Olisit yrittänyt selvinpäinkin..

No mitä siitä seurasi ?

promilleilla runoillaan, senkin täti.

Sinä se jaksat valittaa. Kuinka montaa miestä olet itse ihan oikeasti pyytänyt treffeille? Anna kun arvaan: nolla. Et tiedä mitä se vaatii. Ja myönnän kyllä, ettei charmini varmasti ollut siinä tilanteessa hääppöinen. Mutta olen silti iloinen, ettei mennyt sisu kaulaan. Sitä paitsi, sinut tuntien, olet itsekin humalassa tehnyt asioita, mitä olet jälkikäteen morkkistellut, ja silti jaksat moralisoida. Minä tein niin kuin sydän sanoi ja sinä jäät rannalle murjottamaan "kun se teki kaiken väärin". Mutta oletko miettinyt, että harvemmin se ensisilmäyksellä unelmien prinssi oikeasti sitä on ja sama ehkä pätee myös päinvastoin?

"Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. " Luulisi sinun uskovaisena tuntevan myös tämän. Koeta nyt sisäistää se. Ehkä kasvat sitten vähän ihmisenä.

Onko kiva lytätä hieman arkaa miestä joka sentään silloin yritti. Vaikkakin pienessä pöhnässä, ei varmaan ollut pahaa tarkoitusta silloin. Aikamoinen kynnys tulla juttuihin enää kun kylmästi oot kohdellut...

No ainakin siinä kunnossa on estot jokseenkin poissa.
Sitä saattaa sanoa mitä ajattelee ja vähän enemmänkin...

Ja sit tietysti, jos olit omalla käytökselläsi toista loukannut,
niin kännissä on varmasti avautunut.

Niin saattaisin minäkin tehdä. :)

En voinu kuvitella tulevani humalassa juttelemaan.

Anteeksi, kun en heti aloituksessani muistanut kertoa, että olen mies.

Mitäpä näitä tänne kertoilemaan...jokaisella oma "sotansa" täällä.

Vähän jäi kuitenkin omassa tapauksessani kaihertamaan, että halusin kyllä selvitellä välimme useampaankin kertaan...nimenomaan selvinpäin.

Ei niistä yrityksistäni koskaan mitään tullut...En toisen osapuolen taholta koskaan saanut mitään todellista halukkuutta keskustellakaan "meistä"....

...mutta sitten humalassa...

Tappeluiksihan meillä aina meni.

Juova ihminen ei osaa käsitellä tunteitaan. Siksi hän juo. Ainoa mihin hän pystyy on piehtaroida itsesäälissä.