Kun olen masennuslääkkeiden selostuksia lukenut netistä, niin niissä tunnutaan kutakuinkin kaikissa sanovan, että lääke alkaa vaikuttaa parin-muutaman viikon kuluessa, jonka jälkeen masennuksen pitäisi kadota kuin taikaiskusta ja varmuuden vuoksi jatketaan joitakin kuukausia.
Tunnen liki 20 masennuslääkkeiden syöjää. Kukaan ei ole mikään nauru-nassu. He käyvät lähes kaikki lisäksi jonkinlaisella terapeutilla. Asia ei ole hoitunut kuukausissa, viikoista puhumattakaan, vaan vuosikausia ja jatkuu nappien vetäminen ja viikottainen terapeutilla hyppääminen, jossa ei ilmeisesti muuta tehdä kuin kysytään, että "Mitä sulle kuuluu?", elleivät kaikki sitten juksaa minua tismalleen samalla tavalla. He ovat masistelevia ja hyvin herkästi suuttua poksahtelevia tuittupäitä huolimatta terapioista ja useammastakin psyykelääkkeestä, jotka on joutunut miljoonaan kertaan vaihtamaan.
Pillerit eivät tunnu aiheuttavan heille muuta kuin sivuvaikutuksia. Ovat lähinnä muuttaneet heidät plösöiksi muotopuoliksi, joilta viimeisetkin seksihalut näyttäisi muuttuneen ruokahaluksi. Ja nukkuvat joko kellon ympäri tai pari tuntia aina joskus, mikä kertoo minusta siitä, että masennus on yhä päällä. Terapeutin voisi heidän kertomansa perusteella minun mielestäni korvata tiiliseinällä, johon on spraymaalattu, että "Wazzuuup?", jolle voisi sitten tunnin verran briiffata edellisen viikon tapahtumat.
Tämä on siis 100% kaikista tuntemistani, hoidoista ei tunnu olevan minkäänlaista hyötyä, paitsi ehkä parilla vakavimmalla tapauksella on kemiallinen lobotomia toiminut juuri ja juuri sen verran, että eivät yritä enää vahingoittaa itseään. Onnellisia eivät ole, se on fakta.
Tämän tekstin tarkoitus ei ole kettuilla masentuneille, päinvastoin. Suututtaa, että näin huonosta hoidosta lääketehtaat ja laillistetut puoskarit tahkoavat rahaa.
Miksi ihmeessä 100% tuntemistani lääkityksellä olevista ovat täysin onnettomia? Onko ehkä kaikki onnelliset tuttuni masennuslääkkeiden syöjiä salaa? Onko joku teistä sellainen, josta se äs-äs-är-iin popsiminen on tehnyt elämäniloa uhkuvan ilopillerin? Noiden sivuvaikutusten kanssa sietäisi saada jo ikuisen euforisen onnellisuuden, tai muuten on huono diili.
Tunnen liki 20 masennuslääkkeiden syöjää. Kukaan ei ole mikään nauru-nassu. He käyvät lähes kaikki lisäksi jonkinlaisella terapeutilla. Asia ei ole hoitunut kuukausissa, viikoista puhumattakaan, vaan vuosikausia ja jatkuu nappien vetäminen ja viikottainen terapeutilla hyppääminen, jossa ei ilmeisesti muuta tehdä kuin kysytään, että "Mitä sulle kuuluu?", elleivät kaikki sitten juksaa minua tismalleen samalla tavalla. He ovat masistelevia ja hyvin herkästi suuttua poksahtelevia tuittupäitä huolimatta terapioista ja useammastakin psyykelääkkeestä, jotka on joutunut miljoonaan kertaan vaihtamaan.
Pillerit eivät tunnu aiheuttavan heille muuta kuin sivuvaikutuksia. Ovat lähinnä muuttaneet heidät plösöiksi muotopuoliksi, joilta viimeisetkin seksihalut näyttäisi muuttuneen ruokahaluksi. Ja nukkuvat joko kellon ympäri tai pari tuntia aina joskus, mikä kertoo minusta siitä, että masennus on yhä päällä. Terapeutin voisi heidän kertomansa perusteella minun mielestäni korvata tiiliseinällä, johon on spraymaalattu, että "Wazzuuup?", jolle voisi sitten tunnin verran briiffata edellisen viikon tapahtumat.
Tämä on siis 100% kaikista tuntemistani, hoidoista ei tunnu olevan minkäänlaista hyötyä, paitsi ehkä parilla vakavimmalla tapauksella on kemiallinen lobotomia toiminut juuri ja juuri sen verran, että eivät yritä enää vahingoittaa itseään. Onnellisia eivät ole, se on fakta.
Tämän tekstin tarkoitus ei ole kettuilla masentuneille, päinvastoin. Suututtaa, että näin huonosta hoidosta lääketehtaat ja laillistetut puoskarit tahkoavat rahaa.
Miksi ihmeessä 100% tuntemistani lääkityksellä olevista ovat täysin onnettomia? Onko ehkä kaikki onnelliset tuttuni masennuslääkkeiden syöjiä salaa? Onko joku teistä sellainen, josta se äs-äs-är-iin popsiminen on tehnyt elämäniloa uhkuvan ilopillerin? Noiden sivuvaikutusten kanssa sietäisi saada jo ikuisen euforisen onnellisuuden, tai muuten on huono diili.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Vastasit kirjoituksellasi omaan kysymykseesi.Masennuslääkkeet ei toimi,päinvastoin huonontavat potilaan kuntoa.
