Kuinka reagoida narsistiseen mentaaliseen hyökkäykseen?

Älä kohtaa, hän tappaa sinut kun huomaa että peili on rikki.

"Nyt kun kohta aika koettaa mennä hänen kanssaan samaan kouluun, olemme samalla luokalla ja hän on todellakin narsisti joka kylvää tuhoa paistatellen omissa päänsisäisissä kuvitelmissaan ja projisoi kaiken juuri minuun, olen hänen kohde."

Saanko kysyä teidän ikää? Kovin nuorilla ei sen henkisen kasvun takia sitä diagnoosia edes tehdä. Nuorten rajankäynti ja vallankin yrittäminen saattaa olla ihan mitä tahansa... Ei nuoruudessa voi puhua vielä narsismista.

Tätä palstaa on arvosteltu nimenomaan siitä, että liian helposti uskotaan ihmisten puheet narsisteista tosiksi ja että ne kaikki eivät välttämättä ole narsisteja.

Eikö opiskelijakeskusteluissa ole mitään missä puhuttaisiin esim. koulukiusaamisesta? En nyt muista, että voisin ehdottaa. Mutta jos tyyppi on ikävä sinua kohtaan, niin älä ainakaan vapaa-ajalla ole missään tekemisissä. Teillä voi olla aivan erilaiset luonteet, mentaliteetti ja arvot yleensäkin.

Oman paikkasi tietenkin tarvitset ja tasavertaisena opiskelijana olet siihen oikeutettu. Tsemppiä ja jaksamista sinulle. Pidä puolesi ja käänny esim. kouluterveydenhoitajan puoleen. Hänelle voit kertoa huolesi ja hän ymmärtää luultavasti paljon paremmin kuin luuletkaan.

Jos tyyppi on selkeästi hankala, niin tietenkin kannattaa myös vetää opettajaa hihasta. Mutta niin sinulle kuin muillekin nuorille, antakaa itsellenne ennenkaikkea aikaa kehittyä ja kasvaa.

Älä missään nimessä kohota hänen itsetuntoaan, ja suhtaudu häneen mahdollisimman välinpitämättömästi, vaikka hän tekisi mitä saadakseen huomiota.

Tietynlainen välinpitämättömyys on hyväksi. Erittäin hyväksi.

En kuitenkaan kouluoloissa alkaisi aivan täysin poikkeamaankaan. Voisin tuollaisessa tapauksessa yrittää olla mahdollisimman normaali. Liiallinen vetäytyminen voi käydä raskaaksi itselle ja jopa ärsyttää sitä puhuttua tyyppiä lisää, jos hän on sen tyylinen, että yleensäkin ärsyyntyy helposti...

Kouluoloissa jokainen on tasa-arvoisesti ansainnut sen opiskelupaikkansa ja siitä on pidettävä kiinni. Jos tuntuu kovasti vaikealta, niin voi hakea tosiaan itselleen henkistä tukea. Pienikin tuki ja ymmärrys voi auttaa paljon.

Minä en ole mikään umpiluopio, kyllä narsistin näkee sekä tunteekin jo jos vertaa tällaiseksi kokemaansa ihmistä niihin kaikkiin piirteisiin ja omaksuu kaiken mitä on tapahtunut kohdalleen kuin palapelin palat. Tiedän, että lääkäri tekee lausunnot enkä minä. Kuinka moni narsisti on mennyt lääkäriin tämän vuoksi? Aivan.
Olen nks. ollut välittämättä kaikesta mitä hän on sanonut, tehnyt, käyttäytynyt, eleillyt, ilmeillyt, teeskennellyt puolellaan olevaa, puhunut ihmisistä kuin esineistä, mukaanlukien itsestäni itselleni.

Hän on huomannut itseasiassa jo kauan sitten, että peili on särkynyt. Tehnyt tuhojaan voimakkaammin. Mutta pitäisikö minun jatkaa teeskentelyäni koska se on ainoa tie pelastukseen? Hänellä on oljenkorsi, joka on välillämme ollut pitkän historian kantava ihmissuhde. Siinä on ollut myös hyvät hetkensä (Teeskenneltyinä tottakai.) mutta hän näkee ne uhrauksina eteeni ja kokeilee periä nks. mentaalista velkaansa takaisin kaivamalla minusta ihmisyyden rippeitä ulos.

