Olen miettinyt, että olenkohan patologinen valehtelija? Jäin tänään kiinni todella isosta valheesta. Se oli todella vakava asia ei siis mikään valkoinen valhe vaan todella iso valhe, joka vaikeutti monen ihmisen elämää. Olen viime aikoina kiinnittänyt asiaan enemmän huomiota.
Valehtelen siis pienistäkin asioista, joilla ei ole mitään merkitystä onko ne tehty vai ei. Vaikka joku kotityö.(asun siis vielä vanhempien kanssa). Jos he kysyvät onko jokin homma tehty vastaan että on, vaikkei olisikaan tehty. Melko mitätön ja harmiton juttu. Mutta viime päivinä olen jäänyt tavallista isommista asioista kiinni. Olen valehdellut mm. rahoista, joita minulla ei ole.
En ymmärrä, mikä minua vaivaa. Olen pyöritelly asiaa jo muutaman päivän ja miettinyt, että olenkohan mahdollisesti patologinen valehtelija. Eräs tärkeä ihminen joutui vaaratilanteeseen valehtelujeni takia. En tiedä enää, että mitä tekisin. Olen yrittänyt pelastaa itseni monta kertaa, ja aina valheella. Sitten, kun jään kiinni, kerron lisää valheita eli selittelen ja yritän saada oítseni pois tilanteesta. Pitäisikö hakea ammatti apua ennenkuin mitään vakavampaa sattuu? Olenko siis patologinen valehtelija? Jotenkin tuntuu, että olen
Valehtelen siis pienistäkin asioista, joilla ei ole mitään merkitystä onko ne tehty vai ei. Vaikka joku kotityö.(asun siis vielä vanhempien kanssa). Jos he kysyvät onko jokin homma tehty vastaan että on, vaikkei olisikaan tehty. Melko mitätön ja harmiton juttu. Mutta viime päivinä olen jäänyt tavallista isommista asioista kiinni. Olen valehdellut mm. rahoista, joita minulla ei ole.
En ymmärrä, mikä minua vaivaa. Olen pyöritelly asiaa jo muutaman päivän ja miettinyt, että olenkohan mahdollisesti patologinen valehtelija. Eräs tärkeä ihminen joutui vaaratilanteeseen valehtelujeni takia. En tiedä enää, että mitä tekisin. Olen yrittänyt pelastaa itseni monta kertaa, ja aina valheella. Sitten, kun jään kiinni, kerron lisää valheita eli selittelen ja yritän saada oítseni pois tilanteesta. Pitäisikö hakea ammatti apua ennenkuin mitään vakavampaa sattuu? Olenko siis patologinen valehtelija? Jotenkin tuntuu, että olen
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olet ilmeisesti nuori ihminen koska asut vielä vanhenpien luona.Opiskele psykiatriksi tai mt-hoitsuksi,tuo sinun taito on suorastaan välttämättömyys alalla.
Tiedä vaikka olisit jonkin mt-laitoksen ylilääkäri jonain päivänä.
halusin asiallisia vastauksia. olen havainnut, että valehtelu on todellinen ongelma ja haluan tavasta eroon. se ei vain onnistu omin voimin. ja siis asiallisia vastauksia.
Vaikuttaa siltä että olet patologinen valehtelija(valitettavasti)
Olen kokenut avioliitossani sen että lähes kaikki asiat valehdeltiin minulle ja kun otin hänet kiinni niin edellistä valhetta paikkaili uudella valheella.Todella vaikea elää suhteessa kun ei tiedä mikä on totta.Muistan kertoja jolloin hän käänsi asiat minun syyksi että olen hullu ja mustasukkainen ja asennevammainen.ja kaiken hupuksi syytti minua kun en LUOTA häneen.
Käy mahdollisimman pian varaamassa aika jollekin että saat apua.Hyvä että itse tunnistat tämän oireesi ja pystyt sen tässä myöntämään.Se on jo iso askel eteenpäin :)
Kiitos vastauksestasi. Uskon, että on todella vaikea elää ihmisen kanssa, joka valehtelee koko ajan. Ja minullakin on siis tuo valheen paikkaaminen valheella. Keksin selityksiä, ettei tarvitse myöntää olevansa väärässä. En kuitenkaan syytä muita omista virheistäni. Ja todellakin luottamus on asia, joka on vaikea saada takaisin, kun sen on kerran menettänyt.
Tuo viimeinen kappale piristi mieltäni. =) Tiedostan sen itsekin, että valehtelu on todellinen ongelma. Mutta vasta viime viikkoina ole uskaltanut myöntää sen.
No et ole ainakaan psykopaatti kun hahmotat eron valheen ja totuuden välillä.
Lopeta valehtelu ja yritä parhaasi mukaan korjata vahingot mitä olet valheillasi saanut aikaan.
kunpa se olisi noin helppoa. tiedostan kyllä, että valehtelu on väärin ja kuinka paljon se satuttaa muita. ongelmana on se, että en pysty lopettamaan sitä. joskus menee ihan hyvin jopa kuukausia ilman valehtelua. sitten valehtelen taas. en ymmärrä, mikä minua vaivaa....
kiitos asiallisesta vastauksesta, gebe!
koiruus
koiruus ja gebe ovat saman kirjoittajan heittämää itseläppää. Viestiaihe toistuu joka vuosi. Tunnistan kirjoittajan. On jäänyt kiinni monen monesta valheesta. Vanhempi satusetä kyseessä.