Kyllä ne toimii hyvän terapian kanssa yhdessä. Terapeuttejakin on vain hyviä ja huonoja. Silloin ovat tuloksetkin hyviä ja huonoja.
Terapeutit taitavat sitten olla koko valtakunnan alueella aika kehnoja ja vain ne kaikkein kalleimmat on edes minimipätevyyden omaavia. Sitten sopiikin kysyä, että kannattaako varattoman syödä lääkkeitä ja käydä halvalla terapeutilla lainkaan?
Ystäväpiirissäni on kolme henkilöä, joilla kaikilla mielialalääkkeet ovat auttaneet. Itselläni ei sopinut millään Citalopram, mutta Venlafax sopii ja auttaa. On tutkittu että 2/3 käyttäjistä mielialalääkkeet auttaa. Tämä pitänee paikkansa. Mutta pelkkä lääke ei kyllä yksin riitä. Liikunta, ruokavalio, empaattinen kanssakäyminen ihmisten kanssa, riittävä yöuni ja ylipäätään löytää harrastuksia mitkä tuottavat mielihyvää tulee kuulua hoito-ohjelmaan.
Minulla tehosi aikanaan SSRI loistavasti lievään epätyypilliseen masennukseen eli juuri sellaisessa tilanteessa, jossa sen ei pitäisi käsitykseni mukaan toimia. Olin juuri kuvailemasi kaltainen elämäniloa uhkuva ilopilleri. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin kummallista kiitollisuutta kaikesta mikä elämässäni oli hyvin. Muutuin sosiaalisemmaksi enkä aina epäillyt kaikkien ihmisten tarkoitusperiä. Olin energinen ja kiinnostunut uusista asioista.
Lääke kuitenkin pahensi migreeniäni jota oli jo ilmankin lääkettä ollut usein ja kun jouduin syömään paljon migreenin täsmälääkkeitä, SSRI-lääkkeen teho heilahteli ylös-alas, koska ne eivät sovi yhtäaikaiseen käyttöön kovin hyvin. Lopetin sitten SSRI-lääkityksen. Sen jälkeen on vuosien varrella kokeiltu yhtä ja toista lääkettä, mutta mikään ei ole enää tehonnut.
Toivon, etten koskaan olisi lähtenytkään koko turhauttavaan lääkerumbaan.
Jos masennus johtuu olosuhteista, joita ei saa korjattua, on lääkitys
pelkkää ensiapua.
Sivuvaikutuksena SSRI- lääkityksestä on minulla sukuvietin laimeneminen.
Muutenkin palo asioihin puuttuu.
Mielelläni heittäisin lääkkeet pois, mutta en uskalla enne kuin työsesonki on ohi, en halua viime kevään kaltaista helvettiä(työ tervan juontia, pakko tehdä pitkää päivää, itsari mielessä koko ajan).
Lääkityksen avulla pitäisi saada oma motivaatio kohdalleen elämän raiteilleen saattamiseksi ja leikkaavat ne pahimman tuskan pois.
Ei löydetty parin kuukauden(n. tunti viikossa) keskustelutuokioiden aikana
ratkaisuja elämäni umpisolmuihin, mutta sydämen purkaminen helpotti.
Taas joku hölmö ulkopuolinen "neuvomassa". Mitä se sinulle kuuluu, käyttävätkö ihmiset lääkkeitä sairauteen, jota itse edet pode ja josta et mitään tiedä?
Hölmö? Ulkopuolinen? Neuvomassa? Jota en itse pode ja josta en mitään tiedä?
Teet aika paljon aika vankkoja oletuksia tuntemattomaksi. Ei nyt ihan joka kohta mennyt täysin nappiin. En vaivaudu oikomaan noita sen enempää, kuin että en ole neuvomassa, vaan kysymässä. Miksi yleinen tieto sairaudesta nimeltä "masennus" ja sen hoitovasteet eivät kuulu minulle? Onko se jotain salatiedettä, joka on Jehovan todistajien sisäpiirikokouksiakin salaisempaa? Ainakin jehovilta voin kysyä mitä vaan, eivätkä he sano, että "Ei kuulu sinulle".
Mutta jos tässä nyt oletuksia lähdetään tekemään villin mielivaltaisesti, niin olettaisin sinun olevan masentunut, syövän masennuslääkkeitä ja vastauksestasi käy ilmi, että olet niistä pillereistä huolimatta masentunut, juuri tuollaisena kiukkuiluna se ilmenee, vaikka "ulkopuoliset hölmöt" luulevat sen näkyvän ulospäin surullisuutena. Kauanko olet syönyt niitä nappeja ja juossut terapiassa turhaan, vuosia vai vuosikymmeniä ja tulokset hieman nollan alapuolella? Paljonko tuo turhuus on vienyt aikaasi ja rahojasi? Entä yhteiskunnan rahoja?
Koska ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun kanssa, jolla ei ole masennuksesta mitään omakohtaista kokemusta EIKÄ tietoa. Pidä sinä rauhassa omat uskomuksesi, mieluummin toki omana tietonasi.
Ei sinun ole pakko vastata mitään eikä edes lukea. Jos masislääkkeistä huolimatta noin kovaa ahdistaa, niin kannattaisikohan pistää se tietokone kiinni hetkeksi aikaa ja laittaa pää tyynyyn? Pisulle, pesulle ja nukkumaan. Tai mennä vaikka iltakävelylle, jos ei uni tule simmuun.
Sitäpaitsi joku masentunut voi lukea näitä tekstejä tietoa etsiessään, tämähän on palsta, jossa keskustellaan masennuksesta yleisellä tasolla, ei suinkaan mikään masentuneiden oma vertaistukiryhmä Anonyymit Masentuneet.
