Minulla ei ole immuniteettia sinun suhteesi. Niin hyvät kuin pahatkin asiat menevät suoraan ihon läpi sieluun ja sydämeen. Sinä valloitat ja sinä murennat. Piileskelet unissani, joissa on loputon kesä.
On niin monia asioita, jotka haluaisin kertoa sinulle. Itsestäni, maailmasta, sinusta, kaikesta. Jos tämä koko aiempi elämäni kaikkine murheineen ja harvoine onnistumisineen oli jokin kohtalon ja universumin suuri suunnitelma saattaa sinut elämääni, niin hyväksyn sen. Hyväksyn sen kaiken ensimmäistä kertaa. Sitä on vaikea selittää. Sinun tärkeyttäsi, sillä en aina ymmärrä sitä itsekään.
En yleensä koe tarvitsevani ihmisiä. Mutta sinun seurassasi heitän pois aseeni ja haarniskani ennen kuin huomaankaan. Olet se lepo ja suoja kun kaikki muu ulkopuolella on sotaa.
Olen hölmö. Tiedän sen.
http://youtu.be/jBuwC4VJi50
On niin monia asioita, jotka haluaisin kertoa sinulle. Itsestäni, maailmasta, sinusta, kaikesta. Jos tämä koko aiempi elämäni kaikkine murheineen ja harvoine onnistumisineen oli jokin kohtalon ja universumin suuri suunnitelma saattaa sinut elämääni, niin hyväksyn sen. Hyväksyn sen kaiken ensimmäistä kertaa. Sitä on vaikea selittää. Sinun tärkeyttäsi, sillä en aina ymmärrä sitä itsekään.
En yleensä koe tarvitsevani ihmisiä. Mutta sinun seurassasi heitän pois aseeni ja haarniskani ennen kuin huomaankaan. Olet se lepo ja suoja kun kaikki muu ulkopuolella on sotaa.
Olen hölmö. Tiedän sen.
http://youtu.be/jBuwC4VJi50
Vastaukset 101
Vanhimmat
En tiedä, mutta olipa hieno ylistys jollekulle meistä. Suorastaan laudaturin arvoinen. On vaikea tietää, ehkä paras olla utelematta yön tunteina kirjoittamaansa. Ihan hyvä fiilinki tuli lukiessa tätä tekstiä näin perjantaiaamuna. Niin erilaisia olemme.
Samaa mieltä. Luin tämän kuuden aikaan ennen aamulenkkiä ja en uskaltanut kommentoida mitään, oli niin upea teksti...
Täytyy vaan toivoa, että aloittajan sanat päätyvät joskus oikeaan paikkaan.
hölmöä viisasta sydäntä
vaikkei sen puhetta aina ymmärrä
vaikkei uskaltais uskoa
eikä jaksais toivoa
siksi ja siitä huolimatta
Hieno pohdinta. Milloinhan viimeksi on voinut heittää haarniskansa pois? En muista.
Hienosti sanottu"olet se lepo ja suoja kun kaikki muu ulkopuolella on sotaa."
kaunis kirjoitus! Kiitos kun jaoit.
Hieman epäröiden tähän vastaan: en haluaisi sotkea näin taiten muotoiltua tunteiden kuvausta. Ketään ei varmaankaan kiinnosta, mutta se miten aloittaja kirjoitit hyväksymisestä tuntui erityisen koskettavalta. Voin liittyä tunnustajien joukkoon: hyväksyn sattumanvaraisuuden joka heitti minut erään kanssa hetkeksi naamakkain, hyväksyn sen kaiken ilon ja kivun ynnä muut tunteet jotka sitä seurasivat. Ja on vain hyväksyttävä, että se kaikki muutti minua ja että muisto seuraa tärkeänä ja haikeana matkallani.
Et varmasti ole hölmö vaan tunteva ihminen, vaali sitä.
Aloittajan kirjoitus kosketti suoraan sisintäni jo ensimmäistä kertaa luettuani. Sykähdytti täydellisesti. Vain rakastunut kirjoittaa näin herkkää tekstiä.
Kauniisti kerrot tunteistasi, avauduin vastaanottamaan, kiitos - rakkaus ei ole hölmöyttä, vaan merkittävin ihmiselle annettu lahja.
Ilahduin huomatessani tämän ja uskon, että rakastuneet kohtaavat toisensa unessa . . . ja ehkä kulkevat käsikkäin. . . kun on sen aika.
***Etsii hänet käsiinsä vaikka maailman ääristä sitten kun on oikea aika. Vaikka vuosien ja taas vuosien päästä.. Siihen saakka unimaailmassa..***
Unia . dreams to dream :)
https://www.youtube.com/watch?v=FE83O1wkdNk
Kaihoisan vetoavia ajatuksia. Kuin hyvin pitkän itsetutkiskelun ja tosiasioiden
tunnistamisen ja niiden hyväksymisen jälkeen.
"En yleensä koe tarvitsevani ihmisiä" ehkä, sittenkin joidenkin mielestä, vahvistaisi,
että tuolla jossakin on joku "erityinen".
"Olen hölmö. Tiedän sen". Hyvin toteavasti, kuin viimeisinä sanoina, hmm...
vaikuttaa enemmän tunnustamiselta, kuin hyväksymiseltä(?).
onnellinen, kun hänet tapasin. Hän on hieno ihminen. Erilainen kuin muut. Löysin hänestä jotain samankaltaista. Ehkä jotain sielujen kumppanuutta.
Sain pitää hänet hetken elämässäni. Se aika oli ihanaa. Se muutti minua ihmisenä. Sen jälkeen elämä ei oikeen palannut omiin uomiinsa. Tunteet haki kohdettaan. Sydän itki ikävää. Kaipasin häntä takaisin.
Ajattelin, että meistä olisi voinut tulla enemmänkin. Nyt ymmärrän ettei niin ollut tarkoitettu menevän. Olen kätkenyt hänet sydämeeni. Kauniina muistona. Hän on hieno ja uskomaton ihminen.
Toivon, että hän on onnellinen. Toivon, että hän löytää rinnalleen ihmisen. Ehkä hän on löytänytkin. Hän ansaitsee vain parasta.
Nyt ymmärrän, kuinka hienon ihmisen kerran tapasin. Hän on vailla vertaa. Haluaisin kertoa tämän kaiken hänelle. Siihen en usko kuitenkaan enää tulevan mahdollisuutta.