Hän liikkuu siinä porukassa tietenkin, missä minä olen ollut ja istuu samassa ruokapöydässä.

Millä tavoin hän eroaa tavallisesta koulukiusaajasta?

Siten, että hän on erittäin projisoiva sekä yrittää horjuttaa itsetuntoa asioilla jotka ovat minulle vakavia sekä tärkeitä.

Hän alentaa niiden tarkoitusperän sekä leimaa niihin uuden kaikkeuden heijastaen sen minun syyksi ja polkee alas voimalla.

Kaikkea henkistä manipulaatiota on ollut ja joskus tunsin että minun täytyy olla syytetty tai en voi tuntea koskaan oloani hyväksi, hänen seuransa vaurioitti ajan kuluessa ja olin uskoissa siitä että hän arvostaa minua samaan aikaan.

Nyt olen ymmärtänyt ettei hän koskaan välittänyt ja ettei hänellä ole tunteita, kaikki se oli teeskentelyä, projisointia sekä manipulaatiota. Tässä vaiheessa olen ollut tunnekuollut ja välillä mieleni on pysynyt normaalina, noidankehää joka on jatkunut jo jonkun aikaa, tuntui kuin olisin menettänyt ID:ni, osittain vieläkin. Nyt on hyvä aika lopettaa tämä.

Tietenkin, jos pystyt siihen. Kysyin toisessa ketjussa ehkä sinulta, minkälaisia muut ihmissuhteet? Kotiin vanhempiin? Tarvitset mielestäni tukevia ihmissuhteita, jotka ovat sinun puolellasi. Yksin ihminen on niin heikko, varsinkin nuorena vielä.

Eräs ystäväni on huomannut tästä ihmisestä saman ollessaan hänen seurassaan. Viime kerralla kun näimme, hän yritti nolata minut ihmisten edessä ja käytti humalatilaani hyväkseen sekä otti esiin asioita jotka olivat asiattomia. Käski myös käytännössä olla hiljaa kommentilla: '' Olet kertonut ton niin monta kertaa!!! '' Ilmaisuna että anna minun puhua nyt, äläkä ole äänessä ja sosialisoi ihmisten kanssa. Kuin kontrolliyritys, yritykseksi jäi.

Ihmissuhteeni tähän erääseen ystävään on hyvä ja välimme ovat parantuneet. Välini kotiin ovat neutraalit.

"Ihmissuhteeni tähän erääseen ystävään on hyvä ja välimme ovat parantuneet. Välini kotiin ovat neutraalit. "

Tosi hyvä että sinulla on hyvä suhde ystävään. Ihmissuhteet ovat hitaita toisinaan heräämään ja muutokset ovat sitämyöden myös hitaita. Toivoisin, että ottaisit ihan tosissasi, että sinulla on vanhemmat. Aivan varmasti olet heille maailman tärkein ihminen (ehkä sisarukset mukaan luettuna jos on).

Kerro ihmeessä heille myös tuosta tapauksesta. Heillä on iän tuomaa etumatkaa, vaikket sitä ehkä nyt hyödyksi ajattelisikaan. Noin saisit vahvan tuen itsellesi. He voivat herätä puolustamaan sinua ja ehkä pystyvät antamaan neuvoja.

Itselleni on joskus käynyt niin, että (aikoinaan) kotona ei uskottu minua, kun kerroin uskomattomia asioita... Siitä huolimatta, vaikkeivat ymmärtäisikään, he välittivät ja rakastivat. Vanhempien olemassaolo on jo valtava tuki.

Kaikkea ei tietenkään voi kotiin "kaataa", mutta he voisivat omalta osaltaan olla sinun ihmisiäsi, ja varmasti ovat nytkin. Voisit kuitenkin kokeilla. Keskustelu aiheesta olisi sinulle todella tärkeää. Oletko ottanut yhteyttä mihinkään ammatti-ihmiseen? Heillä on koulutuksen puolesta muita ihmisiä parempi mahdollisuus ymmärtää ja kuunnella.