Ehkä joku joka etsii tietoa masennuslääkkeistä rohkaistakseen itsensä moisia hakemaan ja millaisia, voisi pitää jotain hyviä kokemuksia arvokkaana tietona. Jos sinua ei kiinnosta kertoa, niin jotakuta muuta voi kiinnostaa ja onhan tuolla jo joku kertonutkin. Tai no sinähän kerrot omalla kenkkuilevalla tavallasi, että masennuslääkkeet eivät ole sinulla tepsineet.
... ja palsta on pelkkä trolliluola. Tiedot masennuksesta ja masennuslääkkeistä kannattaa todellakin hakea ihan muualta kuin täältä.
Kuten mistä? Pakkausselosteista, jonka mukaan masennuslääke taikoo masennuksen kahdessa viikossa tiehensä?
Minulla on tapana pitää silmäni ja korvani auki, eikä uskoa mitään lähdettä sokeasti sen oletetun arvovallan perusteella. Jos valtakunnallisessa mediassa sanotaan, että suhdanne ja työllisyys on lähtenyt nousuun, haluan sen väitteen realisoituvan todellisuudessa ja nähdä rekkojen ja kuorma-autojen liikenteen lisääntyvän tuossa läheisellä teollisuusalueella.
Minusta vaikuttaisi, että tämäkin foorumi on luotettavampi lähde kuin pakkausseloste. Tällaiset foorumit on tiedon aarreaittoja, kun osaa tehdä jonkun keskiarvon kokemuksista, koski se mitä hyvänsä asiaa. Usein sanotaan, että älä kuuntele juoruja, mutta useiden juorujen yhteisestä konsensuksesta kuulee yleensä totuuden. Ihmiset ja yritykset kertovat yksipuolisesti omia tarkoitusperiään ajatellen kaunistellen ja tarkoitushakuisesti vääristellen asioita. Ainoa mihin voi luottaa on nämä evolutiiviset aistit, kuten silmät ja korvat ja muiden silmät ja korvat. Ei useampi ihminen keksi tismalleen samaa valhetta samanlaisena eri paikoissa.
Uskot siis kaikenlaisiin juorupuheisiin enemmän kuin tutkittuun tietoon. No, mikäs siinä.
Minua masennuslääkkeet ovat kyllä auttaneet selkeästi. Yhdistelmälääkitys on 1) palauttanut toimintakyvyn (jaksaa tehdä arkiaskeleet), 2) palauttanut keskittymiskyvyn, muistin ja oppimiskyvyn (olen lähdössä jopa opiskelemaan yliopistoon, mikä oli mahdoton ajatus ennen toimivaa lääkitystä) ja 3) leikannut kaikkein synkimmät hetket pois.
Ei välttämättä voi sanoa, että masennus olisi täysin poistunut, koska olen yhä melankolinen eikä energia riitä oikein sosiaalisiin tilanteisiin, mutta nuokin vaikutukset ovat varsin hyviä kun hinta on pari kymppiä kuussa. Minkäänlaisia sivuvaikutuksia en ole myöskään huomannut, vaikka lääkitystä on alla yli vuoden.
"Minulla on tapana pitää silmäni ja korvani auki, eikä uskoa mitään lähdettä sokeasti sen oletetun arvovallan perusteella."
Tämä olkoon viisautesi. Jos kaikki osaisivat olla yhtä viisaita olisi psykiatriankin alalla asiat paljon paremmin. Valheilla ei pärjäisi, kun kansa saisi psykiatrian kiinni petoksesta nopeasti. Valitettavasti on vaikea uskoa, ainakaan minun, että asiat kansan tietotasossa ja kriittisessä ajattelutaidossa muuttuisivat lähitulevaisuudessa, mutta toiveikas saa olla.
"Minusta vaikuttaisi, että tämäkin foorumi on luotettavampi lähde kuin pakkausseloste."
Varmasti ihan totta. Pakkausselosteet ovat vain suuntaa-antavia. Ei niissä kaikkia oireita tai riskejä tuskin ikinä mainita. Viisaimmat lääkäritkin menevät ensin nettiin ennen kuin aloittavat itselleen mitään uusia heille entuudestaan tuntemattomia lääkkeitä. Totuus on aina netissä, pitää vain osata erottaa se kaikesta tiedon paljoudesta.
"Usein sanotaan, että älä kuuntele juoruja, mutta useiden juorujen yhteisestä konsensuksesta kuulee yleensä totuuden."
Juurikin näin. Kun yksi sanoo jotain on vaikea sanoa onko asiassa mitään perää. Kun kymmenen sanoo ei silloinkaan välttämättä pysty tiedon luotettavuudesta sanoa vielä paljoa. Kun sata sanoo alkaa fiksu jo miettiä tarkemmin olisiko asiassa jotain perään. Kun tuhannet ja tuhannet ihmiset puhuvat asiasta tietää jo, että asiassa on varmuudella perää.