Brown Eyed Girl
On ollut hiukan hämmentävää lukea niitä vastauksia ja reaktioita mitä viestini on saanut aikaan, mutta ne ovat myös niitä hetkiä, jotka antavat elämälleni tarkoituksen - tavoittaa toinen ihminen sanojen kautta, vaikka kyseessä olisikin vain eräänlainen nimetön, julkinen rakkauskirje, jonka joku on käynyt nitomassa kiinni ilmoitustaululle.
En tiedä mikä reaktio olisi hänellä, jota ajattelin sitä kirjoittaessani. Minua myös ehkä pelottaa tietää, sillä joskus myös täydellinen onni on yhtä vaikeaa käsitellä kuin täydellinen pettymyskin.
Ja on turha sanoa, että minun tulisi kirjoittaa hänelle suoraan tai kertoa suoraan. Tämän enempään en vain tällä hetkellä pysty. Joskus jo tänne kirjoittaminenkin on kuin hyppy tyhjyyteen.
sille ihmiselle, kuka on mielessäsi ollut kun tuon kirjoitit, vai onko vaikeaa avautua suoralla yhteydellä.
On sulla varmasti joku keino millä voit lähestyä, saat sanottua tuon kaiken ja enemmänkin.
Jep. Kuulkaas nyt kaikki. Kyllä se niin on että se oli ja meni, ja nyt omistan tämän vain "Jussille" En ole koskaan saanut yhtä hyvää, yhtä huomaavaista, salakavalaa ja ihanempaa kokemusta kuin häneltä. Joten Tämä hänelle:
Mä oikeesti toivon että me tavataan vielä.
http://www.youtube.com/watch?v=6aSv08ec_K8
Se yksi ihminen kolahti sieluun ja sydämmeen asti.Elämän matka on ollut kuin unessa kulkemista mutta minä hölmö vain epäröin ja seison yksin tienristeyksessä.Haluaisin avata sinulle oven minuun ja tarrautua sinuun lujasti kiinni ja luottaa.Tiedän että tulee aika että me vain olemme me ja yhdessä.Tällä kaikella on merkitys.Olemme tarkoitettu yhteen.Sinä vain.
mut se on täysin tuntematon henkilö meille jokaselle, sullekkin.
" Eläminen " nettimaailman harhassa uskoen vieraan ihmisen olevan hän ja sitten vain huomaa että aika kuluikin valheeseen ja kuvitelmaan enkä koskaan puhunutkaan sen ihmisen kanssa joka on ajatuksissa. Sitä ei toivoisi kenellekkään mutta taitaa aika monelle täällä käydä juuri niin ikävästi.
kun tuo tajutaan.
hiljaseks vetää.
helppoa ja se sitten nakittaa ihmiset tähän eikä vielä tässä vaiheessa ymmärretä mihin sudenkuoppaan on langettu kunnes koittaa se hetki että ymmärretään että
asiat on jääneet kokonaan puhumatta sen ainoan kanssa jolle niistä olisi pitänyt
puhua ja se voi olla sitten melkoinen isku jos joku oikeasti uskoo että nämä ovat
oikealta oikealle meneviä viestejä.
Ei täällä varmaan kukaan oikeasti usko kohteensa kanssa puhuvan. Tämä on varmaan keino purkaa ajatuksia ja samallahan tässä näkee hienosti erilaisia katsantokantoja. Antaa perspektiiviä asioihin. Tajuaa myös millaisia ihmisiä kannattaa välttää.
täällä on iso osa näistä juuri näin kirjoittavista jotka uskovat 150 % puhuvansa sen oikean kanssa, sen näkee kyllä näistä kirjoitelmista ja se jos mikä on uskomatonta, kyllä se välttäminen tulee muualla kuin täällä.
Olen tämän jo aikaisemmin lukenut, mutta en ole mitään kehdannut kirjoittaa. Yksinkertaisesti siksi, koska oli niin yksilöllisen kaunis kuvaus jonkun ihmisen tunteista. Samankaltaisia ajatuksia on omassa päässänikin pyörinyt. On ihmeellistä huomata, miten jostain ihmisestä tulee merkityksellinen. Minulla on syvä halu tutustua häneen, tietää hänestä kaiken. Se on vain toistaiseksi ollut hankalaa. Unettomia öitä ja levottomuutta on myös tämä kaikki aiheuttanut. Pitää vain yrittää ajatella positiivisesti, aina on mahdollisuus ottaa selvää. Itse yritän tehdä kaikkeani, vaikka en tällä hetkellä tiedä, mitä voisin tehdä. Ankaraa pohdintaa vaatii tämä minulta, mutta hän on varmasti sen arvoinen, jos tuntee samalla tavalla.
Anteeksi, kun laitan kiviä rattaisiin ... Miksi nämä rakastavaiset eivät sitten ole yhdessä, jos molempien tunteet olisivat yhtä vahvat? Onko tunne siis vain yksipuolinen? Sori, sori...
En tiedä varmuudella ovatko tunteet yksipuolisia, mutta se on hyvin mahdollista. Tiedän vain omat tunteeni.
En ole ap mutta luin hänen hienon kirjoituksensa ja se kosketti minua. Mitä sitten vaikka tunne olisi yksipuolinen? Tuo on ap:n kokemus ja ilmiselvästi se on hänelle erittäin merkittävä. Jotenkin vähättelevältä ja lällättelyltä kuulosti viestisi. Eikö rakkaus ole mielestäsi minkään arvoista jos se on yksipuolista?
Jokainen voi tietää vain omat tunteensa. Silloin kun tuntee vahvasti, sitä helposti rakentaa normaalia vahvemman muurin itsensä ympärille. Voi myös miettiä, voisiko se toinen aavistaa omat tunteeni? Omassa tapauksessani tuskin. Ehkä toinenkin piilottaa tunteensa tai sitten niitä ei ole. Minäkään en tiedä varmuudella, mutta sen varmuuden voi aina halutessaan saada.
'Ei ap', kyllä sillä on merkitystä, että onko tunne yksipuolinen. Tietenkin voi tuntea onnen tunnetta ihaillessaan vaikka urheilusankaria. Haaveilla voi silloin hymy huulilla päivästä toiseen. Kuitenkaan haaveilu ei ole arkitodellisuutta ja se vie pohjan pois asialta. Haaveillessaan vaikkapa tästä urheilusankarista, haaveilee ihmisen ammattiroolia eikä siis tätä ihmistä. Ja jos asenne olisi se, ettei mikään tarvitse olla arkitodellista, niin mennään kyllä vaarallisille vesille. Arkitodellisuudelle on tervettä rakentaa elämänsä. Voi kysyä myös, että miksi ihminen ei uskalla rakastaa toista todellista ihmistä siten, että saisi myös vastarakkautta.