En ole ottanut yhteyttä ammatti-ihmisiin. Olen yrittänyt puhua mutta tuntuu kuin en saisi sitä irti minusta. En vain jaksaisi puhua siitä vaikka sisälläni huutaakin ääni joka käskee päästää tämän kaiken pois, en halua puhua ja en tiedä miksi.

En halua enään kohdata asiaa, en kestä sitä ettei sen jättäminen onnistu ennen sitä. Se tunne kun joku kontrolloi sinua ja sitten et halua kenenkään kuulevan totuutta koska se on yksi ihminen kenelle vuodat, olonihan riippuisi ihmisistä jollen käsittelisi tätä yksin. En luota helposti enään toisiin ihmisiin.

Tällaista häpeää en kestäisi omalla nimelläni ottaa.

Olet nuori ja tulet pääsemään siitä tyypistä eroon. Aika menee joskus nopeammin kuin uskoisitkaan. Toisaalta eikö ole hyvä, että vain yksi ihminen on voimakkaan harmin aihe?

Puhuminen on laji siinä kuin muutkin. Ja sitten kun joutuu alkamaan puhumaan aiheesta, joka ei ole sitä omaa alaa, niin sanat ovat hakusessa, ilman muuta. Siinä ei ole mitään outoa ja kummallista. Hyvä kun löysit tänne kirjoituspalstalle, niin ehkä tästä on apua.

Oletko lukenut aihealueen tekstejä täältä palstalta tai googlettanut netistä? Varmaan, kun olet narsistiksi arvoinut sen tyypin. Ainakin hän on ilmeisen vallanhaluinen. Onko hän sellainen kaveriporukan kingi?

Olen lukenut narsismista sekä psykologiasta jo kauan, heti kun aistein nks. tarpeeksi itsekkäitä sekä väärinkäyttäviä piirteitä.

Vaikeaa on todellisuudessa päästä heidän päänsä sisälle kaikkina niinä vaiheina kun kaikki tapahtuu ja here I am, hänen edessään seison yksin ja aistin voimakkaasti kaiken ympärilläni olevan.

Todellisuudessa en voi ymmärtää mitä hänen päässään tarkalleen ottaen liikkuu, voin vain ymmärtää että se ei ole normaalia ja että minussa ei ole ollut oikeasti mitään vikaa koska hän ei voi määrittää ihmisarvoa tai päättää miltä näytän ja asettaa minulle standardeja jne. Niin monet kerrat olen yrittänyt muuttua paremmaksi koska luulin että minussa on oikeasti jotakin vikaa, menneisyyteen viitaten kun olen kokenut paljon henkistä väkivaltaa sekä fyysistäkin lapsuus/nuoruusajalta. Se vain jotenkin jää ihmissydämeen kuin syöpä kun sinut on alistettu että sinä et ole normaali, olet poikkeava. Tottakai tunnen niin ja olen aina tuntenut, olen yrittänyt myötäillä ihmisten mukana koska arvostan heitä.

Nyt ymmärrän että minä olen minä, en tiedä miksi mutta tuntuu kuin olisin ymmärtänyt sen liian myöhään. Tuntuu kuin osa minua olisi pilattu henkisen kasvuprosessin aikana, kuin olisin enemmän tietoinen kaikista hänen kutsumistaan faktoista ketä minä olen.

Toisaalta olen vahva ihminen, tiedän kuka olen ja en käsitä miten en usko sitä. Kaikista tärkeintä on saada vahvuuteni sekä filtterini takaisin. Koska muuten lävitseni virtaa yhä uudelleen ne tunteet ja pelkään menettää kontrollin.

Mistähän pahoinpitelyä on tullut? Yksin ei kukaan ole riittävä... tavallaan. Ihminen on sosiaalinen olento ja tarvitsee muita ihmisiä, tietenkin vaihtelevassa määrin. Mutta tämä aihe, joka sinullakin nyt on sydämelläsi vaatii kyllä muiden ihmisten tukea.