Critical Think Rx (.org)
http://criticalthinkrx.org/askpeers.asp
"Kun olen masennuslääkkeiden selostuksia lukenut netistä, niin niissä tunnutaan kutakuinkin kaikissa sanovan, että lääke alkaa vaikuttaa parin-muutaman viikon kuluessa, jonka jälkeen masennuksen pitäisi kadota kuin taikaiskusta ja varmuuden vuoksi jatketaan joitakin kuukausia... ...Asia ei ole hoitunut kuukausissa, viikoista puhumattakaan, vaan vuosikausia ja jatkuu nappien vetäminen"
Voisin kirjoittaa pitkänkin kommentin, mutta olet sen verran hyvin perillä jo omatoimisesti asiasta, että en koe siihen suurempaa tarvetta. Tyydyn lyhyempään omaan kommenttiin. Joskus paras vastaus voi löytyä taiteen keinoin.
http://www.youtube.com/watch?v=ETxmCCsMoD0
Lisätietoa esim. osoitteesta: www.gwenolsen.com
Minä epäilen että jos tuurilla sattuu ensimmäinen masennuslääke olemaan sellainen että siitä saa avun niin lääkkeestä on hyötyä.Sitten kun niitä aletaan vaihtelemaan lääkärin toimesta mielivaltaisesti niin lopputulos on aivokemioiden pysyvä häiriö.2-3 vuoden lääkerumban jälkeen se alkuperäinen lääkekään ei vaikuta niinkuin alunperin.
Ikuisesti katkera kun hyvin toiminut lääke vaihdettiin pakkohoidossa hirvittävään myrkkyyn.Syytä vaihdokseen sadistilekuri ei suostunut kertomaan.
Mikä oli tuo hyvin toiminut lääke ja mikä oli hirvittävä myrkky, jos sopii udella?
Seroxat toimi,Efexor lääke joka ei ainakaan minulle sopinut ollenkaan.Ja sadistilekuri varmasti tajusi sen.
No..jos ajatellet ihmisten syövän ko.lääkkeitä vuosikausia ja aina vaihdetaan
valmistetetta niin auttaako ne loppupelissä? V. EI vaan niiden sivuvaikutukset
astuvat pikkuhiljaa esiin ja ja tuleekin enemmän itseetuhoista käyttäytymistä-
(lue tuoteselosteet) -"ei voida osoittaa, johtuuko kyseessäoleva sivuvaikutus
lääkkeestä vai itse sairaudesta"
-Lopettanut ja voin paremmin
Miksi jotkut (puoli miljoonaa suomalaista) söisivät vuosikausia, jos se ei auttaisi yhtään?
Koska lääkärit ainakin minun kohdallani sanoivat lopettamisaikeiden kohdalla, että mieti miten huonossa kunnossa olisit jos _et_ söisi näitä lääkkeitä. Ihan höpöhöpöä se oli. Lopetin sitten jossain vaiheessa pikku hiljaa ja voin vain aina paremmin, kun sivuvaikutuksista pääsi eroon. Ainakin Anafranilin sivuvaikutukset olivat sellaiset, että oksat pois. Mutta sehän ei olekaan SSRI-lääke.
Olen muuten vielä sitä sukupolvea, jolle lääkärit sanoivat, että SSRI-lääkkeen voi lopettaa ihan seinään. Sain aivan järkyttävät viekkarit, piti ottaa välillä seinästä tukea että pääsi eteenpäin. Sydän muljahteli pahantuntuisesti ja myöhemmin luin, että nuo muljahtelut ovat hengenvaarallisia eli sydämen häiriöihin voi todella kuolla. Sellainen kevyt epäluulo on muodostunut lääkäreiden juttuihin. Mitään en niele noin vain asiaan itse perehtymättä.
400 000 tuhatta suomalaista käyttää masennuslääkettä tai ainakin heille on kirjoitettu niitä.Moni käyttää siksi koska on pakko jos haluaa pysyä hoidon piirissä.
nimim. "höhö":1/2milj. suomalaista syö siksi koska lääkärit vaativat ja sanovat että ne vaikuttavat vasta 2-3vkon päästä ja pääasiassa syövät siksi koska epätoivoisesti uskovat ja haluavat että ne vaikuttaisivat...
Oman järjen käyttö sallittua. Omat tuntemukset kuitenkin ratkaisevat. Ollaan erilaisia, toiset saavat avun lääkkeistä, toiset eivät. Koettaa ensin selvittää miksi on masentunut ja yrittää sit tehdä asioille jotain. Pienikin edistysaskel kannattaa huomioida. Keinoja kyllä löytyy. Enemmän niitä kirjoituksia, jotka ovat voittaneet masennuksen tai ainakin saaneet olonsa paremmaksi! Liikunta, ruokavalio, mukavat harrastukset, empaattinen kanssakäyminen ihmisten kanssa, riittävä yöuni ovat perusasioita paremmalle elämälle.
Masennuksen ollessa lievää vakavampaa, alenee aloitekyky ja ei nauti asioista, jotka ennen tuottivat mielihyvää.
"mukavat harrastukset, empaattinen kanssakäyminen ihmisten kanssa, riittävä yöuni"
Usein masennuksen syy on vaikea elämäntilanne, jossa nuo juuri puuttuvat.
Minä olen jotenkin epäsosiaalinen tai jotenkin outo, en saa kavereita joiden kanssa viihtyisin.
Harrastukseni ovat sen verran marginaalitouhuja, ettei ihmiskontakteja sieltäkään löydy, kohta vuoteen en ole jaksanut edes sanottavasti harrastaa.
En voisi vastenmielisempää touhua kuvitella kuin joku miesten lentopalloporukka.
Sen tyylistä aktiviteettia kyllä löytyisi.
Suurin syy masennuksien pahenemiseen on KELAn harjoittama kyykytys.
