Olenkin sen verran erikoinen tapaus, että parempi kun en enää "neuvo" täällä enää ketään, tunnen vain itseni ja on edesvastuutonta ketään yrittää neuvoa täällä. Jokainen kulkee oman polkunsa ja huomaa asioiden syyt ja seuraukset aikanaan, jos on huomatakseen. Ei siinä muiden sanomiset auta, jos ei halua itselleen parempaa; ei uskalla poiketa totutuista kuvioistaan. Toisaalta voisin kylvää tiedon jyviä, jotka sitten aikanaan ymmärtää, kun on sen aika, mutta kun ihmisillä on eri ymmärryksiä ja painoarvoja sanoille, niin jokainen ymmärtää valitut sanat omalla tavallaan, mistä nyt myös väärinkäsityksetkin yleensä johtuvat ja toisaalta näkee vain sen hetkisen kuplansa mukaisia asioita ympäröivästä maailmasta. Täällä kun ei tunne toista ihmistä, niin ei voi tietää mitkä merkitykset ovat sanojen takana, eikä siinä auta vaikka kävisi pidemmänkin keskustelun täällä jonkun kanssa. Oikeassa elämässä sanaton viestintä ja puheen äänensävyt kertoo jo jotain sanojen taakse ja täällä siihen ei pysty, joten tämä saa jäädä. Voi paska, en kirjotakaan enempää ,tää on just sitä itseään. Toivotan kuitenkin rohkeutta kaikille.
Toisiin aatoksiin.
ex-tunnenarkomaani
4173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
aatoksiin ole tullut. Väärinkäsitysten määrä on varmaan suuri, kun tuntemattomalle täällä kirjoittelee. Paljon puuttuu kuvasta, kun ei tiedä historiaa, ei kuule ääntä, eikä näe kehonkieltä.
Nappiin meni, molemmat oivallukset. Omalla kohdallan lisään tuohon ap:n tekstiin, että "jos ei uskalla poiketa totutuista kuvioistaan".
Itse olen sikäli ollut traumatisoitunut, etten vaan pysty tai kykene lähestymään joitakin / moniakaan ihmisiä, vaikka periaattees hgaluaisin tutustua ylipäätään iihmisiin. Omas yhteisöss se on vaan vaikeaa. Tässä tilanteessa kun on, en halua myöskään ottaa tuntumaan mihinkään ihmislaumoihin näin ensalkuun, vaan ennemminkin muutamiin ihmisiin, mukaviin tutusteltaviin..
Sitä toivoo, et se toinen taho olis aktiiivisempi, kun ei itse kerran pysty just nyt. Apua olen hakemassa. Mut kun aikanaan on just itse ollut se aktiivinen, etuoikeutetusti kai ajattelen nyt niin, että mun ei tarvi mitään suorittaa enää elämässäni ihmissuhteissa. Aikanaan tuli se sosiaaalinen ähkykin, mitä en enää tod. halua. Siitä voi yksinkertiasesti jopa uupua. Niin kävi mulle!
Jotta tervetuloa ihmiset tekeen se avaus, niin eiköhän sitä sitten saa jotain suustaan ulos. NÄin alkuun mul ei vaan itselläin ole oikein lähtökohtaisia sanoja mihinkään. Olotilaan, fiilikseen, mahd. odotuksiin. Se ehkä just karuinta -
Onhan se edesvastuutonta manipuloida ja johtaa joitakin harhaan ja traumatisoida mennessään ja tullessaan. Mutta vihan hedelmät, mitä kylvät niin siitä sadonkorjuu.
Haukut väärää puuta! Et kaiketi tiedä, kuka olen. Ketään en ole manipuloinut, varsinkaan harhaanjohtanut - vaan se oma kokemukseni juurikin on ollut sitä, että muita on harhaanjohdettu täällä sen suhteen, mikä olen naisiani. Annettu väärää kuvaa, jotku PAHANTAHTOISET niin halutessaan, ja sitä syytä edelleen ihmettelen.
Älä puhu vihan hedelmistä, en minä ketään ole täällä vihannut. Joku on voinut vihata tääl "mun nimissä", ja harhaanjaohtamisen ja epärehellisyyden kierre on valmis. Sitä ihmettelen, jos joku niin miksi haluaa sitä vihaamista mun harteille sälyttää?
Eihän tääl voi varmuudella tietää, kuka on minkäkin viestin takana. Ja pari friikkiä epäilee edelleen mua kaikesta. Mut se siitä. Fiksut, jotka tuntee ja tietää, luottavat totuuteen - siihen aitoon ja oikeaan. Ja pahalta on siivet pois. Oikeus voittaa aina, ja kohtuus!