Kaukorakkaus on juuri tuota mitä kuvailit. Aina ihmisen kohdatessaan ei voi kuitenkaan heti tietää mitä kumpikin tuntee. Voi mennä pitkäkin aika niin, että asiat ovat epämääräisiä tai kesken tai tunteet heräävät eri aikaan. Jotkut parisuhteet alkavat kunnolla vasta vuosien päästä ensikohtaamisesta. Toki yleensä voi ajatella, että jos rakkautta on, rakastavaiset saavat toisensa vaikka vaikeuksien läpi. Aika isoja päätelmiä teet kuitenkin ap:n tekstin perusteella. En minä ainakaan hänen kirjoituksestaan saa kuvaa, että hän kokisi tuollaista saavuttamatonta kaukorakkautta. On vaan kohdannut jonkun jota kohtaan tuntee voimakkaasti ja tilanne on kesken. En myöskään näe ap:n kirjoituksesta, ettei hän uskaltaisi rakastaa siten, että saisi vastarakkautta. Onkohan sinulla nyt mielessäsi joku oma kokemus, johon tuota ap:n tekstiä peilaat? Minä en kylläkään näe edes kaukorakkaudessa mitään pahaa. Ihastuksia on matkan varrella ollut, mutta samalla elän kyllä ihan sitä todellistakin elämää. Elämäntilanne on sellainen, että se pitää hyvin tiukasti kiinni todellisuudessa. Olen ollut palavasti rakastunut, ja kyllä minä silloinkin haaveilin ihan todellisista asioista häneen liittyen, kunnes sain tietää että mitään ei hänen puoleltaan ole. Tiedän, että on olemassa niitäkin, jotka haaveilevat eivätkä kuitenkaan haluaisi haaveidensa toteutuvan. Haluavat pitää jonkun ihmisen turvallisena, kivana päiväunena. Mutta mitäpä pahaa siinäkään on?
'Ei ap', kyllä tiedän, että suhde voi alkaa myöhemminkin, vaikka molemmat olisivat olleet jo pitkään toisiinsa ihastuneita. Ja nuoruuteen kuuluu nämä idoli-ihastukset jne. Tuntuu vaikealta sanoittaa sitä mitä tarkoitan, mutta yritän kuitenkin.
Kerron kuvitteellisen tilanteen.
Nainen ja mies kohtaavat työpaikalla. Mies on tullut sinne tietyksi ajanjaksoksi. Heidän välilleen syntyy selvä jännite. Tilanne on haastava, sillä mies on avoliitossa ja huomattavassa asemassa, huonomaineinen ja sekä vihattu että rakastettu. Nainen on ammattityötään tekevä iloinen visertäjä, vasta eronnut, kaunis ja kunnollinen. Katseet kohtaavat milloin missäkin, tunnelma tiivistyy, juorut alkavat kiitää. Miksi nämä kaksi eivät kuitenkaan ala seurustelemaan? Siksi koska tilanne on liian haastava. Molemmille jää muistot tilanteesta ja matka jatkuu. Tällaistahan tapahtuu jatkuvasti. Se mitä yritin sanoa, on että vasta silloin rakkaus on todellista, kun kumpinenkin edellä olevista kohtaa ihmisen, jonka kanssa syntyy aito vuorovaikutus. Se on arkitodellista rakkautta. Jos edellä olevat olisivat oikeasti sopineet toisilleen, niin suhde olisi kyllä syntynyt, mutta eipä syntynyt.
Kysyn vaan kirjoittajan juttua kommentoiden: ihastuminen on kyllä eri juttu kuin ihaileminen. Ihaileminen on enemmän sellaista fanitusta ja teinien juttu. Ihastuminen syntyy sisemmästä, ajatuksista, katseista ym. Suomipop rules.
Vaikka kuinka olisi vuorovaikutusta ja rakkautta, aina ei päädytä yhteen. Näin käy yleisimmin silloin kun molemmat ovat tahollaan naimisissa, on lapsia jne.jne. Usein seurustellaan ihan elävässä elämässä mutta jokin asia heittää ihmiset erilleen vaikka rakkautta olisi yhä. Asia ei ole siten etteivät ihmiset olisi sopineet toisilleen tai että eivät olisi rakastaneet. Aina vain ei voi. Sitä paitsi parhaat suhteet syntyvät silloin kun ihmiset ovat erilaisia koska tällöin he täydentävät toisiaan. Kaksi samanlaista ihmistä on tylsääkin tylsempi yhdistelmä eikä kemiaa synny.
Lisäksi yhteen mennään välillä vaikka ei rakkautta olisikaan, elämässä on niin monia ulottuvuuksia että yleistyksesi eivät päde, Kysyn vaan.
En minä tuossa kuvitteellisessa tilanteessasi näe mitään kaukoihastelua, mitä taas edellisessä viestissäsi kuvasit, vaan ihan perus työpaikkaromanssin, tai ihastumisen. Molemminpuolisen, ilmeisesti. Mutta miten tuo kuvailusi nyt liittyy alkuunkaan ap:n viestiin? Putoan koko ajan enemmän kärryiltä, koska ilmeisesti mietit asiaa vain omien kokemustesi läpi. Sekin on toki hyvä, että nämä viestit herättävät ajatuksia omasta tilanteesta. Mutta minä en nyt ymmärrä mitä yrität sanoa... Tuossa kuvailemassasi tilanteessa suhdetta ei siis syntynyt, ja toteat ensin syyksi, että tilanne on liian haastava ja sitten, että heidän välillään ei ole aitoa vuorovaikutusta ja arkitodellista rakkautta... Ja tämä pitäisi jotenkin liittää tuohon aloittajan kirjoitukseen. Selventäisitkö vielä?
'minä vastaan', totta, että yleistykset eivät päde. On kuitenkin suhteita, jotka kestävät vuosikymmeniä. Kyllä näissä on todellista arkista rakkautta ja yhteensopivuutta enemmän kuin tunteikkaissa katseissa esim. esimerkkini työpaikalla.
Otanpa toisenkin esimerkin.
Aviopari erkaantuu toisistaan ja tulee ero. Sovitaan lasten tapaamisajat isälle. Mies oli ollut avioliitossa hyvä isä lapsilleen. Miten käykään ... isä ei enää halua tavata lapsiaan ja keksii aina sopivan verukkeen selitykseksi. Rakastaako isä lapsiaan? Ei rakasta ja voi miettiä, että rakastiko aikaisemminkaan. Hänhän saatoi vain toimia kuten mies yleensä toimii perheenisänä.
