Nimimerkille "Ei ollut normaali"
En löydä kirjoituksiasi. Jos satut vielä lukemaan tämän: Elämäsi on arvokas. Pidä hyvää huolta itsestäsi!
En löydä kirjoituksiasi. Jos satut vielä lukemaan tämän: Elämäsi on arvokas. Pidä hyvää huolta itsestäsi!
Ei ollut normaali
kuulostaa tutulta
82629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 82
Vanhimmat
Ihana kuulla sinusta! Poistatin viestiketjun kun kerroin siellä jo liikaa yksityiskohtia ja aloin epäillä että mies lukee näitä viestejä. Ei kai ole lukenut. Tämä on ollut yhtä veivaamista tämä juttu. En ole palannut yhteen mutta olen aika pyörityksessä tällä hetkellä. Pitkiä sähköposteja tulee ja en ole osannut olla vastaamatta. Homma siis jatkuu jollain tavalla vaikka emme siis seurustele. Nähty ei olla sovitusti kuin kerran. Mies ehdotti minulle juuri että nyt kuin hoidamme psykologeilla omia ongelmiamme (joita minulla hänen mukaan enemmän) niin hän haluaisi sopia kanssani niin että emme etsisi muuta seuraa. Hän haluaa pitää yhteyttä ja nähdä silloin tällöin ja puhua toipumisesta ja muutenkin vaihtaa ajatuksia. Hän haluaa että yrittäisimme sitten uudestaan jos tästä vielä tulisi jotain. Minulla oli jo hyvä olo kun oli muutama päivä etten kuullut hänestä. Aloin jopa olla iloinen pikku asioille kuten joskus. Nyt minulla on ollut mahdottoman vaikeaa kun hän tällaista ehdottaa ja silloin tällöin kyselee kauttarantaan että sopiiko tämä. En ole vastannut siihen mitään. Tilannetta ei helpota se että näin sattumalta miehen exän ja kerroin hänelle että tilanne on tällainen (en mitään yksityiskohtia kertonut). Hän jotenkin antoi ymmärtää että vähän niinkuin katuisi lähtöään. Tai ainakin hän sanoi etä on tajunnut että asioita olisi voinut tehdä toisinkin. Tämä saa minut ajattelemaan että nainen ei sitten ilmeisesti pidä miestä narsistina kun tuollaista puhuu ja miettii. Toisaalta minulle tuli tunne että onkohan minulla kohta tilanne että nainen alkaa haluta miestään uudestaan kun tietää että meillä on huono tilanne. Nainen on kuulemma sinkku tällä hetkellä.
Minä saan psykologillani hyvää apua kiltteyteeni. Onkohan tämä normaalia että minulle on alkanut tulla suunnattomia vihan ja surun tunteita pintaan, välillä ihan ilman mitään syytä? Jostain luin että niitä on kiltille kasaantunut ja ne saattavat pulputa pintaan.. Pelottaa vähän että että kuka tämän vihan kohteeksi joutuu ja pitäisikö viha raivosta ulos kun sellainen tunne tulee. Se kyllä tekee hyvää kun kerran metsässä lenkillä tuli raivopuuska niin puhisin siellä yksin mennessäni ja löin kävelysauvoja oikein kunnolla maahan :)
Taidan kärsiä myös läheisriippuvuudesta mutta siihen aiheeseen ei olla vielä tuolla päästy. Olen siitä nyt lukenut ja hyvin on mahdollista. Toivottavasti siitä voi toipua koska se kyllä rajoittaa parisuhteessa elämistä.
Ihana oli kuulla sinusta! En odottele vastauksia, eihän tämä muiden asia ole mutta saan silti helpotusta oloni kun saan kirjoitella.
Kirjoitit tosiaan aika paljon ja tunnistettavasti seuralaisestasi. Pienen pieni tarkennus, mieskö kertoi, että exänsä on kuulemma sinkku nykyään, eikä pidä miestä narsistina, kuten sinä? Hienoa, että saat apua psykologilta, mutta oletko aivan varma, että mies tosiaan käy psykologilla, nimittäin oikea narsisti ei hevin sellaiselle me. Vai kertooko vain, että saa sinut pysymään rauhallisena ja ns. varalla?
Exä kertoi olevansa sinkku. Mies käy tosiaan psykologilla. Hän hakee apua ulosantiinsa eli ettei sano niin suoraan ja pahasti asioita läheisilleen. Toinen syy mitä siellä kuulemma käydään läpi on se, että mies ei ajattelisi toisten sanomisista niin pahasti (hänellä on esim töissä yksi "kiusaaja" joka ärsyttää häntä niin että menee pois tolaltaan välillä..). Minua tämä kieltämättä hajottaa lisää kun tiedän että nuo eivät ole se syy miksi tilanne kävi minulle niin ahdistavaksi. Sitten tuntuu että suurimmat ongelmat ovat minulla, hänen mielestään siis. Ja välillä uskon itsekin niin. Olen tällä hetkellä jotenkin niin riekaleina kun mieheltä tulee kaikkeen niin kannustavaa ja yli-ihanaa tekstiä (hän siis pääasiassa kirjoittaa sähköposteja) mutta sitten minulle jää aina käsitys että minä hoidan ongelmiani pois ja mies haluaa vielä minun sitoutuvan että et etsisi muuta seuraa. Seuran etsiminen ei missään nimessä ole minulle ajankohtaista mutta tämä ehdotettu ajatus ahdistaa. Mutta edelleen.. Tunteita on minull vielä todella paljon ja edelleen ajattelen välillä etä mitä jos ylireagoin kaikkeen ja mitä jos ei olekaan narsisti ja voisi muuttua kun nyt hakee apua. Ja toisaalta ajattelen että onhan minustakin vikaa kun olen liian kiltti ja ehkä läheisriippuvainen(?).
Tosin, ajattelen päivittäin myös niin että eihän tämä ole millään tavalla normaalin parisuhteen kulkua tämä.
Mitä jos mies on puhunut exänkin ympäri, että exä nyt sen takia ajattelee miehen mallin mukaan olleensa liian äkkinäinen päätöksissään ja olleensa se syyllinen siinäkin suhteessa?
Ajattelen myös samoin kuin se toinen, että mistä tiedät, käykö mies tosiaan ammattiavussa, vai keksiikö jutut itse. Narsistit ovat melko veikeän kekseliäitä. Onko näyttänyt kuitteja käynneistä vai mistä tiedät?
"Sitten tuntuu että suurimmat ongelmat ovat minulla, hänen mielestään siis. Ja välillä uskon itsekin niin. "
??? Mihin perustuu? Miksi sinulla olisi suuremmat ongelmat kuin hänellä, vaikka hän oli se epäkohtelias, vilpillinen ja komenteleva? Kuulostaa että hän pitää narsistiseen tapaan naista heikompana eli alistaa edelleen. Vika tuntuu hänen mielestään olevan pelkästään se, että vaikka olet nainen niin et suostu nyt kaikinpäin alistettavaksi.
Mieti nyt tosissasi, mistä todellakaan tiedät että käy missään. Ja samoin tuntuu pyörittävän exäänsä. Kaikki vika on muissa, ei hänessä itsessään. Aivan narsistista ajattelua.
Normaali ihminen ei syyllistä toista kaikesta.
Sama toistui juuri äsken kun sain sähköpostin häneltä.. Tätä on tapahtunut monta kertaa ennenkin. Kerron ensin hänelle että minulla on ollut vakeaa ja olen vähän hukassa ajatusteni kanssa. Hän ensin tsemppaa, sitten toivoo että hoidan itseni kuntoon ja tarjoaa apuaan jos haluan. Sitten lopuksi kertoo kuinka elämä on ihanaa kun vapautuu ajatuksistaan. Minulla on niin lytätty olo ja olen vähän vihainenkin olen. en halua enää kuulla hänestä mitään. Mutta pelkään pahoin että kohta kuulen, ja jos en kuule niin otan itse yhteyttä.
Huomaan kirjoittavani taas liian yksityiskohtaisesti. Mutta en osaa yleistää näitä mitenkään ja haluan kommentteja juuri niihin asioihin mitä on. En niinkään haukkumalla ja liioittelemalla miten ehkä näen joidenkin tällä palstalla joskus kirjoittavan. Joistakin kirjoituksista paistaa läpi viha ja ehkä siitä johtuva asioiden dramatisointi tai liioittelu. Voin olla väärässäkin..
"Hän ensin tsemppaa, sitten toivoo että hoidan itseni kuntoon ja tarjoaa apuaan jos haluan. Sitten lopuksi kertoo kuinka elämä on ihanaa kun vapautuu ajatuksistaan."
Kirjoitteliko s-postia sinulle työpaikaltaan, päivitykset kuulemma vei aikaa, ja muuta pikkuvaletta. Hoida nyt itsesi kuntoon - lipsahti kerran täälläkin ja sitten nielaisi loput sanat, oli ilmeisesti tarkoitettu jollekin muulle. Ajatella, että kun sinulla on vaikeaa, niin tsemppaa, mutta toisaalla ei tsemppaa lainkaan, vaikka kyseessä on sentään aivokasvain. Voin kuvitella, miten lytätty olet, kun koukuttaa sinua. Muille ei enää pysty tekemään samaa, ei kuulemma valehtele enää, koska on paljastunut.
Kertoiko, ettei voi luottaa tekstiviesteihin enää, tulee kuulemma väärinymmärretyksi niin helposti ja siksi siirtyi sähköpostitteluun? Kumpi teistä nyt sitten väärinymmärretyksi tulee? Älä kokoajan valita elämääsi , en minä sille mitään voi tokaisi taas väärälle menneen kommentin. Ei uskalla sinulle kertoa suoraan, mitä mieltä oikeasti on siitä, että vaikerrat ja valitat hänelle, oletko kostanut hänelle aikoinaan jotakin pahasti vai oletko uhannut kertoa exälleen jotakin likaista. Ei hän kestä huutoa, eikä valittamista, etkö tiennyt ja ei jaksa muutenkaan kuunnella mitään muuta kuin itsensä kehuskelua, muistuttaa jopa , jos unohdat kehua. Hyvä jos vihdoin heräät, niin voi välttyä elämältä häkkieläimenä.
Ohje, älä enää hänelle valita, älä ota yhteyttä, älä takerru koukuttajaan. Hoida nyt itsesi kuntoon siellä psykologilla, se on avaimesi parempaan elämään, ei se, että keskustelet koukuttajasi kanssa ( toki imartelee koukuttajan käytös, mutta se ei nyt auta sinua yhtään eteenpäin, vaikka houkuttelisi kuin makea muurahaista). Onkohan koukuttajasi ex edes ex, ihan kuin koukutuksella haluaisi pitää sinut varalla, jos vaikka saisi potkun perseeseen toisaalla? Älä anna alistaa itseäsi enää yhtään, sillä tuo ei kuulosta yhtään terveeltä toiminnalta.
Vapautuminen tarkoittaa sitä henkistä tilaa, jossa hän parhaillaan on kaikkien lähteidensä kanssa niin exänsä kuin sinunkin kanssa toimimalla ainoastaan niin, että itsellä on kivaa. Taitavana hän on oppinut käsittelemään jo sinuakin niin, että kokee vapautuneensa, vaikka vielä tarraudutkin.
