Onko täällä sellaisia ihmisiä jotka ovat olleet raskaana ja miettineet aivan tosissaan että antaisitvat lapsensa adoptoitavaksi, mutta sitten päätyneetkin aborttiin.
Meillä on miehen kanssa yksi yhteinen lapsi. Nyt kuitenkin on tilanne että olen raskaana. Mies otti ja lähti, koska ei lasta enää halua. Olen kuulemma hänet pettänyt, kun kehtasin tulla raskaaksi. Lapsi ei siis ole suunniteltu, ehkäisynä oli e-pillerit, mutta enpä oikeasti tuossa vatsataudissa tajunnut että se ehkäisyteho voi muuttua (tyhmä mikä tyhmä!)
En halua pärjätä yksinhuoltajana enää. Tämä kyseinen isä lähti jo edellisen raskauden aikana ja olin lapsen kanssa yksin vuoden verran (esikoinen oli suunniteltu) Tyhmänä tuollaisen sian sitten takaisin otin kun ajattelin että lapsen parasta olisi jos hänelle olisi molemmat vanhemmat. Nyt kun hän taas lähti, niin eipä tarvitse enää takaisin tulla.
Kuitenkin se eka vuosi oli rankka. Yöheräämiset yms yksin oli uuvuttavaa, mutta tottakai se antoi pajon. Rakastan lastani enkä hänestä luopuisi mistään hinnasta. Nyt mietinkin että pystyisinkö elämään abortin kanssa, pystyisinkö elämään adoption kanssa. Tiedän etten jaksa kahta piantä kerrallaan. Enkä sitä aijo itseltäni vaatia. Haluan olla hyvä äiti tälle yhdelle, en pysty näillä voimavaroilla olemaan hyvä äiti kahdelle. Niin monta kertaa olin äärimmäisen väsynyt esikoisen kanssa, jos seuraava lapsi olisi samanlainen, niin en pystyisi siihen enää.
En kysy keneltäkään että mitä minun pitäisi tehdä, kukaan sitä ei minulle pysty vastaamaan. Tietysti mielipiteitä voi antaa, se on asia erikseen. Aika tässä alkaa käymään vähiin.
Mutta siis lähinnä kokemuksia samantyylisistä tilanteista kaipaisin. Tuolla adoptio palstalla käy niin hiljainen keskustelu että sinne en viitsi tätä aloitusta laittaa, kun lapsi jo syntyisi ennenkuin siellä saa samanlaisen keskustelun aikaan kuin täällä.
Mutta siis erityisesti kaipaisin kokemusta siitä että miksi päädyitkin aborttiin? Miksi se olikin loppujenlopuksi parempi vaihtoehto? Oletko katunut aborttia? AJ tietysti jos tätä sattuu lukemaan joku joka onkin lapsen antanut adoptioon vaikka aborttia suunnitteli niin olisi hienoa saada sellaisilta vastauksia
Ja siis olisin kiitollinen jos saisin vastauksia oikeasti näiden asioiden kanssa painineiden kanssa. Iso osa abortiesta kuitenkin tehdän ilman että adoptiota olisi vakavasti harkittu ja ymmärrän senkin, mutta sellaisia kokemuksia saa lukea jo näistä muista aloituksista eikä niistä oikeastaan ole minulle edes mitään apua. Abortti ei ole se ensimmäinen vaihtoehto minulle.
Meillä on miehen kanssa yksi yhteinen lapsi. Nyt kuitenkin on tilanne että olen raskaana. Mies otti ja lähti, koska ei lasta enää halua. Olen kuulemma hänet pettänyt, kun kehtasin tulla raskaaksi. Lapsi ei siis ole suunniteltu, ehkäisynä oli e-pillerit, mutta enpä oikeasti tuossa vatsataudissa tajunnut että se ehkäisyteho voi muuttua (tyhmä mikä tyhmä!)
En halua pärjätä yksinhuoltajana enää. Tämä kyseinen isä lähti jo edellisen raskauden aikana ja olin lapsen kanssa yksin vuoden verran (esikoinen oli suunniteltu) Tyhmänä tuollaisen sian sitten takaisin otin kun ajattelin että lapsen parasta olisi jos hänelle olisi molemmat vanhemmat. Nyt kun hän taas lähti, niin eipä tarvitse enää takaisin tulla.
Kuitenkin se eka vuosi oli rankka. Yöheräämiset yms yksin oli uuvuttavaa, mutta tottakai se antoi pajon. Rakastan lastani enkä hänestä luopuisi mistään hinnasta. Nyt mietinkin että pystyisinkö elämään abortin kanssa, pystyisinkö elämään adoption kanssa. Tiedän etten jaksa kahta piantä kerrallaan. Enkä sitä aijo itseltäni vaatia. Haluan olla hyvä äiti tälle yhdelle, en pysty näillä voimavaroilla olemaan hyvä äiti kahdelle. Niin monta kertaa olin äärimmäisen väsynyt esikoisen kanssa, jos seuraava lapsi olisi samanlainen, niin en pystyisi siihen enää.
En kysy keneltäkään että mitä minun pitäisi tehdä, kukaan sitä ei minulle pysty vastaamaan. Tietysti mielipiteitä voi antaa, se on asia erikseen. Aika tässä alkaa käymään vähiin.
Mutta siis lähinnä kokemuksia samantyylisistä tilanteista kaipaisin. Tuolla adoptio palstalla käy niin hiljainen keskustelu että sinne en viitsi tätä aloitusta laittaa, kun lapsi jo syntyisi ennenkuin siellä saa samanlaisen keskustelun aikaan kuin täällä.