En osaa ilmaista tarkkaan sitä mitä tarkoitan. Se liittyy arkisen rakastamisen ja oman haaveilun eroon. Se on sitä, että ollaan ykkösihmisiä toisilleen. Kaksi ihmistä muodostaa yksikön, jossa toimitaan molempien parhaaksi. Haaveilut ja ihastumiset voivat johtaa tällaiseen, mutta eivät ole vielä todellista rakkautta.
Sinällään haaveilut ja ihastumiset ovat mukavia juttuja. Siksikö moni jääkin sitä mukavuutta harrastamaan ehkäpä läpi elämänsäkin. Haaveilla ja ihastua saa ... ei ole minulta pois. En osaa arvioida Aloittajan todellista tilannetta, mutta jostakin syystä epäilin ja siksi tuli kommentoitua. Aloittajalle kaikkea hyvää rakkaudessa!
Se arkitodellisuus alkaa minun käsitykseni mukaan noiden tunteikkaiden katseiden jälkeen. Ainahan suhde jollain tavalla alkaa ja jossain toiseen tutustutaan. Haaveilut ja katseet on sitä aikaa kun toiseen tutustuu eikä suhde ole vielä alkanut, ja arkitodellisuus on sitä aikaa, kun pari on ns. saanut toisensa ja elää jo yhteistä arkea. Ei näitä kannata sekoittaa toisiinsa, koska ensin on yksi ja sitten toinen vaihe. Joskus tuo ensimmäinen vaihe voi pitkittyä tai kestää kauan erilaisista syistä, ne varmaan jokainen tietää joten en lähde luettelemaan. Joskus myös voi käydä niin, että pitkän haaveiluvaiheen jälkeen otetaan askel eteenpäin ja huomataan, ettei tästä mitään tule. Ap:n tilanne vaikuttaa olevan vasta tuota ensimmäistä vaihetta, mutta mistä sen tietää jos hyvinkin hänen tilanteensa etenisi sinne arkitodellisuuteen.
'Ei ap', Aloittajan kirjoitus on liian itsekeskeinen ja haaveellinen, jotta mitään seurustelua voisi syntyä. Hänen haaveissaan miehen osa on olla lepo ja suoja ja muutoin virikkeenä hänelle itselleen. Hieman tekstiä muuttamalla voisi Aloittajan kuvitella olevan psykiatrin vastaanotolla, koska itsekeskeisyys on niin voimakasta.
Omassa kuvitteellisessa esimerkissäni haasteet olivat liian suuret.
Kummatkaan eivät ole todellista rakkautta vaan ihastumista.
Nyt kyllä pomppas. Olet nopea tekemään johtopäätöksiä yhden kirjoituksen perusteella. Ensimmäisen viestin oli tarkoituskin reflektoida sitä mitä tämä toinen minulle merkitsee ja miltä hänen seuransa tuntuu.
Ajatusmaailmasi on jännä. Jos löydän elämääni ihmisen, jonka seurassa olen aivan erilainen kuin muiden ja tunnen oloni ensimmäistä kertaa turvalliseksi ja hyväksi, niin sinusta se ei ole hyvä lähtökohta suhteelle? Minusta se on myös yksi suurimpia kohteliaisuuksia mitä toiselle voi sanoa - kukapa ei haluaisi olla se, jonka seura tuntuu paremmalta kuin kenenkään muun. Hyvä suhteen pohja ei ole vain siinä että rakastaa tätä toista, vaan rakastaa myös itseään hänen seurassaan.
Mikäli seurustelisi vain seurustelun itsensä vuoksi voisi puhua siitä, että toinen toimii pelkkänä virikkeenä tai korvikkeena.
'14,8...', jos joku mies puhuisi minulle noin kuin sinä kirjoitit alussa, niin kyllä reagointini olisi negatiivinen. Kokisin, että mies 'palkkaisi' minut töihin itsensä hyväksi.
Sinä tiedät kuitenkin asian paremmin. Minä arvioin vain alkukirjoitusta.
Tätä kommentoin vielä. Kritisoit ap:n kirjoitusta siitä, että se on mielestäsi itsekeskeinen. Oletko koskaan lukenut rakkaustarinoita tai runoja? Kirjoittaessaan ihminen saattaa käyttää mielikuvia tavalla, jota ei ehkä kannata lukea täysin kirjaimellisesti. Se, että kirjoituksessa ei lue, että "haaveilen siitä että tänään minä vien roskapussin ja huomenna tasapuolisuuden nimissä sinä...", ei tarkoita, etteikö silti niin tekisi jos olisi suhteessa rakastamansa ihmisen kanssa. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Ei kannata lukea rakkauskirjoituksia liian "tosissaan".
'Ei ap', olen lukenut runoja ja olen myös aikaisemmin niitä kirjoittanut itseni ja läheisteni iloksi. Nykyisin luen erään runoilijan runoja toistamiseen, koska ne ovat niin koskettavia. Tiedän siis, että runot ja tarinatkin voidaan kirjoittaa erittäin itsekeskeisyydestä käsin kuvaamaan omaa tunne-elämää. Tämä runoilija kuvaa omaa tunne-elämäänsä ja elämäänsä runoissaan erittäin uskaliaasti. Ja vaikutelma tästä runoilijasta on myönteinen. Vaikka hän puhuu tunteistaan, niin kertaakaan ei tule vaikutelmaa itsekeskeisestä ihmisestä.
'Ei ap', olen lukenut runoja ja olen myös aikaisemmin niitä kirjoittanut itseni ja läheisteni iloksi. Nykyisin luen erään runoilijan runoja toistamiseen, koska ne ovat niin koskettavia. Tiedän siis, että runot ja tarinatkin voidaan kirjoittaa erittäin itsekeskeisyydestä käsin kuvaamaan omaa tunne-elämää. Tämä runoilija kuvaa omaa tunne-elämäänsä ja elämäänsä runoissaan erittäin uskaliaasti. Ja vaikutelma tästä runoilijasta on myönteinen. Vaikka hän puhuu tunteistaan, niin kertaakaan ei tule vaikutelmaa itsekeskeisestä ihmisestä.
Kaunis oli ap:n aloitus. Ihmettelen aina missä näitä ap:n kaltaisia aloittajia luuraa? Erityisesti , jos oli mies, oliko/onko ap mies?
Ei, olen nainen. Minua tosin luullaan usein kirjoitusten perusteella mieheksi, mikä on mielenkiintoista. Epäilen että tämän viestin suosiokin pohjautuu pitkälti siihen, että sitä on luultu miehen kirjoittamaksi.
