En tiedä, mihin aiempi teksti hävisi lähetysvaiheessa vai onko se tuolla jossain lymyilemässä. Kirjoitan nyt kuitenkin suurinpiirtein samat asiat tähän. Eli ongelma on poikaystäväni raivoalttius aivan mitättömän pienistä asioista.
Eli meillä voi olla aivan mahtava päivä ja olemme yhtä hymyä, kunnes poikaystävällä napsahtaa ja helvetti on irti. Pelkään tunnistamista, joten en kerro tarkkaa syytä, mutta sanotaan nyt että asian vakavuus on luokkaa "maitopurkki kaatui ja pitää mennä ostamaan uusi." Eli... mitätön.
Ongelma on myös se, että poikaystävää ei onnistu rauhoittaa tilanteessa millään. Uskokaa pois, ei millään. Kun hän raivostuu niin lähtee ovet paukkuen eikä todellakaan tule takaisin. Lisäksi siitä hetkestä alkaa muutaman päivän totaalinen mykkäkoulu, aivan kuten pikkulapsella. Turha soitella, ei vastaa vahingossakaan. Eli puhuminen on täysin mahdotonta ja tilanteen rauhoittaminen myös.
Poikaystävälläni on myös raivostuttava tapa tehostaa uhkauksiaan teoilla, joita ei kuitenkaan vie loppuun asti, mutta yrittää saada minut uskomaan niin. Esim. jos olemme hänen luonaan ja tulee riita, niin hän saattaa vauhkota vaikka puoli tuntia että haluaa minun lähtevän pois. Vielä tähän mennessä ei ole sentään niskaperseotteella heittänyt minua pihalle kodistaan, mutta kaipa hän senkin vielä joskus tekee.
Aiemmin minä olen tehnyt aikalailla aloitteet sopimiseen, mutta tällä kertaa en aio. Olen niin totaalisen kyllästynyt tähän, että kivat suunnitelmat menevät pilalle raivareiden takia ja minä jään yksin itkemään. Tosin tällä hetkellä en itke, en oikeastaan tunne paljon mitään.
Ainoa "järkevä" syy näille raivopuuskille voisi olla poikaystäväni työttömyys, joka luonnollisesti aiheuttaa rahahuolia. Mutta tulevatko nuo rahahuolet ihan varoittamatta mieleen kesken kaiken kivan ja sitten räjähtää? Niin, en tiedä. Puhuisin poikaystävälleni, jos se olisi mahdollista.
Nyt en tiedä, haluanko edes seurustella tuollaisen kanssa enää. Kyllä minä välitän, ei sitä tarvitse edes miettiä kahdesti, mutta en minä jaksa tällaista meininkiä. En todellakaan ansaitse olla aina surkeana kun poikaystävä päättää yhtäkkiä että nyt on raivon paikka.
Jättäisittekö itse tässä tilanteessa?
Niin ja loppuun vielä: tämä ei ole mikään teinisuhde, olemme molemmat ihan aikuisen iässä.
Kiitos avuista.
Raivoaltis poikaystävä!!!
23
420
Vastaukset
- fedupp
Esim. jos olemme hänen luonaan ja tulee riita, niin hän saattaa vauhkota vaikka puoli tuntia että haluaa minun lähtevän pois.
- fedupp
Kommentoikaa.
