Lyhyesti ja ytimekkääsii; olen masentunut, en aivan itsemurhamielessä masentunut mutta yleisesti onneton kuitenkin ja elämä on harmaata eikä mikään huvita.
Vielä noin vuosi sitten minulla oli paljon energiaa, suunnitelmia ja toteutumattomia unelmia mutta nyt laahustan arkeani eteenpäin kuin zombi. Herään väsyneenä, saan pakolliset rutiinit kuten työn tehtyä ilottomasti, ja työpäivän jälkeen palaan kotiin nukkumaan koska koen olevani aivan loppu. Välillä kai itse kullakin on tällaisia alakuloisia kausia, mutta tilanteeni on pahentunut jo siinä määrin etten jaksaisi millään käydä suihkussa tai laittaa ruokaakaan, mikä ei tietenkään paranna oloani yhtään. Silti vain teen niin, elämänhallintani on kadonnut täysin ja asiat tuntuvat kaatuvan niskaan. Heräsin tilanteeseeni kun katsoin itseäni peiliin tänään ja tajusin lihoneeni lähemmäs 10 kiloa, en ollut tunnistaa sitä apaattista otusta mikä peilistä heijastui.
Olen itsekin kohdannut aiemmin masentuneita ja ymmärrän täysin ettei tämä olotila ainakaan sängyssä makaamalla parane (kokemuksen syvällä rintaäänellä). Tarvitsisin jonkinlaista kipinää ja potkua tekemiseeni, mikä on haastavaa kun ei ole ketään joka motivoisi eteenpäin.
Kertokaa siis te elämässänne "onnistujat" tai vastaavan tilanteen selättäneet; mistä aloitan? Kun tilanne on jo näin solmussa tuntuu hankalalta alkaa sitä miltään kantilta kohentamaankaan, mutta haluan kuitenkin yrittää vielä kun siihen on voimia.
Muuta tietoa; olen nainen, 25 vuotta, opiskelen mutta tällä hetkellä opinnot tauolla ja olen työelämässä. Ystäviäkin on, mutta asuvat toisella paikkakunnalla joten näen harvoin heitä.
Vielä noin vuosi sitten minulla oli paljon energiaa, suunnitelmia ja toteutumattomia unelmia mutta nyt laahustan arkeani eteenpäin kuin zombi. Herään väsyneenä, saan pakolliset rutiinit kuten työn tehtyä ilottomasti, ja työpäivän jälkeen palaan kotiin nukkumaan koska koen olevani aivan loppu. Välillä kai itse kullakin on tällaisia alakuloisia kausia, mutta tilanteeni on pahentunut jo siinä määrin etten jaksaisi millään käydä suihkussa tai laittaa ruokaakaan, mikä ei tietenkään paranna oloani yhtään. Silti vain teen niin, elämänhallintani on kadonnut täysin ja asiat tuntuvat kaatuvan niskaan. Heräsin tilanteeseeni kun katsoin itseäni peiliin tänään ja tajusin lihoneeni lähemmäs 10 kiloa, en ollut tunnistaa sitä apaattista otusta mikä peilistä heijastui.
Olen itsekin kohdannut aiemmin masentuneita ja ymmärrän täysin ettei tämä olotila ainakaan sängyssä makaamalla parane (kokemuksen syvällä rintaäänellä). Tarvitsisin jonkinlaista kipinää ja potkua tekemiseeni, mikä on haastavaa kun ei ole ketään joka motivoisi eteenpäin.
Kertokaa siis te elämässänne "onnistujat" tai vastaavan tilanteen selättäneet; mistä aloitan? Kun tilanne on jo näin solmussa tuntuu hankalalta alkaa sitä miltään kantilta kohentamaankaan, mutta haluan kuitenkin yrittää vielä kun siihen on voimia.
Muuta tietoa; olen nainen, 25 vuotta, opiskelen mutta tällä hetkellä opinnot tauolla ja olen työelämässä. Ystäviäkin on, mutta asuvat toisella paikkakunnalla joten näen harvoin heitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jospa saisit aloitettua vaikka lenkkeilystä ja pienin aselin ruokavalion muuttamisesta. Liikunta tuottaa mielihyvähormoonia. Kun pakottaa itsensä lenkille, niin sieltä tullessa on ainakin hetken hyvä olla. Kun yleiskunto nousee, se vaikuttaa mielialaan. Älä ota liian suuria tavoitteita. Tavoitteissa onnistuminen kannustaa.
Yritä tehdä jotain sellaista, mistä pidät.
Onko sinulla ollut harrastuksia?
Pahemmassa masennuksessa ei tosin saa itseään harrastuksiinkaan motivoitua.
Minulle kävi näin, itsari pyöri mielessä päivittäin, työ oli tuskaa.
Itse olen saanut apua SSRI- lääkityksestä ja keskustelusta psyk.sairaanhoitajan kanssa.
Nyt nautin työstäni, joskin minun on vaikea motivoida itseäni aloittamaan,
hommia, aina kun saa jonkun homman alkuun, menee hyvin(oma yritys).
Lueskelen minua kiinnostavia lehtiä, kirjoittelen netissä keskustelupalstoille.
Kyllä liikunta, ruokavalio, empaattinen kanssakäyminen ihmisten kanssa ja mukavat harrastukset helpottaa aina oloa. Ja jos tuntuu siltä niin lääkärin kanssa keskustelemaan.