Millaisen Casanovan maailma minussa menettikään...
Kirjoittaessa on pakko olla rehellinen. Rehellinen sille mitä tuntee ja ajattelee. Jos yrittää johdattaa tekstiä muille urille niin siitä tulee falskia. Kaikessa mitä teemme elämässä pätee sama sääntö - tunteilleen on oltava uskollinen tai pettää sekä itseään että muita, ja kun pettää itseään pettää koko maailmaa.
Tarkoittako tuo numeroyhdistelmäsi jotakin?
Kyllä se tarkoittaa.
Täällä on nyt paljon spekuloitu tunteeni ja suhteeni laatua, mutta se ei ole oikeudenmukaista tulkita todellisuutta yhden viestin perusteella, joka kuvaa vain omaa kokemustani. En nyt kuitenkaan halua avata tätä tilannetta tämän enempää, enkä usko sen olevan keneltäkään pois ketä rakastan ja ajattelen.
Me ihmiset katoamme massaan ja yksikään ohikulkija tuolla kadulla ei tule ajattelemaan, että siinä menee nuori nainen hukkaan kun tuolla lailla haaveilee. Ovatko haaveet edes aina haitaksi? Miten paljon musiikkia, kirjoja sekä runoja onkaan täyttymätön rakkaus saanut aikaan ja aina silloin yhden ihmisen sydänsuru on tuhansien onni. Tässä siitä yksi esimerkki: http://youtu.be/iUiTQvT0W_0
Aika näyttää. Ehkä viiden vuoden päästä olen viisaampi ja tiedän mikä merkitys tällä kaikella oli.
Juuri noin. Haaveita pitää olla elämässä, ja jos ne toimivat inspiraationa taiteen tekemiseen, ne eivät todellakaan mene hukkaan! Eivätkä muutenkaan. Mahtava kappale tuo, en ollut muistanutkaan sitä pitkään aikaan. Hyödynnä noita tunteita kirjoittamiseen, osaat kirjoittaa hienosti!
Kysyn vaan vaikuttaa siltä että on menettämässä puolisonsa toiselle ja vakuuttelee täällä että heidän arkinen elämänsä on jotain mistä tulee pitää kiinni ja jotain ihmeellistä kun se on niin hemmetin arkista ettei mikään suuri rakkaus voi sitä tavallista perusarkea ohittaa. Läpinäkyvää.
Mielenkiintoinen teoria, mutta ei vastaa tätä tarinaa. :-)
'Dennis*, erehdyt täydellisesti. Laitan jättämättä tähän nauru -hymiötä.
Kysyn vaan on täällä kirjoitellut ahkerasti. Kun on niin lentäviä nuo kommenttisi niin kertoisitko millainen on oma tilanteesi?
Asiahan on niin, että jos kaksi ihmistä toisiinsa tarpeeksi ihastuu ja rakastuu ei heitä esteet, epävarmuudet ja muut erota, jos kumpikin sitä haluavat. Ja korostan siis kumpikin sitä haluavat. Tilanne on aivan sama kuin parisuhteissakin, kyllä se pysyy kasassa jos kumpikin siihen panostaa ja aivan sama muissakin ihmissuhteissa. Joskus rakastumistilanteet voivat olla todella hankaliin saumoihin osuvia, mutta kyse tällöinkin on halusta toimia tai olla toimimatta. Kyse siitä kuinka tärkeänä toisen näkee vai näkeekö vain yhtenä massaan kuuluvana ihmisenä. Silloin voi ollakin paras jatkaa matkaa, jos asioita ei halua selvittää tai toinen saa selvitellä niitä itsekseen.
'tilanne päällä', millä tavalla kommenttini ovat lentäviä? Minusta niissä on kyllä aika tavalla jalat maassa. Oma tilanteeni on hyvä. Kommenttisi molempien halusta yhteiseksi hyväksi on se rakkaus, jota tarkoitan.
Tilanne päällä-nikille: joskus voi olla niinkin, että rakastaa niin paljon, näkee toisen yksilönä kyllä, mutta ei silti halua toimia, jotta ei riko siltä toiselta mitään.
Tuo on hyvä pointti monia tilanteita kirjoittaja jos todella tiedät että tilanne missä toinen elää on hänelle hyväksi. Monesti ongelma on vaan siinä, että sitä toisen tilannetta ei tiedetä. Arvaillaan vaan ja oikeastaan toinen saattaakin olla tosi pahassa tilanteessa. Juu tähän vois vastata, että selvittäköön toinen tilanteensa. Sanoisitko noin ystävällesi? Kyllä se toinen varmasti selvittääkin, mutta olitko itse reilu ja ajattelit sitä toista? Niin ja monista asioista elämässä selvittäisiin puhumalla irl.
Minä ja hän ollaan tässä asiassa harvinaisen yksimielisiä.
Hienoa, silloin toimit oikein.
Sinä et voi päättää toisen puolesta rikotko häneltä jotain vai et. Se on väärin. Anna toisen itse tehdä ratkaisunsa, haluaako hän itse rikkoa jotain vai ei. Älä yritä leikkiä Jumalaa ja toisen elämällä!
Veikkaan, että noin (ehei ei noin) kirjoittaa henkilö, joka pelkää, että joku on päättänyt hänen puolestaan.
Minä kirjoitan vain omasta ja oman häneni tilanteesta. omasta ja hänen päätöksestään. Onko se niin vaikeaa täällä ymmärtää?
No, kerropa miten on hyvä?
Koskettavaa. Mitä tuohon voin sanoa, muuta kuin toteamalla saman kuin tuolla edellä, ei ole keneltäkään pois jos rakastaa
Nimimerkki Kysyn vaan heittää juttua jotka eivät mitenkään liity aloittajan tekstiin vaan johonkin hänen omiin pakkomielteisiinsä tai sitten hänen luetun ymmärtämisensä on pahasti hakoteillä. Muut kirjoittajat ovat kaikki ymmärtäneet ap:n tekstin, Kysyn vaan häröilee jossain ihme häröissä tulkinnoissaan jotka ovat ilmeisesti hänen omasta elämästään. Miten ihminen voi olla noin pihalla?
Ihminen voi olla noin pihalla, kun ei ole uskaltanut testata todellisuutta vasten ajatuksiaan ja tunteitaan.
Totta.
