Hineme

Aika rohkeaa tai ajattelematonta tehdä aikeistaan noin julkinen. Asia olisi toinen, jos Markuksella olisi enemmän kokemusta pitkänmatkanpurjehduksista vaikkapa vaan yhden valtameren ylityksen verran vaikka porukassa.

Olin itsekin aikanaan aikeissa purjehtia pallon ympäri, mutta reissu supistuikin perinteiseen Karibiankierrokseen ja yhden vuoden ajanjaksoon. Tiedän muutamia purjehtijoita, joilla matka on tyssännyt jo Biskajan tälle puolen. Ymmärrän heitä erittäin hyvin, sillä minullakin oli pahimmat fiilikset menomatkalla Hollannin, Ranskan rannikoilla.

Nyt olen jo pahimmat kokemukset unohtanut ja uuden matkan suunnittelu päässäni on jo alkanut. Ehkä se on pallon kierto vaihtelevin miehistöin? Julkisuuteen tulen kuitenkin vasta Panaman kanavan tuolla puolen.

Pallonkierto suunnit kirjoitti:

Aika rohkeaa tai ajattelematonta tehdä aikeistaan noin julkinen. Asia olisi toinen, jos Markuksella olisi enemmän kokemusta pitkänmatkanpurjehduksista vaikkapa vaan yhden valtameren ylityksen verran vaikka porukassa.

Olin itsekin aikanaan aikeissa purjehtia pallon ympäri, mutta reissu supistuikin perinteiseen Karibiankierrokseen ja yhden vuoden ajanjaksoon. Tiedän muutamia purjehtijoita, joilla matka on tyssännyt jo Biskajan tälle puolen. Ymmärrän heitä erittäin hyvin, sillä minullakin oli pahimmat fiilikset menomatkalla Hollannin, Ranskan rannikoilla.

Nyt olen jo pahimmat kokemukset unohtanut ja uuden matkan suunnittelu päässäni on jo alkanut. Ehkä se on pallon kierto vaihtelevin miehistöin? Julkisuuteen tulen kuitenkin vasta Panaman kanavan tuolla puolen.

Mikä oli pahinta Hollannissa ja Ranskassa? Voiko kyseisiin ongelmiin valmistautua vaikkapa varaamalla enemmän aikaa, valitsemalla optimaalisen ajankohdan ja odottamalla sääikkunoita? Vai oliko vaikkapa veneesi epäsopiva ko. merialueille? Karibialla kuitenkin kävit, joten asia askarruttaa.

On totta, että ettei turhan kova rummutus reissuista ole paikallaan. Reissusta tulee helposti suorituspaineinen. Tässä tapauksessa kyllä uskon kaverin puristavan loppuun asti.

lähtöä lähemmäs kirjoitti:

Mikä oli pahinta Hollannissa ja Ranskassa? Voiko kyseisiin ongelmiin valmistautua vaikkapa varaamalla enemmän aikaa, valitsemalla optimaalisen ajankohdan ja odottamalla sääikkunoita? Vai oliko vaikkapa veneesi epäsopiva ko. merialueille? Karibialla kuitenkin kävit, joten asia askarruttaa.

On totta, että ettei turhan kova rummutus reissuista ole paikallaan. Reissusta tulee helposti suorituspaineinen. Tässä tapauksessa kyllä uskon kaverin puristavan loppuun asti.

Purjehdin Hollannin ja Ranskan rannikot yksin. Ei ollut kokemusta virroista, vuorovedestä, siirtyvistä hiekkavalleista jne. Sääikkuna oli suositusten mukainen eli ei liikaa tuulta.

Pallonkierto suunnit kirjoitti:

Aika rohkeaa tai ajattelematonta tehdä aikeistaan noin julkinen. Asia olisi toinen, jos Markuksella olisi enemmän kokemusta pitkänmatkanpurjehduksista vaikkapa vaan yhden valtameren ylityksen verran vaikka porukassa.

Olin itsekin aikanaan aikeissa purjehtia pallon ympäri, mutta reissu supistuikin perinteiseen Karibiankierrokseen ja yhden vuoden ajanjaksoon. Tiedän muutamia purjehtijoita, joilla matka on tyssännyt jo Biskajan tälle puolen. Ymmärrän heitä erittäin hyvin, sillä minullakin oli pahimmat fiilikset menomatkalla Hollannin, Ranskan rannikoilla.

