Vaimosta tuli äiti ja samalla teini

Voisit järjestää teille jotain sellaista tekemistä ja ajankulua, joka "valloittaa" vaimosi takaisin noilta teineiltä. Ole sinä hänelle haluttavampaa seuraa kohtelemalla häntä kivasti ja antamalla huomiota. Ehkä voisitte keksiä jonkun yhteisen harrastuksenkin. Jokainen suhde tarvitsee piristystä ja kohokohtia, ettei piristystä etsitä muualta.

Hankkikaa lapsenvahti ja lähde sinä vaimosi kanssa viihteelle, pitäkää hauskaa, tehkää myös matkoja yhdessä. Järjestäkää kivoja koti-iltoja viinin ja hyvän ruuan parissa. Keskustelkaa kaikesta mahdollisesta, älä ainakaan istu tuppisuuna. katsokaa yhdessä elokuvia ja lukekaa toisillenne lehtijuttuja. Tee kaikkesi että et olisi tylsempää seuraa kuin nuo naiset, ja hän lakkaa tarvitsemasta heitä. Tehkää mukavia asioita myös koko perheenä, retkiä ja huvituksia.

Samaa mieltä edellisen kanssa. Tosin mielummin tehkää aivan kahdestaan jotain.. Juuri tuo koti-ilta, hyvää ruokaa, hyvää viiniä ja muun rentouttavan toiminnan tekeminen tekee hyvää parisuhteelle. Minä kävin mieheni kanssa kun lapsemme olivat 2-vuotta ja toinen 6kk, pienellä risteilyllä. Sillä on jaksanut jo pitkälle. Intohimoa saimme takasin suhteeseemme, mikä lasten aikoina meinasi jo kadota jonnekkin. Juttelimme, nauroimme, soimme, tanssimme ja kierreltiin laivaa.. Ja ihana oli myös ikävöidä lapsia se hetki. Kun palasimme takasin lasten luo, oli jälleen näkeminen aivan upeaa. Tästä reissusta on jo kuitenkin puoli vuotta aikaa, mutta hyvän ilman se jätti minun ja mieheni parisuhteeseen.. Kenties ensi vuonna toistamme saman jutun. Olen tosin varsin tyytyväinen ollut kotona olemiseen lasten kanssa muutoin. Kerran vuodessa aijon pyhittää kunnolla aikaa parisuhteellemme, enkä pidä sitä rikoksena.

Meillä on myös koettu että irrottautuminen kotiarjesta tekee hyvää parisuhteelle. Teemme pari kertaa vuodessa jonkun edullisen matkan kaksistaan, ja joka kerta nämä yhteiset kokemukset palauttavat läheisyyden ja intohimon. Ei oteta kavereitakaan mukaan, koska tarvitsemme aikaa olla keskenämme.

Teet oikein kun et ala aikuista kieltämään. Riitely ja mielen osoittaminen vain etäännyttää teitä. Hyväksy se että kaikki tarvitsevat omia ystäviä, mutta sen lisäksi teillä voi mennä toistenne kanssa hyvin

Kyllä aloittajan on syytä olla huolissaan. Viininlitkintä esim. joka viikko ei kuulu äitiyteen. Eivätkö he imetä? Ovatko he äitiyslomalla vai jo työelämässä? Viini vaan usein otettuna on sellaista ainetta että se alkaa mennä velvollisuuksien edelle ja tässä tapauksessa lapsen hoito voi herpaantua, jos ei nyt mitään dramaattista heitteillejättöä tapahtuisikaan.

Ymmärtäisin jos äidit päiväsaikaan kävelisivät vauvalenkkejä (tai juoksisivat perän pyörentämiseksi, kannatan kyllä synnytyksen jälkeistä kehonpalauttamista) ja sen jälkeen menisivät kahvilaan vauvojen kanssa. Siellä itse nauttisivat kahvia ja vauvat välipalaa. Se kasvattaa lapsia sosiaalisuuteen ja ainakin omassa asuinympäristössä näyttää olevan tapana.

Hyviä kyllä on nuo yllä annetut neuvot yhteisen pari-illan järjestämisetä. Se lienee ainut tapa yrittää pelastaa, toruminen ei tosiaankaan sitä ole.

Itse päätin lapsia hankkiessani että kaksi kertaa vuodessa käyn rouvien kanssa naistentansseissa ja otan drinkkejä. Niin tein ja se riitti. Nyt olen voinut jo omia reissuja tihentää ja monipuolistaa kun lapset ovat isompia. Vähän on viininottokerratkin lisääntyneet mutta ei perheen haitaksi asti.

Kiitos neuvoista. Nyt aionkin hänet yllättää äitienpäivänä niin että oma äitini tulee meille vauvaa hoitamaan ja olemme yön kylpylässä.

Ei heistä uskoakseni kenelläkään mitään alkoholiongelmaa ole, ovathan nuo muut äidit aika nuoria. Eli kerran tai 2 kuussa tulevat meille viiniä juomaan ja sitten baariin lähtevät välillä täältä ja välillä yhden mamman keskusta-asunnosta.

Tuntuu vaan niin ahdistavalta kun meillä kuitenkin aika usein ovat kun tuohon päälle lisää vielä ne vauva & kahvittelukerrat. Harrastavat myös kahviloissa käyntiä, mutta kun vauvat jo konttaavat ja ryömivät niin aika paljon ovat meillä kun on isoin olkkari& ruokailuhuone. Kaikki ovat äitiyslomalla, eli toivottavasti sitten rauhoittuu kun menevät töihin.

Tuntuu vaan kamalan vanhalta kun on talo täynnä kikattavia tyttöjä jotka kihartavat hiuksiaan ja lainailevat vaimoni mekkoja yms..