Jos menet terveyskeskukseen ja pyydät apua masennukseen, sinulle sanotaan todennäköisesti että pitää kokeilla paria erilaista lääkettä, ennenkuin saat lähetteen ammattilaiselle. Kehoittaisin jättämään nämä lääkkeet syömättä, ja kertoa lääkärille että olet saanut niistä niitä sivuvaikutuksia joita tuoteselosteessa kuvataan. Terveyskeskuslääkärillä ei ole lääketehtaiden prosyyrejä kummempaa tietämystä näiden lääkkeiden käytöstä ja annostelusta. Sivuvaikutukset ovat vakavia, etenkin seksuaalisuuteen liittyvät. Osalla ihmisistä muutokset ovat pysyviä.
Masennuslääkkeitä alettiin joitain vuosia sitten tutkimaan kaksoissokkotutkimuksilla. Osalle ihmisistä annettiin oikeaa lääkettä, ja osalle blaseboa, jolla oli lieviä sivuvaikutuksia, kuten suun kuivumista, jne. Näissä tutkimuksissa todettiin, että monilla lääkkeillä ei ole lainkaan hoitavaa vaikutusta, ja parhaimmillaankin niiden vaikutus on marginaalista.
Masennuslääkkeiden määrääminen murrosikäisille on Suomessa villiä. Esimerkiksi Mirtazapiinilla ei kahdessa laajassa tutkimuksessa todettu minkäänlaista hoitovastetta nuorilla ja lapsilla. Siitä syystä sitä EI SAA markkinoida lääkkeenä lapsille ja nuorille (lue tuoteseloste!).Tästä huolimatta sitä syötetään rutiininomaisesti suomalaisille nuorille. Kyseisellä aineella on kuitenkin yleisiä ja huomattavia sivuvaikutuksia, kuten itsetuhoisuus, väsymys, painon nopea kasvu ja vihamielisyys.
Syynä Mirtapzapinin käytölle lienee yksi Suomessa tehty tutkimus, jossa lapsille annettiin ko. ainetta ja kysyttiin että tuntuuko paremmalta. Vertailuryhmää ei ollut lainkaan, eikä tämä "tutkimus" täytä tieteellisiä kriteerejä. Suuresta osasta tuntui, mutta on todistettu että kyseessä oli lumevaikutus.
Eläinkokeissa SSRI lääkkeillä on todettu olevan huomattavia vaikutuksia nisäkkäiden seksuaaliseen kehitykseen. Näiden lääkkeiden syöttäminen kehitysvaiheessa oleville lapsille ja nuorille pitäisi harkita erittäin tarkasti. Ennen lääkehoitoa tulisi kokeilla kognitiivista psykoterapiaa ja pyrkiä kaikin keinoin vähentämään stressiä.
googlaa SSRI persistent sexual disfunction
Jaahas, sama vanha trolli vauhdissa höpö höpö-pelottelutarinoineen. Milloin tulee aivovaurio, milloin pysyvistä seksuaalivaikutuksista. Jutut täyttä hölmöilyä, masennuslääkkeitä ovat kymmenet miljoona syöneet jo vuosikymmenten ajan. Jos "pysyvä seksuaalihäiriö" olisi millään tavalla mahdollinen, siitä kärsiviä olisi miljoonittain!
Taitaa olla myös ketjun avaaja sama trolli.
En ole tässä ketjussa kommentoinut kuin tällä nikillä. Eipäs heittäydytä rienaavaksi siellä ilman mitään syytä, kysymykseni masennuslääkkeiden tehosta verrattuna pakkausselosteiden parin viikon hoitovasteen väittämiin on enemmänkin kuin oikeutettu ja aiheellinen. Sellaiset teholupaukset on lähtökohtaisestikin aika falskeja.
Olen kuullut tuosta seksuaalisten halujen vähenemisestä moneltakin, mutta on sitä tullut oltua lakanoiden välissä parinkin ssri:n syöjän kanssa, eikä siellä lahnoina ole tosiaan maattu. Eli joko minä olen erotiikan jumala demonin katseella ja enkelin kosketuksella tai sitten ssri ei olekaan mikään kemiallinen kastraatio. Ensinmainittua en oikein usko, vaikka niin kernaasti haluaisikin ajatella. Ei ole myöskään kukaan tuntemistani ssri-miespuolisistakaan ainakaan sanonut kylmäksi tulleensa. Vaikuttanut kuulemma kyllä, joillakin seksihalut laskeneet samassa suhteessa kuin ruokahalu noussut. Mutta puutteessahan nuo useammin tuppaavat olemaan, kun karkottavat kaikki ihmiset ympäriltään.
mille lääkeyritykselle työskentelet nimim. trolli vauhdissa...? aivovaurioista tietäisit, jos viitsisit yhtään tiedonhakua tehdä. vaikutat kädettömältä valittajalta. tee niin kuin edellinen kirjoittaja sanoi ja googlaa SSRI persistent sexual disfunction niin opitkin jotain. vikisemällä et opi mitään.
Olen iloinen jokaisesta joka on saanut masennukseensa apua lääkkeistä. Kirjoitan tänne vain siksi, että niillä onnettomilla joilla vahinkoa on tapahtunut olisi tieto siitä, että he eivät ole yksin, eivätkä hulluja. Lisäksi haluan varoittaa niitä, jotka alkavat lääkkeitä ottamaan - jos jaksat, koeta hankkiutua vastuuntuntoisen ammattilaisen hoitoon.
Ymmärrän myös sen, että kun lääkkeiden sivuvaikutuksista puhutaan, joillain ihmisillä tämä johtaa negatiiviseen plasebovaikutukseen, eli ns. luulotautiin.