Mutta siis erityisesti kaipaisin kokemusta siitä että miksi päädyitkin aborttiin? Miksi se olikin loppujenlopuksi parempi vaihtoehto? Oletko katunut aborttia? AJ tietysti jos tätä sattuu lukemaan joku joka onkin lapsen antanut adoptioon vaikka aborttia suunnitteli niin olisi hienoa saada sellaisilta vastauksia
Ja siis olisin kiitollinen jos saisin vastauksia oikeasti näiden asioiden kanssa painineiden kanssa. Iso osa abortiesta kuitenkin tehdän ilman että adoptiota olisi vakavasti harkittu ja ymmärrän senkin, mutta sellaisia kokemuksia saa lukea jo näistä muista aloituksista eikä niistä oikeastaan ole minulle edes mitään apua. Abortti ei ole se ensimmäinen vaihtoehto minulle.
Vastaukset 50
Vanhimmat
itse päädyin aborttiin ihan siksi etten halunnut lasta siihen tilaanteeseen ja kyse oli alkuraskaudesta. Jos raskaus olisi ollut pidemmällä niin eri asia.
Toimenpiteestä on nyt n.9v ja en ole katunut koska päätös oli minulle niin selkeä.
Alussa oli vaikea suhtautua ehkä yleisen kannan takia ei niinkään omani mutta mitä pidemmälle asia on mennyt niin en ole katunut..ja tulinkin tänne takaisin pitkästä aikaa koska huomasin unohtaneeni koko asian ja halusin tuoda näkemykseni esiin että jos päätös on selkeä niin sitä ei kadu ja varsinkin jos osaa ajatella asioita järjen kautta eikä kuviteltujen tunteiden.
Adoptiota en ajatellut koska alkuraskaus..ja se olisi ollut minulle paljon hankalempaa..jos olisi ollut pidemmällä niin sitten olisi ollut eri asia..mutta silloinkin luopuminen olisi voinut olla hankalaa minulle.
Ei kannata kuunnella ylläolevan kaltaisia aborttiin viekottelijoita, ovat täällä vaan hoidattamassa omia traumojaan vaikka väittää niitä "olemattomiksi" ja toivoo mahdollisimman monen muunkin päätyvän samaan onnettomuuteen. Kaikki tervemieliset näkee kuitenkin mistä on kyse. Miksi päätöksiä ei ois järkevintä tehdä tunteella niin että sydänkin on mukana eikä yrittää väkisin paaduttaa jonnekin itsepetollisten vakuuttelujen alle sitä missä tietää tekevänsä väärin?
Hienoa ettei abortti ole sinulle ykkösvaihtoehto, vaan ajattelet lapsen todellista etua.
Moni muukin on pärjännyt yksin kahden ja useammankin lapsen kanssa, mikset muka sinäkin? Tuskin kuitenkaan katuisit lapsesi elämää? Lapset on pieniä vain vähän aikaa ja heistä olisi seuraa toisilleen.
Abortti saattaa kaduttaa kipeästi koko loppuelämän. Lapsesi jäisi ehkä iäksi vaille sisarusta, tai ainakin juuri tätä sisarusta. Lapsen tappaminen on lopullista ja peruuttamatonta. Adoptoidun lapsen voi nähdä myöhemminkin ja nykyisin ns. avoin adoptiokin on mahdollista.
Mies on siis ennenkin lähtenyt ja tullut kuitenkin takaisin. Ehkä nytkin on kyse vain alkupaniikista ja sitten hän haluaakin olla osa lapsen elämää?
"Ei kannata kuunnella ylläolevan kaltaisia aborttiin viekottelijoita, ovat täällä vaan hoidattamassa omia traumojaan vaikka väittää niitä "olemattomiksi" ja toivoo mahdollisimman monen muunkin päätyvän samaan onnettomuuteen"
En todellakaan toivo kenellekään sellaista ratkaisua joka ei ole hänelle hyväksi.
Ja aloittaja itse fiksuna sanoikin että muodostaa itse oman käsityksensä mihin päätyy..kukaan toinen ei voi sitä hänelle sanoa kuin hän itse. Eikä pidäkään.
Hän kysyi mitkä oli tunteet abortista..ja kerroin sen.
Minulla ei ole traumoja enkä kadu koska minulla kyse oli alkuraskaudesta ja miellän sen ennemmin jälkiehkäisyksi ja perhesuunnitteluksi vielä. Myöhäisraskauden keskeytys on eri asia minulle. Adoptio ei olisi minun juttu..
Enkä toivo kenellekään pahaa..ratkaisut tekee kukin niinkuin itselleen ja jos lapsen siihen hankkii niin myös tulevalle lapselle..
Aloittaja muuten kysyi sellaisten ihmisten ajatuksia jotka ovat miettineet adoptiota. Sinä et ole, vaan olet suoraan päätynyt aborttiin. Muuten kyllä tekstisi oli asiallinen ja uskon että teit itsellesi hyvän ratkaisun, aloitus johon vastasit ei vaan ollut oikea
"Minulla ei ole traumoja enkä kadu koska minulla kyse oli alkuraskaudesta ja miellän sen ennemmin jälkiehkäisyksi ja perhesuunnitteluksi vielä."
Onkin todella vakuuttavaa kun joudut näin vimmasesti vähätteleen tekoos, ja tokihan se kivempi onkin ajatella että ihan vaan kävi "jälkiehkäseen" ja "perhesuunnitteleen" kun että oisit tosiasiassa tappanu lapses,..
