Veräjän suulta

Odotusta

Kauaksi kuuluu, hyvä kello kantaa,
laidunmaille karjan mielisi mennä antaa.
Vielä tovi, saa korsi ensin vähän nousta,
virittelen väliin karjankellon jousta.

Mystikin, Mansikin kohta aika ulos päästä,
odottakaa hetki kun pääsee rimpi jäästä.
Malttaisi ei odottaa kun valo aukot täyttää,
kevät jo siellä vehreyttään näyttää.

Kirmailuun kaihoaa siinä vapaa mieli,
vaikka märehtien rehuansa juuri nieli.
Uutena jo odottelee riukuaita siellä,
veräjäkin valmis avattavaksi maitotiellä.

Yksinäni soitan

Lentävät yhdessä kyyhkyset, parin löytänyt naakka,
takaisin ovat tulleet kotikonnuille saakka.
Täällä on heleä kesä, ken siitä unelmoida voisi,
lentää ajatus yksin, kai sille ymmärrystä soisi.

Joku yksinänsä laulaa kuin kesän käkönen vain,
kaihomielellä kaulaa, sillä omaa pesää lain.
Polullaan orpona astuu, edes virsuista jälkiä jää,
tietäen kulkunsa suunnan on matkalla alku ja pää.

Kun aamu alkaa ja lintuset lauluun ryhtyy,
siihen sointujen kuoroon hempeä mieleni yhtyy.
Pillin pajupuisen ääni kuoren alta helää,
siellä paimenpojan henki sävelinä elää.

Perhonen

Kasteisena aamuna perhonen pitkään nukkuu,
jossain kaukana jo hetken varhainen käki kukkuu.
Tuuli taivuttelee nuorta ohran päätä,
selkeys enteilee päivälle kaunista säätä.

Mikäs siihen on päiväperhosen tulla,
aurinko paistaa, kutsuvat kukkaset aromin tuoksulla.
Lentää liihottaa, lepattaen siipiään huiskii,
kesän iloista niille myös mettiäiset kuiskii.

Laadukasta loppusoinnullista! Näistä voisi säveltää lauluja.

Voi että, ihailen, ken osaa kirjoittaa näin, itse en siihen pysty.

Kiitos lukunautinnosta :)

Useat nykyajan laulut ovat tasaista ja tappavaa teknomusaa.
Yksi tai kaksi lausetta, niitä toistetaan ja toistetaan monta
kertaa peräkkäin, sitten kehutaan että " jees jees, tää on hyvä
biisi, jees jees " .

Näistä runoista saisi kyllä lyhyitä, mukavia ja harmittomia, ketään
loukkaamattomia laulelmia, vaikka kesäjuhliin yhteislauluiksi.

Taitaa kuitenkin olla niin, että lauluissa pitää olla sitä suomalaista
kaihoa ja suuria tunteita, ikävässä räytymistä ja suuresta,
ikuisesta Rakkaudesta löpisemistä, mollisointuja ja paatosta.

Suomalaiseen makuun, kuinkas muuten.

Hei! Kiitos kommenteista, eipä vielä ole näitä tullut laulettua, mikseipä joskus yrittäisi.
Tuossa edellisessä tuli heti alussa muistisääntöön virhe, siksi tein muutaman oman, tässä kaksi.

Lastuja

Keväinen paju ilon parhaansa koittaa,
vuolusta sävelen pilli ilmoille soittaa.
Mahlainen kuori rakoholkiksi pantu,
heleästi helkkää sydänpuuhun veistetty rantu.

Rauduksen raipasta parhaat vitsakset vääntää,
valiten vehmaimmat esiin selkäpuolensa kääntää.
Kiedottu varsi tyvestä, pituus kyynärää liki,
sillä vastalla irtoaa rantasaunassa hiki.

Aivan ihania runoja, pitkästä aikaa oli niin mukava lukea :)

Tuoksu

Kanervat kumartavat vierellä paimenen polun,
arominen tuoksu huumaa jokaisen solun.
Miehisen tunteen salon kulkijalle antaa,
kotiinpäin mennessään sinne aatos jo kantaa.

Keveä on askel, siinä keinuva lanne,
askareet ahertaa hänellä ahkera ranne.
Kesäillan unelmaan siinä kulkuaan joutaa,
niityltä kukkaset vielä mukaansa noutaa.