Minä olen käynyt läpi vihavaiheenkin aikoinani, nykyään olen antanut anteeksi narsisti-psykopaatilleni, mutta valitettavasti se ei tee hänestä parempaa ihmistä.
Tuskin kukaan voi sanoa täällä netissä, onko miestuttusi narsisti vai ei, mutta siitä mitä olet kertonut ja mitä on päätelty... Oikeastaan minustakin pohjimmiltani tuntuu siltä, että olisi parempi, jos sinä olisit erehtynyt arvoinneissasi ja sitä kautta me muutkin... Mutta se psykologisikin oli jotakin mieltä tapahtumista.
Oli se sitten miten päin tahansa, niin en voi olla ajattelematta, että jos mies olisi normaali, hän ei painostaisi tuollatavoin. Hän ei tunnu menevän ollenkaan itseensä, vaikka kaksi pitkää ja tärkeää suhdetta on hänellä kariutunut ilmeisen samoista syistä.
Olen nyt vain vuosia jo tähän aiheeseen tutustunut ja sitä kautta tietoa ja näkemystä on tullut ja kertynyt. Narsisti ei enää pystyisi pyörittämään minua. Eniten ihmettelen, miksi se mies ei suhtaudu sinuun kunnioittaen ja kohdellen samanveroisena ja samanarvoisena täysi-ikäisenä -valtaisena ihmisenä.
Voin kertoa, että oma narsisti-psykopaattinikin on uusinut suhteitaan meinneisyydessä. Juuri se on hänen keinonsa, että hän antaa pitkähkön ajan kuluttua entistensä ymmärtää, että kehitystä on tapahtunut... eniten tietenkin naisissa, koska hehän ovat alun alkaenkin olleet väärässä.
Ainahan voi toivoa, että olemme sittenkin väärässä. Mutta mitä siitä on hyötyä ja kenelle? Minä en ainakaan lähde uusimaan suhdettani narsisti-psykopaattiini, vaikka hän toisi kymmenen psykiatrin lausunnot minulle luettavaksi, että hänestä on kehkeytynyt vielä parempi supliikkimies kuin ennen... : }
Eikö se ollut niin, että se sinun mieskaverisikin oli enemmän huolissaan supliikistaan... ei oikein toiminut tarpeeksi viekkaasti.
Se mitä tiedetään narsistien terapiosta, on se, että he oppivat siellä entistäkin ovelimmiksi narsisteiksi.
"Sitten lopuksi kertoo kuinka elämä on ihanaa kun vapautuu ajatuksistaan. "
Et ole kysynyt mistä ajatuksistaan hän on vapautunut ja miten hän nyt sitten ajattelee? Vai tarkoittaako hän, että elämä on ihanaa kun ei ajattele mitään ja suosittelee sinullekin?
Onhan tämä aikamoista, en kiellä, että itseänikin kauhistuttaa kun kaikkea todella täytyy niin paljon ajatella. Mutta voin lohduttaa, että kun ottaa tavaksi pitää puolensa, se tapahtuu ihan itsestäänkin, ei siinä tarvitse niin paljoa ajatellakaan. Tietää, että ei anna kenenkään käyttää itseään hyväksi millään huonolla ja vahingoittavalla tavalla.
"Joistakin kirjoituksista paistaa läpi viha ja ehkä siitä johtuva asioiden dramatisointi tai liioittelu. "
Jotkut palstan kirjoituksista ovat pelleilymielellä kirjoitettuja. Trollit viihtyvät tällä palstalla.
Jotkut palstan kirjoittajista ovat käyneet koulunsa kovimman päälle, menettäneet ehkä omaisuuttaankin. Omaisuuttahan narsistit havittelevat. Vuosia tapahtumien jälkeen on hiukan vaikea enää omaankaan juttuunsa täysin mennä, mutta todella ikäviä olen kokenut.
Pesunkestävä narsisti on kaamea. Tiedän omankin narsisti-psykopaattini kuitenkin hillinneen piirteitään ja juomistaankin sellaisessa pitkässä suhteessaan, jossa asui naisen omakotitalossa ja sai lisäksi suhteesta runsasta taloudellista hyötyä.
Todellisuudessa hän on säälimätön hirviö. Ainakaan minä en ole liioitellut häntä kuvatessani.
..Ja jotkut palstalaiset ymmärtävät käsitteen narsismi väärin ja omat tunteet ovat vääristyneet katkeruuden myötä. Pitäisi vaan jaksaa mennä eteenpäin.
Jatkan kirjoittamaasi, että jokaisen, joka nykyisen/ entisen nimeää narsistiksi, pitäisi kyllä pohtia, millaiset pettymykset omissa edellisissä parisuhteissa on kasannut uuden suhteensa kannettavaksi. Jäikö minulta, joka toista narsistiksi haukun ehkä edellinen suhde kokonaan käsittelemättä? Pahinta mielestäni on se, että haukkuu kanssasisaren puolison narsistiksi tietäen, että itse ryhtyi leikkiin pelinaisena ja jatkoi peliään toimien jopa sen ihanan narsistiksi nimittämänsä selän takana. Ikäväksi asian tekee se, että vielä jälkikäteenkin piehtaroi vääristyneissä illuusioissaan.
Eteenpäin nyt vaan, niin se on jokaisen tehtävä, vaikka loskaa sataa niskaan ja kesä sentään tulossa kohinalla.
"Jatkan kirjoittamaasi, "
bcvnmx, et voi JATKAA minun kirjoittamaani, voit vain jatkaa omaa tekstiäsi. Missä se sitten ikinä onkaan...
Anteeksi, niin kuin vuorovaikutuksessa yleensä, voi eteen tulla informaatiokatkos. Tieto ei siirry toivotulla tavalla. Tällainen ns. yksipuoleinen tiedonsiirto, jossa ei ole sitä läsnäolokontaktia, että näkisi esim. toisen kasvot, kun kommunikoi,niin voi helposti tulla näitä virheitä.
En siis millään tavoin jatkanut kirjoittamaasi, se ei ollut tarkoitus, vain sen todella huonosti ilmaisin. Tästä eteenpäin en juuri kommentoi, koska olen niin kyvytön, vaan pelkästään luen, niin teillä pysyy mieli hyvänä. Nähtävästi tulkitsit, että koko kirjoitukseni oli vain lainaa joltakin, anteeksi, että lähdeviitteet puuttui, yritän jatkossa paremmin.
Tämä on käsittääkseni mielipiteen vaihtoon tarkoitettu palsta, mutta onko niin, ettei omia mielipiteitä voi olla, vaan kaiken on perustuttava analysoituun kirjatietoon lähdeviitteineen.
Tässä nyt näet, miten helposti tietyllä tavalla ilmaisten saa herneet menemään jopa tuntemattoman kirjoittajan nenään. Mutta ei hätää, niistämällä ne ulos lentää.
Tahtoisin, että vastaat kysymykseeni, jonka laitoin ketjuun "Mitä se narsismi oikeasti on"?
Jatkan tilanteestani.. Tämä kääntyi nyt näin että minä tosiaan nyt laitan itseäni kuntoon psykologilla ja mies on "ilmoittautunut" tuekseni. Viestejä ja sähköpostia tulee kuinka minusta ollaan ylpeitä että näen vaivaa itseni kuntoon laittamiseksi jne. Kauniita sanoja, kaipausta ym. Hän itse menee enää yhden kerran psykologilleen ja on kuulemma edistynyt siellä kovasti omassa ongelmassaan (joka oli räväkkä/äkkipikainen ulosanti). SItten hän kai on parantunut.. Olisipa ihana uskoa että kaikki tämä olisi totta ja kaikki nuo kohteliaisuudet ja tuki olisi aitoa. En vaan taida uskoa vaikka kovasti haluankin, ja välillä sorrun uskomaan. Pää on ihan sekaisin minulla nyt, taas kerran, koska en vaan tiedä mihin luottaa. Psykologini ei luota mieheen mutta ei ole toisaalta häntä nähnytkään. Mitä minä sitten vielä olen tässä tilanteessa ja miksi vastailen viesteihin? Taas kerran siksi kun en voi varmaksi tietää mikä hän on miehiään. Jos ei olekaan narsisti niin onhan siinä mahdollisuus että hän muuttaa käytöstä kun asioista kuitenkin aina pystytään puhumaan suoraan ja asiallisesti. Ja jos minusta tulee vahvempi niin vastaavasti osaan sanoakin vastaan enemmän. On tämä elämä muodostunut nyt harvinaisen raskaaksi, ette voi uskoa.
" Jos ei olekaan narsisti niin onhan siinä mahdollisuus että hän muuttaa käytöstä kun asioista kuitenkin aina pystytään puhumaan suoraan ja asiallisesti. "
Kun kerran niin suoraan ja asiallisesti pystytte puhumaan, niin onko hän kertonut, miksi hänen supliikkinsa oli niin huonoa aiemmin ja mitä sen huonon ulosannin taustalla oli, miksi hän ei ollut aiemmin riittävän ystävällinen.
Nytkö hän aikoo peittää ajatuksensa entistä huolellisemmin? Oletko sinä siihen tyytyväinen? Kestääkö se peittäminen ja jos niin kuinka kauan?
"Viestejä ja sähköpostia tulee kuinka minusta ollaan ylpeitä että näen vaivaa itseni kuntoon laittamiseksi jne. Kauniita sanoja, kaipausta ym. "
Nyt sitten osaa tuollaista... Voisiko olla jotenkin niin, että käyt nyt vasta lävitse avioeroasi ja huomaat mitä on yksinhuoltajuus tässä samassa yhteydessä.
Kirjoitan nyt ihan suoraan: sinua vedätetään ihan kuusi-nolla. Olen lukenut ne aikaisemmat viestisikin, joten tiedän kertomasi taustat.
Jälleen kerran: sillä, onko mies narsisti, ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on vain sillä, että mies on itsekäs pa*kiainen ja on kohdellut sinua huonosti. Ja JATKAA SITÄ KOKO AJAN. Ei kunnioita yksityisyyttäsi, ei jätä sinua viesteiltään eikä yhteydenotoiltaan rauhaan, vaikka olet useaan otteeseen pyytänyt, että saisit olla rauhassa; hämmentää, huopaa, sekoittaa, miksaa, vääntää, kääntää, lirkuttaa, lörpöttää ja länkyttää ihan mitä tahansa, että saisi sinut takaisin valtansa alle. Sokea ja kuurokinhan tuon jo huomaa.
Ethän mene tuohon halpaan enää? Ethän. Älä tee sitä virhettä.
Kyllä ajattelen noinkin. Kiitos kun kerrot suoraan, kaipaan juuri sitä! En arvailuja mitä itse teen. Ajattelen että kun itsellä on tunnetta pelissä niin paljon niin en osaa ajatella järkevästi. Ja ajattelen koko ajan että jo minun ystävä kertoisi minulle näitä niin en miettisi hetkeäkään mitä sanoisin hänelle.
Mutta kun tunnetta on niin syyllistyn myös itse yhteydenottoihin. Yhteydenpitomme on tällä hetkellä keskustelua kirjoittamalla pääasiassa. Ja vastaan kun hän kysyy ja kerron itsekin tuntemuksistani ja arkiasioistanikin taas. Taida tehdä tääs hirvittävää virhettä kun jatkan ja jatkan itsekin..
