaan jakoon, jos ryhtyy perinnönjakoon unohtaen testamentin ja sen PK 11:6 mukaiset toissijaiset testametinsaajat (=lapsensa). Jos hän ei tee perinnönjakoa ja vain odottelee 10 vuotta, kunnes on menettänyt oikeutensa, hän sekä hänen lapsensa menettävät oikeutensa testamenttiin.
A:n lapsilla on kuitenkin mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin A:n passiivisuuden johdosta (jos saavat tietää testamnetista) ja he voivat vaatia tuomioistuimelta, että se asettaa enintään vuoden pituisen määräajan, jonka kuluessa A:n on ilmoitettava, ottaako testamentin vastaan vai ei.
Perintökaati 16:1
"Joka on saanut perinnön tai testamentin, saattakoon oikeutensa voimaan tässä luvussa säädetyllä tavalla viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta, tai, jos testamenttiin perustuva oikeus alkaa myöhemmin, tästä ajankohdasta lukien.
Oikeus voi kuitenkin sen hakemuksesta, jolla on perillisen tai testamentin saajan ohella tai lähinnä hänen jälkeensä oikeus jäämistöön, määrätä, että tämän on saatettava oikeutensa voimaan tietyn, enintään vuoden pituisen määräajan kuluessa siitä, kun hänelle on annettu tieto määräyksestä."Jos A sitten ilmoittaa ottaneensa (tai ottavansa) testamentin vastaan ja lahjoittaneensa (tai lahjoittavansa) puolet perinnöstä sisarelleen, niin mitä A:n rintaperilliset tästä hyötyvät? Eivät yhtään mitään. Hyödyn korjaa verottaja korkeampina veroina.
- Perinnön luovutus
nix_nax kirjoitti:
Jos A sitten ilmoittaa ottaneensa (tai ottavansa) testamentin vastaan ja lahjoittaneensa (tai lahjoittavansa) puolet perinnöstä sisarelleen, niin mitä A:n rintaperilliset tästä hyötyvät? Eivät yhtään mitään. Hyödyn korjaa verottaja korkeampina veroina.
Jos A ottaa koko testamentin mukaisen osuutensa, ainoa joka jotain saa on tietenkin hän itse.
A voi sen jälkeen tehdä omaisuudellaan, mitä haluaa.
A:n rintaperilliset pääsevät heitä kalvavasta epätietoisuudesta, olisiko siitä testamentista heillekin tulossa jotakin.
Veroviranomainen perii verot säädösten mukaan. Sehän ei sinänsä tässä mikään hyötyjä ole.
- Pirkko 2
Voit osallistua perunkirjoitukseen ja sen jälkeen vielä luopua perinnöstä. Perinnöstä luopuminen tulee tehdä kirjallisena.
Melkoisesti väärää 'tietoa' on asiassa annettu.
Perintökaaren 17. luvussa lausutaan seuraavaa:
2 a § (15.6.2007/710)
Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti. Luopumisen sitovuudesta perillisen ja testamentinsaajan velkojiin säädetään konkurssilaissa (120/2004) ja ulosottokaaressa (705/2007).
Perintöön ryhtymisenä pidetään perunkirjoitukseen osallistumista.
Tarkemmin oikeuskirjallisuudessa, mm. Aulis Aarnio: Perhe- ja perintöoikeus.Osallistuminen perunkirjoitukseen on jäämistöomaisuuteen kohdistuva määräämistoimi.
Perintökaaren 16. luku 2§:
Perillinen, joka tahtoo saattaa perintöoikeutensa voimaan, ottakoon perinnön vastaan tai ilmoittakoon vaatimuksensa sille tahi niille, jotka ovat ottaneet perinnön vastaan, taikka, jollei perintöä ole jaettu, sille, joka hoitaa pesää. Tällainen vaatimus voidaan esittää myös oikeudelle tai kihlakunnanoikeuden tuomiopiirissä tuomarille. Milloin perilliselle on määrätty uskottu mies valvomaan hänen oikeuttaan perintöön, on perillisellä lupa tehdä ilmoitus myös uskotulle miehelle, jonka tulee viivytyksettä antaa siitä tieto oikeudelle tai tuomarille.