Ehdotan, että jatkat asian selvittelyä.

Sitten kysyn, että onko sinulla harrastuksia opiskelun lisäksi. Kannattaa ehdottomasti ajatella jotain harrastusta, vaikka tuntuisi ensin kuinka puisevalta, niin harrastuksen kautta tulee aina lisää ihmissuhteita ja niistä saa henkistä pääomaa.

Sanot, että tiedät olevasi vahva. Ehkä vahvuutesi todellakin kaipaa esiinpääsymahdollisuutta. Itse koin narsistin uhrina oloni pahinpina aikoina myös samantapaista avuttomuutta. Tiesin, että minun paikkani ei siellä "pohjalla" ollut, mutta miten pois sieltä?

Pikavoittoa ei todellakaan tullut, erävoittoja silloin tällöin mutta suunta on ollut varma. Narsisti ei minusta enää otetta pidä ja loppuaikoina asetelma taisi olla ihan toisin päin. Vahva terve ihminen päihittää narsistin mennen tullen. Uhriksi jääminen on jonkun tai joidenkin epäedullisten tapahtumien summa.

Ehdotan, että teet itsellesi selviytymissuunnitelman. Toivon, että ymmärrät, että vaikka muutama käyntikerta jonkun asiantuntijan luona saattaisi vahvistaa sinua riittävästi ja pääsisit eteenpäin ihan toisella tavoin. Nythän se tyyppi on ihan painajaisesi.

Minkälainen opettaja teillä on?

Lisään vielä, että ehkä sinusta tuntuu, että kukaan asiantuntija ei voi sinun tilanteellesi mitään ja ajattelet, että itsekin tiedät asiasta jotain, koska olet asiasta lukenutkin. Se on kuitenkin ihan eri asia, kun pääset keskustelemaan oikean ihmisen kanssa. Siihen liittyy sellainen taikamainen asia, ehkä juuri siitä syystä, että ihminen on se sosiaalinen olento, eikä ole tarkoitus, että yksin kuljemmekaan koko tien.

Olen suurimman osan elämästäni harrastanut laulamista. Nyt en ole päässyt ilmaisemaan itseäni koska en ole laulanut vähäänaikaan, kuitenkin eilen sain taas ääneni toimimaan ja sain siitä uskoa elämään. Musiikki on mulle kaikki kaikessa ja se parantaa sielua ja sydäntä, vaikka kuulosti kauhean vanhoilliselta, todellisuudessa se tunne minkä siitä saan on kuin eliksiiriä, ekstaasia.

Sait tuon asian kuulostamaan helpommalta ymmärtää; ''Toivon, että ymmärrät, että vaikka _muutama käyntikerta_ jonkun asiantuntijan luona saattaisi vahvistaa sinua riittävästi ja pääsisit eteenpäin ihan toisella tavoin. '' Omaksuin ajatuksen toisella tapaa, koska en voi tietää monesko kerta auttaisi minut eteenpäin.

Oliko sinulla samassa tilanteessa ollessasi ajatus joka on minulla: ''En halua enään, että ihmiset näkevät minut onnellisena. En kestä, että he sanoisivat minun voivan paremmin kuin ennen. Koska he eivät tiedä paljonko olen kätkenyt ja paljonko verta haavoistani vuosi, lakanoin ne itse liian kireälle ja ne aukesivat lisää. Kestin enemmän ja mielenterveyteni horjui ennenkuin tiesin mitä mielenterveys on.''

Runo, jonka kirjotin tänne 3.12.2014

Dark Poetry.

All the time I'm thinking what the fuck am I even scared of
Truth is that I haven't even cared.

Let my self-respect lie on the hard road,
felt like cutting my throat.

Cursed myself down to hell,
felt like I was already bleeding well.

Made myself thoughtless,
but still was never painless.

One day stopped my life,
all was only lies.

Let you enjoy my blood,
all your sins were gone.

Felt like my boiled blood,
slowly turned undone.

Couldn't reach you there,
lying in the darkness feeling dead.

Rising my darkest powers inside,
you never knew my sides.

