Ahdistaa, kun en ole mistään varma

Olet kuin minä. Minkä ikäinen olet?
Itse olen kohta 26, ja tuo epävarmuus aiheuttaa itselläni häpeää ja hätäilyä välillä, koska tiedostan tuon asian niin hyvin. Asiassa hävettää lähinnä se, että vaikutan varmaan teini-ikäiseltä tai sitten muuten jotenkin epänormaalilta, koska en pidä puoliani tai siltä se ainakin näyttää.
Itse sairastin masennusta ja jouduin terapian myötä käymään niin intensiivisen prosessin itseni kanssa, että tuntuu, että olen koko ajan jotenkin niin lähellä itseäni henkisesti, että hirvittää enkä luota myöskään itseeni siten. Ja luulen kaiken historian näkyvän minusta jotenkin läpi. Historialla tarkoitan vain näennäisesti normaalia ihmistä, joka ei vaan jaksanut. Ja joskus ajattelen että koska olen ollut masentunut, olen jotenkin heikko vielä terveenäkin, koska todellakin olen terve. Vaikea selittää.
Lisäksi luonteeltani olen aika analysoiva ja saatan sekunneissa löytää 3 näkökulmaa yksinkertaisiinkin asioihin, jotka johtavat siihen, etten yksinkertaisesti osaa valita, mitä mieltä ja minkä asian takana seison. Saatan jäädä haavi auki, ja vaikuttaa olevani ihan ulalla, kuten tavallaan olenkin kun en tiedä, mitä valita. Normaali ihminen ei mieti, vaan ne tulee ikäänkuin lunnollisena ne jotkin ratkaisut tai mielipiteet. Onko itselläsi taipumusta ylianalysointiin ja ristiriitaisuuteen?

Hei 1 19


Aikuisena eläminen ei ole helppoa. On tehtävä valintoja ja kannettava vastuunsa. Jotenkin kertomuksestasi minulle tuli mieleen, että toivoisit jonkun muun kantavan vastuun seurauksista, ja siksi mielummin vetäydyt rooliin, jossa et joudu tekemään päätöksiä ja valintoja. Se on tietyllä tavalla lapsen roolissa elämistä.
Kuulostaako tämä lainkaan osuvan omaan kokemukseesi?

Ajattelen, että sinulla kuitenkin ON mielessäsi ne vastaukset, mitä pitäisi tehdä ja mitä milloinkin haluat. Mutta jokin estää sinua tuomasta niitä esiin ja pysymällä jämäkkänä niiden suhteen. Elämänhistoriassasi lienee jotain tapahtunut, mikä on nitistänyt voimiasi. Mutta tärkeämpääkuin menneisyys on tulevaisuus. Voit alkaa muuttaa tarinaasi nyt tästä eteeenpäin. Voit esimerkiksi harjoitella tilanteita etukäteen. Mieti oikeassa elämässä oleva arkipäivän tilanteesi jossa tahdot tehdä jotain. Mieti, kuka voisi vaikuttaa sinuun niin, ettet toimikaan niin. Mitä hän sanoisi, mikä saisi sinut perumaan? Mitä voisitkin sanoa vastaan? Millaisia tunteita sinulla silloin heräisi? Millä keinoin pärjäisit niiden kanssa? Voisiko sinulle tullakin hyvä ja onnistunut tunne, jos peloistasi huolimatta teet kuten olit aikonutkin, vaikka joku sitä kritisoisikin.

Epävarmuudessa on kyse pelosta. Mitä viime kädessä pelkäät? Pelkojen kanssa eläessä ei kannata odottaa hetkeä, jolloin ei enää pelota, vaan toimia VAIKKA pelottaakin. Pidät kiinni omista rajoistasi vaikka pelkäätkin saada arvostelua. Tai sanot ihmiselle vastaan, vaikka hän saattaisikin kiukustua. Kaikenlaisia elämäntaitoja voi harjoitella ja opetella. Myös ammattiapua terapeutilta kannattaa hakea, jos tuntee tarvitsevansa tukea. Olet aikuinen ja siihen kuuluu vastuu, päätökset ja valinnat. Ja mikä tärkeintä; kyky antaa itselleen anteeksi sitten kun mokaa.

diakoni Meiju