Kyllä minä mietin kaikki vaihtoehdot ja totesin etten pysty lasta antamaan pois ja kun raskaus niin alussa niin keskeytys oli paras. Eli vastasin kysymykseen omalta kantiltani ..ja asiallisesti kuten aina :)
alkio on alkio. Ei tarvetta vähätellä eikä suurennella. Näin sen koen :)
sinä saat ajatella asiasta niikuin itse koet.
"keskeytys oli paras"
Kenelle?
Niin että mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän pahaa sen tappamisessa on... just joo ja huhhuh..
Nyt sekoitat lapsen ja vasta alkuvaiheen alkion. Kyse oli vasta alkiosta. :)
Abortista ei tule traumoja, paitsi muutenkin mieleltään heikoille naisille. He saavat traumansa vaikka kynnen katkeamisesta kun kohdalle sattuu.
"Abortista ei tule traumoja,"
Varottavan esimerkin näemme sinussakin eikä tulos houkuttele.
Heikoimpia on ne jotka kiistää vimmasella raivokiihkolla kaiken muille ilmiselvän totuuden valheellisia itsepetoksiaan vuosikaudet ja usein loppuelämänsä väännellen. Sen on oltava mitä raskain ja kiduttavin kohtalo.
"Nyt sekoitat lapsen ja vasta alkuvaiheen alkion."
niissä kipeissä syyllisyystraumoissas väkipakolla eri ikäsiä lapsia muka iiiihan "eri" asiaks ;) mutta eipä se ihmekään kun tunnoilla on niin kammottava teko mikä on.
On aivan eriasia miettiä adoptiota sen verran että toteaa ettei se ole oma juttu, kun se että mietiti ja pähkäilee sitä aivan tosissaan! Tosissaan kun mietitään niin ei se silloin vain käy mielessä ja jos se ei ole omajuttu niin eipä sitä sitten pidempään mietitäkkään. Aloituksessa tulee hyvin vahvasti selväksi se että adoptiota pidetään vahvana vaihtoehtona, ei minään "ei ole minun juttuni" mielipiteenä.
MIinustakaa vain rauhassa, mutta kyllä se nyt vaan näin on että tuolla asialla on todella suuri ero. Jos sanon että lääkis ei ole minun juttuni, niin olen sitä miettinyt jonkin verran, mutta jos vakaasti mietin lääkikseen menoa niin haen netistä edellisiä pääsykokeita, lainaan kirjastosta pääsykoe kirjoja.. Huomaatteko eron? Tai sitten jos työtön miettii mitä haluaa, hän ajattelee että "siivoojan homma voisi olla kiva, noh ei se ole minun juttuni" tai sitten hän vakaasti harkitsee siivoojan työtä ja hakee moniin paikkoihin töihin.. Näissä on niin suuri ero ajatuksen tasolla! Harmillista että te jotkut ette sitä ymmärrä.
Tietysti se on kivempi sanoa abortin tehneenä että ajattelin kyllä hetken adoptiota mutta eipä se sitten mun juttu ollutkaan. Todellisuudessa takana ei ole mitään tietojen hakemista, keskustelemista eri tahojen kanssa yms. Jokainen voi miettiä erivaihtoehtoja, mutta niiden vakaasti harkitseminen on aivan eri asia.
MIelestäni tuollainen oli kohtuuton vertaus ja kertoo kyllä jotain sinusta. Ei abortin takia tarvitse ranteita aukaista, mutta kyllä siitä saa tuntea huonoa omaatuntoa. On se kuitenkin tilanne jota kaikkien tulisi ensisijaisesti välttää ja jos sitä pitää välttää, niin ei se silloin voi olla vain olankohautus juttu. Jos se olisi olankohautusjuttu nii miksi sitten kukaan käyttäisi ehkäisyä kun sen "solumöykyn" voi sitten poistaa kirurgisesti ja raskauden todennäköisyys per kierto on kuitenkin vain n. 25%
Mielestäni on kumma juttu että toinen ryhmä sanoo että abortin tekijät kärsivät lopun ikää ja toinen ryhmä sanoo että ei kärsi yhtään ja oli niin solumöykkyä että! Molemmat puolet valehtelevat minkä kerkiävät.
Kyllä varmasti monet selviävät vaan olankohautuksella, en tarkoita sitä, mutta on kohtuutonta verrata ihmisiä jotka abortin takia esim. masentuvat niin olisivat niin heikkoja että he saavat traumoja kynsien katkeamisesta. Tekosi ei saa minua ajattelemaan että olet kuvottava ihminen, mutta tuo sinun vertaus tekee sen. Käsittämätöntä että olet sitä mieltä että vain sinun mielipiteesi on oikea, koska sellaisen käsityksen tuosta saa. Ihmiset ovat terveitä vain kun he ajattelevat abortista samoin kuin minä, eli "ei tunnu missään" Iso osa ihmistä ei pidä aborttia hyvänä asiana, mutta eivät kuitenkaan sitä vastusta.
Jokainen päättää itse mitä tekee tilanteessa jossa on raskaana ei toivotusti, sitä on oikeus katua ja olla katumatta, se ei kuitenkaan muuta tekoa miksikään. Kyllä se on enemmänkin inhimillisempää että ihminen edes hetkeksi pysähtyy miettimään sitä keskeytystä, oli se kuinka "solymöykky vain" niin se oli siitä huolimatta tuleva ihminen, miksi siitä ei saisi tuntea huonoa omaatuntua?
Ja tiedät mitä ajattelin ja tein.
Hienoa telepatiaa ja ihmistuntemusta. :)
se että en jaa joka asiaa tänne niin ei muuta asiaa että mietin kaikki vaihtoehdot ja siihen pohjasin omani päätöksen johon olen ollut tyytyväinen. Ja vastasin siltä pohjalta.