Perillisen on katsottava vastaanottaneen perinnön, jos hän on yksin tai muiden kanssa ottanut pesän hoitoonsa, osallistunut perunkirjoitukseen tai perinnönjakoon taikka perillisenä muutoin ryhtynyt jäämistöä koskeviin toimiin.
Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty perillisestä, on soveltuvin osin voimassa myös testamentin saajasta.Etpä enää vetoakaan auktoriteettiisi Aulis Aarnioon, vaan omaan lain tulkintaasi. Kai tiesit, että Aarnio oli perintölainsäädännön primus motor, kun nykyistä perintökaarta valmisteltiin 1960-luvulla? PK 16 luku on edelleen muuttamattomana voimassa. Aarnion siitä laajimmassa teoksessaan (Suomen jäämistöoikeus I) kirjoittama pätee siis edelleen.
PK 16 luvun otsikko kuuluu "Perillisen ja testamentin saajan oikeuden vanhentumisesta". Sen mukaisesti sen säännöksissä asiaa on tarkasteltu ensi sijassa oikeuden vanhentumisen kannalta silloin, kun perillinen perunkirjoitukseen osallistumisellaan on t a r k o i t t a n u t osoittaa ottavansa perinnön vastaan. Kun hän tässä tarkoituksessa on perunkirjoitukseen osallistunut, hänen perintöoikeutensa ei ole vanhentunut.
Jos huomasit, Aarnio lainaamassani referaatissa toteaa, että "pelkkä osallistuminen perunkirjoitukseen ei vielä välttämättä merkitse perinnön vastaanottamista." Kysymys, onko pelkän perunkirjoitukseen osallistumisen sinänsä katsottava merkitsevän perinnön vastaanottamista vai eikö ole, ei ole niin yksiselitteinen, jollaisena sen esitit. Perillisen muut tosiasialliset toimet tai toimettomuus ja niistä ilmenevä tahto tai tahdon puuttuminen ottaa perintö vastaan, voivat johtaa siihen, että, kun perillinen ilmoittaa luopuvansa perinnöstä, hänellä katsotaan olevan siihen mahdollisuus perunkirjoituksen jälkeenkin.
Toki, jos luopua aikoo, on syytä tehdä se viimeistään perunkirjoituksessa, jolloin siitä tehdään merkintä perukirjaan. (Luopumisilmoituksen tulee olla kirjallinen.)
Kategorisesti PK 16:2.2:ta tulkiten perillinen ei voisi osallistua perunkirjoitukseen edes antaakseen uskotuille miehille kirjallisen ilmoituksen perinnöstä luopumisesta, koska hän tällä menettelyllä olisi "osallistunut perunkirjoitukseen". "Kaikkea lakia on älyllä käytettävä", todettiin jo Olaus Petrin vanhoissa tuomarinohjeissa.- alkuperäinen
nix_nax kirjoitti:
Etpä enää vetoakaan auktoriteettiisi Aulis Aarnioon, vaan omaan lain tulkintaasi. Kai tiesit, että Aarnio oli perintölainsäädännön primus motor, kun nykyistä perintökaarta valmisteltiin 1960-luvulla? PK 16 luku on edelleen muuttamattomana voimassa. Aarnion siitä laajimmassa teoksessaan (Suomen jäämistöoikeus I) kirjoittama pätee siis edelleen.
PK 16 luvun otsikko kuuluu "Perillisen ja testamentin saajan oikeuden vanhentumisesta". Sen mukaisesti sen säännöksissä asiaa on tarkasteltu ensi sijassa oikeuden vanhentumisen kannalta silloin, kun perillinen perunkirjoitukseen osallistumisellaan on t a r k o i t t a n u t osoittaa ottavansa perinnön vastaan. Kun hän tässä tarkoituksessa on perunkirjoitukseen osallistunut, hänen perintöoikeutensa ei ole vanhentunut.
Jos huomasit, Aarnio lainaamassani referaatissa toteaa, että "pelkkä osallistuminen perunkirjoitukseen ei vielä välttämättä merkitse perinnön vastaanottamista." Kysymys, onko pelkän perunkirjoitukseen osallistumisen sinänsä katsottava merkitsevän perinnön vastaanottamista vai eikö ole, ei ole niin yksiselitteinen, jollaisena sen esitit. Perillisen muut tosiasialliset toimet tai toimettomuus ja niistä ilmenevä tahto tai tahdon puuttuminen ottaa perintö vastaan, voivat johtaa siihen, että, kun perillinen ilmoittaa luopuvansa perinnöstä, hänellä katsotaan olevan siihen mahdollisuus perunkirjoituksen jälkeenkin.