Me ihmiset ei olla kuitenkaan loppupeleissä mitään järkiolentoja... tiedostamaton mieli on aika voimakas säätelijä kaikessa mitä tunnetaan ja tehdään. Ei tunteita kannata yrittää selittää järjellä. Tunteet vaan on. Tuntuu hassulta, miten joku pyrkii kumoamaan toisten haaveilua. Ei sitä käskemällä voi lopettaa. Jos tuntee jotain toista ihmistä kohtaan niin tuntee, siitä huolimatta että se olisi yksipuolista. Siitä huolimatta että se ei olisi minkään asian puolesta järkevää. Ihmiset voivat rakastua vaikka elämäntilanne, status, ikä, sukupuoli tai muu tekijä olisi mikä hyvänsä. Mitkä unelmat käyvät toteen ja mitkä eivät, sitä ei tiedä siinä vaiheessa kun toisen kohtaa. Näennäisesti hyvin järjettömästä lähtökohdasta voi syntyä mitä upeimpia parisuhteita. Näistä tunneasioista puhuttaessa ihmisten omat kipeät kokemukset nousevat pintaan, ja joidenkin voi olla vaikea lukea itselleen tuntemattomien ihmisten kirjoituksia objektiivisesti. Kysyn vaan -nimimerkille ajatuksena, että ap tuskin kirjoitti tunteistaan Sinua kohtaan, joten voit lukea hänen aloituksensa uudestaan siitä näkökulmasta, että et todella tiedä hänen tilannettaan sen paremmin, eikä se vastaa sinun omia kokemuksiasi.
Oikein loppupeleissä me ei ollakaan mitään järkiolentoja vaan viisasolentoja. Tiedostamaton vain heijastaa vääriä valintoja todellisuuteen. Tunteita kannattaa yritää selittää järjellä, että ymmärtää, että niitä ei kannata yrittää selittää järjellä. Eikä se tunnu hassulta, että joku yrittää kumota toisten haaveilun, koska itsellä on juuri omasta saamattomuudesta haaveet piilossa. Ja tuntee mitä tuntee, oli se siten yksi- tai toispuolista. Kun rakastuu, niin millään kulissilla ei välttämättä toisaan ole mitään väliä. Eikä sitä tiedkäkkään ja siinä se riski on ja uskallus ja rohkeus punnitaan. Ja järjettömästä lähtökohdasta voi tosiaan syntyä jotain taivaallista. Eipä tän enempää paskaa viitti jauhaa. :)
Oli niin kaunis Yöpohdinta, että vanhalla kyynikollakin tuli kyyneleet silmiin.
Kirjoitin vain oman näkemykseni. Te kirjoititte puolestanne omanne. Minä ajattelen Aloittajan alkutekstiä arjen tasolla. Alkutekstin perusteella haaveilujen mies olisi Aloittajan oman psyyken jatke, palvelija. Entä jos tämä mies ei haluaisikaan olla turva ja suoja? Hän vaikka haluaisi esim. tasavertaista kumppanuutta, jossa molemmat saavat ja antavat yhtäpaljon.
Näissä kirjoituksissa voi tulla puolin ja toisin väärinymmärryksiäkin.
Oishan tästä mukava vääntää. :) Ei nyt jaksa. Joku toinen kerta. :)
Missään ei ap kerro haluavansa miehestä suojaa tai turvaa eikä mikään viittaa siihen ettei ap ja mies haluaisi ja kykenisi tasavertaiseen suhteeseen!
Kysyn vaan -nimi.ei vain kestä että jotkut ihmiset rakastavat kun hän itse selvästikin on tyytynyt johonkin "juuri ja juuri kestän olla toisen kanssa"-suhteeseen jossa arki pyörii hammasta purren mutta kun oikein kovasti vakuuttaa että juuri näin pitää olla niin pakkohan se on täällä inttää ja inttää.
Suurista rakkauksista syntyy upeimmat parisuhteet. Meille muille tasavertaisuus parisuhteessa on selviö.
'11 10', arvasit väärin tilanteeni. Yksi toinenkin arvasi väärin aikaisemmin. Näin me kirjoittajat luulottelemme toisistamme asioita. Samaa luulottelua on myös Aloittajan tekstin tulkinnat.
Etkö Kysyn vaan itse ole koskaan haaveillut, ollut ihastunut tai jopa rakastunut, ja vaikka vielä yksipuolisesti? Ovatko sinun parisuhteesi aina alkaneet ensikatseen jälkeen suoraan arkitodellisuudella ilman tuota haaveilu-ihastumisvaihetta?
Kaikkien muiden tulkinta aloittajan tekstistä on samansuuntainen, paitsi sinun tulkintasi joka on selvästi vedetty ja johdettu oman elämäsi traumoista.
'Ei ap', muotoilit hyvin tekstisi. Ja omat näkemykseni kirjoitan todellakin vain alkutekstin perusteella.
Siis..
Jokaisellahan on ihastumisia ja rakastumisia ja kohtaamiset tapahtuvat tavalla tai toisella. Ja sitten tulee haaveilu-ihastumisvaihe. Tässä vaiheessa tuli kirjoitteluun taukoa niitä muistellessa :D
Haaveilu-ihastumisvaihe paljastaa paljon. Jos haaveilu on itsekeskeistä, oman navan ympärillä pyörimistä kuten Aloittajalla, niin silloin se kertoo, että toista osapuolta käytetään vain oman itsen pönkittämiseen. Mitä minä hyödyn toisesta?
Aloittaja ei tuo millään muotoa esille tätä miestä muutoin. Olisiko heidän arkensa myös samanlaista?
'ed.', kolmas arvaus, joka ei pitänyt paikkansa. Tällaista on kirjoittajien arvailut toisistaan.
Tulkitset ap:n haaveilua yhden ainoan kirjoituksen perusteella. Aika uskaliasta ja yksisilmäistä, sanoisin... :D
Et vastannut toiseen kirjoitukseen, jossa kommentoin rakkauskirjoitusten ja runojen lukutaitoa... vilkaisepa se, herääkö siitä millaisia ajatuksia?
'Ei ap', minuakin on arvioitu täällä ja arviot ovat olleet vääriä, joten sekin on aika uskaliasta ja yksisilmäistä.
Kirjoitin, että teen arvion alkutekstin mukaan, koska niin tein. Todellisuus voi Aloittajalla olla täysin toisenlainenkin. Siis ... arvioin tekstiä.
Sinun tulkintasi ovat kyllä ainutlaatuisia. Ne ovat kuin tulkitsisi Tommy Tabermannin ja Walt Whitmanin sielunelämää yhden runon pohjalta.