"alkuraskauden alkiosta eli solurykelmästä"
kukapa se siellä taas kiihkovimmasesti vähätteleekään lapsia "solurykelmiks" ;DDD
"hedelmättömyyshoidoissa sivutuotteena kun pakastussopimukset loppuu menee hukkaan tai tieteen hyväksi. :)"
Ja kun ei vaan edelleenkään mee, koska ne voidaan MYÖS siirtää kohtuun, joko omaan tai toisten :)))
Anna tälle jo alkaneelle ihmiselle elämä. Varmaan on ilo tälle jo syntyneelle lapselle omistaa ainakin yksi sisko tai veli. Olen seurannut ohjelmaa kodonneen jäljillä ja on suuri ilo kohdata siar tai veli vaikka joskus aikuisena. Ja biologisen vanhemman tapaaminen lapselle ja adoptioon antaneelle yleenä hieno kokemus. Kyllä hän sitten ymmärtää, että olet tehnyt ratkaisun lapsen etua ajatellen.
Kiitos kaikille vastauksista. Olen nyt itse päättänyt, että mies lähti viimeisen kerran eikä takaisin ole enää tulemista. Tälläkertaa hän myös muutti toisen naisen luo asumaan joten sekin tietysti on syy olla ottamatta häntä enää takaisin.
Ajattelin että en pärjäisi sen takia että lapsen kanssa se vuosi oli erittäin rankka. Unettomia öitä eikä apukäsiä oikein ollut. Hienosti kyllä pärjättiin ja olin lapsesta niin onnellinen että sen takia jaksoin. Nyt en vain tietä että jaksaisinko uutta tuollaista vuotta ja varsinkin kun sitten pitäisi jaksaa olla hyvä äiti tälle esikoisellekkin. Esikoisen ensimmäiset puolivuotta meni niin että aina kun hän nukkui niin nukuin minäkin, miten minä pärjäisin jos nyt en saisikaan nukkua? Tai jos tulisi vaikka paha koliikki vauva?
Tietenkin minä tätä lasta jota odotan niin rakastan jo nyt. Siksi en haluaisikaan hänestä luopua. Kaikki vaihtoehdot ovat aikas huonoja. Olen minä sitäkin ajatellut että pitäisin lapsen ja jos en jaksa, niin sitten mietin asiaa uudelleen. Voihan se olla että minä vain panikoin.
Olisinkin niin kiitollinen jos täällä olisi edes joku joka olisi käynyt samanlaisia ajatuksia läpi.
Lapsi antaa sinulle voimaa ja totta että olet nyt paniikissa tuon eron suhteen. Ainakin ajetten itse, miten kurjaa olisi jos itsellä ei olisi yhtään sisarusta, kun olen aikuinen. Muutenkin niitä sukulaisia on nykyään niin vähän.
Kyllähän noita ajatuksia menee läpi ja siten oikeaa ratkaisua hakee omalle kohdalleen ja perheensä kohdalle.
Minulla elämän tilanne oli sellainen että oli parempi kaikille osapuolille ajatella että on parempi keskeyttää heti .
Ajattelin asioita kaikkien kannalta ja kun alkuvaihe niin pidin tosiaan ennemmin jälkiehkäisynä. Ja lapsi ei olisi ollut otollinen tuohon tilanteeseeni.
Mutta harkintaa pitää olla ja asia selkeä kumpaan tahansa päätyy ja miten turvaa tulevaisuuden.
ja hyvä olisi varmaan sinun keskustella myös miehesi kanssa tulevaisuudesta koskettaahan asia häntäkin.Voisi selkeyttää alkupaniikin jälkeen.
Tarkoitan sitä ettei tarvitsisis ihan yksin olla lasten kanssa..isällä lienee vuoroviikot ekan lapsen kanssa ja siksi olisi hyvä keskustella miehesi kanssa tulevaisuudesta.
Onhan hyvät välit tärkeät ekaakin lasta ajatellen ja jos toinen tulee niin miten hän saa myös isänsä edes jotenkin..mutta varsinkin ekalle lapselle isävälit tärkeät. :(
Kannattaa miettiä ihan arkea miten sen järjestää molemmille lapsille..ja miten isä menee näissä kuvioissa vai ryhdytkö yksinhuoltajaksi kokonaan ja viet lapset yksin eteenpäin. :(
Isällä ei ole vuoroviikkoja eikä jokatoinen vkl tapaamisia, ei ole häntä näiden erojen aikana näkynyt. Hän ei pidä lapseensa mitään yhteyttä ei nyt eikä tulevaisuudessakaan. Näin hän on päättänyt ja sitä päätöstä pitää minunkin sitten kunnioittaa. Enkä minä lastani väkisin kenellekkäänä edes antaisi.
Miehen kanssa tulevaisuudesta keskusteleminen on hyvinkin vaikeaa. TIlannetta sen enempää avaamatta.
Sukulaisia löytyy, mutta ei kovin auttamistahtoisia sukulaisia. Kyllä ne kerran katsoi lapsen perään sen ekan vuoden aikana että sain yksin käydä lääkärissä.
Tämä keskustelu on nähtävästi mennyt vähän myöskin väärille raitelle parissa kohtaa.
Mutta vartoillaan nyt vielä vastauksia samojen asioiden kanssa painineiden kanssa. Erityisesti kaipaisin vastausta siihen että miksi se abortti olikin parempi vaihtoehto ja miksi siihen päädyttiin vaikka adoptiota oltiin suunniteltu vakavasti. Miksi siis "kelkka käännettiin" yhtäkkiä
Minä en pystyisi antamaan lastani pois enkä olisi pystynyt abortoimaan lastani edes kehitysvammaisena tietyn ajan jälkeen.
