Note to self and to all:
Sydänsurujen jälkeen ympäröi itsesi positiivisilla asioilla ja mene pois pois pois palstalta! Aika auttaa, unohtaminen on hyvä taito ja tämä on vain elämää.
Kaikesta selviää ja kamalan hetken jälkeen tulee parempi hetki, jolloin asiat saavat perspektiiviä. Onko se nyt niin vakavaa heittäytyä, rakastua ja tippua nenälleen. Ei ole. En silti tahdo kävellä silmät suljettuina tästä eteenpäinkään, vaan nähdä edelleen maailman ympärilläni. Tahdon yhä ajatella sitäkin ihmistä pelkästään hyvällä, koska hyvä hän on, ihan mahdottoman hyvä.
Sydänsurujen jälkeen ympäröi itsesi positiivisilla asioilla ja mene pois pois pois palstalta! Aika auttaa, unohtaminen on hyvä taito ja tämä on vain elämää.
Kaikesta selviää ja kamalan hetken jälkeen tulee parempi hetki, jolloin asiat saavat perspektiiviä. Onko se nyt niin vakavaa heittäytyä, rakastua ja tippua nenälleen. Ei ole. En silti tahdo kävellä silmät suljettuina tästä eteenpäinkään, vaan nähdä edelleen maailman ympärilläni. Tahdon yhä ajatella sitäkin ihmistä pelkästään hyvällä, koska hyvä hän on, ihan mahdottoman hyvä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihana positiivinen kirjoitus. Klikkasin plussaa :)
Tuukko sää mun mukkaa ?
En taida sun mukaan (kiitos vaan), mutta yritän parantaa maailmaa tänä iltana hyvän ystäväni seurassa. Olen siis varmasti poissa palstalta ;)
samoin. Ollaa kumpiki poissa ystävie seurassa. Eihän täällä kukkaa lähe kenenkää mukkaa. Tarkoitin, että miksi hänen pittäis poistua, mutta sun ei ?
Sinulla on eteenpäin vievä asenne. Hyvä.
Meitä on monta, jotka voimme allekirjoittaa ajatuksesi teorian tasolla, mutta käytännön toteutus ontuu. Ei ajatuksiaan ja tunteitaan voi ohjailla. Sanopa nälkäiselle, ettei hän tunne nälkää, haavoittuneelle, ettei hän kärsi kivusta. Kiellä iloista nauramasta tai surevaa itkemästä. Ei se toimi niin. Kaikella on aikansa, eikä tunnekäyrä välttämättä kulje tasaisesti.
Minulle menee toisinaan paremmin, ja täytän elämäni juurikin hyvillä asioilla. Tänään olen ikävöinyt häntä taas enemmän kuin aikoihin. Ikävä. Se nyt vain on.
Ei tunnekäyrä tasainen olekaan, ei se koskaan taida olla. Unohtaminen on minulle tärkein taito, se etten jää kertaamaan niitä huonoja asioita ja tapahtumia. Keskityn siihen hyvään mitä on ja mitä sen ihmisen kanssa oli. En minä ole lakannut ikävöimästä, mutta olen oppinut elämään ikävän kanssa niin ettei se ole negatiivinen asia elämässäni. Yritän sitä nyt taas uudestaan, ja tiedän millaista työtä se minulta vaatii. Ikävöimäni ihminen on minulle sellainen kestorakkaus, joka tulee aina olemaan mielessäni ja herättämään paljon tunteita. Mutta yritän hyväksyä sen, että jotkut vaan tekevät lähtemättömämmän vaikutuksen... Hän on minun heikko kohtani. Nyt elämä kutsuu muualla :)
Hyvällä mallilla. Onnea edelleen!
Tähän ketjuun ei mulla ole mitään lisättävää, paitsi palstailua en lopeta. Tämä on mielenkiintoista siinä mielessä, koska en pääsääntöisesti vatvo enää omia asioita (paitsi nuo mainitut pienet heilahtelut tunteissa), niin käytän mielenkiintoni vatvomaan muiden asioita, koska nämä asiat ovat kiinnostaneet minua aina. Tää on semmosta vapaaehtoistyötä. Pitänee tosin vähentää hieman, kun ei tästä palkkaa tosiaan saa.