Mikä on, kun meidän sijaistytön on vaikea saada pidettyä ystävää. Pari viikkoa touhuavat yhdessä, mutta sitten yhtäkkiä suhde katkeaa eikä kaveri enää halua olla. Olen epäillyt, että ihmiset kuultuaan lapsen olevan sijaislapsi, kieltävät omaa lasta leikkimästä...
sijaislasten kaverisuhteet
niisku
6685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
lapsesta on kyse? En oikein usko että kukaan kieltäisi lastaan leikkimästä sijoitetun lapsen kanssa, mutta jos mulla olisi epäily asiasta niin soittaisin kaverin vanhemmille ja tiedustelisin asiaa. Oletko kysynyt lapseltasi miksi näin käy? Pohtikaa yhdessä mitä on olla oikea kaveri ja neuvo häntä miten rakennetaan pysyviä ystävyyssuhteita.
Asumme erittäin pienellä paikkakunnalla ja kaikki tietävät, että lapset on meille sijoitettu. Jotkut tosin voivat luulla, että he ovat adoptiolapsia; eivät ajattele eri sukunimeä. Lasten ollessa vauvoja käytiin seurakunnan kerhossa ja muissa lasten tapahtumissa, joten lapset ovat tutustuneet toisiinsa jo vauvoina. Kavereita on molemmilla lapsilla ja tietääkseni kukaan ei ole kieltänyt lapsiaan leikkimästä meidän lasten kanssa.
joskus sijaislapset ovat hyvin lyhytjännitteisiä ja kaikenlainen ryhmätyöskentely on heille vaikeaa.
on vaikea ottaa toista huomioon, ollaan minäkeskeisiä ja itsekehuvia.
tai sitten ei osata mennä mukaan toisen leikkiin, ollaan jotekin pihalla, kun ei osata seurata toisen ajatusmaailmaa.
joskus auttaa että juttelee mukavan tuntuisen kaveritarjokkaan vanhempien kanssa oman lapsen erityistarpeista ja he halutessaan kehottavat omaa lastaan pitkämielisyyteen.
valitettavasti nykyaikana eivät pitkät kestävät ystävyyssuhteet yleensäkään ole muotia vaan jo esikouluikäiset leikkivät käytä- ja kiertoon leikkeijä tyyliin se on mun kaa kuka maksaa parhaiten.
Hei!
Meillä on erityislapsia ja ei heitä tahdota hyväksyä ainakaan ns. normaalien lasten piiriin.
Ikäväkseni on oikein mietittävä, kuinka monella oli kouluaikoina hyviä kavereita, muita kun ne erityisoppilaat ja heitä muut oppilaat aina kiusasivat ja oikein kunnolla.
Nyt on toinen sukupolvi ja sama jatkuu.
Normaalikoulu ja erityiskoulu ja niiden oppilaat eivät mahdu yhteisiin leikkeihin, johtuuko se vanhemmista vai mistä.
Olin kaupassa lasten kanssa ja rupesin seuraan, kun on pieni paikkakunta ja kaikki tuntee toisensa, niin eikös sielläkin ruvettiin osoittaan sormella ja pilkkaamaan, silloin ajattelin kyllä mielessäni paljon....
Meillä on ollut useampi sijaiskotilapsi.
Hyvin usealla on ollut vaikea solmia pysyviä kaverisuhteita, lähes jokaisen.
Nämä ks lapset ovat tulleet perheistä, joissa heidän tarpeisiin ei ole vastattu heidän ollessa vauvaikäisiä.
Eli heillä on hyvin usein kiintymyssuhdehäiriö.
Tälläisten lasten on erittäin vaikeaa olla saman kaverin kanssa kauan tai olla kunnolla hyvä kaveri.
Se on tosi kurja juttu, mutta olen senkin huomannut, että nämä lapset eivät huomaa sitä puutteeksi.
Paljon on kavereita, mutta ei yhtäkään kunnon kaveria.
Meillä toinen sijoitetuista on erityislapsi ja on ollut ihana huomata, miten hänet on otettu hyvin toisten lasten joukkoon päiväkodissa. On "tavallisten" lasten joukossa avustajan auttamana. Kavereita ja jopa se "bestis" on löytynyt terveiden lasten seasta. Vuoden päästä alkaa esikoulu ja se vähän jännittää. Sinne tulee lapsia, jotka eivät ole lastamme tavanneet ja ehkä kenties eivät ole koskaan tavanneet "erilaista" lasta. Kuinka he suhtautuvat erilaisuuteen? Uskon, että kaikki sujuu kuitenkin hyvin. Eskari on koulun yhteydessä ja meidän ainoa ala-asteemme on integroitu koulu, jossa ns. normaalit ja erityislapset ovat sulassa sovussa keskenään. Rehtorin mukaan, samoin vanhemman lapsen opettajan mukaan, kiusaamista koulussa ei tapahdu ja erilaisuus osataan ottaa hienosti huomioon.
Myös toisella kaverilla on kaksi parasta ystävää, jotka ovat olleet ystäviä aivan vauvasta saakka. Me äidit ystävyistyimme ensin ja sitä kautta lapset. Lasten kaverisuhteita helpottaa varmaan se, että heidät on sijoitettu suoraan sairaalasta meille.