Kun tilanne oli että oli vielä alkio niin katsoin ettei ole vielä ketään joka tiedostaa olemassaoloaan ja miellin asian jälkiehkäisyksi kun tiedostavaa olentoa ei vielä ole vain solurykelmää ja toimenpide tapahtui lääkkein . Minulle tämä oli se helpoin ratkaisu ja samoin katsoin että myös tulevalle lapselle. Ja myös muulle tilanteelleni jota en tässä voi selvittää.
Jos olisin tehnyt lapsen en olisi antanut lastani pois..henkinen asia ja en tosiaan olisi pystynyt siihen vaikka olisi kuinka vaikeata.
Sinä tiedät parhaiten miten asiat koet eikä kukaan muu voi siinä auttaa..jokainen tekee ratkaisun sellaisen jonka hallitsee ja millaisen tulevaisuuden kaikille haluaa. Minulla sinällään oli helppoa etten tehnyt yksin ihan ratkaisua mutta olin vahvasti ratkaisun takana. Jos tuntuu että jaksat yksinhuoltajana niin sitten sitä kohti ja jos adoptio on sinulle se toimivin niin se sitten...
((Ja ajattelen nyt kyllä kimppuuni käydään että jos jotain on niin mikään ei katoa on vain mahdollisuuksia..mutta tosiaan en olisi keskeyttänyt pitkälle mennyttä raskautta enkä pystynyt ajattelemaan adoptioon antamista..se olisi ollut minulle se raskain vaihtoehto en pysty hylkäämään lasta/tai yleensäkään ketään ja murehtisin miten hänellä menee uudessa kodissa joka ei ole samantyyppinen kuin itse olen vaatisi paljon luottamusta ja olisin kiinni asiassa kumminkin en pystyisi irrottautumaan lapsesta jos hänet synnyttäisin ja varsinkin jos kaikki ei olisikaan kunnossa uudessa kodissa nykyään kun paljon levottomuutta ja sitoutuminen ei aina kunnollista )))
"Minulle tämä oli se helpoin ratkaisu ja samoin katsoin että myös tulevalle lapselle."
Miten se vois olla "helpoin ratkasu" myrkyillä tukehdutettavalla tai silppurilla elävältä palasiksi revittävälle lapselle?
"en pysty hylkäämään lasta/"
Mutta tappaminen meni ihan tosta vaan.... juu juu. Oiskohan se lapsi tullu mieluummin tapetuks vaiko "hylätyks" hyvään kotiin?
Tekopyhää seliselittelyä riittää..
"kannattaa alkaa tutkimaan asiaa ja lopettaa turha provoilu ja varsinkin oma mutuilusi."
lopetat ihan ite ton omaan onnettomuutees viekottelun ja joutavan propagandas tunkemisen tänne...
" ITse olen huumoririkas "
Onko lapsensa itsekkäästi tappaneena hauskaakin? Nauratko sille?
"Joopa joo ja tietoa on alkion(muutama solurykelmä ei siis sikiö vielä lähellekään) kehityksen lopettamisesta."
Sitä tasoohan toi on kun ei omien syyllisyyden kirveltämien tekojensa takia kykene myöntään tiettyjä tosiasioita ja pitää vähätellä sitä uhria väkisinkin "solurykelmäks" ym. naurettavaa...
"Alkion kehitys keskeytetään ihan samoin kuin kävisi normaalissa keskenmenossa mutta lääkkein ja tulee pois normaalina kuukautisina ehkä hieman runsaampana ja joka kymmenes menee normaalistikin kesken alkuviikoilla."
Turha vetää tähän mitään keskenmenoja, se on luonnollinen kuolema, eikä TAPPAMISTA kuten abortti!! Ääri harva enää niillä viikoilla menis muuten kesken (2-15%) kun niitä tapetaan aborteilla, ja joka tapauksessa se on tappamista koska tuskin lapsi muuten ois just sillä hetkellä kuollu!
"Ja alkiota ei voi vielä verrata lapseen."
Niin, tota valhettahan sä joudut vakuutteleen loppuikäs, miten MUKA et oo mitään lasta tappanu... :) vaikka kaikkihan sen ikävän totuuden tietää. Myönsit tai et. Olet vaan lähinnä todella säälittävä ja surullisen varottava esimerkki noissa kiivaissa kiistomutuissas.
Kuten todettu, lapset on pieniä vain hetken elämässä, ja heistä olisi seuraa toisilleen. Abortin trauma sen sijaan saattaa kestää uuvuttavana psyyken taakkana koko loppuelämän. Kumpi sitten on pahempaa, parin vuoden fyysisesti ehkä rankempi jakso elämässä, vaiko loppuelämän henkinen tuska tunnoilla?
Kai sulla nyt muitakin kun ex mies on lapsen / lasten kanssa auttamaan, missä sun vanhemmat tai muut sukulaiset, entä kaverit asuu? Lapsihan voi mennä päivähoitoonkin jo vaikka heti äitiysloman ja vahempainvapaan jälkeen.
Tee niin kuin sydän sanoo. Tiedät itsekin mikä on oikein ja hyväksi lapselle. Voisiko se olla väkivaltainen kuolema kohdussa, vai jotain muuta?
Mikä voisi olla suurempi lahja isosisaruksellekaan, kuin pieni sisko tai veli? Et kai halua riistää tätä häneltä, ja sitä suurinta lahjaa toiselta lapseltasi joka jo turvaisassa kohdussasi kasvaa ja elää omaa elämäänsä?