Nyt olen jo pahimmat kokemukset unohtanut ja uuden matkan suunnittelu päässäni on jo alkanut. Ehkä se on pallon kierto vaihtelevin miehistöin? Julkisuuteen tulen kuitenkin vasta Panaman kanavan tuolla puolen.

Olen eri mieltä julkisuudesta. Itse en julkisuutta kaipaa, mutta en näe, miksei tällaisen projektin yhteydessä siitä voi julkisemminkin kertoa. Mitä merkitystä sillä on reissun onnistumisen tai epäonnistumisen kannalta, tai Markuksen kokemuksen tai sen puutteen kannalta? Mielenkiintoisempaahan reissun seuraaminen on, kun siihen sisältyy joitain ns. riskitekijöitä. Henk.koht. olen sitä mieltä, että kaveri on jo nyt onnistunut mahtavasti, kun on päässyt tähän pisteeseen asti - takana on valtavasti työtä, asioiden tutkimista, varustelua yms, aikaa ja vaivannäköä. Suurin osa ei pääse haaveiluvaiheesta toteutusvaiheeseen asti ollenkaan, Himene on siis päässyt jo pitkälle, mikä on sinällään jo hatunnoston arvoinen asia!

Tietysti reissu voi tyssätä jo aiemmin kuin nyt on suunniteltu, monistakin eri syistä, mutta se kuuluu tällaisten hankkeiden luonteeseen, ja elämään ylipäätään. Moni on kuitenkin todennut, että vaikeinta on lähteminen, ja sen kynnyksen yli Himene on jo päässyt. Toteuttipa se reissun täysin suunnitelman mukaisesti tai matkan varrella muutoksia tehden, hieno juttu, ja kiva, että on tehnyt siitä julkisen, että saamme seurata matkan edistymistä. On ihan hyväksyttävää ja usein viisastakin tehdä suunnitelmiin muutoksia matkan varrella, kaikkea kun ei voi etukäteen ennakoida. Tiedän yhden nuoren sakupojan, joka lähti vastaavalle reissulle yksin pikkupurtilolla, mutta matka tyssäsi jo Kanarialle, poika nimittäin rakastui paikalliseen tyttöön ja päätti jäädä rakentamaan sinne elämää tytön kanssa. Onnellinen päätös sekin.

hatun nosto kirjoitti:

Olen eri mieltä julkisuudesta. Itse en julkisuutta kaipaa, mutta en näe, miksei tällaisen projektin yhteydessä siitä voi julkisemminkin kertoa. Mitä merkitystä sillä on reissun onnistumisen tai epäonnistumisen kannalta, tai Markuksen kokemuksen tai sen puutteen kannalta? Mielenkiintoisempaahan reissun seuraaminen on, kun siihen sisältyy joitain ns. riskitekijöitä. Henk.koht. olen sitä mieltä, että kaveri on jo nyt onnistunut mahtavasti, kun on päässyt tähän pisteeseen asti - takana on valtavasti työtä, asioiden tutkimista, varustelua yms, aikaa ja vaivannäköä. Suurin osa ei pääse haaveiluvaiheesta toteutusvaiheeseen asti ollenkaan, Himene on siis päässyt jo pitkälle, mikä on sinällään jo hatunnoston arvoinen asia!

Tietysti reissu voi tyssätä jo aiemmin kuin nyt on suunniteltu, monistakin eri syistä, mutta se kuuluu tällaisten hankkeiden luonteeseen, ja elämään ylipäätään. Moni on kuitenkin todennut, että vaikeinta on lähteminen, ja sen kynnyksen yli Himene on jo päässyt. Toteuttipa se reissun täysin suunnitelman mukaisesti tai matkan varrella muutoksia tehden, hieno juttu, ja kiva, että on tehnyt siitä julkisen, että saamme seurata matkan edistymistä. On ihan hyväksyttävää ja usein viisastakin tehdä suunnitelmiin muutoksia matkan varrella, kaikkea kun ei voi etukäteen ennakoida. Tiedän yhden nuoren sakupojan, joka lähti vastaavalle reissulle yksin pikkupurtilolla, mutta matka tyssäsi jo Kanarialle, poika nimittäin rakastui paikalliseen tyttöön ja päätti jäädä rakentamaan sinne elämää tytön kanssa. Onnellinen päätös sekin.