- ikkiremimin
Sanot ettet tunne mitään? Eikö se jo kerro jotain? Onko kaverisi pahoitellut käytöstään ja yrittänyt lepyttää sinua. Huomioiko hän sinua muuten. Onko kiitollinen että jaksat häntä ja olet tukena tänä vaikeana aikana? Jos ei, niin tuskin olet tukena "niin" tärkeä hänelle. Työttömyys ei yksin aiheuta raivareita. Onko hän punttimiehiä? Jos on vetänyt nappeja niin pinna voi lyhentyä merkittävästi. (tiedän tapauksia)
- fedupp
ikkiremimin kirjoitti:
Sanot ettet tunne mitään? Eikö se jo kerro jotain? Onko kaverisi pahoitellut käytöstään ja yrittänyt lepyttää sinua. Huomioiko hän sinua muuten. Onko kiitollinen että jaksat häntä ja olet tukena tänä vaikeana aikana? Jos ei, niin tuskin olet tukena "niin" tärkeä hänelle. Työttömyys ei yksin aiheuta raivareita. Onko hän punttimiehiä? Jos on vetänyt nappeja niin pinna voi lyhentyä merkittävästi. (tiedän tapauksia)
Toki minä välitän sisimmissäni, mutta tällä hetkellä en tunne mitään, koska en jaksa tuhlata energiaani itkemiseen, riehumiseen ja raivoamiseen kun ei se mitään hyödytä täällä kotona yksin ollessa. Ei hän ikinä tee elettäkään sopimiseen ennen kuin on saanut muutaman päivän mököttää kuin pikkukakara. Eikä välttämättä silloinkaan.
Ei ole punttimies.
Tämä on tosi tuore suhde, joten vähän huolestuttaa että jos tällaista on jo alussa niin mihin se oikein menee pahimmillaan. Tosin voin kyllä sanoa käsi sydämellä että poikaystävä se aloitti taas riehumisen, minä ehkä ärsytin vähän, mutta jotenkin hänellä ei ole yhtään suhteellisuudentajua näissä asioissa. Järjetön tulistuminen asiasta, josta normaali ihminen mököttäisi max. vartin ja puhuisi sitten kuin aikuinen.
Eli enpä oikein osaa sanoa, onko hän kiitollinen minusta. Kaipa hän välittää, niin sanoi ainakin. Mutta on tämä niin perseestä kun aina menee kivat päivät päin helvettiä tuon kiukkukohtausten takia. - fedupp
fedupp kirjoitti:
Toki minä välitän sisimmissäni, mutta tällä hetkellä en tunne mitään, koska en jaksa tuhlata energiaani itkemiseen, riehumiseen ja raivoamiseen kun ei se mitään hyödytä täällä kotona yksin ollessa. Ei hän ikinä tee elettäkään sopimiseen ennen kuin on saanut muutaman päivän mököttää kuin pikkukakara. Eikä välttämättä silloinkaan.
Ei ole punttimies.
Tämä on tosi tuore suhde, joten vähän huolestuttaa että jos tällaista on jo alussa niin mihin se oikein menee pahimmillaan. Tosin voin kyllä sanoa käsi sydämellä että poikaystävä se aloitti taas riehumisen, minä ehkä ärsytin vähän, mutta jotenkin hänellä ei ole yhtään suhteellisuudentajua näissä asioissa. Järjetön tulistuminen asiasta, josta normaali ihminen mököttäisi max. vartin ja puhuisi sitten kuin aikuinen.
Eli enpä oikein osaa sanoa, onko hän kiitollinen minusta. Kaipa hän välittää, niin sanoi ainakin. Mutta on tämä niin perseestä kun aina menee kivat päivät päin helvettiä tuon kiukkukohtausten takia.Toki olen parisuhteessa sata kertaa mieluummin kuin sinkkuna. Sinkkuutta tuli koettua liikaakin enkä kyllä kaipaa niitä aikoja. Mutta en ole ehkä ihan sellainen ruikuttajatyyppi... Että teen kyllä selväksi aina että millaista kohtelua siedän ja millaista en. Ehkä siedän vähän liian kauan, mutta sitten kun tulee mitta täyteen niin naps, se on poikki ja asia on käsitelty. Tässä suhteessa en kyllä haluaisi ajautua siihen pisteeseen. Vihaan vaan poikaystäväni tulisuutta. Ei toimi minun kanssani.