Toki, jos luopua aikoo, on syytä tehdä se viimeistään perunkirjoituksessa, jolloin siitä tehdään merkintä perukirjaan. (Luopumisilmoituksen tulee olla kirjallinen.)
Kategorisesti PK 16:2.2:ta tulkiten perillinen ei voisi osallistua perunkirjoitukseen edes antaakseen uskotuille miehille kirjallisen ilmoituksen perinnöstä luopumisesta, koska hän tällä menettelyllä olisi "osallistunut perunkirjoitukseen". "Kaikkea lakia on älyllä käytettävä", todettiin jo Olaus Petrin vanhoissa tuomarinohjeissa.Ensisaaja kuollut. Nytten alkoi tavallaan minun oikeuteni. Olin vaan perunkirjoituksessa ja olen tietysti testamentin nähnyt jo kun ensisaaja sai omaisuuden.
- alkuperäinen
alkuperäinen kirjoitti:
Ensisaaja kuollut. Nytten alkoi tavallaan minun oikeuteni. Olin vaan perunkirjoituksessa ja olen tietysti testamentin nähnyt jo kun ensisaaja sai omaisuuden.
Lisäksi en ole rintaperillisen asemassa. Edesmenneen tätini ja hänen miehensä keskinäisen testamentin toissijaissaaja. Voinko enää luopua sillai että katsottaisiin käytännössä minun menehtyneen . Vai palaisiko se kokonaan uusiksi jaettavaksi ?
alkuperäinen kirjoitti:
Lisäksi en ole rintaperillisen asemassa. Edesmenneen tätini ja hänen miehensä keskinäisen testamentin toissijaissaaja. Voinko enää luopua sillai että katsottaisiin käytännössä minun menehtyneen . Vai palaisiko se kokonaan uusiksi jaettavaksi ?
Siinä on kaksi mahdollisuutta:
1) Jos sinun katsottaisiin perunkirjoitukseen osallistumalla ryhtyneen perintöön, et voisi luopua, vaan sinä olisit testamentin edunsaaja.
2) Jos sinun ei katsottaisi ryhtyneen perintöön, voisit luopua testamentista. Tällöin jälkeläisesi, kun he ovat .... Hetkinen! Jälkeläisesihän ovat perillisasemassa vain tätiisi nähden, mutta eivät hänen mieheensä, jolle he eivät ole mitään sukua.
PK 11:6:n säännöksen tulkintaolettaman mukaan luopujan jälkeläiset tulevat luopujan sijaan, "mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä". PK 11:1.1 säännöksen mukaan tosin "testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa", minkä vuoksi 11 luvun säännöksiä on noudatettava vain, mikäli testamentin määräyksestä, sen tarkoitukseen ja muihin olosuhteisiin nähden, ei ole katsottava muuta johtuvan. Näin varmaan tässä tapauksessa voitaisiin katsoa (muuta) johtuvan, eli että jälkeläisesi tulisivat sijaasi myös tädin miehen perinnön osalta, koska näin varmaan tädin mies olisi tarkoittanut, jos olisi tiennyt sinun testamentista luopuvan.
Varminta nähdäkseni kuitenkin olisi, että ottaisit testamentin vastaan. Sillä tavoin ainakaan sinun sukuhaarasi ulkopuolinen taho ei voi tulla perintöä jakamaan.
Aarniota referoidaan usein oikeustapauksissa KKO:ta myöten, mutta tulee muistaa, että kaikki hänen ehdotuksensa eivät ole lakia ja laki ennen häntä syntynyt myls jälkehensä jää.
:)- Mikä testamentti?
Tietääkseni unohtaminen ei ole Suomessa rikos tai siitä ei ainakaan ole määrätty rangaistusta. Muuten dementiapotilaat olisivat kaikki vankilassa.
- pic_pac
Niin se nix_nax on neuvonut että testamentin saa vaikkapa repiä tai polttaa tai salata tai unohtaa ja omaisuuden jakaa kuten haluaa.
