Äitienpäivä - stressin vai ilon aihe?

Meillä äitienpäivänä sekä kaikkina muinakin pyhinä oma äitini sekä mieheni äiti kilpailevat kumman luokse mennään, aina sama juttu. Vie vähän fiilistä tuollainen tästäkin äitienpäivästä.Yleisesti ottaen pyritään käymään molemmissa paikoissa, mutta joskus ei vain ehdi ja silloin toinen osapuoli loukkaantuu.

Itse en äitienpäivänä toivo muuta kuin että saisin kerrankin nukkua pitkään eikä tarvitsisi herätä aikaisin lasten kanssa. Tämä jo miehen kanssa sovittu:).
Omalle äidille olen aina kukkia ostanut, en sen ihmeempää. Nuorempana jaksoin tehdä itse kortinkin.

Minusta on tärkeää että äitejä muistetaan.
Olen omien lapsien myötä alkanut arvostaa omaa äitiäni vieläkin enemmän.

Olemme kaikki hyvin kiireisiä. Jokaikinen äitienpäivä tähän asti on keräännytty meille, mutta nyt emme mitenkään saa sovitetuksi. Lapset vievät omia lapsiaan jalkapalloon, ratsastamaan tai remontti kesken. Heillä on ruuhkavuodet.

Pidämme äitienpäivän ehkä parin viikon päästä. Mielellään kyllä tulevat vanhanajan ruokapöytään ja perustäytekakulle.

Minä ja mieheni menemme joka vuosi kirkkoon, tänä vuonna sen jälkeen lähetyslounaalle. Lopun illan lepäilen. Jaksaa taas aloittaa uuden työviikon. Oikein hyvä ratkaisu tämäkin.

Minä en halua viettää äitienpäivää. Exän vaatimukset ja ohjeistukset tekivät alkuunsa lopun minun äitienpäivästä. En ollut koskaan sen arvoinen. Enkä ole vieläkään. Ainoa syy miksi edes hiukan yritän on lapset, heille se on tärkeää, mutta itse voisin ihan hyvin olla töissä koko päivän.
Exän mielestä vain hänen äitinsä oli päivänsä ansainnut, minun äitiä ei olisi saanut edes yrittää muistaa, se piti tehdä salassa. Minun muistaminen oli lapsillekin melkein kiellettyä. Kyllä exä kylän äitienpäiväkekkereissä patsasteli, mutta siihen se jäikin. Viimeinen äitienpäivä yhdessä oli sitten se viimeinen nakki. Sairastuin todella äkisti ja vakavasti juuri äitienpäivän alla, ja pääsin viimein normiosastolle ennen äitienpäivää. Odotin edes jotain, mutta exä soitti edellisenä päivänä, etteivät jouda, kun hän pitää puhetta kyläläisten äitienpäiväjuhlilla ja lapsetkin esiintyy. Lapset eivät edes soittaneet sairaalaan. '
Olin varma, että jos kyläläiset olisivat tienneet, niin olisivat varmasti juhlansa saaneet pidettyä ilman perhettänikin, mutta se oli kumminkin exän mielestä oikea ratkaisu. Se oli kyllä alkusoitto erolle.
Nyt on taas tulossa oikein ratkiriemuisa äitienpäivä. Olen vasta leikattu ja kävely sujuu kyynärsauvoilla. Kotihommista ei tahdo oikein mitään tulla, ja peltotyöt vievät muut kynnelle kykenevät. Nyt tuli postissa lastensuojeluilmoitus nuorimmaisesta. Itkuhan siinä tuli. Kaikille olen yrittänyt selittää,etten nyt pääse enkä pysty, kun tuo leikkaus tuli niin äkkiä. Mutta ilmeisesti taas joku huomasi tilanteen tulleen.
Nyt pitää koko viikonloppu siivota ja huhkia, että huusholli on tupatarkastukseen maanantaina valmis.
Itse olen niin väsynyt tähän taisteluun, lapsia on monta ja kaikkea on ollut, että nyt tuntuu,että heitän pyyhkeen kehään ja se on siinä, lopetan koko äiti-hömpötyksen ja hoitakoon se, joka parhaiten kykenee. Saapahan joku sijaisäiti sitten patsastella noidenkin kasvatuksella kerran minä en osaa. Tuntuu vain melkoisen hurjalta, kun osa on jo aikuisia, niin nyt on tällainen uusavuttomuus iskenyt.
Ahdistaa koko äitienpäivä.