- fedupp
fedupp kirjoitti:
Toki olen parisuhteessa sata kertaa mieluummin kuin sinkkuna. Sinkkuutta tuli koettua liikaakin enkä kyllä kaipaa niitä aikoja. Mutta en ole ehkä ihan sellainen ruikuttajatyyppi... Että teen kyllä selväksi aina että millaista kohtelua siedän ja millaista en. Ehkä siedän vähän liian kauan, mutta sitten kun tulee mitta täyteen niin naps, se on poikki ja asia on käsitelty. Tässä suhteessa en kyllä haluaisi ajautua siihen pisteeseen. Vihaan vaan poikaystäväni tulisuutta. Ei toimi minun kanssani.
Ja kyllä huomioi muuten. Sovussa ollessa viestitellään säännöllisesti, söpöillään ja sitten kun nähdään niin ollaan koko ajan lähekkäin ja pussaillaan ja nauretaan. Eli suurimmaksi osaksi oikein ihana suhde, juuri sellainen mistä olen haaveillut. Mutta sitten tulee raivopuuska ja tuntuu, että se kumoaa kaiken hyvän vähäksi aikaa. Tuntuu, että tunteet lässähtävät ja koko suhde on syvältä. Silloin vihaan poikaystäväni naamaa, se ilme joka hänellä on suuttuessaan on niin raivostuttavan ärsyttävä että ei viitsisi päinkään katsoa. :-)
- ikkremimin
fedupp kirjoitti:
Ja kyllä huomioi muuten. Sovussa ollessa viestitellään säännöllisesti, söpöillään ja sitten kun nähdään niin ollaan koko ajan lähekkäin ja pussaillaan ja nauretaan. Eli suurimmaksi osaksi oikein ihana suhde, juuri sellainen mistä olen haaveillut. Mutta sitten tulee raivopuuska ja tuntuu, että se kumoaa kaiken hyvän vähäksi aikaa. Tuntuu, että tunteet lässähtävät ja koko suhde on syvältä. Silloin vihaan poikaystäväni naamaa, se ilme joka hänellä on suuttuessaan on niin raivostuttavan ärsyttävä että ei viitsisi päinkään katsoa. :-)
No, itsehän tiedät parhaiten mitä kestät.
Parisuhde missä saa olla varpaillaan koko ajan, on tuomittu alusta pitäen. Tulet kyllästymään siihen. Täytyyhän sinun saada olla sä. ;) - fedupp
ikkremimin kirjoitti:
No, itsehän tiedät parhaiten mitä kestät.
Parisuhde missä saa olla varpaillaan koko ajan, on tuomittu alusta pitäen. Tulet kyllästymään siihen. Täytyyhän sinun saada olla sä. ;)Niin, ja uskon kyllä että en tule ainakaan vielä häntä jättämään, vaikka suutuspäissäni "saatoin" jotain sellaista sanoakin. Toki toivon ettei hänkään jätä minua, mutta kyllä teen muuten tasan selväksi että kun tarpeeksi hyppii nenilleni niin on pian entinen. En koe tätä mitenkään sairaaksi suhteeksi eikä riitoja ole kertaakaan tullut mistään mustasukkaisuuskohtauksista tai muista tuollaisista. Eli nämä ovat sellaisia pikkupikkujuttuja jotka paisuvat, koska poikaystävä on herkkä hermostumaan pienestä ärsyttämisestä ja minä olen herkkä provosoimaan, jos tiedän että peli on jo menetetty ja sota syttyy anyways. :-) En minä vain ole sellainen säikky, joka lopettaa heti kun toinen ärjähtää.
- fedupp
fedupp kirjoitti:
Niin, ja uskon kyllä että en tule ainakaan vielä häntä jättämään, vaikka suutuspäissäni "saatoin" jotain sellaista sanoakin. Toki toivon ettei hänkään jätä minua, mutta kyllä teen muuten tasan selväksi että kun tarpeeksi hyppii nenilleni niin on pian entinen. En koe tätä mitenkään sairaaksi suhteeksi eikä riitoja ole kertaakaan tullut mistään mustasukkaisuuskohtauksista tai muista tuollaisista. Eli nämä ovat sellaisia pikkupikkujuttuja jotka paisuvat, koska poikaystävä on herkkä hermostumaan pienestä ärsyttämisestä ja minä olen herkkä provosoimaan, jos tiedän että peli on jo menetetty ja sota syttyy anyways. :-) En minä vain ole sellainen säikky, joka lopettaa heti kun toinen ärjähtää.
