Oon vast 18v ja en enää pysty elämään..
Pilasin elämäni huumeilla (oon lopettanut mutta...Tadaa on jo liian myöhäistä)
Mul on ihan vitun paha masennus. Vakava paniikkihäiriö, paranoia, sosiaalisten tilanteiden pelko (kädet ja naama alkaa vapisemaan ihan helvetisti jos menen ihmisten ilmoille ja tulee ihan helvetin ahdistunut ja hyvin epämiellyttävä olo.. Oon kuullu että bentsot ja masennuslääkkeet vain pahentavat tilannetta (tuhoaa aivot) enkä muutenkaan uskaltaisi hakea apua.. en enää uskalla mennä ulos. Olen nyt pysynyt jo 2 viikkoa kotona ja koht ei oo enää ruokaa :(
Kohta vanhemmat alkavat epäilemään kun en oo käyny kyläs aikoihin. Pidän puhelinta lähes aina suljettuna.. Itkettää niin paljon mut kyyneliäkään ei tule :'(
Onko ainoa ratkaisu.. tiedättehän? Harmi että toi ratkaisu varmaan aiheuttaisi läheisille suurta tuskaa :,( :( :'(
Pilasin elämäni huumeilla (oon lopettanut mutta...Tadaa on jo liian myöhäistä)
Mul on ihan vitun paha masennus. Vakava paniikkihäiriö, paranoia, sosiaalisten tilanteiden pelko (kädet ja naama alkaa vapisemaan ihan helvetisti jos menen ihmisten ilmoille ja tulee ihan helvetin ahdistunut ja hyvin epämiellyttävä olo.. Oon kuullu että bentsot ja masennuslääkkeet vain pahentavat tilannetta (tuhoaa aivot) enkä muutenkaan uskaltaisi hakea apua.. en enää uskalla mennä ulos. Olen nyt pysynyt jo 2 viikkoa kotona ja koht ei oo enää ruokaa :(
Kohta vanhemmat alkavat epäilemään kun en oo käyny kyläs aikoihin. Pidän puhelinta lähes aina suljettuna.. Itkettää niin paljon mut kyyneliäkään ei tule :'(
Onko ainoa ratkaisu.. tiedättehän? Harmi että toi ratkaisu varmaan aiheuttaisi läheisille suurta tuskaa :,( :( :'(
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole itse koskaan käyttänyt huumeita,mutta tunnen monia,jotka ovat. Ehkä joku osaa sanoa tilanteeseesi paremmin jotakin,mutta voin sanoa läheltä seuranneena,että toivoa on ihan varmasti, ja tilanteestasi on mahdollista päästä nousemaan. Se vie aikaa,mutta täytyy ottaa päivä kerrallaan. Paniikkikohtauksistakin on mahdollista päästä irti. Sen voin sanoa, että itsellänikin on ollut paniikkikohtauksia,mutta olen hyvin päässyt niistä eroon. Eräs terveyskeskuslääkäri antoi minulle hyvän neuvon vuosia sitten. Hän sanoi,että täytyy mennä vaan sinne,mitä pelkää. Siis juuri sinne pitää mennä,mitä pelkää. Aloin hänen neuvonsa mukaan tehdä niin,ja liikuin eri paikoissa,vaikka alussa oli kauhea tunne. Mutta vähitellen paniikkikohtaukset alkoivat vähenemään,ja lopulta ne loppuivat. Vastaantulevat ihmiset eivät kiinnitä juuri huomiota toisiin vastaantulevien,vaan menevät omia menojaan. Sitä luulee,että kaikki katsoo,ja että on omituinen,mutta kukaan ei varmasti katsele eikä huomaa mitään. Ihmiset ovat omissa'ajatuksissaan,eivätkä ehdi miettiä vastaantulijoita.
Kokeilin tota aikoinaan kun vielä opiskelin, jouduin menemään ihmisten ilmoille joka päivä. Mielestäni pelkojeni kohtaaminen vain pahensi tilannetta :(
Kannattaisikohan yrittää alussa liikkua sellaisissa paikoissa,joissa ei tunne niin paljon pelkoa? Ja sen jälkeen, kun tuntuu turvalliselta,alkaa yrittää liikkua vähän kerrallaan muuallakin. Itse aloitin ensin liikkumisen vähemmän uhkaavilla alueilla,ja kun vahvistuminen,aloin laajentamaan alueita. Ehkä kannattaa alussa liikkua vain vähän,esimerkiksi yrittää mennä kauppaan,ja silloin,kun ei ole ruuhka-aika.
Kiitos vinkistä. Yritän kokeilla tuota jo huomenna.