Olli-Pekka Menhtonen (Kaivannon sairaalan ylilääkäri) on julkaissut pysyvistä seksuaalihäiriöistä. Asia on vaikea, ja on todettu, että suurin osa potilaista ei kehtaa puhua seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, ellei niistä suoraan kysytä. Lapsilla ja nuorilla seksuaalisuudesta ei ole kokemusta niin paljon, että he voisivat vertailla omaa tilaansa ennen ja jälkeen lääkityksen. On myös todettu, että mikäli potilas valittaa pysyvistä muutoksista, lääkäri lähes aina kuittaa asian masennuksen aiheuttamaksi. Asiaa ei tutkita elleivät potilaat vaadi lääkäreitä tekemään ilmoituksia tällaisista sivuvaikutuksista. Lääkärin on ilmoitus tehtävä jos potilas niin vaatii. Kun ilmoituksia alkaa kertyä, asiaan aletaan puuttua.
Rottakokeissa SSRI lääkkeiden vaikutus seksuaaliseen kehitykseen on todistettu.
Yleensä ajatellaan että psyyken lääkkeet vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin. Tämä on totta. Ongelmallista on vain se, että kemiallinen vaikutus on välitön ja helposti mitattavissa, mutta (mahdolliset) hoidolliset vaikutukset tulevat vasta viikkojen kuluttua. Vaikutusmekanismeja ei siis todellisuudessa tunneta ja niitä yritetään kiivaasti selvittää. Sama pätee sähköhoitoonkin.
Tietyistä polvileikkauksista on todettu, että pelkkä polven tähystys auttaa yhtä paljon kuin tähystyksellä toteutettu "hoidollinen" toimenpide. Olisi kiva kuulla, onko sähköhoitoa saavilla eroa hoidon vaikutuksessa jos heille tehdään pelkkä nukutus, ilman varsinaista hoitoa. Jos jollakulla olisi luotettavia viitteitä asiaa koskevista tutkimuksista, pyydän laittamaan tänne. Olen kysynyt asiaa suomalaisilta lääkäreiltä, ja heidän mielestään olisi epäeettistä vain nukuttaa potilas ja jättää sähköhoito antamatta. Kun kysyn, että mikäli pelkän nukutuksen hoitotulos on yhtä hyvä, eikä olisi eettisesti parempi jättää aivojen vaurioittaminen tekemättä, en ole saanut vastausta.
Masennus on vakava sairaus ja hirveä henkilökohtainen tragedia. Elämä menee hukkaan. Minulle ainakin kelpaisi plasebovaikutuskin, mutta tahtoisin toipua noita sivuvaikutuksiata, jotka pahentavat tilannetta.
Tsemppiä kaikille masennuksen vaivaamille.
Tieto ei ole luulon väärti vaan nyt puhutaan kokemuksesta. Niistä saatu apu
on hiuksenhieni tai sitä ei ole ollenkaan. Ei mitkään mas.lääkkeet poista
eikä niistä saa edes ensiapuakaan, päinvastoin päivittäinen nappien
syöminen pahentaa oloa. Ei niiden tarkoitus ole vuosikausia kestävä kuuri
vaan muutaman kuukauden, jonka kuluessa SELVIÄÄ tapahtuuko minkäänlaista
edistystä!
Hei. Jos olet kiinnostunut sähköshokittamisesta, sen tuhoisasta vaikutuksesta ja toimintaperiaatteesta, yksi parhaista tietolähteistä mitä itse olen löytänyt on www.ectresources.org. Alla myös muutama linkki suoraan Sham ECT tutkimuksiin.
Sham electroconvulsive therapy studies in depressive illness: a review of the literature and consideration of the placebo phenomenon in electroconvulsive therapy practice. (Rasmussen KG.)
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18580816
The sham ECT literature: implications for consent to ECT. (Ross CA.)
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16856307
SSRI:den aiheuttamia pysyviä aivovaurioita todellakin tutkitaan jatkuvasti ja itse asiassa tästä oli juttua jo englantilaisessa The Telegraph lehdessäkin muutama viikko sitten. (http://www.telegraph.co.uk/news/features/10789916/Lives-left-in-ruin-by-rising-tide-of-depression-drugs.html). Valitettavasti Suomen lehdistö ei ole tuonut esiin keskustelua näistä asioista siinä määrin kuin olisi tarpeellista.
Tässä tietoa masennuslääkkeistä:
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/masennuslaake_suojaa_mielta_ja_kehoa
Tämän luettuaan joku valopää sanoo et vääriä vastauksia professorilta, johon sanon että uskon mieluummin ammattilaista kuin amatööriä.
"uskon mieluummin ammattilaista kuin amatööriä."
Juuri eilen käsiteltiin Kuningaskuluttajassa "markettishampoiden" ja ammattilaistuotteiden välistä eroa. Eroa ei ollut kuin hinnassa, raaka-aineet ja niiden määrätkin ovat aika lailla samat. Silti hinta voi olla jollain brändillä kymmenkertainen. Mikään kalliden merkkien valmistajista ei suostunut haastatteluun, asiantuntijat firmoissa olivat "kiireisiä" tai "lomalla" tai sitten sanottiin vain että he eivät halua kommentoida.
Jos kysyt hiusalan ammattilaiselta, kumpia tuotteita kannattaa käyttää, halpoja vai kalliita, tiedät varmaan vastauksen. Uskotko tässäkin ammattilaista vai huomaatko, että kaikkea ohjaa raha?
Juuri näin. Kuluttaja/käyttäjät sen kokemuksen parhaiten tietää ei myyntimies.