Terapeuttini sanoo että taidan tarvita lisää loukkauksia että uskon..
Terapeuttisi on mitä todennäköisimmin osunut tuolla sanomisellaan juuri ihan naulan kantaan...
Selitätkö tuota viimeistä ajatusta, en ymmärrä mitä tarkoitat?
"On tämä elämä muodostunut nyt harvinaisen raskaaksi, ette voi uskoa. "
En ole tuntenut yksinhuoltajaa, joka ei olisi noin jossain vaiheessa sanonut. Nytkö vasta aloit ajatella noin, vai onko sinulla ollut helpompaa ennen? Miten oli ennen kuin tapasit sen miehen, jota tässä nyt tuumaillaan?
Laitoin sinulle viestin myös tuohon toiseen ketjuun.
Minulla oli elämäni paras vuosi kun olin juuri eronnut ja lasten kanssa kolmistaan. ihan tavallista elämää vietimme enkä halunnut tavata ketään pitkään aikaa. Liikun paljon ja harrastuksia lasten kannsa, normiarkea oli. ei minulla lasten kanssa ole mitenkään erityisen raskasta. Huonoja hetkiä tietenkin on mutta kyllä elämä sujuu, sanotaanko näin.
Niin mihin hätiin se mies nyt on korvaamaton? Et tarvinnut häntä ennen suhdettanne pitämään yllä elämänhaluasi. Hän on tehnyt itse itsestään korvaamattoman ja nyt joudut pyytämään häneltä lupaa olla onnellinen.
Ja anteeksi suorat sanat minunkin puoleltani.
Olisi hyvä jos lukisit niitä Vakninin tekstejä ja ottaisit kantaa kun toisissa ketjuissakin käydään keskustelua. Tässä tulee vähän sellainen olo, että se mies pyörittää sinun kauttasi tätä palstaakin, jos vain sinun ketjussasi voit vastata ja ottaa kantaa... siis sinun osaltasi tietenkin.
Minä en narsistin halpaan enää mene. Ja silloin kuin menin, olen maininnut syyksi, että minun narsisti-psykopaattini oli erittäin attraktiivinen ja puoleensa vetävä myös ulkoisesti.
Onko sekin narsismia vaikka väkivaltaista käytöstä ei olisikaan vaan "pelkästään" kontrollointia (en saa ottaa poikani pelikaveria ja tämän isää kyytiini harkkoihin, mökötystä kun kävin naispuolisen kaverin kanssa kahvilla, haukkui minun harrastuksen niin että lopulta lopetin sen) toisen muuttamista esim ulkonäön suhteen, yleisnegatiivisuutta, äkkipikaista luonnetta ja suuttumuskohtauksia. Se että saa toisen tuntemaan itsensä huonoksi ja olo on varovaista ja pitää miettiä sanojaan ja tekojaan ettei toinen suutu. Ja se että itse pyydän anteeksi sitä etten osaa olla niin että olisi mukavaa ja että olisin "oikein". Tätä muistan miehelleni parikin kertaa itkeneen. Että anteeksi kun en osaa olla sinulle mieliksi tai oikein. Minä tässä taas haen ja haen varmistusta vaikka tiedän että kukaan ei voi minulle totuutta kertoa. Mutta totuus on ainakin se että nuo em asiat ovat minulle totta. Olenko liian herkkä? Mies sanoi kun jostain puhuttiin että moni olisi sanonut vastaan noissa tilanteissa ja asia olisi ollut sillä selvä.
Onko oikeasti niin että narsistit ovat saaneet puolisonsa suljetulle osastolle niinkuin tuolla jotkut kertoo?
Mies on tyyliltään melko "robottimainen" jos niin voi kuvailla. Perusilme on yleensä päällä ja harvoin näen hymyä. Liike on jotenkin kokemaista ja askeleet ainakin sisällä kuuluu joka puolelle kun jotenkin kävelee "kovaa". Nukkuu aina samassa asennossa selällään eikä voi nukkua minuunpäin kyljellään vaikka olen monesti pyytänyt kun se on niin mukavaa. Kaikilla tavaroilla on oma paikka ja kerää joka hiekanmurun ja hiuksen lattialta mitä huomaa. Joskus imuroi rikkaimurilla keittiön pöytäliinan kun on lukenut lehden. Kuulemma lehdestä irtoaa jotain nukkaa.. Siis tarkoin ihminen mitä tiedän.
Olemus on levoton. Ei vaan meinaa pystyä rauhoittumaan paikoilleen jos ei jotain elokuvaa illalla katso. Päivä menee hukkaan jos ei ole saanut tehtyä tarpeeksi hyödyllistä päivän aikana. Nukkumaan pitää mennä tiettynä kellonaikana. Moni voi miettiä miksi tykkään hänestä. Joku minussa vaan pitää hänestä. Meillä on samat harrastukset ja arvot (tai niin ainakin luulen, uskon asioista puhumme joskus. En tiedä onko tämä siksi että minä haluan niistä puhua..). Tykätään olla mökillä ja luonnossa, matkustella yhdessä. Hänen kosketus tuntuu hyvältä. Tykkään hänen pikkujutuistaan eli varmaan niin että kun on rakastunut niin huomaa sellaista mitä muut eivät tajua.
Pettymyksiä ja loukkaantumisia on tullut ja parhaiten ja pahiten on jäänyt mieleen ehdotus salakihloista.
Ja kyllä minä olen muihinkin ketjuihin kommentoinut. Tämä oma asia vaan niin akuutti että haluaampyrkaa sitä tähän.
Jos sinulla on varaa hukata tähän mieheen vuosia, niin kaikin mokomin. Väitän kuitenkin, että jo vuoden päästä olet sitä mieltä, että olisi pitänyt lähteä silloin kuin siihen oli tilaisuus.
Tuo tilanne voi jatkua iäisyyden kunnes löytää jonkun sinua paremman. parkkiudut pikkuhiljaa, et ota enää asioihin kantaa, vetäydyt syrjään ja kaiken tämän hän tulkitsee välinpitämättömyydeksi vaikka vain yrität suojella itseäsi.
Anna mennä, elä omaa elämääsi ja omaa unelmaasi - älä hänen.
Henkinen väkivalta, joka ilmenee mm. sairaalloisena kontrollointina, on erittäin tyypillistä narsistille. Ja usein se on pahempaa, siitä kun ei jää näkyviä todisteita, niinkuin fyysisestä väkivallasta. Ja kyllä, on totta, että narsistit ovat saaneet ihmisiä sekoamaan, menettämään koko elämänhalunsa ja identiteettinsä, juurikin sillä pirullisella henkisellä väkivallalla.
Itse en katselisi, kuuntelisi enkä olisi missään tekemisissä moisen äijän kanssa enää päivääkään sen jälkeen, mitä edellä kerrot hänen toimivan. Muista, että kaikki, mitä koet että teillä on yhteistä, samoja arvoja yms. on miehen puolelta vain näyttelyä. Narsistit näyttelevät aina, ja ovat siinä erittäin taitavia, valitettavasti.
Olet luisumassa sellaiseen suohon, josta sinulla ei ole aavistustakaan, jos annat miehen jatkaa pompottamistasi ja alistamistasi. Suohon, josta ei helpolla nousta, jos noustaan ollenkaan.
"Ja kyllä minä olen muihinkin ketjuihin kommentoinut. Tämä oma asia vaan niin akuutti että haluaampyrkaa sitä tähän."
Nimenomaan. Sen vuoksi toivonkin, että luet todellakin niitä Vakninin tekstejä, kun siellä on selostettu niin tarkoin monenlaiset oireet ja tilat sekä uhrin että narsistin.
Kun saat selväksi itsellesi, mitä tahdot, niin silloin voit paremmin käsitellä omia asioitasi.
Minulle ei ole ollut maailman tärkein asia, olenko narsistini kanssa vai en. Tärkeintä on se, että hän ei ole saanut minua uskomaan itseensä eikä valheisiinsa. Tärkeintä on ollut se, että minä olen nähnyt sen, mikä hän on. Tärkeintä on ymmärtää, mikä narsisti on.
Kun sen ymmärtää, on turvassa, vaikka narsisti olisi kuinka lähellä. Mikään, ei mikään saa minua kuvittelemaan, että hän on millään tapaa parempi kuin joku toinen. Kaikki sellainen on rakastunutta houretta ja ohimenevää harhaa. Kun on tahtoen päässyt tunteestaan narsistia kohtaan, voi rakastua johonkin toiseen, joka oikeasti on hyvä.
Narsistilla on nimenomaan juuri niitä "pikkujuttuja" joilla hän muka tekee itsestään valloittavan. Säälin niitä naisia, jotka ovat narsistini nykyisellä listalla ja luulevat iskeneensä kultasuoneen.
Minun on pakko kuitenkin lisätä tähän, että sinä olet todella kaukana nyt tästä. Minä olen tuntenut narsisti-psykopaattini nuoruudesta asti, enkä ole häntä hänen luonteensa vuoksi koskaan arvostanut...
Se syy, miksi hänen kanssaan alunalkaenkaan olin, oli se, että oli hyvännäköinen ja samanikäinen kuin minä. Kaikki muu, se hullaantuminen, narsismi ja psykopatia tuli sitten kuin vähän kaupan päälle.
Narsisti-psykopaattini toivelistalla oli lisäksi (tuli ilmi myöhemmin) exä, josta oli enemmän rahallista hyötyä kuin minusta. Sinä luultavasti olet miestuttusi toivelistalla myös taloudellisen hyödyn vuoksi? Ainakin riittävän hänelle (toistaiseksi)? Olivat siis kysymyksiä, joihin tavallaan olet jo aiemmissa teksteissäsi vastannutkin.
Eli tilannettamme ei voi verrata.
Ilmeisesti muistat mitä asiaa olen kertonut liittyen vanhempiini. Toinen juttu tähän liittyen, jota en tutuille ja kavereilleni kertoisi koska en raha-asioista puhu mutta täällä ehkä uskallan sanoa. Minulla jää yksinhuoltajaksi säästöön vähän ylimääräistä ja mies tietää tämän. Hän on minun rahoistani (vaikka ei siis todellakaan ole kyse isoista summista) naljaillut moneen ja taas moneen kertaan sopivissa yhteyksissä. Olen siitä sanonut hänelle monta kertaa mutta aina se vaan jatkui. Vähän kuin olisi kateutta ollut mutta nyt mietin kyllä että voiko olla tosiaan niin että hän ajatteli joskus hyötyvänsä minusta taloudellisesti? No, tämä asian kertominen nolottaa kyllä nyt minua koska en tosiaan rahajutuista puhu. Ja en tosiaan ole rikas :) ihan normaalituloinen työssäkäyvä.
Toinen juttu mitä mietin joskus että mitä se hänen säikyttely nurkan takana oikein tarkoitti. Oliko pelkkää vitsiä vai oliko tarkoitus pelotella oikeasti. En taida ottaa asioita sillä vakavuudella mihinnehkä olisi syytä??
