Miten te olette saaneet helpotettua ahdistustanne. Aamulla herään kamalaan perhosia mahassa tunteeseen vaikkei ole mitään menoakaan. Ahdistaa ja itkettää ja on pala kurkussa. Lääkäri määrää lääkkeitä mutta miten muuten vois oloa helpottaa?
Kamala ahdistus
Ahistaa
131519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos vaan pystyt niin mene luontoon. Mieluiten järven rannalle tai metsän reunaan, hengittelet syvään ja rauhallisesti raikasta puhdasta ilmaa ja ihmettelet/katselet luontoa, lintuja, kasveja, kävelet rauhallisesti, juokset välillä jne...
Tuo luontovinkki on tosi hyvä, minäkin olen sillä saanut ahdistusta lievenemään (ja voin sanoa, että minun ahdistukseni on sitä luokkaa, että se on meinannut viedä henkeni :)).
Toisekseen kannattaa karsia pois kaikki vähemmän tärkeä ja keskittyä ihan vaan siihen mikä tuntuu mahdollisimman hyvältä. Musiikin kuunteleminen (minun tapauksessani Spotifysta) pelasti todennäköisesti yhdessä vaiheessa sekin henkeni. Jotain hyväntuulista ja rauhallista musakkia ja tunnelma muuttuu huomattavasti :)
Jos suinkin voit, niin kannattaa myös harrastaa liikuntaa sen verran kuin hyvältä tuntuu - ei liikaa, mutta sopivasti.
Niin, ja kannattaa ehdottomasti syödä tarpeeksi laadukasta ruokaa (oikeanlaisia rasvoja ja hyviä hiilihydraatteja ja proteiineja ja ehkä myös vähän ravintolisiä) ja tarpeeksi monta kertaa päivässä; alhainen verensokeri yhdessä ahdistuksen kanssa aiheuttaa hyvin, hyvin, hyvin huonon olon :)
Älä myöskään jättäydy yksin. Tämä on virhe, jonka minä tein, mutta aion nyt tormistautua asian suhteen.
Päiväkirjan kirjoittaminen saattaa myös auttaa, jos saat sillä tavoin purettua henkistä painolastia.
Siinä nyt muutama vinkintapainen, joilla olen ainakin itse päässyt yli pahimmasta.
Toivottavasti auttaisi, mutta jos ei niin kirjoita sitten uudestaan :)
Minua ahdistaa luonnossa. Ainoa missä helpottaa, on kotona omassa sängyssä peiton alla. Etenkin luonnonvedet pelottavat ja ahdistavat. Koska kuuma kesäinen keskipäivä on ainoa hetki, jolloin pystyn nauttimaan ulkona olosta, olen alkanut miettiä, että pelkään vaan niin hemmetisti kylmää ja sinne veden varaan joutumista tai ulos kylmään jäämistä. Ehkä olen vauvana jäänyt palelemaan liian pitkäksi aikaa ja sieltä on jäänyt joku kauhukuva. Menen suorastaan paniikkiin palelemisesta, talvet on ihan kamalaa aikaa. Joudun hokemaan itselleni että sinä kestät tämän, kohta pääsee lämpimään, kaikki hyvin.
Paras aika vuodesta on tällainen kevätkausi, kun kehtaa vielä kulkea talviromppeissa, mutta välillä on tosi lämpimiä päiviä. Saa oikein möhentyä kuumassa bussissa ja nauttia lämmöstä!
Ymmärrän tuon luonnossa ahdistumisen, sillä minullakin on sitä jossain määrin. Luullakseni hyvästä psykiatrista olisi taas paljonkin hyötyä.
Sanoisin, että jos ahdistus vaivaa liiaksi (niin kuin selvästi vaivaa kirjoituksestasi päätellen) kannattaa ehdottomasti kokeilla psykiatrilla käyntiä - ei siitä ainakaan haittaa pitäisi olla :)
Niin ja semmoinen vielä, että tiedätkö yhtään, että mikä aiheuttaa sen että ahdistut? Minulla on sellainen käsitys, että lääkärit määräävät vähän turhan helposti noita lääkkeitään, kun oikeastaan pitäisi päästä käsiksi itse pääasiaan eli ahdistuksen aiheuttajaan. Jos ahdistus vaivaa enemmän, niin voisit ehkä mennä psykiatrin juttusille, siellä osataan oikeasti hoitaa ahdistusta - siis ainakin jos psykiatri on tehtäviensä tasalla :)
Levozinilla ja opamoxilla mulla ahdistus helpottaa.
Juu olen käynyt monilla psykiatreilla, mutta ei niistä ole mulle ollut apua. Lääkkeitä vaan vaihdetaan. Mulla on lyricaa hermokipuun joka auttaa hyvin myös ahdistukseeni ja psykiatri otti sen pois vaikka en edes ottanut lääkettä kuin 75 mg satunnaisesti (56 tabua riitti 6 kk) ja nyt taas terveyskeskuslääkäri määräsi sitä uudelleen. Säästellen otan kun on niin kallistakin. Lisäksi oxaminia. Harmittaa tuo lääkerumba niin siksi muita keinoja etsin.
Luonnossa ja metsässä varsinkin tykkään liikkua koiran kanssa. Joskus se auttaa mutta joskus alkaa itkettää metsässäkin vaikka on mukava katsella kun koira kaivelee monttuja ja sillä on mukavaa.
Kamalinta juuri tuo kun aamulla herää ahdistukseen ja on perhoset mahassa. En osaa nimetä minkä takia. Iltaa kohti helpottaa. On taas alkanut ahdistaa kauppaan ja ihmisten sekaankin meno.