Minulla ei ole mitään odotuksia äitienpäivää kohtaan, mutta ilahduttaa jos lapset huomioivat vaikkapa soittamalla tai käymällä. Jos eivät muista, ymmärrän sen että nuorilla on omat kiireensä. Joka tapauksessa äitienpäivä on ihana päivä ajatella äitiyttä ja perhettä. Mies huomioi minua aina jotenkin lastensa äitinä. Kakun saan ainakin, ja kakkukahvia juodaan pitkin päivää. Muuten saatetaan tehdä vaikka pihatöitä tai muuten vaan nauttia keväästä.

Ei kannata ladata amerikkalaistyylisiä hömppäodotuksia äitienpäivään, sellainen kaavamaisuuksien toistaminen vain ärsyttää. Muuten ajattelen että oma päivä äidille on paikallaan ja kaunis asia, kyllä me ollaan sen arvoisia.

Aika keinotekoiselta sekin tuntuu, että äitienpäivän keskustelu pyörisi kehitysmaiden äideissä. Lapsethan sen äitienpäivän "tekevät" ja lasten ehdoilla silloin mennään. Äitienpäivää Suomessa vietetään useimmiten perheen kesken, pienessä piirissä. Lapset tekevät kortit tms. ja keräävät valkovuokkoja. Jokainen perhe luo omat traditionsa, toisissa perheissä päivää vietetään näyttävämmin, toisissa ei ehkä lainkaan.
Missä olet tuota amerikkalaista hömpötystä kohdannut ja miten se näkyy? Siinäkö, että äiti viedään ravintolaan lounaalle? Kirkkohan voisi itsekin järjestää jumalanpalveluksen jälkeen yhteisen äitienpäivälounaan, jonka tuotto menisi johonkin sopivaan.

Kiva kuulla ajatuksianne ja kokemuksianne, paitsi nimimerkin eiansaitsejuhlaa kohdalla tunnen kyllä suurta empatiaa. Kovasti voimia sinulle!

Nimimerkin opusdei1 kanssa olen aivan samaa mieltä. Äitienpäiväbrunssi seurakunnassa voisi olla todella mukava ja toimiva juttu!

Sinikka-pappi

Vietän äitienpäivän työssä, samoin mieheni, enkä kaipaa mitään erityistä tuona päivänä, minua arvostetaan joka päivä, eikä vaan äitienpäivänä, minulla rakastava mies ja ihanat aikuiset lapset.

Nautin äitienpäivästä, vaikka meilla siihen ei liity mitään erityisiä seremonioita. On hyvä pysähtyä välillä ajattelemaan sitä mitä on äitiys ja arvostamaan omaa työtäni äitinä. Riittää kun itse arvostan, ja uskon että toisetkin. Vähän juhlavampaa meilläkin on. Koti siistinä, hyvää ruokaa jonka itse teen, vähän enemmän oleilua ja lepoa. Se on aina ollut minulle onnellinen päivä.

Käyn haudalla viemässä äidille kukkia. En halua itse viettää äitienpäivää, sillä se vain saa perheen kiusaantuneeksi, kun he joutuisivat minua muistamaan tahtomattaan.

Tosi mukava päivä. Vieraileva lähetyspappi piti kirkossa koskettavan saarnan. Laulettiin vielä pääsiäiseen liittyvää kiitosta ylösnousemuksesta ja myös kevään kunniaksi iloisia kiitoslauluja. Meillä on loistava ja kekseliäs kanttori. Lapsi lauloi kuolinilmoitus- ja loppumusiikin. Todella nautinnollista.

Lähetyslounas oli herkullinen, mukavien ihmisten kanssa vaihdettiin kuulumisia. Sielläkin lauloimme ja lähetystyöntekijä kertoi työstään.

Toinen lapsi on jo lähettänyt onnittelut tekstiviestillä, toista odotan. Jos ei muista, en pety, on niin kiireitä omassa elämässään. Joka tapauksessa olen heistä kiitollinen.

Onnittelut kaikille äideille! Niille, joilla ei tänä vuonna ole ollut paras mahdollinen äitienpäivä, toivon parempia muita tulevia päiviä vuoden varrella.