"Oliko pelkkää vitsiä vai oliko tarkoitus pelotella oikeasti. En taida ottaa asioita sillä vakavuudella mihinnehkä olisi syytä?? "
Jes! Toivon niin että ymmärrät. Sinulla ei ole mitään menetettävää, vaikka ymmärtäisit asian kuinka hyvin. Voit vain voittaa : ), oli se miestuttusi sitten mikä tahansa ja kävi hänen kanssaan miten tahansa.
Kiitos tästä :)
"kontrollointia (en saa ottaa poikani pelikaveria ja tämän isää kyytiini harkkoihin, mökötystä kun kävin naispuolisen kaverin kanssa kahvilla, haukkui minun harrastuksen niin että lopulta lopetin sen) toisen muuttamista esim ulkonäön suhteen, yleisnegatiivisuutta, äkkipikaista luonnetta ja suuttumuskohtauksia. Se että saa toisen tuntemaan itsensä huonoksi ja olo on varovaista ja pitää miettiä sanojaan ja tekojaan ettei toinen suutu."
Ainakin tuo on kuin suoraan narsismin oppikirjasta. Mutta oli narsisti tai ei, normaaliin parisuhteeseen ei missään tapauksessa kuulu että tuntee itsensä huonoksi ja että pitää olla varuillaan. Tuollainenhan hajottaa ihmiset väistämättä.
Parisuhde perustuu tasa-arvoisuuteen ja molemminpuoliseen kunnioittamiseen. Siihen että hyväksyy ja on hyväksytty. Parisuhteen, tai minkä tahansa hyvän ihmissuhteen, pitäisi antaa voimaa molemmille: 1 1 =3 eikä suinkaan 1,5.
Olet arvokas ja ansaitset vain parasta, eli suhteen joka antaa enemmän kuin ottaa. Lapsesi ansaitsevat äidin joka voi hyvin. Äläkä kanna syyllisyyttä siitä että annoit kohdella itseäsi huonosti; sitä sattuu muillekin, ja siitä voi nousta vain viisaampana ja vahvempana.
Oliko sullakin niin, että käytit väärän väristä tai väärän mallista takkia yms?Käsilaukkusi oli jatkuvan pilkan kohteena ja pidit sitä väärin sylissä, kun autossa istuit hänen kyydissään? Ja sitten häntä miellyttääksesi ostit sellaisen, jonka arvelit tyydyttävän hänen makuaa. Pitikö sinunkin pukeutua pikkuisen pornahtavasti ja olla hemaisevasti laitettu, että kelpasit? Halusiko, että pukeudut verkkosukkiin joskus sängyssä ja olisi ajellut karvasikin, jos olisit suostunut?
Kyllä vaatteistani hienovaraisesti arvosteltiin ja tyylini on muuttunut. Ja kyllä, pornahtavalta näytin nätiltä ja ilman silmälaseja josta olen aiemmin jo kertonut. Ja jos naisen aihio on hyvä niin meikillä ja vaatteilla siitä saadaan kaunis, hän sanoi. Hän vihjasi karvojen ajelusta ja minä ajelin niitä sitten jatkuvasti. Farkkutakki oli out kuulemma.. Ja monen monta kertaa sanoi siitä kun olin ollut eroilla treffeillä oudoista kengissä. Kieltämättä olinkin mutta tyylini oli silloin erilainen (olin vähän niinkuin ulkoilma/erähenkinen ja kengätkin oli sen mukaiset). Joskus laittoi hiukseni korviini taakse ja sanoi että parempi näin. Ja hiuksista puheenollen.. Mulla oli lyhyt tukka kun tavattiin mutta nythän se on parissa vuodessa kasvanut kun pitkä tukka on kuulemma nätimpi. Samoin sinistä huppariani en ole pitänyt sen jälkeen kun hän sanoi että se ei ole naisten väri. Ostin pinkin. Pyöräilykypäräni ja silloinen kännykkäni olivat vanhanaikaisia ja nekin on vaihtunut tänä aikana. Hän myös kannusti minua vaihtamaan kerrostalo kaksion rivarikolmioon. Hän viihtyisi siellä paremmin (me ei juuri minun luona yhteisiä viikonloppuja vietetä). Ja jos hän arkiiltana tuli minun luona käymään 20 km päässä niin käynnille piti mainita aina joku muu syy miksi samalla tulee minun luokse. Esim käynti täällä olevassa lidlissä. Minä pelkästään en siis ollut riittävä syy ajaa tänne. Tällainen vaikutelma jäi. Kerran olin kipeä kun hän tuli ja sanoin että haluan vain nukkua vieressä. Hän sanoi siihen että tulenko siis turhaan tänne. Voi kauhea kun näitä kirjoittaa niin tulee paha mieli. Len jo unohtanut osan näistä ja nyt alkoi palautumaan mieleen.
Tarkennus äskiseen; en siis vaihtanut sitä asuntoa.
Olen lukenut valinnan tekstit mitä löysin. Kyllähän nuo paljon tutulta kuulostaa ja vähän pelottaa että jo seurusteluaikana näitä huomaa. Onko niin että kun on normaali suhde niin tuolta ei pitäisi löytyä juuri mitään yhtäläisyyksiä? Anteeksi tyhmät kysymykset mutta olen ollut vain kahden miehen kanssa ja molemmat ovat osoittautuneet kaikkea muuta kuin normaaleiksi..
Siis vakninin tekstit.. Tämän kone arvailee sanoja enkä aina huomaa korjata niitä. Pahoittelut näistä.
Tärkeämpää kuin Vakninin tekstien ylianalysointi ja yleensäkin koko asian ylianalysointi ja jatkuva pohtiminen ja pyörittäminen minusta sinulle olisi nyt se, että kertakaikkiaan rauhoitat itseksi tuolta mieheltä nyt ihan täysin 100 %:sti ja kokonaan.
Joka kerta kun vastaat miehen yhteydenottoon, se on miehelle "voitto" ja signaali, että olet hänen hallittavissaan yhä. Ihan joka ikinen kerta.
Älä siis vastaa mihinkään viestiin mitään, älä yhtään mitään!!! Älä, vaikka mies viestittelisi mitä tahansa. Kaikkein parasta on, kun et lue viestejä ollenkaan, vaan poistat ne samantien.
Täyttä tuhoa toipumisellesi teet varsinkin sillä, että kerrot aivan liian avoimesti viesteissäsi miehelle, että sinulla on vaikeaa ja olet hämilläsi jne., sillä tuon tapaiset viestit ovat kuin hunajaa henkilölle, jonka ainoa päämäärä on yrittää hallita, alistaa ja kontrolloida sinua. Älä paljasta heikkoja kohtiasi henkilölle, joka yrittää tuhota sinua.
Tuota virhettä teen koko ajan. Selvitän hänelle omia heikkouksiani ja miten niihin voi saada apua. Enää ei puhuta hänen ongelmistaan juuri ollenkaan. Olen vaan todella kiinni hänessä. Tuska ja ikävä valtaa minua jatkuvasti vaikka kyllä myönnän että järki sanoo kyllä jo ihan muuta. Ei tässä ole aineksia loppuelämän liitolle mistä minä unelmoin.
Tuska ja ikävä hälvenee, ihan varmasti, mutta se vaatii aikaa, ole siis armollinen itsellesi. Ja pysy tiukkana! Keskity siihen mitä järki sanoo. Se vaatii tahtoa, lujaa tahtoa, mutta on varmasti sen arvoista.
Et sinä ole hänessä kiinni, vaan olet kiinni omassa päähänpinttymässäsi siitä, että et selviä tuskasta ja ikävästä. Päästä irti tuosta pinttymästä, sillä selviät varmasti. Pistä ajatukset loppuelämän liitosta nyt taka-alalle, keskity sen sijaan juuri nyt selviämään tästä ja ajattelemaan vain järjellä.
"Tärkeämpää kuin Vakninin tekstien ylianalysointi ja yleensäkin koko asian ylianalysointi ja jatkuva pohtiminen ja pyörittäminen minusta sinulle olisi nyt se, että kertakaikkiaan rauhoitat itseksi tuolta mieheltä nyt ihan täysin 100 %:sti ja kokonaan."
Mitä on "ylianalysointi" henkilöltä, joka kysyy aivan parusasioita narsismista, että kuuluuko siihen sitä tai tätä? Samon henkilö ihmettelee tunteitaan ja narsistin käytöstä. Eikö hänelle ole tärkeää hankkia tietoa.
Henkilö sanoo myös yhdeksi vaikeaksi asiaksi, ettei voi olla varma, onko mies narsisti.
Pidän erittäin tärkeänä, että hän tutustuu Vakninin selkeisiin ja maallikolle riittävän kattaviin ja helppolukuisiin teksteihin. Ihminen tarvitsee myös vastauksia.
Ennen pitkää muuten ei löydä sitä suuntaa mihin on menossa, vaan tuntee vain pahan olonsa ja ratkaisu odottaa tekstiviestin päässä.
Apua ja neuvoja ei voi saada liikaa. Pelkät kiellot tehoavat heikosti niin lapsiin kuin aikuisiin.
Hyvä kysymys, pitäisikö normaalista suhteesta löytyä mitään tuosta ; ).
Minulle kävi niin, että kun narsisti-psykopaattini osoittautui vajaan vuoden seurustelun jälkeen flopiksi, sain vihiä NPH:sta eräältä tutultani. Tutustuin Vakninin teksteihin niin, että tulostin kaikki sivut kahtena kappaleena sen lisäksi, että luin ne netistä.
Ensimmäisen lukukerran jälkeen ihmettelin enää ainoastaan, että miksi teksteihin ei ollut liitetty kumppanini kuvaa, kun se kertoi hänestä... : ). Eli todella osuvaa.
Kun sitten luin paperiversiota, alleviivasin pari kohtaa, jossa oli jotakin minua... Sitten alleviivasin pari kohtaa, jossa oli jotakin edellisestä miesystävästäni. Eli normaalissa suhteessa ei kuulu olla niitä juttuja. Niitä papereitahan oli nippu ja edellisestä suhteesta löytyi vain parilta riviltä...
Mainitsen, että edellinenkin miesystäväni oli aivan ilmeisesti läheisriippuva, eli ohutnahkainen narsisti. Meilläkään ei ollut helppoa, mutta siitä Vakninin tekstistä ei häntä voinut poimia, ei mitenkään.
Sillä, että ihminen osaa rakastaa, että hän tuntee empatiaa, on niin suuri merkitys hänen käyttäytymiseensä, että alkoholin liikakäyttäjä ja kovaluonteinen työnarkomaani, jonkalainen edellinen miesystäväni oli, ei siitä Vakninin tekstistä löydy.
Vakninin tekstin piirteet ovat yleisinhimillisiä jossakin määrin, mutta NPH on sellainen, että ne piirteet nousevat hallitsevina. Ja Vaknin kuvaa teksteissään nimenomaan persoonallisuushäiriöisiä, joiden piirteet nousevat voimakkaana esiin. Normaalissa ihmisessä ne eivät tuollaisina näy, kuin ehkä jossain kohtaa joku juttu...
Tämä kaikki siis ainoastaan minun vaatimatonta ajatteluani. Ehkä joku muu kertoo oman näkökulmansa.
