Olen ollut ihastunut tähän samaan poikaan vuoden päivät. Meillä oli jotain juttua, mutta en koskaan tehnyt mitään kunnollista aloitetta, tähän on montakin syytä joita en tosin ala tässä luettelemaan. Joka tapauksessa hän palaa mieleeni jatkuvasti, vaikka luulin että tunteet olisi vain kaveritasolla. Nyt hän jälleen seurustelee, enkä voi olla kun iloinen hänen puolestaan, mutta silti samalla jatkuvasti mietin, olisiko hän nyt vieressäni, jos olisin tehnyt aloitteen. En edes tiedä miksi teen näin. Haluaisin puhua hänen kanssaan asiasta, mutten oikeastaan edes kehtaa mennä itkemään tunteistani ja kääntelemään veistä haavassa, koska tiedän että hänellä oli tunteita minua kohtaan. En vain tiedä miten voisin luopua tästä toiveiden elättelystä, kun tiedän varsin hyvin että mulla oli hyvät perustelut jättää aloite tekemättä.
Miten luopua toiveajattelusta?
Toiveita ainoastaan
263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on täysin sama tilanne! :( tosin tää jätkä vähänkun ootti et tekisin alotteen jota en koskaan tyhmänä tehnyt, en tiedä miks.. musta tuntuu että tää jätkä vois vielä kiinnostua vaikka seurusteleekin, mut en haluu ottaa sitä riskii ettei kiinnostu. Ääääh
Jos ootta vielä kavereita nii en suosittele menemää puhuu asiasta sille, jos omiin kokemuksiin katson.. sillä ku menin sanoon joskus muutama vuos sitten mun läheiselle ystävälle että tykkään siitä nii se kerto että se on tienny sen aina ja se ei haittaa, kunhan pyaytään ihan ystävinä. Sit se teki semmosen vittun "hauskan" pilan, eikä olla puhuttu sen jälkeen. Joskus vaihtuu nopeet katseet muttei muuta. Enkä todellakaa tykkää siit enää, sillä oon päässy yli siitä ja myönnän olevani aina välillä hänelle katkera. Ilman häntä en saataisi olla näin vahva ihminen!