Minunkin pitää kirjoitta ja purkaa äitienpäivästä..

Entisessä elämässä ex miheni kyllä järjesti äitienpäivää minulle ..Mutta mun oli pakko erota hänestä kun oli narsistinen ihminen.... Jouduin tekemään raligaalin päätöksen ja läksi liitosta yksin ..Jättäen lapset ex kun en jaksanut taistella heistä..

Kun hän jäi itsekseen lapsien kanssa ei osannutkaan olla se hyvä rajoja laittava isä .. E tehnyt yhtään töitä se eteen että minulla ja lapsillani oli yhteys kestänyt ..Yritin viestittelin soittelin mutta lapset eivät vastannet minun yhteyden ottoihin.. Joten suhde heihin katkesi..

Mutkien kautta aloin olla heidän elämässä kaksi muutti minun kanssani asumaan olivat jo teini-ikäsiä.. Mutta se läheisyys ei oo tullut takas mitä se oli kun olivat lapsia...Minä kuljetin kuskasi kävin kaikki vanhempai-illat käytin lääkärissä kuskasi kavereille oli todella läsnä ...

Tänään äitienpäivänä olisin vaan toivonut että minua olisi onniteltu edes vakka fb ...Mutta yksi kolmesta lapsestani onnitteli minua... Olen surullinen =)

Normi päivä muiden joukossa. Äitejä muistetaan yleensä kortilla ja pienellä lahjalla. Ei aina ole tainnut olla korttiakaan, mutta halauksen olen joka kerta äidilleni antanut. Oma lapseni on vielä niin pieni ettei ymärrä tämmöisistä päivistä mitään ja isänsä toivotteli hyvää äitienpäivää.

Omalta äidiltäni sain ruusun. :)

Vuoden ärsyttävin päivä. Juurikin siksi, että niin kauan kuin on olemassa naisia ja äitejä, jotka eivät voi edes omana päivänään tehdä juuri sitä, mitä itse tahtovat ja halajavat, oli se mitä ikinä, niin tällaisella päivällä ei ole mitään merkitystä. Pelkkää kiiltokuvaa ja korulausetta yhtenä päivänä vuodesta, seuraavina jatkamaan kynnysmaton osaa.

Tullut mukaan kaupallisuus liian paljon ja monet nuoret äidit odottavat miehensä ostelevan heille kalliita koruja, muutoin mies on lurjus.
Eihän kukaan ole miehelleen äiti, minusta riittää että lapset ovat tehneet korttinsa ihan itse tai leiponeet isän kanssa jotain hyvää.

Moni äiti odottaa miehen vievän koko pesueen syömään ravintolaan, sekin voi olla mahdoton haaste nuorelle perheelle, kas kun sitä rahaa ei ole joka paikkaan riittämään.
Se että mies on kotona edes äitienpäivänä ja valmistaa ruuat lasten kanssa, vaatimatonkin riittää on parasta mitä tiedän.
Aikuisten jo perheellisten lasten en edes odota tulevan käymään, sillä nyt on heidän äitienpäivä siellä kotonaan omien lastensa kanssa, kortti postissa on jo ihan riittävä.

Mitä pienemmäksi saadaan tuo kaupallinen höyhötys perheissä ja vietetään aikaa yhdessä, se on aito äitienpäivä, samoin isänpäivän kanssa, kyllä se on ihan yhtä arvokas asia.

Jokainen yrittää äitinä ja isänä parhaansa, mutta on vain todettava että emme kukan ole täydellisiä, olemme kaikki oppimassa kaiken ikää. Eikä koskaan voi sanoa, että viisaus olisi täydellistä ja teot oikeita.

Riittää kun oikeasti välittää ja rakastaa.

En halua viettää äitienpäivää mitenkään. En halua lasteni tulevan luokseni. Omaa äitiäni käyn katsomassa, mutta ei hänkään mitenkään ylenpalttinen äitienpäiväjuhlija ole. Aivan kauhistuttaa ajatus, että joku tulisi omien tenaviensa kanssa käymään. Täytyisi vähistä rahoista minun hommata tarjottavat ja vähistä rahoistaan tulija ostaisi jonkin ruusun. Ei kiitos.