Terapia onnistuu vain jos narsisti puhuu totta ja psykologi osaa tulkita oikein asioisden kaunistelua ja asioden välttelyä. Narsistin ei myöskään pidä olla kiinnostunut itse psykologista kuin itse aiheesta.
Narsistinen joutuu psykologille usein monen muun tekijän kautta. Ei ole väliä mitä siellä tapahtuu on väliä, mitä itse teet. Älä jää kyttäämäään narsistia ja hänen omia diagnoosejaan keskity omiin.
Milloin narsisti puhuu totta? Itse hän uskoo omiin puheisiinsa, mutta suurin osa niistä on totuuden rajalla niin että hänestä tulee uhri. Olen nähnyt miten psykologi ei ole ollut tarpeeksi ammattitaitoinen tätä huomaamaan ja asiat ovat menneet todellisen uhrin kannalta vielä huonompaan suuntaan, kun narsisti on saanut vahvistuksen siitä, että hän onkin se uhri ja täysin syytön kaikkeen.
"Ei ollut normaali", minulla on nyt sellainen elämäntilanne että en pääse usein nettiin. Ikävää että sinulla on ollut takapakkia. Älä anna sen lannistaa ja pysy kosketuksessa itseesi. Kuuntele itseäsi ja hyvinvointiasi. Sinulla on vain yksi elämä. Hyvää jatkoa elämässä eteenpäin!
Kiitos :)
Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin..
Minä sain psykologilla eilen paljon ajateltavaa ja olen mennyt ajatuksissa askeleen eteenpäin. Toivoa on.
Kyllä minulla on kaikki hyvin! Positiivisella tavalla poikkeuksellinen elämäntilanne enkä pääse usein nettiin.
Tosi hyvä että jatkat käymistä psykologilla! Olen ylpeä sinusta!
Hyvä kuulla. Nauti elämästä, olet sen varmasti ansainnut!
Mieheni olisi siis viikolla halunnut että sitoudutaan niin että ei tavata muita ihmisiä (siis etsitä seuraa vastakkaisesta sukupuolesta) sinä aikana kun tässä nyt yhteyttä pidetään kirjoittamalla ja soittamalla. En suostunut. Eilen hän pyysi minut hänen luokseen viikonlopuksi. En suostunut. Tuli viesti että hän menee elämässään nyt sitten eteenpäin. Valtava suru tuli minulle vaikka tiedän että paras näin. Ei ole hänestä kulunut enää eilisen jälkeen enkä enää usko että kuuluu. Hän tavallaan nyt jätti minut vaikka minä silloin olin se jättäjä ja tässä on kirjoiteltu ja vähän soiteltu. Olo on kyllä paha mutta koitan nyt vaan uskotella itselleni ja pönkittää itseäni sille että ei hän ollut normaali ja saattoi jopa olla narsisti. Se on nyt pakko sanoa täällä ääneen kun nyt toivon sen olevan niin. Tekee niin kipeää nyt.
" Hän tavallaan nyt jätti minut vaikka minä silloin olin se jättäjä ja tässä on kirjoiteltu ja vähän soiteltu. "
Suhteissa ja eroamisessa on erilaisia vaiheita. Nuorilla taitaa enemmän olla sellaisia "kuka jätti kenet" -juttuja, kun aikuiset taas tunnistavat eroissa monta puolta. Vaikka toinen olisikin aktiivinen lähtijä ja jättäjä, usein syynä on toisen reagointi niin, että työntää luotaan toista. Ja taas toisin päin.
Voi olla aivan sattumaa, kumpi ehtii tekemään ratkaisun. Narsisti sitten taas on niin mahdoton kumppanina, että uhri usein jättää narsistin ahdistuneena ja pakotettuna siihen. Aika tuo perspektiiviä ja näyttää asioita paremmassa ja terveemmässä valossa.
Onpa ikävää, että joutuu jättämään miehen kun vielä on tunteita niin paljon. Epäilit kyllä aiheesta, että mies ei ollut ansainnut niitä. Kannattaa käydä keskustelua jatkossakin, koska asia saattaa saada uusia käänteitä. Jos mies on narsisti, niin saatat hyvinkin havaita ja kuulla jotain uutta lähitulevaisuudessa. Narsistille on teatteriesitykset kaikki kaikessa ja mikä on sen parempi yleisö kuin entinen kumppani.
Toivoisinpa, ette tuntisi kipua hänen vuokseen. Mutta luultavasti ne tunteensa on elettävä, itse kunkin.
Kiitos avustanne! Minulla se vaan on tarve hakea jotain todisteita itselleni että mies on narsisti. Se helpottaa oloani kun luen aiheesta ja jos asiat täsmää. Ei saisi kellekään toivoa pahaa mutta nyt kun ikävä ja tuska on paha niin varmaan se on omakin suojautumiskeino tai joku että koitaa vakuutella itselle että on tekemässä oikein kun en ota yhteyttä enää.
Näkeekö "normaali" ihminen oman puolisonsa aina kauneimpana ja miellyttävämpänä naisena/miehenä. Muistui vaan mieleen yksi kommentti tältä mieheltä jossain yhteydessä että "eihän se oma nainen enää vuosien päästä näyttänyt haluttavalta, että kyllä naapurin rouva paremmalta näyttää". Tällä omalla naisella hän tarkoitti hänen lastensa äitiä ja puhui siis siitä ajasta kun olivat vielä yhdessä. Minusta kuulosti vaan kovin surulliselta ajatella että miettiikö oikeasti kaikki miehet noin..
Millainen suhde miehellä on tuohon exäänsä, jonka kanssa hänellä on lapsia? Mitä mies on kertonut lastensa äidistä? Oletko kysynyt tältä exältä, millaisia kokemuksia hänellä on miehestä? Millainen suhde miehellä on lapsiinsa?
"varmaan se on omakin suojautumiskeino tai joku että koitaa vakuutella itselle että on tekemässä oikein kun en ota yhteyttä enää."
Onko tuon lauseen rivien välissä ajatus, että et oikeasti tekisikään oikein, vaan vain ainoastan k o i t a t v a k u u t e l l a itsellesi, että olet tekemässä oikein? Tottakai ajattelemme ja koemme kaikki niin kuin itse haluamme, mutta jotenkin tuo lause...
Kuten jo sanoinkin, on ikävää, että joutuu jättämään suhteen, kun on vielä niin paljon tunteita. Itse olen pystynyt jättämään vasta kun tunteeni ovat lähes kaikki kuihtuneet.
"Minusta kuulosti vaan kovin surulliselta ajatella että miettiikö oikeasti kaikki miehet noin.. "
Eivät ainakaan ääneen. Vain iljetys sanoo tuollaisia ääneen.
Tarkoitan tuolla lauseella sitä että kun rakastan miestä niin on vaikea välillä laittaa nämä esille tulleet huonot asiat ja järki näiden suurien tunteiden edelle. On vaikeaa, en voi sille mitään. Ja mitä enemmän luen esim narsistinen ihmisen traumoista ja kaikesta miksi hän mahdollisesti on sellainen niin tunnen suurta tarvetta kertoa näistä hänelle ja auttaa jos hän olisi halukas hakemaan apua. Oma luonnonkin sanoo että ei toista, varsinkaan rakkainta, voi jättää pulaan. On vaan niin kova tarve koittaa vielä mitä tästä tulisi. Mutta kaikki paperille ja tänne kirjoittamani asiat kyllä ovat vääriä nekin eikä se ole sitä mitä minä parisuhteelta kaipaan. Silti, tunne on se että rakastan ja sitä on vaikea sammuttaa vaikka mitä tosiasioita hänen luonteestaan on. Epätoivoisena olen lukenut kirjoja koittanut löytää käytökselle muuta syytä kuin narsismi. Löysin vaativan persoonallisuushäiriön ja siihen kyllä miehen käyttäytyminen täysin täsmää. Kuvittelen tässä mielessäni että jos se olisikin "vaan" sitä ja siihen voisi saada oikeasti apua.
Tunnen itseni jo jotenkin naurettavaksi kun jatkan ja jatkan tänne kirjoittelua. Kirjoittaminen vähän auttaa ja tieto että joku "kuuntelee".
Itselläni en ole huomannut, että tunteet suorastaan johdattaisivat järkeä.
Sensijaan, koska niitä tunteita on ollut, niin olen tehnyt tietoisesti "huonoja" valintoja... Jos tunteet vievät järkeä, niin lopputulos on se mihin niiden tunteiden antaa järkeä viedä, ehkä, en tiedä. Vai vieläkö voi olla sellainenkin tilanne, että vaikka tunne vie järkeä, niin sitten ei kuitenkaan toimi järkensä mukaan, vaan jotenkin järkevämmin.
Oliko vähän hassu pohdinta?
"Kaikki yritykset "ymmärtää" (jälkikäteen tai etukäteen) narsistisia käyttäytymismalleja, reaktioita, tai narsistin sisäistä maailmaa emotionaalin termein - ovat yhtä toivottomia. Narsisteihin pitäisi suhtautua kuin luonnonlakiin tai onnettomuuteen, joka vain odottaa tapahtumistaan." -Vakninin tekstiä
Lukaisepa linkki "kieltäminen/väärinymmärrys" ja laita mielipidettä.
"Ja mitä enemmän luen esim narsistinen ihmisen traumoista ja kaikesta miksi hän mahdollisesti on sellainen niin tunnen suurta tarvetta kertoa näistä hänelle ja auttaa jos hän olisi halukas hakemaan apua. "
Oletko myös lukenut, kuinka mahdoton yritys heidän auttamisensa on?
Oletko kaikesta huolimatta sitä mieltä, että mies arvosti sinua?
Arvostavatko narsistit yleensäkään ketään? Käsittääkseni eivät?
Asia on kovasti mutkikas ja vaikea kenelle tahansa. Narsistit manipuloivat uhrinsa usein uskomaan, että heillä on joku hätä. Itse olen lähtenyt auttamaan narsistiani hädässä ja mitä löysin, löysin kaverin miljardöörinaisen kainalosta, joka sitten lohdutteli hyväuskoisena narsistia.
Nainen sanoi minulle, että kuka sen kanssa olisi jos ei hän... Eli seksiriippuvainen narsisti, jolla oli naisia aivan valtava määrä joka puolella, oli uskotellut hyväuskoiselle miljardöörinaiselle, että hän on pulassa eikä kukaan välitä hänestä. On yksi hänen konsteistaan päästä lohdutettavaksi.
Traumojaan hän esittelee aina sopivasti. Ja onhan narsistilla niitä, en sitä kiellä. Mutta jos se mies nyt tahtoisi käyttää sinua hyväkseen, niin kaikesta kirjoittamastasi päätellen ei ole valmis alistumaan sinun tohtoroitavaksesi. Eikö se ollut sama mies, joka oli sitä mieltä, että ehdottomasti sinä olet se heikompi ja sairaampi. Hänen ongelmansahan oli pelkästään supliikissa.
Kuinka voit kuvitella, että hän alistuisi sinun tutkittavaksesi ja neuvottavaksesi? Ajatteletko, että vain kerrot hänelle muina naisina, että hän on peruuttamattomasti vaikeasti henkisesti sairas ja ne ongelmat johtuvat siis hänestä ja että hän on pitkän ja massiivisen avun tarpeessa...
