Sä et kerjää todellakaan (enkä mäkään):) Ollaan hiljaa.
Ei nähdä
Ei viestitellä
35794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Totta. Joidenkin kanssa on hyvä olla myös hiljaa :).
ollaan hiljaa vain, kuin puhe turhaa ois..
jotenkin sillai se yks plikka lauloi?
Niin tais laulaa, muistan kuulleeni myös.
Mitä pidät kerjäämisenä ?
pattitilanne, kumpikaan ei uskalla tai rohkene ja sillon ollaan sit hiljaa. joskus ei haittaa mut joskus saattaa menettää paljon.
Hiljaa oleminen ei enää riitä. Haluan sinut ja limaiset lonkerosi elämästäni ulos KOKONAAN! Jos et ole huomannut, niin sitä hiljaa olemista tässä on yritetty puoleltani jo tovi. Sinun tyhmä pääsi ei vaan näemmä ota ymmärtääkseen.
Se ei todellakaan ollut sulle.
turha täällä on mesota tuntemattomille, eikö löydy munaa sanoo tota sille itelleen ?
Ei ole tarvinnut:)
Ei nähdä eikä viestitellä. Toinen antaa kasvot kaikelle ja toinen painaa päänsä piiloon ja se on ihan ok, jokainen tavallaan. Tämä oli minulta aivan viimeinen viesti täällä suomi24:ssa, tämän jälkeen elämä jatkuu taas pelkästään tuolla muualla.
Jos ei halua olla hiljaa, silloin voi olla myös KOVAA.
Ei tarvi kerjätä, kun tietää ettei toista kiinnosta :D))
MIksi pitäisi kerjätä? Sulla taitaa olla päässä vikaa kun odotat toisen jotain kerjäävän..?
Hmmm... eiks toi ollut ihan vaan toteamus? Kahdesta ihmisestä, jotka ei kerjää.
Näkeehän sitä täälläkin, ruikutetaan toista kirjoittamaan, kommentoimaan, linkittämään... Livenäkin jotkut kerjää, pommittaa viesteillä, puheluilla sähköposteilla.
Luulenpa, että aloittaja viittasi Juha Tapion Aito rakkaus -biisin sanoihin:
"Ja mainosvalot tyrkyttää ja kerjää ostamaan, sä et kerjää todellakaan..."
Ikävä, paa ees viesti...
Kuuntelin vielä lopussa sydäntäni, että mitähän sitä vielä tekisi; juoksisin itkien luoksesi, mutta sitten nääh. :) Itsekunnioitus pitää muistaa kuitenkin. Tää on ihan hyvä näin ja niin miten sen hoidin oikeassa elämässä.
Hyvä näin, mutta suuri ikävä ja kaipaus päivästä toiseen, aamusta iltaan, ei hellitä ei.
Jos kuitenkin nähdään, joskus? Vai eikö koskaan?
Varmaankin joskus nähdään, uskon, toivon niin. Sitä että milloin ja missä se tapahtuu, en osaa sanoa.
No minä ainakin tiedän milloin nähdään. Näkemättömyydellä tarkoitan tän hetkistä näkemättömyyttä.
Viimeinkin ymmärrän tämän laulun lopun: Kiitos kun olit totta hetken, nyt mun täytyy tästä jatkaa...
Koko laulu kuvastaa tätä rakkauden prosessia. Itse kyllä kuulen sen viimeisen Hullumaksi oisin tullut vielä... siten, että hullummaksi oisit tullut vielä... koska hän oli totta hetken, niin minulla ei ole lopuksi hullua kuvitelmaa hänestä.
http://www.youtube.com/watch?v=54LT8vGzaxI
Tai siis kun päästää irti, niin ei ole enää hulluja kuvitelmia hänestä. Mutta kuitenkaan "se" ei häviä mihinkään. Ei se minnekään häviä, "se" on osa minua loppu elämäni. Kiitos kun sain "sen" sinulta tai siis kun herätit "sen" minussa.
Outoja päiväyksiä ekoissa viesteissä.
Hyvät uutiset on viestien kierrätettävyys ;P
Irtipäästäminen ei paljoa ole auttanut eikä näkemättömyys vaikkei ole enää mitään kuvitelmiakaan. Oikeastaan ei yhtään. Me ei nähdä enää koskaan eli kai tähän on tyydyttävä loppuelämäksi. Riutumiseen.
Jotain on siis ilmeisesti vielä tekemättä, kun et ole pystynyt oikein päästämään irti. Kun eväät on lopulta syöty, tulee viimeinen vaihe.
Kaikki on tehty jo moneen otteeseen ja kauan sitten. Mitään ei voi enää tehdä. En silti pysty unohtamaan. Kai sama koskee teitä muitakin kun täällä olette.
En itsekään unohda. Miksi pitäisi unohtaakaan. Kun kerran kaikki on tehty, niin eihän siinä muuta kuin hyväksyy tilanteen ja on itselleen armollinen. Ja on tyytyväinen mihin kaikkeen sitä onkaan ryhtynyt ja uskaltanut. Kaikkensa kun on antanut niin voi vain olla tyytyväinen itseensä. Ei saa vaipua riittämättömyyteen. Jos uskaltaa, niin aina voittaa.
Ei voi kuin nauttia siitä mitä minuun jäi hänestä ja siitä mihin olen yltänyt ihmisenä häntä tavoitellessani.
Hienosti sanottu. Juuri näin. Voiko kauniimmin sanoa suhteen jälkeen.
Ensin Hän on elämässä ja suhteessa on rakkautta, tehdään yhteisiä muistoja, puuhaillaan kaikenlaista kivaa tietysti ei aina mukavaakaan. Sitten Häntä ei ole ja jäljelle jää vain muistot, kaipaus, ikävä, kipu, rakkaus ja se mitä toinen teki sielulle ja sydämelle. Minusta se on surullista. Kuin juhla lahjoineen, ruokineen, vieraineen, koristeineen..ja sen jälkeinen aika kun jäljellä on tyhjä asunto ja sekasotku.
No en kerjää, se on totta.
Vaikka täällä jotain miestä huhuilenkin, en silti kerjää.
Toivottavasti kenenkään ei tarvitse joutua kerjäämään. Se ei ole terve tapa saada asioita läpi.
Niin, miten paljon maailma makaisikaan paremmin ja kulkisi kiihkeämmin jos suunnitelmamme olisivat toteutuneet. Ne kilpistyivät molemminpuoliseen kiinnihirttäytymiseen ja ihan pirunmoiseen tyhmänylpeyteen. Mutta, sen voin sanoa, että minä tulin vastaan. Mutta kerjäämään en ala.
rajansa kaikella omaa ilmeisesti a-alkuisen nimen?
Sinähän tässä se fakiiri tai mikä lie kalifiksi olet.
Ei kuulu tapoihin kerjääminen eikä aneleminen, jos ei muuten voi lähestyä niin sitten saa olla niinkuin tavallisesti ihmistä lähestytään.NI!