Se rohkeus tuossa julkisuudessa voi olla myös vahingollista. Saattaa pakottaa henkilöä yrittämään yli osaamisensa ja kestokykynsä. Kasvojen menetys voi olla liian raskas taakka kantaa. Tästä on dokumentoituja esimerkkejä valtameripurjehduksilla. En mene niihin sen enempää, mutta liittyvät mielenterveyden ongelmiin ja surullisiin kohtaloihin.

Julkisuus on hyvä siinä mielessä, että lähtemistä on vaikeampi lykätä loputtomiin niin kuin suurimmalla osalla suunnittelijoista on tapana. Voisin kuvitella, että oman reissuni julkaiseminen siinä alkuperäisessä pallonkiertona merkitsisi nyt julkista epäonnistumista, kun taas Karibian kierrostani pidetään nyt yleisesti hienona saavutuksena. Näin teen itsekin.

Seuraavasta reissustani voisin tehdä julkisen pallonkiertodokumentin, mutta käsittelisin asiaa enemmänkin teemalla "katsotaan, miten äijän käy"-teemalla.

Pallonkierto suunnit kirjoitti:

Se rohkeus tuossa julkisuudessa voi olla myös vahingollista. Saattaa pakottaa henkilöä yrittämään yli osaamisensa ja kestokykynsä. Kasvojen menetys voi olla liian raskas taakka kantaa. Tästä on dokumentoituja esimerkkejä valtameripurjehduksilla. En mene niihin sen enempää, mutta liittyvät mielenterveyden ongelmiin ja surullisiin kohtaloihin.

Julkisuus on hyvä siinä mielessä, että lähtemistä on vaikeampi lykätä loputtomiin niin kuin suurimmalla osalla suunnittelijoista on tapana. Voisin kuvitella, että oman reissuni julkaiseminen siinä alkuperäisessä pallonkiertona merkitsisi nyt julkista epäonnistumista, kun taas Karibian kierrostani pidetään nyt yleisesti hienona saavutuksena. Näin teen itsekin.

Seuraavasta reissustani voisin tehdä julkisen pallonkiertodokumentin, mutta käsittelisin asiaa enemmänkin teemalla "katsotaan, miten äijän käy"-teemalla.

En tiedä tästä tapauksesta, mutta osa pitkiä reissuja tekevistä rahoittaa reissuaan julkisuuden avulla - pitävät blogia, josta saa tuloja, lehtijuttuja jne. Julkisuudesta voi olla taloudellista hyötyä.

yksi pointti kirjoitti:

En tiedä tästä tapauksesta, mutta osa pitkiä reissuja tekevistä rahoittaa reissuaan julkisuuden avulla - pitävät blogia, josta saa tuloja, lehtijuttuja jne. Julkisuudesta voi olla taloudellista hyötyä.

Fakta on se, että Markus ei saa "julkisuudestaan" pennin hyrrää. Tiedän, koska
olen syypää koko julkisuusoperaatioon, johon häntä oli jopa taivuteltava. Olipahan kuitenkin uutisen arvoinen. Täältä Pohjanmaan lakeuksilta kun ei aivan joka päivä lähdetä palloa kiertämään. Yksin!

Ei liioin ole ainoatakaan sponsoria "painamassa päälle".

Jos matkanteko jostain syystä katkeaa, niin ei varmana tule mielenterveysongelmia - semmoinen on rekkakuski kyseessä!

-JiiPee23

On laurinkoster 28. Enpä olisi minäkään tunnistanut, mutta joku aika sitten luin blogia siitä.

hemmo p kirjoitti:

On laurinkoster 28. Enpä olisi minäkään tunnistanut, mutta joku aika sitten luin blogia siitä.

http://sailinghimene.blogspot.fi/

Himene blogi kirjoitti:

http://sailinghimene.blogspot.fi/

Useampia videopätkiä näkyy olevan youtubessa. Tässä pari:

http://www.youtube.com/watch?v=z8O4xe_8lL8
http://www.youtube.com/watch?v=f5wtj-0k6l8

Rauhallisen ja päättäväisen tuntuinen kaveri! Pärjää varmasti.

Sy Tua-Tua on muuten matkalla Karibialta takaisin Ruotsiin. Eli seikkailee isoilla vesillä edelleen. Tosin eri miehistöllä.