Kyllä, kyllä,
se ikävä sieltä taas tänäänkin tuli,
hiipien hiljaa,
päin pläsiä,
voimakkaasti lyöden,
sydäntä särkien.
Ihan vain aamukahvilla,
rauhallisesti aamua aloittelin,
istui viereeni,
kuiskasi korvaani,
"Hei, hän on siellä jossakin".
Ei auttanut estely,
ei kiristys,
sai sydämeni tykyttämään,
liiallisia lyöntejä lyömään,
kuin vanha sekaisin oleva kaappikello.
Koittaa nyt tässä taas keskittyä,
tehdä jotakin järkevää,
kun hypit tuolla sisälläni,
tuhatta ja sataa.
Hupsis, rakastan vain....
se ikävä sieltä taas tänäänkin tuli,
hiipien hiljaa,
päin pläsiä,
voimakkaasti lyöden,
sydäntä särkien.
Ihan vain aamukahvilla,
rauhallisesti aamua aloittelin,
istui viereeni,
kuiskasi korvaani,
"Hei, hän on siellä jossakin".
Ei auttanut estely,
ei kiristys,
sai sydämeni tykyttämään,
liiallisia lyöntejä lyömään,
kuin vanha sekaisin oleva kaappikello.
Koittaa nyt tässä taas keskittyä,
tehdä jotakin järkevää,
kun hypit tuolla sisälläni,
tuhatta ja sataa.
Hupsis, rakastan vain....
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuin vanha sekaisin oleva kaappikello
Pienen pieni vinkki vain ;)
varattua miestä, voooiiiiiiiiiiiiiiih!
Arvaa vain, että olen asiasta itseäni satoja kertoja soimannut, kiellettyjä tunteita, vaika itse olenkin vapaa. On ne tunteet varattua kohtaan niin kiellettyjä, niin salaisia, niin turhauttaviakin. Ei hän minusta ole kiinnostunut, ei ikävöi, ei halua.
Haluaisin konkreettisia neuvoja, kuinka päästä eroon näistä ajatuksista häntä kohtaan, kuinka vaimennan sydämestä kuuluvan kuiskeen?
Kuolen tähän tuskaan hitaasti, mutta varmasti. Näivetyn. Kukaan mies ei saa minua kiinnostumaan, ei muut, kuin hän.
Olen omituinen, outo otus. Ihan hullu, ja tunnen itseni pipipääksi tunteideni vuoksi. Hullu olen. Oikeasti. Apua tarvitsisin.
Hyvää yötä ja mukavaa viikonloppua vain hänelle