Joo, elikkä olen viistoistvuotias poika ja helvetin syvällä kaapissa. Suku, isäpuoli ja oikeastaan suurin osa kaveripiiristä on sillä 'kaikki mikä on erilaista, on perseestä'- asenteella liikkellä. Tosin jotkut harvat, kuten äiti, suhtautuu kaikkeen sillä avoimella 'aww, homoja, ihanaa!'-tyylisellä asenteella. Broidilla ei oikeastaan kiinnosta ollenkaan suvun mielipiteet mistään, jonka koen ahdasmielisessä ympäristössä positiiviseksi asenteeks.
Joka tapauksessa ysiluokka lähenee loppuaan ja tavotteena olis tulla kaapista näin niinkuin tämän vuoden aikana. Kyllähän se minun homouteni yllätäs useimmat, mutta toisaalta, olen suvun musta lammas, eli se boheemi pikkusielu jota ei perinteinen omakotitalo-kaksi lasta-kultanennoutaja-perhemalli ole koskaan kiinnostanut. Se jonka todennäköisimmin olettaisi tulevan kaapista. Se viisilapsisen perheen toiseksi vanhin, joka yleensä nyt vaan on erilainen.
Kysymys kuuluukin, kuinka tulla kaapista, kenelle, miten ja kannattaako sittenkään?
Joka tapauksessa ysiluokka lähenee loppuaan ja tavotteena olis tulla kaapista näin niinkuin tämän vuoden aikana. Kyllähän se minun homouteni yllätäs useimmat, mutta toisaalta, olen suvun musta lammas, eli se boheemi pikkusielu jota ei perinteinen omakotitalo-kaksi lasta-kultanennoutaja-perhemalli ole koskaan kiinnostanut. Se jonka todennäköisimmin olettaisi tulevan kaapista. Se viisilapsisen perheen toiseksi vanhin, joka yleensä nyt vaan on erilainen.
Kysymys kuuluukin, kuinka tulla kaapista, kenelle, miten ja kannattaako sittenkään?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varmaan kannattaa äidille ensin tulla kaapista. Äitisi kuitenkin osaa neuvoa sinua ilmaisemaan asia muulle suvulle tai hän itse ilmaisee sen. Liikaa ei kannata pelätä, koska nykyisin monen ajatusmaailma on avartuneempi kuin, joskus aikoinaan. Kavereistasi en tiedä, mutta varmaan kannattaa hienoisesti vihjata jollakin tapaa sille kaikista parhaimmalle ja avomielisimmälle kaverille. Tietenkin tätä kaapista ulos tulemista kaveriporukassa helpottaa myös se, että kertoo ettei kukaan heistä kiinnosta sinua sillä tavalla. Teinit ovat totutusti yleensäkin kaikesta valtavirrasta poikkeavasta olevinaan niin "yök", vaikka monella on omat tabunsa joita ei halua tuoda julki.
"...ja tavotteena olis tulla kaapista näin niinkuin tämän vuoden aikana."'
Ihan ok, että olet tavoitteen tehnyt, mutta neuvoni on, että älä yritä noudattaa sitä pakonomaisesti, jos joku osa sinussa vähänkin sanoo, että aika ei ole vielä tullut. Etene sen mukaan, mikä sinusta luontevimmalta tuntuu. Monet ovat kokeneet oikeaksi ajanhetkeksi sen, kun muuttaa omilleen. Silloin on taloudellisesti riippumaton vanhemmista - ja tuolloin alkaa muutenkin ns. oman elämän rakentaminen aivan uudella tasolla verrattuna aikaan vanhempien luona asumisessa. Muista, että mikään asia ei saa pakottaa sinua tulemaan ulos juuri nyt, päätöksen voit tehdä täysin omin päin.
Itse saattaisin vielä odottaa esim. juuri tuonne täysi-ikään ja kertoa sitten, kun muuttaisin omaan asuntoon. Mutta tuokin vain perustuu siihen, mitä ajattelen sinun ikäisistä ja siitä miten he asian ottaisivat / sinuun suhtautuisivat. Itse olin kymmenen vuotta sitten 15 ja ajat ovat voineet jo muuttua - tai sitten eivät loppujen lopuksi niin paljoa, niinkuin viestisi kavereittesi kuvauksesta voisi päätellä. Joka tapuksessa kaikkea hyvää ja tsemppiä siihen miten ikinä valitsetkin!!