Onnistunein lääkitys vain siirtää väistämätöntä. Ihminen yritetään kuntouttaa muutamaksi vuodeksi orjatöihin lääkityksen avulla. Jos ei onnistu, lyödään eläkepaperit käteen ja lääkitystä ei enää vaihdeta. Eli ihminen jätetään yksin, kun orjatöihin tähtäävä kuntoutus ei toimikaan. Terveys pettää jossain vaiheessa, vaikka mitä masennuslääkkeitä söisi. Ihminen kuolee yksin ja sairaana.
Järjen käyttö sallittu. Ei ole vain On tai Off. Siinä välissä on paljon asioita! Oon 52-vuotias enkä ole koskaan ollut orjatöissä. Ja turha luulla että pelkät lääkkeet auttavat, pitää itsekin tehdä asioille jotain. Eivätkä kaikki edes tarvitse lääkkeitä, mutta elämän muutosta on tehtävä joka tapauksessa.
onko sulla artsi7 mikä lääke ja mihin määrätty? onko auttanut? itelläni optipar,terapia,mindfulness cd sekä eroon ahdistuksesta kirja jotka ovat auttaneet itseäni ainakin ahdistukseen. liikunta sekä vitamiinit vielä lisänä. ainut mikä viimeaikoina on ruvennut lisäämään huomattavasti ahdistusta on nämä kirjoittajat täällä jotka pelottelevat noilla ssri-lääkkeitten pysyvillä haittavaikutuksilla :(
tiedän pitäs pysyy poissa näiltä sivuilta.
Optipar on eritttäin tehokas lääke ainakin ahdistuneisuuteen. Alkoholin kanssa ei vain sovi ollenkaan.
En tiiä miten sopii optipar alkon kanssa kun en alkoholia käytä ollenkaan. En halua seuraavaks päiväks huonoa oloa.
Näyttäis tuo SSRI:n seksijarruvaikutus hiipuvan.
Piti tänään ottaa emännän kans päiväpano kun tuli töihin taukoa ja molemmilla hormoonit hyrräsi.
Asiaa. :)
citalopram ei sopinut kovien sivuvaikutusten takia, mutta venlafax 75 mg sopii ja auttaa. juu ei pelkkä lääke riitä. apuna mulla liikunta, ruokavalio, empaattinen kanssakäyminen ihmisten kanssa, mukavat harrastuksen, jooga, riittävä yöuni, turha kiire pois. ahdistushäiriö/paniikki mun ongelma. aika hyvässä mallissa vuoden jälkeen ja parampaan suuntaan menossa. ystäväpiirissä kaksi käyttänyt noin kymmenen vuotta. heillä ei ainakaan moittimista masennuslääkkeistä.
Ei kai pillereitä tehtäs, jos niien käyttö vähentäs niien tarvetta tai lopettas sen kokonaan.
Tuolla perusteella eikai rokotteitakaan kehitettäisi jos niiden käyttö vähentäisi sairauksia ja rokotteiden tarvetta. Mieti miten monia sairauksia rokotteilla on saatu vähennettyä maailmasta.
Lääkkeiden kehittäminen ja testaaminen on niin kallista puuhaa ettei mikään lääkeyhtiö ottaisi tahallaan sitä riskiä että kehittäisi huonoja lääkkeitä joiden käyttö kiellettäisiin lyhyen ajan kuluttua. Mieti mitkä tappiot siitä seuraisi.
Salaliittoteoria ei toimi tässä tapauksessa.
Ei kai masennus nyt sentään alun perin oo syntyny niien lääkkeiden puutteesta, joten miten se voisi niillä lähteäkään? Nälkä on sitten eri asia. Se johtuu ruuanpuutteestaja lähtee syömällä. Väsymys taas unen puutteesta ja nukkumalla siitä pääsee. Jos koettaa päästä nälästä nukkumalla niin se vaan pahenee, jos uneliasuudesta syömällä niin se vaan lissäy.
Onko syöpä syntynyt alun perin lääkkeiden puutteesta?
Ei ole. Ehkä sdfvsd:n vertaus ei ollut ihan osuvimmasta päästä. Kuitenkin huomattakoon, että syöpä ja masennus ovat aivan eri kategorian asioita. Syöpä on oikea sairaus, masennus taas tunnetila, ei sairaus.
lääkkeet pitävät mut masennuksen keskellä jotenkuten toimintakykyisenä arjessa.
"Tuolla perusteella eikai rokotteitakaan kehitettäisi jos niiden käyttö vähentäisi sairauksia ja rokotteiden tarvetta. Mieti miten monia sairauksia rokotteilla on saatu vähennettyä maailmasta."
Oletko huomannut, että rokotteita kehitetään lähinnä sairauksiin, joihin ei ole kunnollista lääkettä? Suurin osa virusperäisiä sairauksia. Ei lääkeyhtiöillä ole kiinnostusta torjua rokotteilla sairauksia, jotka tuovat lääkemyynnin kautta isot voitot. Ajatuksen kulku menee varmaan jotakuinkin näin: "Hmm, miten tehdä rahaa sairauksilla.. Kehitetään lääkkeitä. Hmm, miten ihmeessä tekisi rahaa sairauksilla, joihin ei onnistu millään kehittämään kunnon lääkkeitä.. Kehitetään rokote!"