Onko sulta suljettu pois kaikki fyysiset tekijät mitkä voisi aiheuttaa ahdistuneisuutta (esim. munuaisten ja kilpirauhasen toimintahäiriöt, diabetes, väsymysoireyhtymä jne.)? Jos ei niin kannatta tutkituttaa ne alta pois :)
Kuulostaa vähän liiankin tutuilta nuo inhottavat aamuheräämiset mitä sulla on ollut, mutta usko pois, ajan kanssa ne lähtee, sanon kokemuksesta :) Onko sulla ahdistava elämäntilanne päällä, jotain ylimäärästä ressiä jostain?
Taloushuolia on ja riitaa. Mulla on kilpparin vajaatoiminta mikä pitäisi olla kunnossa kun syön tyroksiinia. Lisäksi mun rakas vanha koira on alkanut saada ihme tärinäkohtauksia joista eläinlääkärikään osaa sanoa mitä ne on. Pikkuhuoli joidenkin ihmisten murheiden rinnalla mutta pelkään kamalasti että koira kuolee jotenkin johonkin hirveään kohtaukseen mun käsiin.
Pelottaa mennä lääkäriin valittamaan ja kertomaan rehellisesti ihan kaikki kun kerran uhkasi kirjoittaa jonkin pakkolähetteen pöpilään kun luuli kai mun olevan itsetuhoinen tai jotain kun valitin kamalaa ahdistusta.
On tätä ollut ennenkin ja mennyt ohi kun tilanne helpottanut. Mutta on niin kamala tunne tuo kun aamulla herää siihen jännitykseen.
No olihan siinä tosiaan ihan tarpeeksi huolenaiheita. Eläinrakkaana ihmisenä ymmärrän todella hyvin huolesi koirastasi (minulle nimittäin eläimet on yhtä arvokkaita kuin ihmiset :)). En tosiaan ole mikään asiantuntija millään alalla, mutta jos haluat minun neuvoni, niin koeta mahdollisuuksien mukaan keventää tuota huolitaakkaa - jos vaikka saisit riitoja sovittua (vaikka hyvähän se on täältä päästä sanoa, kun en tiedä tilannettasi), ja talouspuolella tilannetta turvallisemmaksi.
Tuosta kilpirauhashommasta on hankala sanoa, kun en ole lääkäri... Mutta jos ahdistus jatkuu pidempään, niin sinuna kävisin lääkärillä tarkistuttamassa ainakin nuo em. veriarvot, ettet joudu turhaan kärvistelemään ahdistuneena, jos syy sattuisikin olemaan (osin) fyysinen. Älä anna yhden pöljän lääkärin säikyttää; jos et ole todella, todella sekaisin, ei sinua kukaan voi mihinkään pakkohoitoon laittaa. Itse asiassa voisit ehkä itse pyytää pääsyä psykologin juttusille, tai ainakin jos ahdistuneisuus alkaa liiaksi sanella elämänehtoja :)
Kiitos mää. Jännä on että ahdistaa aina aamuisin ja iltaa kohti suht hyvä olo. Hirvittää aina aamut. Tänäkin aamuna piti mennä äidille kun oli äitienpäivä mutta itketti ja ahdisti etten voinut. Mun äiti kun vähän sellainen persoona isolla peellä. Meni lyricassa tämä päivä. Luulisi että illalla olisi pahempi mutta aina aamulla se ahdistus pahimmillaan.
Kun en haluisi olla koo aikaisessa lääkityksessäkään vaan sellaista mitä otetaan vaan tarvittaessa. Lekurit aina yrittää niin kovia myrkkyjä.
Ja miksi koiratkin ei voi elää satavuotiaaksi.
Minulla on ihan sama juttu että aamut on rankimpia. Juuri ennen nukkumaanmenoa olo on niin hyvä, että sitä kovaa ahdistusta on vaikea edes sillä hetkellä kuvitella. Itse ajattelen sen jotenkin niin, että aamuahdistus kertoo siitä ettei tahdo jaksaa kaikkia vaatimuksia ja velvollisuuksia ja aamulla ne tuntuvat ylitsepääsemättömältä vuorelta.
Voihan se olla, että siinä on takana jotain aineenvaihdunnallistakin. Hellittääkö sinulla muuten myös väsymys iltaa kohden? Jos siis siitä ylipäätään kärsit. Entä onko heti syömisen jälkeen hetken parempi olla?
Juu olen iltaihminen ja piristyn kovasti iltaa kohti. Aamulla aikaisin ylösnousu on aina ollut vaikeaa. Aamuisin en saa syötyä juuri mitään kun ei maita ja esim. voileivän syöntikin kuvottaa. Näin ihan normaalistikin silloin kun ei ollut ahdistusta.
Hassu juttu kun illalla tosiaan ei ole paha olo. Tänäkin aamuna aloin jo sängyssä heti herättyäni itkeä. Päivää ei auttanut yhtään se että tuli viesti että koirani ikäinen samanrotuinen tutun koira on juuri kuollut kasvaimeen. Oikein vettä myllyyn siis.
Kun olen päivät pitkät kotona kun ei ole töitä niin on vaikeaa keksiä tekemistä itselleen. Alkaa se kynnys lähteä mihinkään nousta korkeaksi. Alkaa kaupassa käyntikin jännätä. Onneksi koira vielä jaksaa lähteä lenkille ainakin kauniilla ilmalla. Sateella sekin vain möllöttelee mieluiten sohvalla.