Luet tekstiäni aivan liian kirjaimellisesti. En odota ketään (tai muuatta miestä) pelastamaan tai suojelemaan itseäni. Se että hän on minulle lepo ja suoja tarkoittaa sitä että hänen seurassaan voin näyttää sen heikomman, haavoittumamman puoleni, jonka yleensä tahdon visusti kätkeä. En vedä elämässäni mitään rajaa siihen mikä on minun ja mikä hänen, vaan pikemminkin voisin laskea kaiken mitä olen ja mitä omistan hänen eteensä.
Se on mykistävää ja se on hämmentävää, pelottavaakin kohdata sellainen ihminen ensimmäistä kertaa elämässään.
Ja minua kyllä loukkaa tuo tunteitteni vähättely sekä tämän kaiken nimittely itsekeskeiseksi haaveiluksi, kun tässä on nainen, joka ensimmäistä kertaa elämässään on tosissaan. Todella tosissaan.
Olen myös kohdannut tuollaisen ihmisen, sen yhden ainoan jonka kanssa minäkin tunsin olevani todella tosissaan, monen väärän ihmisen jälkeen. Toivon että sinulla kaikki päättyy onnellisesti rakkautesi kohteen kanssaan. Minulle ei niin käynyt, mutta tuollaista kun kokee, sitä ei unohda koskaan. Ja sen jälkeen niiden väärien kanssa oleminen on entistä vaikeampaa, koska tuntee niin selvästi mitä puuttuu.
Olen sitä mieltä, että sinun täytyy vähän tutustua itseesi. Miksi näin tapahtui? Vastaus on sinussa itsessäsi. Koska se ilmeisimmin kariutui, miksi niin tapahtui?
Tunne itsesi! Vapautat näin itsesi kaikesta mahdollisesta taakasta, mitä kannat mukanasi.
Pahimmat pettymykset koetaan rakkaudessa ja varsinkin siinä toteutumattomassa sellaisessa. Se on ihmiselle kasvun paikka.
Suru, viha, raivo, pettymys, inho, ja miksi? Koska kaipaamme sitä tunnetta, jossa äiti ja lapsi elää symbioosissa, joka on täydellisen onnistunut autuaallisen rakkauden ja tyydytyksen olotila, mitä mikään ei voi poistaa. Tähän ihminen aina lopulta haluaa palata.
Kaipaamaan rakkautta -erilliseksi ihmiseksi kasvaminen turvallisesti jne... miten hallita erilaisia tunteita osana ihmisyyttä?
Jokainen kokee ne jossakin vaiheessa ja olemme osa tätä yhteiskuntaa, jollaisena me näyttäydymme täällä toinen toistaan heikompina.
Nytko sinä aloitit tuon kaiken tietävän analysointisi minusta. Vaan kun en yksikseni pysty vastaamaan siihen mitä tapahtui, pitäisi kysyä siltä toiselta kans, mutta hänpä asuu nykyään ulkomailla. Meidän tapaaminen oli vuonna 'yks ja kaks'. Nyt jos kävisi samoin, en epäilisi hetkeäkään sitä mitä nuorempana. Olen itsetuntemuksen kanssa samoilla linjoilla kuin sinä. Siitä kommentoin tuonne alemmas jo.
Aloittajalle.
Tulkitsin sitä aloitustekstiä ja kirjoitin mitä tulkitsin.
Sinua en tunne ihmisenä.
Toivon, että seurustelu alkaa tämän miehen kanssa!
Miten on niin vaikeata ymmärtää että toisilla ne suhteet alkavat niin nopeassa tahdissa ettei haaveilu ja ihastumistunnetta ehdi kokea.
Mies vei ja mie vikisin...
Eli teillä ei ollut rakastumista eikä ihastumista, miehen tai sinun piti vaan saada joku jotta ei olisi yksin. Kaksi yksinäistä päätti ottaa "jonkun". Se mikä alkoi ilman rakkautta jatkuukin ilman rakkautta. Nyt et hyväksy muiden rakkaussuhteita tai haaveiluja Tämä sinulle "mies oli nopea" eli "Kysyn vaan".
'näinhän se meni',
en ole 'mies oli nopea'.
Minä olen "mies oli nopea". Ja väärässä olet. Mies ihastui ensisilmäyksellä kun näki minut. Wau, sanoi ääneen kaverilleen puhelimeen.
Olin jo melkein muuttamassa hyvin kauaksi. Mutta mies kävi hakemassa takaisin. Yhdessä on oltu jo kohta 30v.
Eikö ap sinua pelota tuollainen? Jos joku ihminen tekee sinun tuollaisen vaikutuksen... minä ainakin arvioin monta kertaa ihmistä, jos joku on liian täydellinen ollakseen totta. Se on mielestäni tervettä itsesuojelua ja jonkinlaista itsetuntemusta.
Pitää todella tuntea itsensä, että pystyy ns. latelemaan toiselle kaiken. Ja mitä jos se toinen ei olekaan se lepo ja suoja? Tunnetko itsesi? Miksi et tarvitse toisia ihmisiä? Yleensä ihminen kuitenkin jollakin tavalla sitä tarvitsee.
Voi olla vaikka lääketieteen tohtori, sanat hallussa ja titteliä tittelin päälle, mutta aikuiseksi tarvitsevaksi ja haavoittuvaksi ihmiseksi tulee vain kasvamalla aikuiseksi erehdysten ja nöyrtymisen kautta -jos joku vaihe jää käsittelemättä, jää ikäänkuin hieman puutteelliseksi ja jonkin verran toisen kautta eläväksi.
Ehkä.
Meillä kaikilla on kipeät kasvukohtamme, jotka käsittelemme tai emme -ja ne muokkaavat meidän tulevaisuuttamme jos emme ymmärrä ihmisenä kasvun merkitystä.
Taas ylitulkintaa. Mistä ihmeestä sinä ap:n kirjoituksesta luet, että se hänen rakkautensa kohde on liian täydellinen ollakseen totta? Tunnetko sinä itse itsesi? Täysin? Ei kukaan tunne. Itsetuntemusta opetellaan läpi elämän, ei siinä tulla koskaan valmiiksi.
Minäkin otan hieman omia vapauksia tulkita.. Ei ap:n tekstiä, vaan ajatuksia mitä näistä kaikista kommenteista on herännyt.