Kaikki varmaan tietää et fyysinen ja henkinen puoli kulkee käsi kädessä. jos fyysistä puolta kehitetään henkinenkin puoli paranee. parhaaseen tulokseen päästään: liikunta, ruokavalio, empaattinen kanssakäyminen ihmisten kanssa, mukavat harrastukset, riittävä yöuni, turha kiire pois, tässä hetkessä eläminen. jotkut tarvitsevat lääkitystä ja ehkä terapiaa lisäksi. masennuslääke vähentää huonoja fiiliksiä, mutta tasaa myös hyviä fiiliksiä. elämästä tulee tasaisempaa. ei tätä elämää turhan vakavasti kannata ottaa. kesä tulossa, pääsee luontoo ihmetteleen ja uimaan ja aurinkoo ottaan, grillaileen jne... mikäs sen mukavampaa.
Mulla SSRI citalopram 20mg toimii erinomaisen hyvin. Ekat 2 viikkoa oli erittäin pöllähtänyt olo, hikoilin, tärisin, haukottelin hullun lailla, yökötti ja ihan kuin mikäkin hälläväliä-tuubatila olisi ollut töllöttävine ja möllöttävine katseineen ja kielen sössötyksineen, mutta sen jälkeen olo selkiytyi. Ainoiksi sivuoireiksi jäivät lopulta radikaalisti muuttunut unirytmi (ihan hyvällä tavalla, entinen aamun torkku muuttui aamun virkuksi) ja lievät kuviohallusinaatiot, kun laitan silmät kiinni. Haukottelen kai myös vieläkin enemmän kuin ennen. Mitään muuta vaivaa ei lääkkeistä ole enää.
Sain lääkkeet tilanteessa, jossa koin elämäni menneen pilalle minuun kohdistuneen rikoksen jälkeen ja en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, kuinka kelvoton olen ja kuinka kovasti haluan kuolla tai edes unohtaa kaiken. Se oli täysin sietämätöntä. Tuossa tilassa 2 viikon tuuba ei minua enää kaatanut enempää.
Nyt kun lääkkeiden oikeanlainen vaikutus on tullut esiin, jaksan tarttua noihin asioihin jotka halusin unohtaa, ja järjestellä niitä poliisien ja muiden auttajien (lääkäreitä yms) kanssa parempaan suuntaan pikkuhiljaa. Asia on erittäin raskas, mutta sen eteneminen helpottaa kyllä oloa.
En enää koe noita itseinhoisia pakkoajatuksia lähes yhtään. Seksuaalista halukkuutta on alkanut tulla takaisin, kun se oli kateissa. Aitoa iloa ja asioista innostumista olen kokenut enemmän kuin pitkään aikaan, kunhan ne ekat 2 viikkoa menivät ohi. Suunnittelen elämäänikin taas kuukausien päähän, kun aiemmin tulevaisuus tuntui hyvin lyhyeltä, ehkä päivän mittaiselta taistelulta.
Olin ennen psyykenlääkkeitä vastaan koska tunnen ihmisiä, joiden tunteet ovat latistuneet aika pahoin niiden seurauksena ja sivuoireet muistuttavat jo ihan uusia sairauksia. Sitten näinkin tapauksen, jolle lääkitys toi huomattavasti paremman elämän (ei masennuslääke). Onneksi näin, niin oli helppo olla avoimempi asenteen muutokselle omallakin kohdalla.
Todella harva avautuu missään siitä, kun joku asia toimii ja helpottaa elämää; valittajat kyllä avautuvat niin paljon kuin mahdollista. Se on ihmisluontoa.
Jaa mutta nyt onkin aika ottaa lääke. --->
odota nyt vaan, kun joudut lopettamaan käytön. katsotaan sitten vielä uudelleen mitä mieltä olet. et sanonut kauan olet syönyt, sillä tunteiden latistuminen seuraa osalla vasta pidemmän käytön aikana, muutamassa vuodessa.
Olen syönyt pari kk, tarkoitus on päästä näiden tuella pahimman kökön yli hoitamalla siihen rikosasiaan liittyvät asiat pois päiväjärjestyksestä. Kyllähän tuosta lopetusoireensa sitten tulee, varmaan aika samanlaiset kuin aloitusoireet ja se tulee harmittamaan enemmän, koska asiat ovat silloin paremmin eikä varmaan yhtään huvittaisi yök-möllötys-vapina-tuuba-olot.
Eli jos menee suunnitelmien mukaan niin en kovin kauan näitä syö, sen jälkeen voi tulla kyseeseen että on jotain tarvittaessa otettavia rauhoittavia tjsp. Terapiaa nyt ainakin pitää olla silloin myös.
Toimivatko masennuslääkkeet?
Tottakait ne toimivat. Jos ne ei toimi niin sitten et ole oikeasti masentunut.
30 mg Opamoxia just kielen alla sulamssa jos se toisi nyt väsymyksen täydenkuun aikana.
Opamox toimii hyvin mut vähän niin kuin alkoholin kanssa et jos ottaa sitä jatkuvasti, on purjeessa niiden kanssa myöhemmin. Eli renkinä hyviä mut isännäks ei auta päästää.
Ei lääkkeet toimi, itsellä tulee vain huono olo niistä. Alkoholi auttaa aina
Alkoholi auttaa niin kauan kun pää, maksa tai haima sanoo poks.
Alkoholi voi auttaa tilapäiseen vitutukseen kohtuullisesti nautittuna.
Masennuslääkkeeksi sitä ei voi sanoa, onpa merkittävä masennuksen aiheuttajakin.
voiko terapeutti diagnosoida masennuksen ja lääkärin kautta hankkii lääkkeet siihen
Itselläni masennuslääkkeet toimivat hyvin. Jopa niin hyvin, että laukaisivat helvetinmoisen manian vaikka minulla ei ollut minkäänlaista taustaa bipolaarihäiriöstä.