Nyt tilanne pn sellainen, että tämä mykkäkoulu-master on vastannut yhteen ainoaan viestiin ja siinä antoi ymmärtää, että olemme eronneet. Tässä kohtaa voin taas käsi sydämellä myöntää, että olen ladellut todella loukkaavia asioita hänelle ja tiedän hänen olevan temperamenttinen, mutta tämä on silti minua kohtaan todella alhaista koska en tiedä, olemmeko nyt todella eronneet vai onko molemmilla mennyt taas "vähän" yli. Puhuminen ei edelleenkään onnistu, muutenhan en kyselisi täällä mielipiteitä. Tällä hetkellä olen sillä tuulella, että haluaisin sopia koko homman, mutta sitten toisaalta taas en todellakaan suostu kynnysmatoksi. Kyllä se oli poikaystävä, joka paisutti pienen asian jättimäiseksi ja sen jälkeen vaikeni tuttuun tapaansa jotta minua vituttaisi satavarmasti ja tulisi sammakoita suusta.
Toisaalta taas nuo temput, joita poikaystävä on tehnyt ovat todella törkeitä ja vievät kyllä uskoa koko juttuun. Hyviä puolia on paljon, mutta sitten kun tuo kilari ovet paukkuen lähteminen lapsellinen mykkäkoulu alkaa niin tuntuu, että koko suhde on pelkkää paskaa. Mutta minä haluan nyt tietää mikä on tilanne. Suututtaa tuollainen vallankäyttö.
- fedupp
Comments?
Suututtaa lapselliset mykkäkoululaiset.- ikkremimin
Vaikea neuvoa mitä pitäisi tehdä...
Itsehän elämäsi kumminkin elät.
Luuletko miehesi joskus muuttuvan, vai
jatkuuko sama meininki?
Jos nyt jo mietityttää, niin mitkä luulet fiiliksiesi olevan
sitten, kun huomaat tuhlanneesi 20 vuotta elämästäsi?
- fedupp
"Vaikea neuvoa mitä pitäisi tehdä...
Itsehän elämäsi kumminkin elät.
Luuletko miehesi joskus muuttuvan, vai
jatkuuko sama meininki?
Jos nyt jo mietityttää, niin mitkä luulet fiiliksiesi olevan
sitten, kun huomaat tuhlanneesi 20 vuotta elämästäsi?"
Suututtaa niin paljon, kun ei edes tiedä että ollaanko tässä yhdessä vai eikö olla. Miten jotkut ihmiset eivät aikuiseksi tultuaankaan opi riitelemään rakentavasti ja kypsästi?!
Luulen, että joko tuo asia on ja pysyy tai sitten saadaan käydä pitkän tuskallinen prosessi jotta mies oppisi riitelemään aikuismaisemmin. Mutta eipähän tässä voi edes tietää, mikä on tilanne, että kiva kiva ja sitä rataa. Suututtaa!!!
Silloin kun kaikki on hyvin en epäile hetkeäkään, ettenkö haluaisi olla vaikka aina kyseisen tyypin kanssa. Ja sitten kun se turha raivari alkaa niin tuntuu, että joka toinen vastaantuleva mies on sata kertaa parempi vaihtoehto.- fedupp
Tosi raivostuttavaa, kun ennen näkemistä (varsinkin jos ollut muutaman päivän tauko edellisen näkemisen jälkeen) poikaystävä puhuu innoissaan kuinka huomenna nähdään ja tehdään sitä ja tehdään tätä. Tai no molemmat puhuvat innoissaan. Sitten se "ihana" päivä koittaa, mutta yhtäkkiä joku mitätön asia onkin taas raivon paikka ja kaikki suunnitelmat menevät päin vittua ja poikaystävä lähtee ovet paukkuen. Ja vaikenee pitkäksi aikaa. Ja ilmeisesti minun pitäisi aina tehdä aloite sovintoon. Joopa joo!!