Muutokset pelottaa, eikä ihminen tee niitä helposti. Sitä pakenee tuttuun ja turvalliseen mielummin. Uskottelee itselleen, että näin se on järkevää eikä sukulaiset suutu tai mitä vaan. Kuitenkin piiloon sysätyt voimakkaat tunteet elää ihmisessä muodossa tai toisessa. Oli ne sitten fyysisinä kipuina tai henkisinä ahdistuksina, jossain muodossa kuitenkin. Siksi on hyvä harrastaa tuota itsetutkiskelua, mutta siinä on oltava itselleen raadollisen rehellinen. Muuten päätyy voimaan huonosti. Oikeastaan se huonosti voiminenkin on hyvä asia, koska se on se voima joka pakottaa tekemään lopulta ne muutokset joka tapauksessa.
No tuohan oli vaan ihan kysymys ap:lle. Ei mitään ylitulkintaa mielestäni. On aika pelottavaa, että tää ketju saa aikaan tälläsen joukkohysterian tapaisen plussailun aloittajan kommentteihin.
Ja mitä enemmän tekstiä häneltä, sen tarkemmin katselen mitä tapahtuu.
En odottanut viestini saavan tälläistä suosiota ja se on hiukan kiusallistakin. Olen kirjoittanut tunteistani tänne aiemminkin, eri nimimerkeillä, mutta koskaan - koskaan - se ei ole saanut tälläistä lumivyöryä aikaan. Se on sekä hyvä että huono asia. Hyvä koska se pakottaa minut tarkastelemaan omaa toimintaani paremmin ja kantamaan vastuuta. Aina viestit eivät vain katoakaan suloisesti bittivirtaan kun haluaa sydäntään keventää, vaan jämähtävät tähän ensimmäiselle sivulle juuri kun toivoin sen katoavan toiselle.
Täällä harhailu alkaa nyt kuitenkin tämän ketjun myötä tulla päätöksee ja se on hyvä asia. En taida uskaltaa enää tehdä ainuttakaan aloitusta.
Huono asia se on juuri tuon suosion takia. Se on mielenkiintoinen tunne kun toiset revittelevät tunne-elämääsi sen paremmin tuntematta. Ehkä julkkikset kokevat toisinaan saman? Mitä jos joskus kirjoitan kirjan elämäni kokemusten pohjalta? Onko kukaan koskaan kysynyt taiteilijan muusalta miltä se tuntuu? Olla muusana.
Minulle tulee vain halu ja tarve suojella häntä. En halua että sitä mikä on nyt kalleinta elämässäni, harvinaista ja hyvää, käännetään joksikin sellaiseksi mitä se ei ole.
Ai että sinä suojelet miestä? Mielenkiintoinen tapaus. Kaikkine käänteineen.
siis pelko siitä että asiat tulkitaan teidän välillä jotenkin virheellisesti ja väärin,
tahdotko siis suojella toista ymmärtämättömiltä sivullisilta?
Ai sä vaihdoit nyt nikkiä kun ei ottanut roska tuulta alleen. Asutko sä tällä palstalla?
Minusta ap:n teksti oli hieno ja hän uskalsi ilmaista tunteita. Aika lailla moni on täällä tylyttänyt ap:ta. Miksi? Ap tuntuisi uskaltavan heittäytyä rakkauteen, hän luottaa tunteeseensa ja intuitioonsa näin minä viestin tulkitsen. Moni ei uskallla heittäytyä rakkauteen noin varsinkaan vanhemmalla iällä ja ymmärrän että tulkitsette peloissanne ap:n ajatukset; ap:han saattaa pettyä. Mutta rakkaussuhteen onnistuminen vaatii luottamusta, arvostusta ja kykyä nojata toiseen samoin kuin kykyä antaa toiselle, ts. vastavuoroisuutta. Ei se ole toisessa riippumista, että on valmis luottamaan toiseen, jakamaan asiat ja tekemällä toiselle hyvää. Pettymykset muokkaavat meitä varovaisiksi, eipähän tipahda niin korkealta. Mutta elämässä ei pärjää missään asiassa, jos ei lainkaan ota riskejä ja poistu omalta mukavuusalueeltansa. En tarkoita, että tarvitsee ottaa järjettömiä riskejä. Ja rakkauden toteuttamiseen tarvitaan ne kaksi, aidosti tuntevaa ihmistä.
Itse voin sanoa, että jos joku minusta ajattelisi noin kuin ap ja toimisi noin niin tekisin varmasti kaikkeni, että olisin hänen arvoisensa. En silti ottaisi asiasta ylimääräisiä paineita.
Niin, sitä sanotaan että rakkauteen kannattaa uskaltaa heittäytyä, mutta mikä on rakkautta ja mikä rakastumista, jotakin muuta jota ei oikein tiedä mitä se on.
Se on kuulkaa niin että tehkää mitä teette, mutta itsetuntemus että ihmistuntemus olisi hyvä olla kohdillaan, ennen kuin tekee mitään tyhmää. Ja sitähän ei opi kuin elämällä.
Omilla jaloilla pitää tietyllä tapaa seistä, jotta osaa eritellä mikä on tervettä ja mikä ei.
Kuulehan 1256 rakastuminen on ennen rakkautta. Rakastuminen kasvaa rakkaudeksi, jos kumpikin siihen luottavat ja siihen panostavat. Siihen tarvitaan siis kaksi avointa ja vastaanottavaista ihmistä, jotka haluavat toisilleen hyvää. Yksipuolinen rakkaus ei tietenkään toimi. Ongelmahan onkin, että kaksi ihmistä jotka tuntevat samoin ja jotka haluavat panostaa rakkauteen kohtaisivat irl. Ap:n tilannetta en tiedä, mutta kirjoitus oli koskettava ja ajatuksensa hienoja.
Jep, ymmärrän tämän. "Kohtaisivat irl" . Koskettavaa, suloista.
http://www.youtube.com/watch?v=uY4Iu5r9Bxc
Asiapitoista sen olla pitää!
Hassua, mutta katsoin viikko sitten tuon saman videon. Hauska pätkä. Ja hyvin osuva.
Vähän asiaa sivusta:
http://oivallus.net/artikkelit/saako-sairaanhoitaja-tuntea-ja-ajatella-tyossaan.html
mut ihan käytäntöä ja olemassa olevia asioita tuossa monellekin mietittäväksi, joka ei vielä ole ehtinyt ajautua noita miettimään jo .
Kuulehan 2156 asialinja on asialinja.
Filosofit puhuivat niin totta, niin totta...
Aloittaja, oletko ainut muusa tälle taiteilijalle? Ja tiedätkö, että keneen tämä taiteilija on puolestaan rakastunut?
Mä ymmärsin niin päin, että mies on aloittajan muusa, saa aloittajan kirjoittamaan.