Näin minä tunnen.

Olipa siinä ajatusta. Olet tietenkin persoona, vaikka et olisi ikinä sitä kiusaajaasi kohdannut.

Olen niin paljon vanhempi kuin sinä, vaikka se ei kaikkeen autakaan. Minun tilanteeni oli sillätavoin aivan erilainen, että ns. rakastettuni, tai siis mies, ketä luulin rakastavani osoittautui narsistiksi.

Tunteita oli monenlaisia, kauheimpia tunteita mitä koskaan olin tuntenut. En tainnut juurikaan ajatella noina hetkinä muita... tai mitä muut minusta ajattelisivat. Ennemminkin vain ihmettelin, olin raivostunut ja surin tapahtunutta. Välillä taas rakastin kuin hän kävi luonani.

Että ihan erilainen tilanne sillätavoin. Ehkä jotkut miehet kokevat ja ovat kokeneet narsisti-psykopaattini kiusaajaksi, mutta toisaalta, hänen mieskavereillaankin on jo ikää. Ikä tuo todellakin sellaista näkemystä ihmisyyteen lisää, että jossain vaiheessa vain on niin äärimmäisen selvää, kuka se k**ipää on. Ei tarvitse arvuutella. Moni on varmaan tyhmyyttään joutunut katumaan.

Ajanmittaan asiat saavat oikeat mittasuhteet ja narsisti sujautetaan maanrakoon, mistä vain välillä ponnahtaa pinnalle...

En ole kohdannut montaakaan tapausta joka olisi narsistisesta lähteestä uhriksi-kuvio kuten minun tapaukseni on.

Olet selvästikin vahva ihminen, ihmettelen kyllä miten sait hänet lähtemään elämästäsi täydellisesti.

Tämä on ns. kaikkien kaveri ja mistä vain lähdettä tulee niin sinne vain! Vaikka toiselle paikkakunnalle jos saa kusetettua ylimääräiset bensarahat jne.

Onneksi en ole mies ja suhteessa tämän ihmisen kanssa. Hän nimittäin sotii vastakkain miehensä kanssa saman katon alla ja kontrolloi tätä seksillä. Eräskin ihminen ketä on samoissa piireissä kenen kanssa olen säätänyt, sanoo ettei luule olevansa kovin tyhmä kun ihmiset haluavat olla hänen ympärillään, kuitenkaan hän ei näe mitä kaikki on todellisuudessa ja mitä tämä hänenkin nks. kaverinsa on. No, mutta whatever koska kuitenkin tiedän että tämä narsisti on vetänyt hänetkin minun vihollisekseni.

pysy kaukana narsisteista,ei ole muita vaihtoehtoja,persoonahäiriö ei häviä,sitä ei kannata hullua yllyttää,ei kannata,paras tapa kadota henkisesti sen elämästä,kauas,pois ei mitään vaihtoehtoja

Aijon nostaa itseni pois täältä hänen kuvittelemasta pohjastaan, olen tehnyt hänelle jo narsistisen loukkauksen kun en ole ottanut yhteyttä helvetin pitkään aikaan. Otan hältä maton jalkojen alta kun hän näkee kuinka ylpeänä teen comebackin. Olen saanut tarpeekseni ja on minun vuoro nousta, koska olen kaunis ihminen. Tuo kontaktijuttu, suunnitelmani on seuraavanlainen: Olen häntä kohtaan välinpitämätön sekä kylmä, I'll hold my ground, näytän sille sen ihmisen ketä hänen tulisi pelkäävän ja ketä hän ei tiedä kuka olen. Teen sen vain kylmän viileästi ja en anna hänelle mitään irti itsestäni.

Alkuaikoina kun tutustuimme, esitin olevani muuta ja se on todiste siitä, että kun muokkauduin kokoajan hänen muottiinsa, hän ei ole nähnyt todellista minua. Hän pelkäsi varmastikin minun lähtevän koska tiesi että minun vahvuuteni puskisi esiin. Nyt se on tapahtunut, tunnen elinvoiman suonissani äskeisen treenin myötä ja aijon jatkaa!