- mikä testamentti
pic_pac kirjoitti:
Niin se nix_nax on neuvonut että testamentin saa vaikkapa repiä tai polttaa tai salata tai unohtaa ja omaisuuden jakaa kuten haluaa.
En ota kantaa nix_nax neuvoihin, mutta ymmärtääkseni
1. unohtaminen ei ole rikos ja
2. osakkaat saavat pesän osittaa kuten haluavat.
Mahdolliset jaon veroseuraamukset on toinen juttu. - pic_pac
mikä testamentti kirjoitti:
En ota kantaa nix_nax neuvoihin, mutta ymmärtääkseni
1. unohtaminen ei ole rikos ja
2. osakkaat saavat pesän osittaa kuten haluavat.
Mahdolliset jaon veroseuraamukset on toinen juttu.En ota kantaa siihen mitä sanot, mutta tahallinen unohtaminen katsotaan joskus samaksi kuin valehtelu. Dementia ei ole tahallista vaan tahatonta unohtamista.
En ota kantaa siihen mitä sanot, mutta jos pesää koskettaa testamentti, pesän osakkaat eivät saa jakaa pesäänsä haluamallaan tavalla. Muutoin kyllä. - ennakkopäätös
pic_pac kirjoitti:
En ota kantaa siihen mitä sanot, mutta tahallinen unohtaminen katsotaan joskus samaksi kuin valehtelu. Dementia ei ole tahallista vaan tahatonta unohtamista.
En ota kantaa siihen mitä sanot, mutta jos pesää koskettaa testamentti, pesän osakkaat eivät saa jakaa pesäänsä haluamallaan tavalla. Muutoin kyllä."unohtaminen katsotaan samaksi kuin valehtelu"
Löytyykö linkkiä ennakkotapaukseen, jossa henkilön on todettu syyllistyneen rikokseen unohtaessaan asian? - joku testamentti
ennakkopäätös kirjoitti:
"unohtaminen katsotaan samaksi kuin valehtelu"
Löytyykö linkkiä ennakkotapaukseen, jossa henkilön on todettu syyllistyneen rikokseen unohtaessaan asian?En ota kantaa siihen mitä sanot, mutta tahallinen unohtaminen ei ole sama kuin tahaton unohtaminen, vrt. dementia vs. valehtelu.
- Unohtelijalle
joku testamentti kirjoitti:
En ota kantaa siihen mitä sanot, mutta tahallinen unohtaminen ei ole sama kuin tahaton unohtaminen, vrt. dementia vs. valehtelu.
Alat jo unohtaa, mitä olet aiemmin sanonut ja käyt toistamaan itseäsi - tahallista vai tahatonta? No, sillä ei nyt ole väliä.
Kysyin, onkohan olemassa ennakkotapausta? - mikä testamentti
Unohtelijalle kirjoitti:
Alat jo unohtaa, mitä olet aiemmin sanonut ja käyt toistamaan itseäsi - tahallista vai tahatonta? No, sillä ei nyt ole väliä.
Kysyin, onkohan olemassa ennakkotapausta?"1. unohtaminen ei ole rikos"
En ota kantaa siihen mitä sanot, mutta tahallista unohtamista voi yrittää vaikka kaupan kassalla. Jos kaupan kassalla unohtaa tahallaan maksaa, sinut viedään kassalta pois ihan sivummalle.
- kaa5
Keskinäisellä testamentilla tulee aina olla toissijaissaaja, muutoin testamentti on pätemätön. Testamentissa mainituista oikeuksista voi luopua yksinkertaisesti ryhtymättä testamenttiin.
- hankala änkyrä
"Keskinäisellä testamentilla tulee aina olla toissijaissaaja, muutoin testamentti on pätemätön"
höpöhöpö. Keskinäinen testamentti ei ole mitään muuta kuin kaksi testamenttia yhdelle paperille kirjoitettuna.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k273623- 412459
Otavassa tapahtuu!
Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut362304Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s72067Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta431572- 381539
- 141342
- 1271302
Pitkäaikaiset työttömät työllisyystöillä takaisin yhteiskuntaan
Vaikka se vähän maksaakin, niin parempi on valtion teettää hanttihommia, jottei yksilöistä tule yhteiskuntakelvottomia.2661285Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t451275