Kokemusta on sekä aborttiin painostuksesta, että hetken adoptioharkinnasta. Oli todella helpottavaa päättää että aborttia en ainakaan tee! Adoptioajatuskin jäi sittemmin, eikä hetkeäkään ole tarvinnut katua. Asioilla kun on tapana järjestyä parhain päin :)
Jos nyt ainakin päätät antaa lapsen jatkaa elämäänsä, sulla on vielä kuukausia aikaa miettiä kahdesta vaihtoehdosta.
Onnea odotukseen, kaikki käy hyvin!
En ole koskaan synnyttänyt, mutta tuntuisi ihan hirveältä murskata kohtuunsa oma lapsi. Vaikka se on pieni niin onhan se jo pakkaus, myös genettisesti ihminen pienoiskoossa.
Olet hyvä ihiminen ja äiti. Kyllä varmaan kuollut lapsi säilyis mielesessäsi elämän ajan.
Kuinka niin moni täällä samaistaa alkion ja sikiön samaksi..
En minäkään sikiötä (myöhäisraskaus poikkeuslupa keskeytykseen eli seulonnan tulos)kehitystä keskeyttäisi vaikka olisi kehitysvammainenkin(ellei puutu pikkuaivot kuten kävi tuttuni lapsele tai muu erittäin vakava sairaus kehityshäiriö ja kuolisi heti synnyttyään) tai oma terveyteni huonossa tilanteessa tosin kohdun ulkopuolinen raskaus laittaisi pakosti miettimään kun kumpikaan ei selviytyisi. :(
Alkion kehityksen keskeyttäminen eri asia.
"Alkion kehityksen keskeyttäminen eri asia"
Miten se on tapettavan lapsen kannalta "eri asia" kuoleeko rv6 vai joitain viikkoja myöhemmin? Lapsi menettää abortissa ihan yhtä paljon koko loppuelämänsä, tehtiin ihan missä iässä tahansa.
Alkiolla ei ole aivoja ei tietoisuutta ja kun elämä päättyy niin ei voi kokea menettävänsä mitään..sama kuin sukusoluillakin siittiöt on eläviä ja kun ne uiskentelee ja vain yksi saa jatkomahdollisuuden nopeimpana niin muut potentiaaliset siittiöt menettää elämänsä. Katuvatko ne? Ei tietenkään koska niillä on kaikilla elämän itu muttei tietoisuutta. :)
Kerroin nyt niinkuin lapsille.. toivottavasti ymmärsit..pieni alkio ei ole oikein keskustelija tyyppiä elämästään ja ei tiedä vielä elämästä ja kuolemasta..mutta voin kertoa miten alkio kokee asiat jos ajatellaan ihan biologiaa.
Jos kuten ajattelet että on sielu joka on jo sukusoluissa ja alkioissa niin sehän ei katoa edes kuolemassa vaan tulee uudestaan parempaan hetkeen. Jos siis oletetaan että me kaikki olemme olemassa vielä kuolemankin jälkeen. :) Tämä on satua aikojen saatosta ja jos tämä teoreettinen satu pitää paikkansa niin minun lapseni on minun ei ehkä tässä elämässä mutta odottavat taivaassa ja kohtaamme silloin ja ehkä seuraavassa elämässämme me olemmekin yhdessä. Nyt ei ollut sen aika tilanteen takia. Mikään ei katoa on vain mahdollisuuksia.. :)
Se huono puoli tuossa selityksessä on, että vastasyntynyt menee samaan kategoriaan. Myöskään hänellä ei ole omaa tietoisuutta itsestään yksilönä (kuvittelee olevansa osa äitiä) hän ei ajattele elämää tai kuolemaa ja hän on vain ja ainostaan oman vaistonsa varassa ja se vaisto on hyvin kehittymätön.
Kyllä aborttia pitää voida perustella jollain muulla tavalla kuin tiedottomuudella. Tai miksi sitä edes pitää voida perustella joillain selityksillä? Abortti joko tehdään tai ei tehdä ja jos tehdään niin siinä estetään alkion/sikiön kehittyminen syntyväksi vauvaksi. Miksi tätä pitää selitellä solymöykky tms verukkeilla.
Ja ei, en ole vastustaja, ihmettelen vain kovasti tätä täällä jatkuvasti esillä olevaa perustelua.
"Se huono puoli tuossa selityksessä on, että vastasyntynyt menee samaan kategoriaan. Myöskään hänellä ei ole omaa tietoisuutta itsestään yksilönä (kuvittelee olevansa osa äitiä) hän ei ajattele elämää tai kuolemaa ja hän on vain ja ainostaan oman vaistonsa varassa ja se vaisto on hyvin kehittymätön.
"
Vertaatko vastasyntynyttä ja alkiota. ?
Kyllä vauva tiedostaa olemassaolonsa ja on tietoinen ympäristöstä..kokee vilun ja nälän ja omaa jo tunteet ja aivot. Ja ei tietenkään koe kuolemanpelkoa kun aivot ovat vielä kehittymätön ja riippuvainen aikuisten huolenpidosta. Ja on todella suuri ero alkioon :) Onko siis pahasti kehitysvammainenkin sinusta alkion tasoinen jopa aikuisena?
"Kyllä aborttia pitää voida perustella jollain muulla tavalla kuin tiedottomuudella. Tai miksi sitä edes pitää voida perustella joillain selityksillä? Abortti joko tehdään tai ei tehdä ja jos tehdään niin siinä estetään alkion/sikiön kehittyminen syntyväksi vauvaksi. Miksi tätä pitää selitellä solymöykky tms verukkeilla."
