Hei
Mistäköhän johtuu, että tunnen ihmiset vastenmielisiksi. Siis tarkoitan sitä, että koen joskus ihmisvihaa toisia ihmisiä kohtaan. EN siis mitään murhanhimoista vihaa mutta kuitenkin. Tämä näkyy monissa asioissa esim. kun ajattelen monia asioita mitä ihminen on aiheuttanut ja asioita, joihin ihmiset uskoo, niin ajattelen samalla, että ihminen on kyllä turha olento. Minulla ei esim. aiheuta mitään tunteenheilahteluja se, että jossakin maassa kuolee vaikka sata ihmistä jossakin onnettomuudessa. Eivätpä enää rasita maapalloa. En oikein tajua, mistä tämä ihmisviha on peräisin. Olen miltei koko elämäni ajatellut näin. Minun mielestä monet asiat, joista ihmiset puhuvat ovat turhia. Esim. kristinusko (uskonnot yleensä), politiikka, isänmaallisuus (ja kaikki siihen vähänkin viittaava esim. jääkiekko), kapitalismi ( olen huomannut, että rahasta on kyse kaikessa, mitä länsimaisessa kulttuurissa tapahtuu). Mielestäni monet ihmiset, niin uskovat kuin sekulaaritkin ovat tekopyhiä ja pinnallisia , tekopyhä olen varmasti minäkin. Miltei kaikki mainitsemani asiat ihmisissä ärsyttää - varsinkin jos ne puhuvat siitä. Tämä saa minut eristäytymään muista ihmisistä, VAIKKA haluaisin ihmissuhteita tai seurustella ja kavereita. Olen myös hyvin kyyninen ihmisiä kohtaan. Esim. monet peräänkuuluttaa ihmisoikeuksia, mutta varmaankin 90% maailman ihmisistä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Mahtaakohan siihen vaikuttaa se, että minua kiusattiin koko peruskouluajan. Minulla todettiin myös keskivaikea masennus, josta olen aika hyvin toipunut puolen vuoden terapian jälkeen. Lisäksi minulla on todettu estynyt persoonallisuushäiriö.Mitä mieltä olette ja onko mitään neuvoja, koska tämä häiritsee aika paljon elämääni.
Misantropia
5
332
Vastaukset
- Ei tää auta
Mutta ajattelin nyt kertoa, että itseänikin inhottaa suurin osa ihmisistä aina välillä. Tykkään katsoa ihmisten reaktioita asioihin, se on kai jotakin inhorealismia. Niin selvästi ihmisistä näkee, kun he ovat kateellisia, tai tahtovat toiselle jotakin pahaa, ovat itsekkäitä, pahansuopia.
Mutta tämä nyt kuitenkin on maailma, jossa on pakko elää. Ei asioita voi muuttaa, kuin oman itsensä kohdalta. Yritän pysytellä kaukana sellaisista ihmisitä, jotka inhottavat minua. - TANduk
Tää on kyllä tuttua. Koko elämäni minua ollaan kohdeltu ihan väärin. Ihmuset ovat niin saatanallisen itsekkäitä vallanhaluisia kusinaamoja. Joo oli mulla nuoruudessa vaihe että kaikki meni just niinku pitikin. MUTTA silloin he kaverini olivatkin ainoat "ihmiset". Aina minua uhkaillaan, kiristetään ja nöyryytetään, varsinkin miespuoliset. Naiset on kyllä kivoja, ne on epäitsekkäitä, monet. Aloin sairastaa psykoosia, yritin selittää ihmisille mitä koen mutta kukaan ei usko kaikki vaan sanoo "älä mieti, oo oma ittes" yritän olla oma itteni niin kaikki alkaa uhkailee ja joskus satuttaa fyysisesti ja naureskelee pilkkaa vittuilee käyttää hyväks tms. Ai saatana ku alan kiehumaan vähitellen. Nykyään teen kaikkeni etten nää ihmisiä, lähinnä "vaanin" niitä parvekkeella ja mietin mitä millioinkin. Kaikki on vaan niin saatanan TYHMIÄ! JOTEN olen itseni ihmeeni kanssa rakas ystävä :) en toki ole mikään kostoa kuolaava tappaja, mutta toivon sydämeni pohjasta että olisitte viimein kilttejä :)
- Aplle
Ihan kuin omia ajatuksia lukisi. Olen pohtinut myöskin mistä tuo johtuu ja ainakin osittain uskon johtuvan koulukiusaamisesta. Kun on jo nuorena saanut kokea ihmisten pahuuden ja nähdä kuinka sairaita tekoja perustellaan milloin uskonnolla milloin milläkin, niin hankala uskoa ihmisten suoltamaan p*skaan.
- Vapautuminen
Se sun ihmisviha kumpuaa niistä sun kokemuksista, missä sua on kohdeltu huonosti. Muakin on kohdeltu huonosti ja tunsin vihaa. Aloin käsittelee tätä vihan tunnetta; annoin sen tulla pintaan, itkin ja huusin; meni huutaa metsään. Sitä kautta aloin vapautuu siitä vihasta, hyväksyin sen vihan ja sallin sen tuntemisen niin sitä kautta pystyin päästää siitä irti. Samalla rupesin tekee meditaatioharjoituksia, missä harjoittelin itseni rakastamista ja hyväksymistä. Rupesin tekee anteeksiantoharjoituksia. Sitä kautta aloin eheytyä ja voimaantua enkä tuntenut vihaa muita kohtaan.
- Jatkoovielä
Niin ja tosiaan sä oot ainoa joka voi vaikuttaa sun omaan mieleen. Eli se sun viha on aina sun reaktio; muut on ainoastaan katalyytteja sun sisäiseen maailmaan; eli et voi muuttaa muita, mutta itseä voit ja sitä kautta saavuttaa onnellisuuden joka on riippumaton muista ihmisistä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään sen huomasin ja se tuntuu
Vapauttavalta. Saavuttomaton rakkaus on loppunut. En tunne enää kaipuuta enkä rakkautta. Nyt voin alkaa taas elää eikä t1131058Miten yrität saada tilannetta eteenpäin
ettei jäätäisi päikoilleen, missä kumpikin ikävöi omalla tahollaan?75944Et tule koskaan löytämään tällaista syvyyttä kenestäkään toisesta
Jos vaan tietäisit, kuinka paljon tunnen sinua kohtaan. Jos vaan tietäisit, miten paljon merkitset minulle.90845- 56834
- 95834
Kauneutesi kiinnitti huomioni
mutta oikeesti rakastuin tapaan, miten näet asiat ja kaikki. Olet liian ihana, enkä tiedä miten sen saisin sanottua.31808En uskalla liikkua yöllä yksin ulkona
Tai lähteä viettämään iltaa, kun kotiinpaluu myöhään ei tunnu hyvältä. Kerroin tuon yhdelle miehelle. Arvaa mitä hän va139793Päivän persu: Maahanmuuttajat ovat "rupusakkia"
Voi Petteri parkaa 🤣 "Kansanedustaja Mauri Peltokangas (ps) kutsuu kolmansista maista Suomeen muuttavia ihmisiä rupusa220761Sekopään intensiivinen kaipaus
Miltä tuntuisi jos joku sekopää kaipaisi sinua? Et haluaisi rohkaista häntä mitenkään, mutta tunnistaisit hänen harhaise112734- 43634