Käsittääkseni persoonallisuushäiriöitä ja oireita voi olla samalla ihmisellä useita.
-Ja pahoillani taas, etten voi kirjoittaa, että minustakin se voisi olla noin ja toimipa vaan rakkaasi hyväksi, varmasti kuuntelee, asia hoituu ja olisi sinunkin etusi mukaista.
Ennemminkin mielessäni on toinen vaihtoehto ollut, mutta se ei varmaan sovi sinulle eikä sinun tilanteeseesi, kun se asian hyväskyminen vaatii niin hyvää itsetuntemusta ja kovaa luonnetta...
Enkä tietenkään tarkoita arvostella sinua, ennemminkin itselläni voi olla elämänkokemuksen tuomaa lujuutta ihan liiankin kanssa joskus, että mitenkään en arvota...
Kerro vaan mikä se toinen vaihtoehto on?
Toinen vaihtoehto on narsistin hyväksyminen sellaisena kuin hän on.
Sinuna vain olisin huolissani kokemuksen puutteesta miesten kanssa tässä vaihtoehdossa. Itseltäni löytyi ihan luonnostaan kaikki se, mihin Vaknin viittaa tekstissään "Väärinkäyttäjän kanssa selviäminen".
Lue teksti huolellisesti läpi. Se on ihan todellista elämää, mistä siinä puhutaan, ei mitään huuhaa teoriaa:
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/abuse3.html
Odotan kommenttia (menoa on, mutta johonkin aikaan ehdin lukea) : ).
" Itseltäni löytyi ihan luonnostaan kaikki se, mihin Vaknin viittaa tekstissään "Väärinkäyttäjän kanssa selviäminen"."
Sen verran korjaan, että ei nyt ihan kaikkea, mutta se, mitä minun ja minun narsisti-psykopaattini kanssa on ollut välttämätöntä. Suhdetta ei olisi voinut jatkaa missään muodossa, jos en olisi pitänyt puoliani massiivisesti ja kieroillutkin jopa...
Mutta ei mitään ryhmäseksejä eikä oikeuksia, niihin ei olla menty.
En voi suositella vaihtoehtona sitä, että jatkaa parisuhdetta hyväksymällä narsistin sellaisena kuin hän on. Yritin sitä itse aikoinaan, kun lasten vuoksi yritin heidän toisen vanhemman hyväksyä sellaisena kuin hän oli (ja on yhä, oireet ovat vain pahentuneet). Se olisi vaatinut kokonaan omasta identiteetistä luopumista. Yritin muutaman kuukauden ja tajusin sitten, että vaikka tekisin mitä ja miten, olisin miten päin tahansa, niin mikään ei koskaan tulisi riittämään. Narsisteille ei nimittäin riitä mikään. Kun he saavat haluamansa, heidän mielenkiinto siihen asiaan loppuu ja sitten pitää saada jotain uutta, lisää alistumista, lisää kontrollointia, mitä tahansa, millä vain voi sairasta mieltään hetkeksi yrittää tyydyttää.
Niimpä erosin ja se on ollut elämäni viisain ja paras teko. Ja koska minä olin se jättäjä, niin narsisti aloitti hirvittävän viestittely/puhelinkampanjan, jolla yritti saada minua takaisin. Ja niitä viestejähän piisasi ja laidasta laitaan; lirkuttelua, uhkailua, rakkauden vannomisia, pelotteluja, kiristämistä, ilmoituksia "kuinka hän nyt sitten jatkaa elämäänsä ja tapailee muita", kehumisia, haukkumisia, mustasukkaisuutta, "menen terapeutille ja muutun" -viestejä, itsemurhaviestejä, ilmoitus, että on saanut miljoonaluokan lottovoiton, ylipäätään käänsi ja kynsi, väänsi ja vaivasi ja yritti kaikkensa, että saisi päättäväisyyteni horjumaan ja minut perumaan erohaluni.
En vastannut ikinä yhteenkään viestiin enkä yhteydenottoon, ellei se puhtaasti koskenut jotain lapsiin liittyvää (tapaamisia yms.). Sitten narsisti kosti, mutta koska ei pystynyt enää minua suoraan satuttamaan, otti kostonvälineeksi lapset.
Nyt lapset ovat jo aikuisia ja narsistilla ei enää heidänkään kautta ole mitään "otetta" minuun, olen siis vapaa. Narsistilla on uusi "uhri", samat kuviot hänellä jatkuu siis yhä. Tunnen valtavaa sääliä tätä uutta kohtaan, mutta luulen, että vaikka yrittäisin häntä varoittaa, varoitukseni kaikuisivat kuuroille korville, sillä hän on narsistin taholta vielä siinä koukutusvaiheessa. No, jonain päivänä hänelläkin - toivon niin - hälytyskellot alkavat soida.
Jos olisin aikoinaan narsistin kanssa jäänyt elämään ja narsistin vain sellaisenaan hyväksynyt, en usko, että olisin enää hengissä tai edes järjissäni tässä tätä kirjoittamassa.
En pystynyt lukemaan loppuun, on niin kaukana minun ajatusmaailmasta nuo tekstit. Siis että itse pystyisin tuollaiseen. Onko tosiaan niin että sinä elät tällaista elämää?
Syy miksi tässä haikailee miehen perään on se pieni toive siitä että ei oliskaan narsisti. Jos joku sen minulle varmuudella sanoisi niin en kyllä enää toivoisi näkeväni häntä. Mies on monesti sanonut välittäjänä minusta ja rakastavansa. Ja kehunutkin monesti. Mutta kun tulee niitä toisesta äärilaidasta olevia kohtauksia ja rivien välistä lyttäämisiä. Ei vaan sovi mun ajatusmaailmaan että rakastaa mutta ei kunnioita. Ensin vetää lähelleen kehuilla ja halauksilla ja ihanalla seksillä ja sitten ikäänkuin työntää kauemmaksi jollain negatiivisella. Miksei voi olla tasaista? Miksi minulla on ollut koko ajan olo etten riitä? Vaikka mies välillä tähän sanoikin että Kalpaan sellaisenaan. En ymmärrä.
Olen yleensä kotihiiri mutta tänään lähden lavatansseihin:) en etsi ketään vaan psykologin ohjeen mukaan menen vain katselemaan iloisia ihmisiä ja katsomaan kuinka parit käyttäytyvät toisiaan kohtaan. Samalla mietin mitä minä
Haluan itselleni ja mitä asioita miehessä arvostaisin. Mukava ajatus vaikka haikeaakin kun en voi ottaa tätä tuntemani miestä mukaan. Vaikka olen kyllä varma että hän on jo etsimässä naista.
Niin, ja kiitos avusta, kuka oletkin!
Olen lukenut kirjoja, tavannut miestä silloin tällöin ja ollaan soiteltu. Hän edelleen kannustaa minua hoitamaan itseni kuntoon ja haluaa yrittää suhdettamme uudestaan. hän kuitenkin sanoi että hänellä olisi sitä ennen jotain asioita mistäpitäsi soia. Esim hän haluaisi viettää enemmän aikaa kavereittensa kanssa (me kun oltiin yhdessä niin ei juuri nähnyt kavereitaan kun meillä on mahdollisuus olla kahdestaan vain joka toinen viikonloppu). sitten asiat pitäisi aloittaa alusta ja edetä hitaasti, malla painollaan (hyvä idea minustakin.. jos jotain tulisi).
Minä löydän itsestäni läheisriippuvaisen piirteitä kun luen aiheeseen liittyvää tekstiä.
Kun olimme eronneet, mies oli puhunut exänsä kanssa meidän tilanteesta vaikka joskus sanoi että eivät puhu henkilökohtaisista asioista keskenään. Kysyin syytä miksi oli puhunut. Vastaus oli että asia liittyy hänen arkeensa ja lapsiinkin niin siksi kertoi.
Jotenkin sitä itse haluaisi kuulla miehen suusta joka takaisin haluaa jotain siihen tyyliin että miten minut voisi tehdä onnelliseksi eikä niin että mitä "vaatimuksia" hän asettaa jos ollaanvielä yhdessä.. Ei hän tylysti niitä sanonut mutta jäi kurja maku kun asiasta puhuttiin. hän sanoi että on jotain muutakin mistä pitää sopia mutta ei hän niitä vielä ole miettinyt sen kummemmin.
Olet itse reipastumassa ja löytänyt itseni kanssa pikkuisia ilon hetkiä. Ajoittain tuntuu että en halua enkä tarvitse tuollaista miestä mutta joku edelleen pitää hänessä kiinni. onko teillä kommenttia näihin mitä kerroin`? Tällä hetkellä mies haluaa tietää että ollaanko yhdessä vai eikö olla, jompi kumpi pitäisi olla (samaa mieltä olen kyllä siis minäkin). Nyt hän käy luonani varmastikin seksi takia ja on kutsunut itseään kylään.
Yksi asia tuli mieleen jostain toisesta ketjusta: onko tavallista kaikille miehille että ehdottaa naiselleen jonkun seksilelun ostamista itselleni (siis niihin hetkiin kun olen yksin..)? Tätä hän joskus parikin kertaa ehdotti mutta en suostunut. Tuli siitäkin kumma olo mutta saahan sitä tietty ehdottaa..
Kuule, pettäjä ostaa toiselle seksilelun, että on kivaa pikkupuuhaa silloin, kun pettäjä puuhailee muualla eli tuunaa sitä toista naista. Haluaa pitää naisjoukkonsa tyytyväisenä, oletkohan jo sellaisen kerhon jäsen.
Minulla oli joskus työkaveri joka ilmeisesti kärsi läheisriippuvuudesta ja onnistui. haksahtamaan narsistisiin tyyppeihin. Kun tutustuimme, hän oli päässyt jaloilleen suhteesta jossa oli vääntänyt itsensä solmuun ollakseen mieliksi, sairastuen lopulta.
Sitten hänen elämäänsä astui unelmien prinssi. Kaverini jaksoi kertoa pieniä yksityiskohtia siitä tilanteista joissa tämä prinssi toimi toisin kun ex, kuinka tämä mies on nyt jotakin ihan muuta. Täydellinen.
Ajan kanssa tarinoissa alkoi vilahdella asioita joista aloin huolestua. Kun sitten näin tyypin livenä, hänestä huokui jotakin petomaista. Miehen käytös muuttui koko ajan törkeämmäksi, mutta kaverini vain roikkui niissä yksityiskohdissa eikä suostunut näkemään yhtään muuta. Kaverini alkoi nähdä ongelmia minun parisuhteessa, ja olin todella hämmentynyt.
Sitten tapahtui se perinteinen eli lapsi olikin jo tulossa, kihlat ostettiin ja kaverini myi omaisuutensa muuttaakseen kauas perheestään ja läheisistään, miehen kotipaikkakunnalle. Mitä kuulin myöhemmin hänestä, ei ollut mitään mukavaa kuultavaa: väkivaltaa, tappouhkauksia, lähestymiskieltoja....
Samaa mieltä kuin "sori". Minun narsisti-psykopaattini ehdotteli/ehdottelee myös minulle tuollaista. Kerta toisensa jälkeen jotain huoltamista tuohon suuntaan. Torjun kaikki jyrkästi, koska tiedän, että on juurikin sellainen kuin "sori" kertoo.
