Oon nyt kasiluokalla oleva tyttö ja mun elämä on menny vähä päi persettä viimeaikoina. Kaikki alko vuos sitte. Ekaks mul on ollu säätöö yhen jätkän kans yli vuoden jo, mut siit ei tuu mitää ja en viit selittää mitää kauheest, ku siin menis nii kaua aikaa... Lisäks kesällä alotin oksentamisen. Oksennan suunnillee kuukauden välei tahallaan ja mul on muuteki pakkomielle täst mun painosta. Mua kiusattiin joskus ala-asteella vähän ja mun mielialat ei oo pitkää ollu tasaiset. Oon polttanu ja juonu, vaikken kumpaakaa vakituisesti tee. Itsetuhoinen en oo ollut. Mun vanhemmat ei luota yhtää muhun mun valheiden tms takia ja viimeaikoin oon käyttäytyny liikaa oma pääni mukaa ja mun elämä on lähteny iha väärää suuntaa. Koulu menee päi persettä, enkä välitä seurauksista. Kaiken lisäks mun vanhemmat riitelee usein. Mul on paljo ongelmia ja tos on vaa niist murto-osa, mut oon tosissani miettiny psykologil menoa... En tiiä, olisko noi kauhee huonot syyt mennä sinne? Mul on nii paha olla. Äitiki on huomannu sen ja ehdotti just tänää tota psykologia, mut en oikee mitää voinu sanoo, ku rupesin itkee vaa tän kaike paska takia. Eli voisinko mennä psykologille (äiti kai vois varata ajan...) vai onks noi iha lapsellusii syitä ja ei oikeita ongelmia? :) Ku en oikee tiiä, kannattasko mun mennä vai ei sille psykologille tms puhumaa, jos vähä helpottas tätä kaikkee.
Kaipaan oikeesti teiä apua, ku en tiiä yhtää mitää. Mul on taipumus ylireagoida asioihin, mut mitä oikeest teen? Kavereille en haluu puhuu kaikest paskast, ne ei kattos mua ikin enää sillai ku enne ja vanhempie kans välit vähä paskan kaike takii...
Kaipaan oikeesti teiä apua, ku en tiiä yhtää mitää. Mul on taipumus ylireagoida asioihin, mut mitä oikeest teen? Kavereille en haluu puhuu kaikest paskast, ne ei kattos mua ikin enää sillai ku enne ja vanhempie kans välit vähä paskan kaike takii...
Vastaukset 5
Vanhimmat
tottaikai sun kannattaa mennä jos sulla on jatkuvasti paha olo, käyt muutaman kerran ja jatkat jos tuntuu hyvältä.
yhdyn edelliseen vastaajaan
Kuulostaa nuoruuden ongelmilta. Toki kannattaa kokeilla psykologia, puhuminen näemmä auttaa pahaan oloon :) Et menetä siinä mitään.
Kuulostaa minusta hiukkasen bulimialta. Tuo painon vahtiminen ja oksentelu.
Miksei psykologille? On sinne menty pienemmistäkin syistä ja ihminen saa hakea apua, jos kokee tarvitsevansa sitä.
Kannatan psykologille menemistä!
Et ainakaan menettäisi mitään, niin kuin joku jo sanoikin :)