en pysty enää

joopa joo eka ostetaan joltain hämärältä diileriltä huumeita ja vedetään ränniin tai nokkaan ja yhtäkkiä jostain resepti bentsoist ruvetaa vollottaa että ne tuhoaa aivot.
mut joo kyl sää ot tuhonnu elämäs.

Ehkä kannattaisi kysäistä lääkärin mielipidettä ensin.

Bentsot ei kovin pitkään auta yksinään ja jossakin äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa jotkut neurolepti-tyyppiset lääkkeet voivat vahingoittaa aivoja, mutta ei senkään jälkeen ole pahempi olo kuin mitä nyt koet. Eikä ole pakko neuroleptejä huolia. Bentsolääkityksiä tuskin pitkäaikaisia enää määrätään uusille potilaille nykyään, alun pari viikkoa voi niitä tulla SSRI:n kaveriksi.

Kannattaisi ainakin kokeilla, ei hurjimmassakaan teoreettisissakaan tapauksissa lääkkeet voi sinulle muuta tehdä kuin... tiedäthän? Eikö se olisi vähän haaskausta heittää lähes kokonaista elinikää pois, kokeilematta että voisiko se vielä kääntyä normaaliksi ilmaista apua hakemalla? Kolmekymppisenä se elämän paras aika muuten vasta alkaa, neljäkymppisenä vaan paranee. Kun täytät 20, niin alkaa aikakin kulua ihan toiseen tahtiin kuin aikaisemmin, vuosikymmen vierähtää pian, 5 vuotta menee todella hujauksessa. Hoitamaton masennus antaa asioille liian suuret mittasuhteet ja näyttää kuin elämä olisi jo takanapäin iästä riippumatta. Tuossa iässä vähän kaikilla on pasmat aika sekaisin ilman masennustakin, identiteettiä haeskellaan vielä ja epävarmuus tulevaisuudesta (joka on turhaa, se on melko sama mitä tuossa iässä duunaa) aiheuttaa stressiä, jatkuu ainakin 25-vuotiaaksi asti, kun teini-ikä alkaa olla aikuisten oikeasti ohitse. Kyllä ne paineet alkaa siitä katoamaan sitten.

koita päästä jonkun psykologin juttusille, sekin auttaa jo pikkaisen että jollekin ihmiselle oppii myöntämään että on vaikeuksia ahdistuksen tai masennuksen kanssa, ja hänen kanssaan voi sitten miettiä menisikö joltain psykiatrilta/lääkäriltä hakemaan jotain lääkitystä (esim ssri:llä on yleensä kai melko lievä vaikutus, sekä hyötyjen että haittojen osalta). Varmaan kannattaa kirjoittaa sähköposti opiskelupsykologille tai sitten vaikka näille mitä näitä netissä on avustussivuja, jossa kuvaa vaikeuksiaan.

Itse olen varmaan 17-vuotiaasta asti ollut melko pahasti masentunut ja tuommoista sosiaalista ahdistusta ja mitälie torikammoakin oli pahasti, tuntui etten saanut hengitettyä kunnolla jos kävelin jossain julkisella paikalla ja kädet tärisivät kaupan kassalla. Ja tuota naaman vapina juttuakin on ollut . Enkä myöntänyt edes itselleni kuin 21-vuotiaana että jokin ongelma on johon voisi saada apua vaan jankkasin vain itselleni että olen heikko ihminen kun en tällaisista pääse irti. Rupesin sitten melko harvakseltaan käymään psykologilla, pariin kertaan vedin ssri:tä ja ostin self help kirjoja, ja nyt pari vuotta myöhemmin tuo pahin sosiaalinen ahdistus on lähtenyt pois, eli ei perus kaupungilla kävely haittaa. Kyllähän sitä ahdistusta vieläkin on ja masennuksen kanssa vieläkin tappelen, mutta vähemmän kuin mitä olisi jos olisin vain yksin näitä paaponut.

Olet nuori ihminen ja on paljon aikaa parantua, ihan vaikka jos minuunkin vertaa (itsekin usein tuntuu että kaikki on liian myöhäistä mutta onhan se nyt 23-vuotiaallakin naurettavaa sanoa :D). Että jos nyt hankit ulkoista apua ja vaikka noita itsehoitokirjojakin katselet, käyt ehkä 1-2krt kahdessa viikossa puhumassa, niin todnäk vuoden päästä ei kauheasti normi ulkona olossa vapisuta.

Ei enää yhtään itsemurhia ! Järkyttävää ku niin moni päätyy nykyään siihen :( mä komppaan vähä edellistä, eli psykologille suosittelen, ne osaa hommansa ja helpottaa puhua ulkopuoliselle. Kyl sä viel saat hei täydellisen perheen ja asiat kuntoon :)

Itse mietin yhä enemmän tehdäkö ns. "suicide bag" itsemurha. Ihminen ei erota tavallista happea heliumista, joten ei tule tukehtumisen tunnetta, paniikkia. yms
vaan hengittää ja lopulta kuolee kivuttomasti.
Maailmalla tästä tavasta on tullut todella suosittu. Esim. Kanadassa tästä tavasta on tullut suosituin tapa päättää maallinen vaellus:
http://www.canada.com/vancouversun/news/story.html?id=ce4139ae-d635-4030-ac92-a7b7d6fab09d

syvään hengittäen taju lähtee parissa minuutissa ja sitten henki.