On ällöttävä piirre hänessä tuokin. En todellakaan hyväksy häneltä mitään säätämistä enkä huolehtimista.
" Hän edelleen kannustaa minua hoitamaan itseni kuntoon ja haluaa yrittää suhdettamme uudestaan. hän kuitenkin sanoi että hänellä olisi sitä ennen jotain asioita mistäpitäsi soia. "
Missä on uutta? Samanlaista juttua kuin aiempikin. Sinun pitäisi olla paremmassa kunnossa... Hänellä on ehtoja... vaikka sinä lopetit suhteen.
Se olet kuule SINÄ, kenellä nyt pitäisi olla ehtoja. Mihin muuten tarvitset hänen säätämistään? Mielestäni et kertonut, että olisit avuton ja kykenemätön hoitamaan omia asioitasti.
Tiedän pärjäävänsä yksinkin mutta on vaan vaikea irrottautua. Tuntuu että olen ajoittain mennyt jo hyvän matkaa siihen suuntaan mutta lopullinen ero silti pelottaa vaikka se kerran jo tulikin. Se oli silkkaa tuskaa olla täysin erossa ja kuulematta hänestä mitään. Kuin jo vieroitus huumeista olisi ollut menossa vaikka en ole päihteitä koskaan käyttänytkään. Psykologin kanssa juuri näistä keskustelin ja hän kyllä koittaa vakuuttaa minulle millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä. Mutta itse pitää asiat päättää. Minä edelleen mietin että jos minä reipastun ja olen erilainen niin olisiko hänkin? Minua niin houkuttaa ajatus että olisin ilman häntä ja nauttisin kesästä ja sitten joskus ehkä jopa tapaisin jonkun.. Mutta se vaan on niin tuskallista olla kuulematta hänestä, en ymmärrä itsekään miksi käyttäytynyt näin.
"Minä edelleen mietin että jos minä reipastun ja olen erilainen niin olisiko hänkin?"
Ei toimi, valitan. Reipastu nyt sen verran, että unohdat hänet ja hoidat itsesi nyt kuntoon, kun kerran psykologillakin käyt. Muutenhan se saamasi ammattiapu menee ihan harakoille. Vaikka olisit kuinka erilainen, niin se toinen on se sama yhä kaikkine ongelmineen, ei muutu siitä, ihan turha luulo. Vaikka itse puhuisit seireenien kieltä ja näyttelisit jotain sangen tavoiteltavaa, joka sopivasti kohtelee silkkihansikkain toista, niin hän on yhä se sama. Hän tulee pyörittämään sinua aivan miten haluaa, vaikka sinua nuoleskelisikin ihanasti hetken, niin toisen hetken on kaikkea muuta kuin ihanaa, tiedän kokemuksesta. Olet ainakin kirjoitustesi perusteella narsistisesti käyttäytyvän ihmisen unelma, siksi tulevan elämäsi kannalta on äärimmäisen tärkeää, että jatkat psykologilla eteenpäin. Et anna enää koskaan kenenkään kohdella sinua kaltoin, vain sen vuoksi, että haluat niin kovasti rakkautta ja parisuhdetta.
"mies oli puhunut exänsä kanssa meidän tilanteesta vaikka joskus sanoi että eivät puhu henkilökohtaisista asioista keskenään"
Ja tuollaiseen sitten luotat. Vaikuttaa siltä, että siellä on puhuttu paljonkin, sanoo vain pitääkseen sinut sopivasti talutusnuorassa ja toivottavasti on vain puhuttu niistä henkilökohtaisista asioista. Voi kuulostaa kovalta, mutta joskus on vain ruususekin kerättävä.
Älä kirjoittele neuvoja kysyäksesi, jos et niitä oikeasti halua kuunnella. Oikeastaan sama kuin psykologilla, joka luotsaisi, mutta et ymmärrä etuasi.
Kummaa kissanhännän vetoa harrastat, mutta miksi?
"Olet ainakin kirjoitustesi perusteella narsistisesti käyttäytyvän ihmisen unelma, "
Täysin samaa mieltä ja olen lukenut kaikki kirjoituksesi, Ei ollut normaali.
"Älä kirjoittele neuvoja kysyäksesi, jos et niitä oikeasti halua kuunnella. Oikeastaan sama kuin psykologilla, joka luotsaisi, mutta et ymmärrä etuasi.
Kummaa kissanhännän vetoa harrastat, mutta miksi? "
Samaa mieltä tuostakin. Varmaan joitakin turhauttaa yksi asia, toista toinen. Minua vähän harmittaa, että et kirjoita mihinkään muuhun kuin näihin omiin aloituksiisi. Olet lempesi pauloissa ja haluat vahvistusta ja oikeutusta suhteen jatkamiseen.
On pakko todeta, toistamiseen, että olet narsistin unelmauhri. Mitä kirjoja taas sanoitkaan lukeneesi? Sellaisia, joista olisi apua suhteen jatkamiseen niin, että sinä olisit neuvova ja opastava osapuoli? Uskotko mahdollisuuksiisi samassa, kun kumppanisi pitää sinua luultavasti huomattavasti itseään heikompana? Samalla itse myönnät asiaa ja puhut läheisriippuvuudesta. Ei sinänsä mitään vikaa tuossakaan rehellisyydessä, mutta sille epäluotettavalle päällepäsmärille ei vain kannattaisi puhua.
Todellisuudessa et teroita peistäsi sitä tilannetta varten, jossa mies todella osoittautuisi hyvin, hyvin syvästi sairaaksi narsistiksi ja olisi pelkkä huijari.
Onko niin, että et jaksa lukea mitään, mikä ei tue lemmentarinaasi? Totuutta et ehkä halua, vaikka se voisi olla tae omaan selviytymiseesi, eikä olisi keneltäkään pois.
Tässä taas suoria sanoja, jos nyt jaksoit loppuun asti lukea.
Lisään vielä, että jos olet sitä mieltä, että mies kärsii jostain muusta kuin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, niin onhan suomi24:ssä muitakin keskustelupalstoja.
Täällä aika usein otetaan kantaa myös siihen, jos täällä aletaan kovin runsaasti keskustella muunlaisista parisuhdeongelmista. Nämä narsistin käyneet (vähän sama kuin Hyväntoivonniemen kiertäneet merielämässä...) ovat varmasti muutenkin ainakin osa melko nokkelia ratkomaan kaikenlaista parisuhdeprobleemaa, mutta haluttomia siihen tällä palstalla, jos keskustelu jatkuu pitkään.
Että asiaan.
Oikeastaan ymmärrän tilanteesi lähes täysin. Itselläni on takana samantyyppinen tilanne. Kuten jo moneen otteeseen olen kertonutkin, on vienyt vuosia, että olen näin pitkälle päässyt irti narsisti-psykopaatistani.
"Jotenkin sitä itse haluaisi kuulla miehen suusta joka takaisin haluaa jotain siihen tyyliin että miten minut voisi tehdä onnelliseksi eikä niin että mitä "vaatimuksia" hän asettaa jos ollaanvielä yhdessä.. Ei hän tylysti niitä sanonut mutta jäi kurja maku kun asiasta puhuttiin. hän sanoi että on jotain muutakin mistä pitää sopia mutta ei hän niitä vielä ole miettinyt sen kummemmin. "
Voisitko kuvitella, että kysyisit, mihin hän on valmis tehdäkseen suhteestanne paremman? Onko hän nyt sitä mieltä, että puhekoulutuksensa on onnistunut ja hän ei enää päästele sammakoita...
"Minä edelleen mietin että jos minä reipastun ja olen erilainen niin olisiko hänkin? "
Varmasti. Mutta JOS hän on narsisti, niin ainoastaan pinnallisimmat keinot muuttuvat, mies on sama.
Edelleen suosittelen sinulle itsesi kehittämistä. Sinä itse olet ainoa, joka viimekädessä voi sinua auttaa. Kaikin tavoin, älä anna miehen alistaa itseäsi, äläkä anna hänen puuttua sinun elämääsi, äläkä varsinkaan anna hänen määrätä itseäsi lopettamaan mitään.
Kyllä miehetkin osaavat seksuaalisen kiristämisen keinon. Kysymys on vain siitä, että antautuuko kiristykselle. Jos olet tarpeeksi ovela ja kova luonne, niin voithan antaa miehen kuvitella... Tuollakin on riskirajansa tosin, jos mies on todella narsisti. Voi äityä pahaksi jos huomaa tulleensa huijatuksi.
Muista yksi tärkeä asia. Narsisti on huijari, ja se huijaaminen ei ole seksiasiaa, vaan ihan muuta.
Olen omasta narsisti-psykopaatistani sitä mieltä, että hän antaa kaikkien ymmärtää, että on kiinnostunut vain seksistä, mutta todellisuudessa on rikollisia piirteitä hänellä... Uhrien ajatukset saa pysymään seksissä, sekä hyvässä että pahassa mielessä tekemällä heitä mustasukkaisiksi... Taattu keino pitää uhrit kaidalla polulla.
Kiitos rehellisistä vastauksista, noinhan se on. Jatkan ehdottomasti psykologilla käyntiä ja olen mennyt taas piirun verran eteenpäin.
Nimerkki Ei ollut normaali - ja te häntä kannustaneet myös. Kiitos ajatuksista! Luen niitä suurella mielenkiinnolla, nimittäin elän sivusta läheisen ihmisen ihmissuhdetta ja sen tempoilua, sillä suhteen toinen osapuoli on narsisti. Aiheuttaa suurta tuskaa meille läheisille ja sinun tilanteesi ja ajattelusi ja asenteesi tuntuu olevan lähes identtinen läheiseni kanssa. Yritän siis kauttasi jotenkin ymmärtää minulle rakasta ihmistä, vaikka se vaikeaa onkin. Hänkin on jollain tavalla (omien sanojensa) mukaan läheisriippuvainen ja juuri sen vuoksi otollinen uhri. En ehdi nyt kirjoittamaan enempää, enkä ihan koko ketjua vielä ehtinyt lukea, mutta palaan siihen.
Oletko lukenut myös aikaisemman ketjuni jonka poistatin? Olisi "mukava" kuulla sinun läheisesi tarina ja mitä yhtäläisyyksiä huomaat tähän minun asiaani. Mitä merkkejä miehessä on että hän tosiaan on narsisti? miten hän käyttäytyy ja millaista heidän elämä on?
"Se oli silkkaa tuskaa olla täysin erossa ja kuulematta hänestä mitään."
Avainkysymys on oman elämän hallinta.
Toista ihmistä tulisi rakastaa rauhallisesti, ei epätoivoisesti.
En ole tainnut aikaisempia kirjoituksiasi lukea, luulen.
Läheiseni tapasi 60 vuotiaana miehen netissä ja pikavauhtia muutti hänen luokseen toiselle paikkakunnalle, myi oman kotinsa ja autonsa jne. Vaikka kuusi viikkoa aikaisemmin oli tullut välirikko mustasukkaisuuden ja kontrolloinnin vuoksi!