Minä olen gebe enkä todellakaan ole aloittaja joten olet väärässä!!
Sitä en tiedä onko tuontyyppisiä aloituksia usein.
Minulla on vähän saman tyylisiä ajatuksia. Olen tällä hetkellä 23-vuotias nainen ja pakonomnainen valehtelu on jatkunut ihan lapsesta asti. Valehtelen todella vakavista asioista ja nykyään saatan uskoa itsekin omiin valheisiini vaikka jossain määrin aina tiedostan mikä on valhetta. Yleensä valhetelu tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta joudun jatkamaan valehtelua myös selvinpäin, koska olen jo niin syvällä noissa valheissa etten enää pysty kertomaan totuutta. Haluaisin todella päästä tästä tavasta eroon ja toivon vilpittömästi, että jos ap. pystyt olemaan kuukausiakin valehtelematta niin kannattaa tuossa vaiheessa hakea apua. En halua, että olet jossain vaiheessa samanlaisessa valheiden verkosssa kuin minä ja joudut pelkäämään ,että kaikki paljastuu.
kiitos vastauksestasi nanna. olenkin jo päättänyt hakea apua ja toivon todella pääseväni tavasta eroon. et ole kuin muutaman vuoden minua vanhempi. minullakin tapa alkoi jo lapsena. yleensä ihan viattomista jutuista ja ehkä liioittelin todella paljon asioita.
Toivoisin tälle feikkipiru rikolliselle nettiterroristille, että joutuisit lopuksi
kärsimään oikein pitkään ja sitten katkeroituisit maailmaan ja muihin
ihmisiin. Sitten sun niskaan pitäis järjestää jonkun semmoinen insesti
taustainen monipersoona psykopaatti nettiterrosristi kusemaan sua kaikin tavoin
siinä vaiheessa kun sun voimat on jo täysin ehtyneet.
Saisit insestitausta mätäpiru maistaa sitten omaa lääkettäs.
Ei tipu sääliä täältä. Muuten, saat todellakin toivoa, että et joudu koskaan
esim. laitattamaan itselles sitä sydämentahdistajaa.
Mä saatan olla siinä vaiheessa järjestämässä sulle sen laittees kanssa
ongelmia, jos olen itse vielä silloin hengissä.
Krooninen luuseriko se täällä kirjoittelee taas sekavia.Miten tämä viesti koski tätä ketjua? Loisi vaan siellä lasikopissa veronmaksajien rahoilla,älä tule enää tänne häiriköimään.
Mistä tiedät hänen taustastaan?
Mahtaako olla tämä feikkipiru tässä tekstissä esiintyvä narsisti.
Teksti on kopioitu toiselta foorumilta 3 v takaa:
"Samoin on netissä tullut jonkun asteen narsistiin (nainen) törmättyä. Hän hakee pahaa ihmisistä, tai kulloisestakin kohteestaan.
Tyypillinen ajattelutapa voisi olla hänelle, että tavallinen ystävällisyys on "nuoleskelua tai vähintään kieroilua". On ilmeisesti jollain tavoin katkeroitunut perusluonteeltaan, esiintyy muina ihmisinä kiusatakseen, etsii virheitä, kuvittelee tietävänsä toisesta ihmisestä kaiken ja pitää tietojaan ainoina oikeina "faktoina" urkkii että voisi taas haukkua, käyttää "valtaansa" väärin ja pelaa kummallisia pelejä muiden kustannuksella. Hänellä täytyy olla aina hovi ihmisiä ympärillään, jotka myötäilevät mukana."
Vaiva on hyvin yleinen (ikävä kyllä).
On hienoja termejä... munchausenin syndrooma jne.
Oikeasti se on veteen piirretty viiva, mitä mikäkin on.
Olen tavannut tapauksia, joiden jutut ovat sitä luokkaa, että ne kaatuu hyvin nopeasti omaan mahdottomuuteensa. Sitten on sellaisia, jotka valehtelee jatkuvasti pikkuvalheita jäämättä kiinni kovin usein.
Itse valehtelin jatkuvasti (siis vanha minäni) pikkuvalheita, jotka saivat näyttämään minut paremmalta. Se oli elävää painajaista! Valheilla korjattiin valheita ja koko ajan pelko, että joku näkee, kuka minä oikeasti olen.
Minulla taustalla oli sairas lapsuudenkoti, jossa olin oppinut olemaan "nolla" ja alitajuntani uskoi sen. Piti valehdella, että muut eivät näkisi lävitseni, että olen "nolla".
Ihminen, joka valehtelee toisille, valehtelee eniten itselleen. Sitten kun valheet kaatuu (ne lopulta aina kaatuu) koko elämä romahtaa.
Minulle kävi hyvin, sillä pääsin siitä oravanpyörästä pois. Menetin kaiken, mutta pääsin pois valhemaailmasta. Nykyään minulla on nollatoleranssi valehtelun suhteen (siis oman valehtelun). Pikku hiljaa se oikea minäni tuli esiin ja hän paljastui loppujen lopuksi aika kivaksi kaveriksi. Nykyään minulla on oikeita ystäviä, joiden seurassa voin olla sellainen kuin olen. Viihdyn töissäni eikä työminäni ole enää eri henkilö kuin kotiminäni. Olen löytänyt itsestäni tunteita, joita en tiennyt edes olevan olemassa ja elämäni on ensimmäistä kertaa elämäni aikana elämisen arvoista.