- vanaha
fedupp kirjoitti:
Tosi raivostuttavaa, kun ennen näkemistä (varsinkin jos ollut muutaman päivän tauko edellisen näkemisen jälkeen) poikaystävä puhuu innoissaan kuinka huomenna nähdään ja tehdään sitä ja tehdään tätä. Tai no molemmat puhuvat innoissaan. Sitten se "ihana" päivä koittaa, mutta yhtäkkiä joku mitätön asia onkin taas raivon paikka ja kaikki suunnitelmat menevät päin vittua ja poikaystävä lähtee ovet paukkuen. Ja vaikenee pitkäksi aikaa. Ja ilmeisesti minun pitäisi aina tehdä aloite sovintoon. Joopa joo!!
Jos haluat seurustella psyykenpotilaan, vähintäänkin persoonallisuushäiriöisen kanssa, se on täysin oma vapaa valintasi.
Jos kärjistää, valinta sille haluatko olla enimmäkseen onneton vai enimmäkseen onnellinen, taas itse elämäsi puitteet valitset. - fedupp
vanaha kirjoitti:
Jos haluat seurustella psyykenpotilaan, vähintäänkin persoonallisuushäiriöisen kanssa, se on täysin oma vapaa valintasi.
Jos kärjistää, valinta sille haluatko olla enimmäkseen onneton vai enimmäkseen onnellinen, taas itse elämäsi puitteet valitset.Olen samaa mieltä tuosta, että poikaystävälläni (ex) on jotain mielenterveysongelmia. Ei kukaan normaali suutu niin käsittämättömästi niin pienistä asioista. Jostain syystä en edes itke, en tiedä miksi. Välitän kyllä edelleen, mutta jotenkin en nykyään enää sokaistu ihmisistä. Ehkä itku tulee myöhemmin, ehkä ei. Olen kiinnostunut tapaamaan uusia miehiä, mutta vähän ehkä pelottaa, että seuraava suhde on taas jossain sadan vuoden päässä. Olen kyllä katkera. Juuri kun luulin olevani onnellinen, niin taas se kaikki romahti hetkessä. Jostain syystä hän ei kykene edes myöntämään, ettei välitä. Toivottavasti hän ei eksy lukemaan tätä, koska varmasti tunnistaisi itsensä tuosta...
- aika paha...
no tuollane käytös mieheltä uhkaavaa, syyllistävääkin, kuin olisit 5 -vuotiaan kanssa,älä hanki lapsia impulsiivisen kanssa,muuten ne otetaan huostaan,ei tuollanen käytös sovi.menis hoitoon,tai tunnustais mitä riehuu.jätä se nyt,koettaa alistaa sua hirmuvaltaansa tai muuten kahjo.
- dkdkdnznd
Heh, kahjo pahimmillaan. En todellakaan jäänyt suhteeseen sen sekopään kanssa. Kadun kaikkea. Yritin saada hänestä Miehen ulos ja saada hänet puhumaan kuin aikuinen (EI = sovinto, ainoastaan puhumista), mutta luuseri ei uskaltanut sanaakaan sanoa, vain pari lyhyttä viestiä ja siinä kaikki. Myötähäpeä!!! :-) Pommitin aikani viesteillä häntä koska otti todella kupoliin se hiirimäisyys. Vaan tämäpä teki asiasta rikosilmoituksen. Anteeksi mutta minua naurattaa... Keittiöpsykologit, antakaa diagnoosi... please? Tosi sairas ihminen ja väkivaltainenkin. Eipä siinä, olen tavannut uuden, mutta miten voi olla noin sairas ihminen, mietinpähän vaan?
- miiimi1
Täällä elelen ihan samanlaisen miehen kanssa. Koskaan ei tiedä koska napsahtaa ja hermot menee ihan ykskaks. Ja sitten ollaan mykkäkoulua. Ei kivaa. Mut 4 vuotta ollaan pärjäilty yhdessä. Sitä joko jaksaa tai ei. Minä olen jotenkin jaksanut kun muuten on hyvä mies.
