Ei vtu en jaksa, sen kirjoittaja on kujalla, kirja ihan kaamea. Mä en enää pysty lukemaan sitäapuaaaaa. Mistään tiivistelmistä ei ole apua, kun ei niitä kaikkia pykäliä vaan voi muistaa. Esim. tekijänoikeuksiin kohdistuvia "muita rajoituksia" aukeaman verran - oksennus meinaa lentää aina kun se kohta kirjassa tulee esiin.
Sopimuslisenssit-osio aivan hirveä. Ja sit jokin sivun mittainen pykälä - ne varmaan väsää siitä aukkotehtävän...
Että näin mennään, johtimitse tai johtimitta.
Sopimuslisenssit-osio aivan hirveä. Ja sit jokin sivun mittainen pykälä - ne varmaan väsää siitä aukkotehtävän...
Että näin mennään, johtimitse tai johtimitta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirja on erinomaisen syväluotaava teos, ei mikään pintaraapaisu vaan mennään syvälle yksityiskohtiin asti. Tämä on se kirja, joka karsii heikon aineksen pois. Hallinto-oikeuden ja oikeusteorian kirjat ovatkin aivan peruskoulu-tasoa, ihan hyvä, että on yksi kirja selätettäväksi niille todellisille koville luille. Muuten nousisi sisäänpääsypisteet turhan lähelle maksimimäärää. Nyt jotain toivoa pisterajan pysymisessä aiempien vuosien tasolla.
Jännä juttu sinänsä, yleensä immateriaalioikeuden kirjat ovat olleet hyvin helppoja. Hyvä, että ovat ottaneet topakan nuoren naisen sen laatimaan, on saatu tekstiin mukaan niitä sekoittavia ja vaikeaselkoisiakin kohtia. Good good! Mullahan tää kirja on tietysti hanskassa, koska immateriaalioikeus on avoimesta tuttua kauraa. Nyt piti vain opetella juuri tämän kirjan tapa selostaa nämä asiat, jotta voi sitten napsia täydet pisteet taatusti.
Jaahas, alottajalla näyttäisi olevan ns. puolen välin paniikki. Kirjat on jo sen verran hallussa, että on tullut selväksi opeteltavien asioiden laajuus määrä sekä tietenkin se, että kaikki ei voi vielä olla muistissa. Nyt vain jäitä hattuun, puoliväli on juuri se kohta, jolloin tulee ekan kerran paniikki. Paniikkeja tulee matkan varrella vielä lisää. Nyt vain joudut sietämään sen paniikin, hyväksymään että kaikkea et osaa VIELÄ mutta että tässä on kokonainen kuukausi aikaa opetella asiat tarpeeksi hyvin. Kaikkea tuskin kukaan pystyy omaksumaan mutta tärkeintä onkin osata asiat riittävän hyvin. Hyppää niiden vaikeiden nippelitietojen yli tässä vaiheessa lukemista ja jätä ne loppuvaiheeseen, jolloin yksinkertaisesti vain tankkaat ne pintamuistiin vaikka jonkin naurettavan muistisäännön avulla. Kokonaisuudesta yksityiskohtiin! Tsempillä ja vaikka välillä veren maku suussa, lukekaa LUJAA!
Kuinkas monta kertaa Kelsenin hengessä hakeva kirjoittaja on oikkikseen hakenut, kun on tietoa, että "yleensä immateriaalioikeuden kirjat ovat olleet hyvin helppoja" ja "avoimesta tuttua kauraa" ja "nyt jotain toivoa pisterajan pysymisessä aiempien vuosien tasolla".
Jotain varmaan pitää tänä vuonna tehdä toisin, jotta pääset sisään? :D
Pihlajarinteen kirjahan on kolmikon helpoin. Asiaa kyllä on, mutta erittäin helposti muistettavaa. Hallinto-oikeus ja oikeusteoria huomattavasti vaikeampia.
Kiinnostavaa, miten eri tavoin ihmiset kokevat kirjat. Minulle oikeusteoria on aivan ehdottomasti helpoin kirja. Perus-tiedemättöä: tyyppejä ja heidän teorioitaan ja vieläpä sangen selkeästi kirjoitettuna.
No mun fiilis Pihlajarinteen kirjasta on vähän kaksijakoinen. Pyrin nyt toista kertaa ja avoimessa tuli luettua immateriaalioikeuden peruskurssi (ei, en ole tuo Kelsenin hengessä ;-) Mutta sen kurssin tiedolla on kyl ollut tosi iso merkitys - jokin Pihlajarinteen esitystavassa vähän tökkii, ja kurssilla selkeästi opitut asiat on paikoin saatu kuulostamaan vaikeammilta kuin onkaan. Toisaalta kirjan rakenne on kyl hyvinkin selkeä.
Kun kuulin, että pääsykokeisiin pitää lukea hallinto-oikeutta, kauhistuin. Mutta kirja on osoittautunut ihan ok:ksi. Ihan kiinnostava lukea ja rakenteeltaankin selkeä.
Oikeusteoria on ihan puhtaasti asian kannalta vaikein, mutta kirja on aika selkeä, suorastaan rautalangasta väännetty.
Joo, oikeusteoria on munkin mielestä pahin. Vaikutti aluksi helpolta mutta nyt viiden lukukerran ja muistiinpanojen jälkeen tuntuu yhä sekavimmalta kaikista kolmesta. Sen ison linjan tosta hahmottaa helposti, mutta tuosta kirjasta tullaan varmasti kysymään jotain todella vaikeaa. Vaikean tuosta tekee yhteneväisyyksien puute. Muista kirjoista olen saanut jo hyvin tarkan kokonaiskuvan luotua, mutta tuon kohdalla kokonaiskuvaa ei oikeastaan edes ole koska tieto on todella hajanaista eikä muodosta selkeää rakennetta. Ehdottomasti vaikein kirja.
Samoilla linjoilla oikeusteoriasta edellisten kanssa, joiden kritiikki osuu maaliinsa. Erityisesti viimeinen kolmannes kirjasta on hankalaa. Tuntuu kuin kirjoittajalla olisi lähtenyt mopo käsistä omien lempiaiheittensa parissa ja ajatus sinkoilee sinne tänne. Kiperä tapaus tosiaan.