Minun kohdallani ulostulo on osittain kesken. Kaikki alkoi syksyllä, kun aloin ajatella että 'on ok olla homo'. Keräsin rohkeutta ja eräänä päivänä kerroin yhdelle parhaista kavereistani(tyttö). Hän sanoi että hyväksyy tietenkin homouteni ja ettei ymmärrä homovastaisia ihmisiä.
Nyt €viisujen aikaan oli kaveriporukalla puhe Itävallan edustajasta Conchita Wurstista, drag-artistista. Sanoin pitäväni pukeutumiseen ja ulkonäköön liittyviä normeja turhina. Eräs kaverini sanoi sitten minua läpällä (?) homoksi mihin vastasin että 'en vois homompi olla :DDD'. Aluksi kukaan ei meinannut uskoa. Sitten tämä kyseinen kaveri innostui: "Mä tunnen homon!!! Vähän siistii!!!" (Vaikka pitääkin homoseksiä ällöttävänä) Ja kyseli kaikkea kuten että onko mulla dildo tai oonko mä nyt ihastunu johonki poikaan. Vastasin kieltävästi molempiin, jälkimmäinen 'ei' tosin oli valhe. Kukaan ei ole vielä sanonut mitään negatiivista.
Osa kavereista siis tietää, perhe ei.
Toivottavasti tästä oli jotain apua :)
Mulla alkoi kaapista ulostulo lukiossa. En varsinaisesti ole kertonut kuin kavereille ja siskolle, äiti tietää muuta kautta ja jotenkin myös ukki on asiasta perillä vaikka en siitä ikinä hänen kanssaan ole jutellut : D en tiedä tietääkö isä vieläkään - siihen ei ole rohkeus riittänyt. Myös Papalle ja Mummille pitäisi kai kertoa joskus.. Se ehkä jää tekemättä. Tämä prosessi siis on vienyt vuooosia. Seuraavaksi ajattelin kertoa parisuhteestani yhdelle sukulaisperheelle kunhan olen varma että parisuhde jutut tosiaan on kunnossa. Ehkä siitä vähitellen uskaltaa sitten jutella.
Kaapista ulos tulemisen hyvä puoli on, ettei tarvitse yksin miettiä homoutta ja on helpompi ajatella tulevaisuutta ihastuksensa kanssa. Salaisuuden kantaminen kuluttaa turhaan voimia. On myönteistä, jos löydät ystäviä, jotka haukkuvat ensi-ihastuksesi. Itse olet niille yhtä sokea kuin me kaikki. :)
Täysi avoimuus ei ole tärkein asia. Tärkeintä on hyvä elämä. Siksi kannattaa aloittaa itsensä hyväksymisestä. Kun olet tutustunut itseesi ja löytänyt elämällesi ilon olla oma itsesi, opit tärkeimmän asian: Sen ettei salaisuuden paljastaminen ole maailman vakavin asia. Seuraavasi: Löydä oma joukkosi. Myös homojoukko kelpaa. Voit kautta rantain kysellä, ketkä ovat suvaitsevia. Turvallinen seura lisää elämäsi laatua.
Voit testata ulostuloa puhumalla jostain toisesta homosta tai jostain homoteemasta ja katsoa ihmisten reaktioita. Jos sattumoisin olet ummikkohihhuliseurassa, elämäsi laventaminen voi olla paras vaihoehtosi. Jos tuntuu siltä, että lähipiirisi ei hyväksy homoja, muista yksi asia: Maailmalla on valtavasti hyviä ihmisiä, joista sinullekin riittää muutama.
Mene kaappiin, syö laksatiivejä, ulosta ja odota niinkauan kunnes kaappi räjähtää ripulin määrästä
Xd
hei minä olen virran timppa kuusaalta mörkölinjalta, muijani on niin ruma, siksi panen miehiä takapuoliin, mut nekään ei anna mulle koska olen itekin niin ruma. isäni on myös hinari.
Niin,tosiaan aloita äidistäsi kun hän kerran hyväksyy ihmiset sellaisina,kuin he ovat.
Kai sulla on joku kaveri,jolle voit tunnustaa homoutesi.
Siitä se sitten lähtee,ensin vain jotkut tietää ja lopulta se on kaikkien tiedossa.
Ei sun ystävät sinua sen takia hylkää,tai jos sen tekevät,niin ei ne ystäviä olleetkaan.
Lopultakaan ei se niin iso JUTTU oo mitä itse kuvittelee.
Itselläni ei ainakaan oikeastaan mikään muuttunut,kun kerroin olevani homo.
No,jotkut pojat vähän välttelee halaamista.:)