- aapee.
Osanottoni! Kenenkään ei pitäisi joutua sietämään tuollaista kohtelua :( Parhaimmillaan hän oli maailman mahtavin tyyppi, mutta sitten kun napsahti... Tuntui että mikään hyvä puoli ei painanut vaakakupissa vaan inhosin kaikkea miehessä, pelkkä sen vittuuntuneen naaman katselu oksetti. Nyt on ihan uudet kuviot ja uusi tyyppi. Välillä kaipaan sitä ihanaa miestä, joksi hänet kuvittelin. Mutta tiedän, että olen onnekas kun pääsin eroon. Ap
- samajuttu
Meillä samansuuntaista touhua. Eleiden ja sanojen väärin tulkitsemista ja sellaisista asioista loukkaantumista, jotka tulevat ihan yllätyksenä. Syynä on mikä milloinkin, stressi ja työ, väsymys, nälkä, paha päivä, jotain ikävää pientä tapahtunut... Rajattomasti.
Ensin itkin hysteerisesti ja menin sekaisin kun en tiennyt miten reagoida, mutta nykyään sitä vain toteaa että, "jaahas, selvä." eikä tee elettäkään asian korjaamiseksi, ennen kuin toinen on avannut suunsa. Sitten tulee ladottuna kaikki asiat mitkä on mykkiksen mielestä pielessä tai vaivaa. Hetken pohdinta asioista ja oma mielipide tiskiin, sanottava vain niin kuin asiat on.
Esimerkiksi; maitopurkki kaatui. Uusi maitopurkki on n. 1€, kaataja voi käydä ostamassa uuden. Mitä vakavaa tapahtui? Ei mitään. Miksi kiukkuat? Tms.
Ihmistä ei voi muuttaa mutta käytöstapoja voi varmaankin opettaa. Pitää opetella ottamaan tilanteet haltuun oikealla tavalla. Jos ei osaa tai ei vain kertakaikkiaan jaksa ryhtyä moiseen, niin eri asia. Sitten voi harkita juttua uudestaan.- aapppeeeee.
Ei ollut läheskään noin simppeli juttu eksän kanssa. Mykkäkoulu kesti useira, useita tunteja eikä häneen saanut mitäön kontaktia millään keinolla. Hän myös uhmasi että voi käydä käsiksi, ei varsinaisesti lyödä mutta käydä käsiksi kuitenkin. Todella alhaista käytöstä minun mielestäni. Minulla on nyt uuden kuviot ja tuskin mistään hinnasta palaisin yhteen sen hullun kanssa. Ap
- Kanita
Itse seurustelin kanssa lukiosta päästyäni erään palomiehen kanssa, joka sai samantapaisia raivokohtauksia pienistä asioista. Siinä vaiheessa kun kävi käsiksi ja paiskas seinään, minä sanoin hyvästi. En vaan jaksanut enää sitä huutamista ja jatkuvaa pelkoa, että kohta mä saan nyrkistä naamaani. Kyllähän se suhteen päättyminen vieläkin harmittaa, koska tämäkin mies oli todella hyvä tyyppi n. ensimmäiset pari kuukautta suhteessa.
Eli suosittelen vain lähtemään suhteesta, jos mies ei suostu apua itselleen hankkimaan vaikka ikävää se onkin. Pahimmassa tapauksessa saatat oikeasti joutua pahoinpidellyksi ellet jopa tapetuksi, kun kumppani ei enää pystynytkään hillitsemään raivoaan.- appppp
Lähdin jo. Välillä harmittaa muistellessani hyviä aikoja ja hyviä puolia, mutta loppujen lopuksi se mies on ihan liian hullu elämään parisuhteessa ja tiedän sen. Siksi en pahemmin asiaa sure.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta852258- 501954
Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231838Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu80170850+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin101598- 771522
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo241403Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61362- 721331
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en361326