Mikä siinä onkin että 7 vuoden välein tulee pakkomielle ihastua? Omassa piiiiiitkässä suhteessa on kaikki oikein hyvin mutta kevät herättelee taas kaikenlaisia ylimääräisiä tuntemuksia... Viimeksi rakastuin työkaveriin niin että kesti vuosia toipua. Opin siitä paljon. Täysin platonista se oli silloinkin. Asia ei edenny filrttiä ja kerran hieman syvällisempää keskustelua pidemmälle mutta jotain tunteita oli molemmilla. Ja ne molemminpuoliset tunteet lietsoi taas lisää tunteita... Juttua jatkui monta vuotta.
Ja nyt taas! Nyt taas tunnen vetoa erästä, heh, 10 vuotta itseäni nuorempaa kohtaan... Haastekierroksia lisää se että näen tätä kaunista ladya hyvin harvoin enkä tiedä voisikohan hän koskaan edes kuvitella ihastuvansa naiseen. Toisaalta meidän välillä tuntuu olevan jotain käsittämätöntä kipinää...
Onko muilla tälläisia valloittajan tarpeita, flirttailun haluja?
Ja nyt taas! Nyt taas tunnen vetoa erästä, heh, 10 vuotta itseäni nuorempaa kohtaan... Haastekierroksia lisää se että näen tätä kaunista ladya hyvin harvoin enkä tiedä voisikohan hän koskaan edes kuvitella ihastuvansa naiseen. Toisaalta meidän välillä tuntuu olevan jotain käsittämätöntä kipinää...
Onko muilla tälläisia valloittajan tarpeita, flirttailun haluja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensimmäisenä herää kysymys; oletko ollut onnellinen ja tyytyväinen suhteeseesi enää moneen vuoteen? Tällä tarkoitan, että onko teistä tullut vain ystäviä parisuhteessasi? Eli toisinsanoen parisuhteellasi ei ole ehkä sinulle enään mitään annettavaa.
Ihminen on mitä on ja luonnollisia tuntemuksia ovat hetkessä ohimenevät ihastuksen tunteet, mutta en sanoisi että ne tuntemukset jotka kestävätkin monta vuotta, ovat enään vain sitä niinsanottua viatonta ohimenevää tunnetta.
Tälläisiä "valloittajan tarpeita" ei koe ihminen jonka parisuhteella on vielä jotain annettavaa. Suosittelisin sinua miettimään, että mikä pitää sinua edelleen suhteessasi. Varsinkin kun saa sen käsityksen, että oikein jahtaamalla jahtaat tätä tuoretta päiväuniesi kohdetta. Oikein janoat jännitystä. Älä tee toiselle osapuolelle hallaa suhteessasi vaan ota askel parempaan suuntaan. Oli se sitten vasen taikka oikea. Et tuhlaa omaa aikaasi, etkä toisen aikaa varsinkaan. Oikein hyvää kesän odotusta!
mä ymmärrän kyllä että pitkässä suhteessa voi tulla vastaan tilanteita joissa tunteekin jotain jotakuta kohtaan. Mutta alkaisinko toimimaan sen tunteen mukaan, en varmasti. Mä pidän sitä loukkauksena sun rakasta kohtaan että sä pelaat, vaikkakin on platonista. Miten sä katsot sun kultaasi silmiin ja sanot kuinka rakastat, kun samalla sulla on jotain sutinaa toisen kanssa. Henkiselläkin tasolla on pettämistä, ja mä pidän tuota sellaisena.
Sen sijaan että sä haet sitä valloittaja-minää jonkun muun kanssa, niin koita piristää teidän suhdetta. Ei varmasti olisi haitaksi pitkässä suhteessa ihan astua pois niistä tutista kuvioista ja arjesta, tehdä jotain aivan muuta.
Jos mä olisin sä, mä käyttäisin sen kipinöinnin jonka kevät sulle tuo, siihen omaan parisuhteeseen polttoaineeksi. En lietsoisi kipinöintiä toisen kanssa saadakseni jotain kicksejä.
En usko että olet ihan tyytyväinen suhteeseesi, se kertoo myös siitä panostuksesta mitä olet valmis siihen laittamaan. Arki on parisuhdetta ja se kipinä ja jännitys haetaan muualta. Se on pikkaisen säälittävän kuuloista, koska jos sä menettäisit sen mitä sulla nyt on, luultavammin tajuaisit että olisihan sitä voinut arvostaa toisellatapaa.
Älä elä kuin se olisi itsestäänselvää, teidän suhde. Joko panostat ja olet rakkaasi luottamuksen arvoinen, tai ala sinkuksi ja mellasta sydämesi kyllyydestä naisten kanssa. Mutta älä kohtele naistasi epäkunnoittavasti, tuollainen pelaaminen on juuri sellaista.
hyviä pointteja, -lisäsiin vielä, että minusta on raukkamaista elää
turavllisessa suhteesa, ja samlla kokoajan kytätä aidan taakse,
ei toi nyt seitsemän vuoden välein tapahdu jos koko ajan on ihastunut,,,
mun mielestä ois reilua lähteä ja sanoa, mua kiinnostaa nyt joku muu,
-mä lähden omilleni...
kyllä, juuri näin.
:(
Vaikuttaa olevan. Ehkä se on hulvatonta hubaa testailla omaa viehätysvoimaansa, ainakin niin kauan kuin se joku toinen ei satu ihastumaan sinuun. Eikö se tunnu yhtään ikävältä, että siihen toiseen osapuoleen voi sattua, mut väliäkö sillä jos itsellä on hauskaa..
Mikä on se tyhijö jota joudut paikkailemaan? Kait joku tunnepuolen juttu puuttuu, jota ei omalta kumppaniltaan saa. Kiinnostaa kovasti, koska itse olen ollut muutaman kerran "kohteena". Siis että toinen ei olekaan vapaa.