Perustelepa sitten miten alkio asian kokee? Itse en ymmärrä alkion suurta käsitystä maailmasta ja kuolevaisuudesta kun on vasta muutaman solun sikermä..ja miten sitä voi kaduttaa menetetty elämä?
odotan perusteluja myös.:)
Eikä abortti ole mikään kannatan tapparaa tai kannatan ilvestä ..hassua tuollainen kuulun näihin ja en kuulu noihin..ei kukaan järkevä ihminen ajattele asioista mustavalkoisesti.
"Vertaatko vastasyntynyttä ja alkiota. ?"
Sinähän tässä yrität jatkuvalla epätoivolla vääntää niistä jotenkin toooosi eri asioita :)
"kokee vilun ja nälän ja omaa jo tunteet ja aivot."
Hyvin varhaisessa vaiheessa myös alkio tuntee ihollaan ja sillä on myös toimivat aivot joista voitu mitata eeg-käyrää.
"Ja on todella suuri ero alkioon"
Siis mikä?
"Perustelepa sitten miten alkio asian kokee?"
No kerroppa miten vauva sen kokee, tai nukkuva tai muuten tiedoton ihminen? :)
"kun on vasta muutaman solun sikermä."
Siinä sulle lisää niitä "muutaman" (?) :D solun sikermiä.
http://www.ehd.org/prenatal-images-index.php
"odotan perusteluja myös.:) "
Sulta niitä odotellaan miks joitain pitäs saada tappaa tiedottomuus-verukkeella.
En koe tarpeelliseksi selittää mitäämän ihmiselle joka ehdontahdoin haluaa olla ymmärtämättä selkeän tekstin tarkoitusta.
Abortti on hyvinkin mustavalkoinen asia, se tehdään tai sitä ei tehdä. Ihminen hyväksyy sen tai ei hyväksy sitä. Itse veit asian aivan sivuraiteille olettamalla että tarkoitin jotain ihan muuta mitä tarkoitin. Abortin syyt eiväy ole mustavalkoisia, mutta abortti itsessään on. Uskoi kuka tahansa mitä tahansa niin abortissa aina lopetetaan keinotekoisesti alkion/sikiön kehitys joka olisi johtanut siihen että jonain päivänä tästä alkiosta/sikiöstä olisi syntynyt vauva.
Ja missä kohtaa olen väittänyt että alkiota kaduttaisi menetetty elämä? Tekstissäsi oli paljon kohtia jotka olet tuulesta temmannut eikä minun tekstissä ollut mitään siihem viittaavaa.
Selitin kyllä vastasyntyneestä tuossa sen tiedottomuuden, enkä missään tilanteessa verrannut alkiota ja vastasyntynyttä. Harmillista että sen niin ymmärsit.
On myös sinulta äärimmäisen epäinhimillistä olettaa ja edes kirjoittaa tuollaista alkio/kehitysvammaisuus tekstiä. Miten ihmeessä edes saatat ajatella että joku kokisi heillä olevan yhteys. Vai oletko kenties sitä mieltä ja nyt yrität laittaa sen toisen piikkiin?
"Miten se on tapettavan lapsen kannalta "eri asia" kuoleeko rv6 vai joitain viikkoja myöhemmin? Lapsi menettää abortissa ihan yhtä paljon koko loppuelämänsä, tehtiin ihan missä iässä tahansa"
Siis jos keskeytetään solurykelmä niin miten se tietäisi edes menettäneensä mitään?
Selitä se..
JA kyllä siinä on melkoinen ero onko alkio tai sikiä ihan sillä hetkellä eettisyyden kannalta..ne on hyvin erilailla jo kehittyneet..toisessa muutama solu ja toisessa jo aivotkin. Kehitysaste ratkaisee. Ja aikas kylmää laittaa ne samalleviivalle..Onneksi laki näin ei tee. Ja myöhäiseen raskauteen vaaditaan kunnon perustelut (terveys, hengenvaara) ja loppuraskaudessa ei enään keskeytystä saa ollenkaan. On todella suuri ero kehitysasteissa.
"Hyvin varhaisessa vaiheessa myös alkio tuntee ihollaan ja sillä on myös toimivat aivot joista voitu mitata eeg-käyrää. "
Tää oli paha. ;)) Solurykelmässä ei ole aivoja vielä kehittynyt eikä ihoa..
Jos tätä lajia täällä niin alan puhumaan taas keijukaisista..voi hyvä sylvi. Siis nykypäivänä ihmisten tieto tuota lajia.
Mistä ihmeestä nämä tietonsa haalii ;)))
"Siis jos keskeytetään solurykelmä niin miten se tietäisi edes menettäneensä mitään?"
Hukkaat pointin edelleen.... no miten se tietää myöhemmilläkään viikoilla tai edes vastasyntyneenä sitä sen enempää?? Antaa tulla sitä seliselitystä nyt vaan.
"on melkoinen ero onko alkio tai sikiä ihan sillä hetkellä eettisyyden kannalta..ne on hyvin erilailla jo kehittyneet..toisessa muutama solu ja toisessa jo aivotkin"
Se on sitä ehkä sun omalla mutuetiikallas, eikä aborteissa mitään "muutamaa solua" tapeta, vaan lapsella on siinä vaiheessa jo sykkivä sydän ja monelta vois mitata AIVOSÄHKÖKÄYRÄÄKIN!! Haloo... mistähän aivoista luulet että sitä mitataan jos niitä ei ois olemassakaan..?!