No pieni ongelmahan tämä on jos vertaa joidenkin todellisiin ongelmiin. Seura kai vaan tekee kaltaisekseen.

Perheen kesken tekemistä olenkin ehdottanut.. Esimerkiksi juhannukseksi ehdotin että mentäisiin Nauvoon mökille, mutta vaimo haluaa "ainakin yhden päivän ottaa relax" jonkun mammakaverin vanhempien mökillä... Joka tietenkin on ihan eri puolella Suomea.. Eli minä vuokraan sieltä mökin ja varmaan katson sitten vauvaamme.. Eikä siinä, tykkään kyllä olla vauvamme kanssa hankin hänelle pelastuslivit ja varmasti vietetään aikaa vesillä. Jotenkin sitä vaan kuvitteli että vaimo haluaisi olla enemmän meidän kanssa. Myös vanhemmilleni menen usein kahdestaan vauvan kanssa, ja äitini ja vaimoni tulevat kyllä hyvin toimeen, mutta nykyään vaimo käyttää tällaisen "vapaa-ajan" sitten itseensä..

Oletko kuinka paljon vaimoasi vanhempi?
Onkohan elämänne ollut vähän tylsää keski-ikäisten arkirutiinia tähän asti? Vaimolta jäänyt hauska nuoruus elämättä, alkanut seurustelemaan liian nuorena?
Ei 27-vuotias iäkseen viihdy Nauvon-mökillä, jos ei ole sellainen luonnonystävä kuin minä. Siis, menepä itsekin peilin eteen: olenko tylsä, olenko kaavoihin kangistunut, olenko epäluuloinen varmistelija. Yritä uudistua itsekin!

Vähän samantapainen tilanne meillä toisinpäin. Ennen rauhallinen kotona viihtyvä mies hurahti urheiluharrastukseen joitakin vuosia sitten siinä määrin, että alkoi viettää kaiken aikansa harrastuksen ja uusien (mies)kavereitten parisssa, urheiluun liittyen saunaillat ja parin päivän urheilumatkat. Myös puheenaiheet supistuivat vain tähän urheiluun ja kehon kunnon tarkkailuun.

Muutaman vuoden tuntui, että yheiselämämme on aivan pilalla, en tuntenut häntä enää eikä meillä ollut mitään yhteistä enää. Olin yksin kotona lasten kanssa eikä minulla ollut edes mitään omia harrastuksia. Tottakai olin kiukkuinen, mustasukkainen ja katkera. Välit meni aika huonoiksi eikä yhdessä ollut enää mitään kivaa.

Vähitellen tajusin että vastustukseni ei auta mitään ja tavallaan päätin että tyydyn tilanteeseen ja yritän ottaa siitä irti parhaat puolet. Aloin ajatella, että hänelle tekee hyvää kun on kavereita ja hyvä harrastus, ja on hienoa että hän on siitä onnellinen. Yritin keksiä itselleni jotain omaa menoa,että en olisi aina yksin, mutta en ole siinä ihan onnistunut. Sen sijaan olen onnistunut viihtymään yksinkin ja tekemään omia mieluisia juttuja kun hän on pois.

Samalla kun katkeruuteni on vähentynyt, hänen harrastamisensa on vähentynyt myös ja yhteistä aikaa on ruvennut löytymään. Nyt on jo löytynyt oikein hyvä tasapaino yhteisen ja oman ajan kanssa, eletään enemmän itsenäisinä kuin aluksi, mutta toisaalta yhteinen kiva kiinnostava tekeminen on lisääntynyt ja parisuhde voi taas hyvin. Joskus oli vaihe että en olisi uskonut että vielä menee näin hyvin, ja muutoksen ydin oli se että lopulta hyväksyin uuden tilanteen.

vaihe elämässä, äippälomat loppuu niin tilanne "normalisoituu". Mun mielestä jonku kotiin kokoontuminen on hyväkin juttu, harmi että teillä on se isoin talo, mutta ei sillä pitäis muun perheen elämää häiritä. Ainakin esikoisen aikaan vietettiin mammojen kanssa yhteisiä lounaita tai brunsseja eli kenenkään puoliso ei meistä joutunut kärsimään

Se on hyvä, että vaimolla on kavereita ja toimintaa, mutta hiukan yli se on mennyt. Hän viettää liikaa aikaa kavereiden kanssa ja luo omia suunnitelmia, joiden ulkopuolella olet sinä. Hän ei ehkä näe ja huomaa mitään ongelmaa, jos sinä et ole hänelle kertonut miltä sinusta oikeasti tuntuu. Ota asiat puheeksi ja kerro miltä sinusta tuntuu. Jos vaimosi sinua rakastaa, niin hän vähentää näitä naispiirien juttuja ja antaa enemmän aikaa teidän parisuhteelle. Itse en näkisi tilannetta kovin vakavana. Saatte sen varmaan aika helposti selvitettyä.

Ihan normaalilta tuo vaimosi elämä nykyään vaikuttaa. Ei kukaan nuori ihminen halua kävelylenkkejä ja juttelua ainoaksi elämän sisällöksi. Hän on selvästi kaivannut kavereita ja menoa. Omassa ystäväpiirissäni (25-35 v.) baareilu ja risteilyt on arkea. Toki moni elää hieman hiljaisemmin ensimmäisen vuoden vauvan kanssa mutta muuten tavataan isolla porukalla säännöllisesti. Jos sinua vaivaa heidän teillä oleminen, kun ovat lähdössä baatiin, niin puhu vaimollesi. He voivat varmasti valmistautua iltaan ilman sinua.

Kaikesta päätellen eukkosi olisi korkea aika mennä töihin. Saattais toi kaahottaminenkin vähentyä.