Sanoin jo tuolloin, että mies vaikuttaa narsistiselta, hälytyskellot kumisivat. (Olen joutunut muussa yhteydessä perehtymään narsismiin aika paljon.) Mies ei pitänyt yhteyttä omiin lapsiinsa, ei ymmärtänyt perheen ja ystävien merkitystä. Läheiseni kaikki tulemiset ja menemiset perheen luokse ovat aina olleet valtaisan soutamisen ja huopaamisen takana. Hänen piti varoa sanojaan ja miettiä, milloin mitäkin asiaa esitti. Pyyteli anteeksi omaa käytöstään, mies ei milloinkaan.
Kun tapasin miehen, minulla oli hänen lähellään epämääräisen paha olo. Oli negatiivinen, sovinistinen, huonokäytöksinen ja läheiseni käytös oli kummallista hänen lähellään. No, vajaan vuoden päivät kesti ja sitten erosivat kuukaudeksi. Läheiseni oli omien sanojensa mukaan henkisesti nujerrettu, nurkkaan ajettu. Mies ei kuulemma ollut yhtään kiinnostunut hänen ystävistään tai perheestään, ei työhistoriastaan, ei mistään. Sen sijaan oli negatiivinen ja kateellinen. Riitoja tuli mistä tahansa ja aina syy oli jossain muussa kuin tässä miehessä.
Kuukauden jälkeen mies onnistui lirkuttelemaan läheiseni takaisin. Viestit ja yhteydenpito oli ollut samanlaista tempoilua laidasta laitaan, kuin muutama kirjoittaja tässä ketjussa on kuvannut. Kirjoittelivat sähköpostia (kuten tekin) ja mies vannoi muutosta ja että hakee itselleen apua. Läheiseni puolestaan syytti itseään, että olisi voinut olla joustavampi, nöyrempi ja toisaalta sanoa suoremmin mitä ajatteli ja että hänen on peiliin katsominen ja että suurenteli ongelmia. Säälii miestä ja uskoo, että voi hänet pelastaa. Läheiseni on juuri kuten sinä sitä mieltä, että ei narsistia saa hylätä, että häntä pitää auttaa. Mutta miten tuollaista ihmistä voi auttaa? Eikä oleellisempaa olisi auttaa itseään?
Oli jo myöntänyt, että miehellä on vahvasti narsisitisia piirteitä, mutta ei suostunut uskomaan sitä, että ne niitä ei juuri voi muuttaa. Hakee sinun tavoin apua itselleen. Vähättelee tapahtunutta, kokemaansa kohtelua, että ne ovatkin vain pikku juttuja.
Kuten sinä, läheiseni myös kertoi eron aikana narskulleen, kuinka hajalla on jne., mikä varmasti oli pahinta, mitä tehdä voi. Toisaalta ymmärrän, niinhän ”terveiden” kanssa toimitaan ja ihmisillä on tapana uskoa hyvään ja muutokseen.
Minun pelkoni on, että läheiseni nujertuu suhteeseen eikä saa enää itseään riuhtaistua irti. ;-(
Järjen tasolla tiesi eron aikana, että suhteella ei ole tulevaisuutta, mutta silti kaipasi sitä kuspäätä. Ja siis minulle on ihan sama, onko tyypin diagnoosi narsistinen vai kusipää, oleellista on, että se, mitä olen kuullut, ei kuulu normaaliin parisuhteeseen eikä normaaliin, hyväksyttävään käytökseen ketään kohtaan! Tämä on sivusta seurattuna kammottavaa ja pelottavaa, satuttavaa ja ahdistavaa. En voi käsittää, miten voi hyväksyä tuollaista käytöstä, jatkuvia riitoja ja sitten vähätellä niitä. Onko tässä vielä toivoa, että saa itsensä pois siitä suhteesta? Hetkeäkään en usko, että perusteellinen muutos olisi mahdollinen, nuo asiat ovat niin syvällä persoonassa. Olipa sitten narsisti tai ei. Tämä on pannut miettimään, että empatian puute on käsittämötön reikä ihmisen päässä.
Mitä minun läheisenä pitäisi tehdä? Mitä sinä haluaisit läheisiltäsi tilanteessasi?
Läheisesi pitää itse saada varmuus että mies ei ole normaali. Minä olen epäillyt ja epäillyt että jospa tämä onkin vain sitä ja jospa minä olenkin vain liian herkkä. En ole ihan täysin sisäistänyt että käytös on epänormaalia. Mutta tänään tapahtui jotain mikä minut herätti ja lopullisesti irtaannutti miehestä. En ala täällä sitä varmuuden vuoksi kertomaan mutta jotain sellaista tapahtui mikä sai minu lopulta uskomaan että narsisti tai ei, tuo käytös ei ole tervettä. Ja samalla minulle aukeni kaikki muukin että eihän tässä suhteessa ole mikään ollut normaalia. Ja mikä helpotuksen olo minulle on nyt tullut. Minua pommitetaan tällä hetkellä viesteillä, puheluilla ja sähköpostilla ja mihinkään en tule enää vastaamaan, se on sataprosenttisen varma asia. Se täytyi vaan itse saada se viimeinen pisara ja tavallaan itselle riittävä todiste että tämä ei vaan ole oikeaa parisuhdetta. Jos tulen vielä tuntemaan kaipauksesta tunnetta niin tämän päivän tapahtumat ovat nyt mielessä niin vahvasti että olen päättänyt ihan lopullisesti että tämä yhteydenpito ja kaikki on nyt tässä. Olen tosi helpottunut ja näen miehen ihan toisessa valossa ajatuksissani. Tulen käymään psykologilla varmasti pitkään koska siellä minua autetaan vahvistumaan ihmisenä ja turha kiltteys kitketään pois.
Mitä siis läheinen voi tehdä... Vaikea kysymys. Itse olen paljon miettinyt sitä että jos minun paras ystävä tai kuka tahansa tuli minulle kertomaan omasta miehestään nämä asiat niin mitä minä neuvoisin hänelle. Ajattelin aina että käskisin välittömästi eroamaan. Se vaan ei tahtonut omaan päähän mennä kun tunteet on mukana. Ehkä voisit pyytää läheisesi miettimään asiaa näin. Jossain vaiheessa kun epäilykseni olivat jo tosi pitkällä niin ajattelun että tulisija joku jolle olen näistä kertonut niin oikein rajusti sanomaan minulle että herätys! Etkö näe että ainoa elämäsi menee pilalle. Ja toista täytyisi saada uskomaan että varmasti löytyy parempi mies sitten kun on sen aika. Mutta nyt tiedän kokemuksesta että kaikki tämä on niiden tunteiden takia mielettömän vaikeaa.
Itse olen viimeisen parin viikon ajan vahvistunut paljon kun olen lukenut kirjaa läheisriippuvuudesta. Olen tehnyt mielikuvaharjoituksia ja miettinyt yksin ollessa vaan hyviä asioita itsestäni ja koittanut arjessa keskittyä itseeni ja ihan vaan olemiseen. Tämä on alkanut auttaa. Ei pidä tunnetasolla elää toisen elämää vaan miettiä omassa arjessa yksi tilanne ja asia kerrallaan vaan sitä mitä on juuri sillä hetkellä tekemässä. Ei murehtia menneitä eikä pelätä tulevaa. En osaa muuta neuvoa sinulle antaa. Mutta olen ystäväsi tukena ja koita puhua järkeä. Se vaan ei taida auttaa ennenkuin tapahtuu jotain sellaista että hän itse herää.
Minä voin ylpeänä täällä kertoa että olen mennyt elämässäni askeleen eteenpäin ja tässä asiassa ei enää takapakkia tule. Nyt mies saa soitella vaikka läpi yön ja minä hymyilen täällä että olen päässyt irti. En voi tarpeeksi kiittää teitä jotka olette täällä minua auttaneet! Iso kiitos! Ja toivottavasti "kuulostaa tutulta" lukee joskus tämän: lämmin halaus täältä ja ihanaa elämää sinulle :) olet minulle tärkeä!
Mielestäni sillä ei ole merkitystä onko miehelläsi narstinen (tai jokin muu) persoonallisuushäiriö. Sillä on merkitystä, onko sinulla suhteessa hyvä ja turvallinen olo. Itseäni ahdisti tämän ketjun lukeminen, sillä olen itse onnellisessa (vaikkakin joskus myös myrskyisässä) parisuhteessa. Vaikka meissä molemmissa on vikamme, tiedän ettei mieheni koskaan kohtelisi minua kuten sinun miehesi on sinua kohdellut. Hän ei koskaan alista tai vähättele minua, eikä minulla koskaan ole turvaton olo hänen seurassaan. Me molemmat ajattelemme myös sitä, miten voisimme tehdä toistemme elämästä parempaa ja onnellisempaa. Sinun parisuhteesi ei kuulosta lainkaan terveeltä, oli miehelläsi diagnoosia tai ei. Oman mielenterveytesi takia toivon, että hankkiutuisit miehestä kokonaan eroon niin pian kuin mahdollista.
Kiitos! Minulla menee ihan ok vaikka huonoja hetkiä välillä on. Tiedän silti että juuri tuo puuttui suhteestamme. Mies ei ajatellut missään vaiheessa niin että miten tekisi minut onnelliseksi tai miten saisi minun itsetuntoani nousemaan. Toivon että tästä on suunta vain ylöspäin.
Kiitos vastauksestasi! Juuri noin minulle sanoi yksi ystävä, joka on aikanaan irtautunut narsistisesta suhteesta. Että jossain tulee vastaan raja. Sinulle se tuli nyt. Hienoa, olet päässyt jo pitkälle!
Eipä kai minun auta muu kuin luottaa, että niin tulee tapahtumaan tässäkin tapauksessa. Tavallaan tuo kuukauden ero jo osoitti, että hän tietää, mistä on kyse ja sanoi kyllä, että tämä on viimeinen mahdollisuus. Pelkään vain, että on liian läheisriippuvainen lähteäkseen lopullisesti. Toivon, että löytää terapiasta apua sen asian käsittelyyn, ilmeisesti sen käsittely kuitenkin on mahdollista – ja paljon helpompaa kuin vahvasti narsisten piirteiden terapointi. (En edes usko, että nuo toinen itselleen apua löytää! Mikään ei varmaan kelpaa, eiköhän siinäkin syytä ole taas kaikissa muissa…)
Olen siis juuri noin kysynytkin, että mitä sanoisit, jos ystävä tulisi sinun luoksesi kertomaan kaikki nuo asiat omasta parisuhteestaan, että millaisia neuvoja antaisi! Ei oikein osannut siihen vastata, tai siis tiesi kyllä, mutta sitä oli vaikea minulle myöntää. Tehtyään päätöksen palata, koki minun näkökantani vain ja ainoastaan painostamisena ja pahasuopana.
Kuinkakohan kauan narsisti pystyy kulisseja pitämään ja käyttäytymään ihmismäisesti?
Kaikkea hyvää elämääsi! Ja toivottavasti vielä täällä ”tavataan”.
Lähteä pois. Se on ainoa järkevä menettelytapa kaltoinkohtelijaa vastaan.
(itsensuojelu on tervettä narsismia)
Ei onnistu jos tuntee halua tasoittaa vaakakupit.
(tasoituksen halu on ilkeää itserakkautta, häiriötila narsismissa)
Kiitos itsellesi : ). Kiitos nimenomaan sinnikkyydestä. Tieto on valtaa -eniten itseen.