"Kehitysaste ratkaisee. Ja aikas kylmää laittaa ne samalleviivalle.."
Kylmää on se miten sinä yrität väkisin vääntää jollain valheellisella kehitysmutullas niitä ihan eri viivoille.
"Ja myöhäiseen raskauteen vaaditaan kunnon perustelut (terveys, hengenvaara)"
Se sun ylistämäs ihanainen mahtilakis kuitenkin salliii tappamisen ihan sinne raskauden puoliväliin saakka samoilla "sosiaali"syillä kun ennen rv12kin.
teet ittestäs kokoajan nolompaa kun et oo perehtyny ton enempää edes siihen mistä mylvit joka väliin suu vaahdossa....
"Solurykelmässä ei ole aivoja vielä kehittynyt eikä ihoa.."
Ota kuule nyt vaan se simmus käteen ja se linkitetty sivusto auki josta voi tutkia ihan tarkalleen mitä niillä sun "solurykelmilläs" on missäkin vaiheessa :)
"Mistä ihmeestä nämä tietonsa haalii ;))) "
Kerroppa ne omat lähtees, vai oliko ihan sitä mutupallostas revittyä? Hieman väritettynä jollain valheellisella pro-choice propagandalla...
Muut onneks on selvillä niistä alakoulun alkeellisimmista perusbiologian faktoista, eikä kenenkään tartte luottaa jonkun sokeen tappamiskiihkon mutuhölinöihin :)
etkö raasupelle muutakaan enää keksi :DDDD no sitä se on ja mitäs muutakaan enää siinä häviäjän raivossas voisit kun vastapuolelta tulee kerta toisensa jälkeen ne lennokkaat valhemututarinas kumoovat todisteet :))))
"Et voi oikeasti olla noin tyhmä..???"
Huomhuomhuom!!!!
Jälleen kerran abortin suosija ALOITTI henkilöön käyvän älyä halventavan törkysolvausnälvinnän!!
Epätoivosen räksymylvintäs nolo kliimaksipiste jälleen kerran saavutettu :DD
Minkähän ikäinen sinä olet?
voi lapsi pieni, tämä on aikuisille suunnattu palsta.
Enkä ole raivoissani miksi olisin vähän huvittunut lähinnä. Mutta oikeasti ei tämä ole lasten paikka eikä ole sinulle hyväksi.
eiköhän sitä ikää ja elämänkokemusta hiukan enemmän täältä löydy XD vai etkö taaskaan muuta keksiny kun jonku iänikuisen "voi kun sä oot niin kakara" -jeesustelun? :D todellakin lapsellista...
Hoidan vanhuksia, ja heillä on yleistä dementoituneena kaipailla jo edesmenneitä pienokaisiaan ja perillisiään. Joillakin on selvästi päällä syyllisyys.
Se on ikävää..sillä päätös pitää tehdä siltä pohjalta että oikeasti on sen takana..itseäni ei ole kaduttanut ja jos ihan rehellinen niin olen välillä unohtanut koko jutun pitkäksi aikaa. Ja tekisin edelleen saman päätöksen :).
Mutta tuota seikkaa ei pidä väheksyä jos joku katuu päätöstään ja toivottavasti joku osaa silloin lohduttaa.
Mutta taidat puhua nyt muista kuin alkioista ja varhaisajan keskeytyksistä..ja kyllä minäkin kaipaan edesmenneitä rakkaitani. Ja toisinaan koen syyllisyyttä että olisi pitänyt käydä useammin katsomassa rakkaitani :(
Ja toisinaan puhun heille ylhäälle.. jos jotain on ketään ei katoa :)
Jos olisit alalla hyvin kouluttautunut, niin tietäisit mistä dementoituneiden menneisyyden muistot tulee ja miksi he hädissään asioita muistelevat (jotkut siis, ei kaikki)
Todennäköisesti et tiedä asioista yhtään mitään ja vedit mutu kortin esiin. Tai sitten olet lähihoitaja(tmv) ja erittäin pihalla asioista. Hieman korkeammim koulutetuilla (esim geriatriaan erikoistunut sh) tietää harvinaisen hyvin miksi tälläistä tapahtuu. Ei tarvitde mutuilla sinun tavoin :)
Dementikot muistaa parhaiten syvän muistin alueella olevat asiat eli lapsuusmuistot ja nuoruuden..omat lapsetkin usein häviävät muistista pois kuten parillakin tutullani.
JA heille ollut vaikeaa kohdata äitinsä joille he ovat vieraita ihmisiä. :(
"Mutta taidat puhua nyt muista kuin alkioista ja varhaisajan keskeytyksistä."
Täällä puhutaan ihan yleisesti kaikista turhaan mukavuudenhaluilla ja itsekkyydellä tapetuista aborttien uhreista. Kun edelleen se lapsi menettää siinä tasan yhtä paljon sen koko lopun ihmiselämänsä, tapettiinpa sitten rv6 tai rv20.
"niin tietäisit mistä dementoituneiden menneisyyden muistot tulee ja miksi he hädissään asioita muistelevat"
No ihan tyhjästäkö ne sit tulee? Vai sinäkö senkin "ylevällä koulutuksellas" tiedät että mitään syyllisyyttä ei ole?
Ja taas sinä ymmärsit tahallasi aivan väärin!
"Keskeytykset on katsottu lain puolesta siten että on eettistä."
Laki ei mitään eettisyyksiä määritä, ihan vaan sen mitä sen puitteissa saa tehdä, mitä ei. Laki ei ole yhtä kuin moraali, eikä laillisuus sama kuin moraalisesti oikein.