Tuplaonnea ♥

Onnea onnea! :) Minä kuulin paljon raskausaikana kommentteja kuinka rankkaa tulee olemaan ja oman elämän saa jättää. Mitään ei edes muista kumpaa on imettänyt jne... Höpöhöpö, hyvin tässä on selvitty. Onhan sitä työtä tuplasti mutta on ne ihania ♥ Nyt pojat on 11kk ja ihanaa kun välillä leikkivät keskenään, hekottavat ja höpöttävät toisilleen (jutut on tän-tän-tän-tän paa-paa-paa-paa) Kaksosilla kuulemma usein on oma kieli ja puheen kehitys saattaa siksi viivästyä. He kun ymmärtävät toisiaan :) Parasta on että heti on se leikkikaveri siinä. Mä oon kokenut että tämä alkanut taaperoaika on rankempaa kun se pikkuvauva vaihe. 2 taaperoa vetelee kaiken kaapeista pois, kaikki työnnetään suuhun, ruokailuissa ruokaa lentää välillä monen metrin päähän, kauhee sotku kokoajan... No onneksi meijän pojat ovat hyviä nukkumaan :)

Mulla sujui raskausaika oikein hyvin, ei ongelmia. Viihtyivät liiankin hyvin mahassa. 39 6 lääkäri sitten vihdoin päätti käynnistää synnytyksen. Ponnistelinkin kauan aikaa synnytyssalissa muttei siitä tullut. Sektiollla syntyivät.

Hei!

Onnea teille "tuplaonnen" saaneille. On ihanaa, että kun vanhempina olemme valmiita lapsia tekemään ja ottamaan vastaan, joilekkin meille suodaan vauvoja ihan tuplaten.
Itsellämme on kahdet kaksoset. Ovat kylläkin jo teini-iässä. Enismmäiset kaksosemme 16 v ikäisiä tyttöjä, ilmeisesti identtisiä. Syntyivät kiireellisellä sektiolla, koska toinen tyttäristämme alkoi voimaan kohdussa pahoin, joka huomattiin sydänäänten rajulla vaihtelulla.Olin itse saman ikäinen odottaja kuin sinäkin. Itselläni oli tuossa raskaudessa toksemia eli raskausmyrkytys oireineen, mikä kenties aiheutti ongelman. Onneksi molemmat tyttäremme selvisivät alun hankaluuksien jälkeen ja ovat nyt nuoria ja terveitä neitosia. Istukka meni leikkauken yhteydessä hukkaan ja identtisyys jäi sen takia tutkimatta. Voisihan tietysti vieläkin sen tutkia, mutta emme ole nähneet sitä tarpeelliseksi. Samat asiat kerrotaan meillä kahdesti samoilla sanoilla. Kumpikin käyvät kertomassa asian, mutta noin 5 min välein, kun eivät ole kuulleet toisen sitä kertoneen. Wc:ssä he istuvat myös asioillaan 5 min sisällä ja yhdessä tekevät pyydetyt asiat. Mieheni onkin leikkimielisesti sanonut etteivät he ole viimeisten vuosien aikana yli viiden metrin päässä toisistaan olleen. Todella kiinteä riippuvuussuhde heillä näyttää olevan. Joskus mietin, ovatko liiankin riippuvaisia toisistaan, pääseekö oma identiteetti muodostumaan. Vaikea vanhempana on mennä tuossa asiassa ohjaamaankaan, jokin hyvin tiivis ja näkymätön side heillä keskenään on. Mielenkiinnolla odotamme, onko heidän kohdallaan tulevaisuudessa sama ammatti ja kenties puolisoina identtiset kaksospojat??:))
Toiset kaksosemme ovat kolme vuotta nuoremmat tyttö ja poika. Heilläkin jonkinlainen kiintymyssuhde on, mutta erimielisyyksiä, tappeluita ja erilaisia kannanottoja toisen sanomisiin ja tekemisiin on huomattavasti enemmän kuin ensimmäisillä kaksosillamme. Nämä kaksosemme käynnistettiin viikolla 38 1 ja syntyivät normaalisti. Tytär ensin oikein päin pää edellä ja poika sen jälkeen pylly edellä eli perätilassa. Synnytys meni hyvin, epiduraalipuudutus auttoi ja en muista kivuista juuri mitään. Pojalla oli kätilöiden kertoman mukaan tullut ensin jalka, sitten pylly ja lopulta koko "peni mies". Pari päivää synnytystä käynnisteltiin, ennenkuin sitten h-hetkeen saakka päästiin. Nuo meidän ensimmäiset kaksosemme leikattin viikolla 34 5 ja he olivat ensimmäisen kuukauden sairaalassa. Toiset kaksoset pääsivät kotiin jo viikon iässä. Poika kävi kertaalleen sinivalosa bilirubiiniarvojen nousun takia ja sen takia hieman viivästyi kotiin lähtö.
Huisketta ja vipinää on tietystikkin alkuvuodet olleet, mutta ei ole kauhukuvaa jäänyt. Oma leikkikaveri on ollut aina omasta takaa. Lapsemme ovat säästyneet onneksi tavallisiltakin sairauksilta ja meillä sairaspäiviä on hyvin vähän. Sairastelu varmasti vie lapsiperheessä voimavaroja. Sitä olen monesti miettinyt, että meidän lapsemme eivät ole koskaan päässeet nauttimaan siitä osasta, että olisivat voineet jakaa molempien vanhempien huomion ja rakkauden vain yksistään. Aina on joutunut antamaan tilaa toiselle. No eivät kyllä ole siitä osanneet valittaakkaan.
Kyllä noiden toisten kaksosten kohdalla mieheni jo tarrautui auton rattiin kuullessaan, että kaksoset oli jälleen tulossa, kun toisen pinnasängyn olimme kerenneet jo myydä. Onneksi tuplarattaat olivat vielä tallella.
Kyllä lapset ovat kuitenkin elämän rikkaus ja sisältö. Vanhemman vastuu tietysti välillä painaa ja noiden murkkuikäisten kanssa välillä miettii miten heille saisi ohjeistettua terveelliset ja hyvät tavat tulevaisuuteen, miten vanhempana osaisi tukea heitä niin, että aikanaan heilläkin olisi turvallinen aikuisuus ja hekin olisivat valmiita oman perheen perustamiseen. Meidän vanhempienhan kautta he luovat jonkinlaista mielikuvaa perheesta ja sen toimivuudesta.
Nauttikaahan te raskausajasta ja yhteisistä kahdenkeskisistä hetkistä. Pienokaisten synnyttyä elämänrytmi muuttuu täysin. Nuo kaksi pientä ihmistä säätelevät sitten elämänrytminne. Onneksi heille on myös kaksi syliä, missä on hyvä olla. Muistakaa myös sittenkin arjen "hulinan" keskellä osoittaa rakkauttanne myös toisillenne. Väsymyksen ja uupumuksen keskellä se voi jäädä usein vähäiseksi, mutta pienikin rakkauden sana tai teko antaa uskomattoman paljon voimaa arjen pyörittämiseen.