SELLAINEN. Vaikka rakastunut subjekti jatkuvasti löytää aihetta rakastetun määrittelemiseen ja kärsii tällaisen määrittelyn epävarmuudesta, hän uneksii viisaudesta joka auttaisi häntä ottamaan toisen sellaisena kuin tämä on, vapaana kaikista adjektiiveista.
(R.B.)
(R.B.)
Vastaukset 34
Vanhimmat
joo, oli vaikee... voisitko rentoutua hieman? Tonttulakki hetkeksi
pois.. tai jotain muuta repäisevää?
Niin että ilman adjektiiveja... mut jos ottais repun täynnä adjektiiveja
peiton alle? ai sulla on reppu... no niimpäs näkyy... karvaläppä oikein
Tämä lainaus on miehelle, joka on joutunut sellaisen määrittely-analyysin kohteeksi, että mahtaa olla hänellä ollut kestämistä.
oi ihanaa.. että simmottist tämmöttist vielä nykypäivinäki on..
että joku välittää ja analysoi... kikkelis kokkelis
Voi kuule, ei se mitään ihanaa ole:
"...uneksii viisaudesta joka auttaisi häntä ottamaan toisen sellaisena kuin tämä on, vapaana kaikista adjektiiveista"
tarkoittaa sitä että jos sen oman sisäisen analysaattorin voisi hetkeksi sammuttaa niin se olisi parasta pitkään aikaan.
...muuten siis Roland Barthesilta toi lainaus.
Näkemykseni. Mies ei ole rakastettuunsa täysin tyytyväinen. Hänellä on ollut
useampi "oikea" ja hän esittää itselleen mielessään jokaisen kohdalla samat
kysymykset. Onko nykyinen edellistä "parempi" ? Millä tavoin? Miten erottuu?
Epävarma, koska ei ole tyytyväinen.
Mies ei uskalla hyväksyä toista sellaisenaan. Ehkä mies haluaa nähdä
rakkaansa täydellisenä tuhkimona lasipullossa, hmm...hieman omistushaluisena?
Tällainen hitaasti köröttelevä analyysini.
Reagoi(kaa) miten tykkää(tte). Öitä.
Niinkuin varmasti hoksasittekin, olen mies, tosin jokseenkin pystyynkuollut;)
P.s R.B. Lienee joku viktoriaanisen ajan runoilija?
Ei yhtään tuosta kyse :) vaan siitä kun rakastuu johonkuhun kiinnostuu hirveästi ja haluaisi tuntea, mutta kun ei tunne niin alkaa keksiä asioita ja määritelmiä. Ja kun miettii toista kellon ympäri niin niissä analyyseissa voi päästä ties mihin sfääreihin (ja aina vaan kauemmas siitä todellisesta ihmisestä). Ja lopulta sitä toivoisi, että kaiken miettimisen voisi vaan lopettaa koska ainoa mitä siinä lopulta tekee, on kerää ennakkoluuloja rakastettua kohtaan.
...mikä paitsi vaikeuttaa oikeaa tutustumista, myös saa aikaan sen, että ihannoitu kuva toisesta omassa mielessä kasvaa niin suuriin mittasuhteisiin, että rakkauden kohteelle voi loppujen lopuksi olla mahdotonta puhua. Rakastuminen on traagista!
sä oot nainen... Vappu meni, mut sulla on ne omat tippaleivät... kesät talvet...
Zen-buddhismissa on aivan. Meditaatio, mielen sulkeminen typeriltä ajatuksilta, typerät ajatukset tulee pitää kurissa, kaikessa pitää olla kohtuus, pinnallisissa tunteissakin. Kun tämän hanskaa, niin vaikka pää tuntuisi aluksi tyhjältä niin ajatusta kuitenkin tapahtuu. Ajattelu ilman ajattelua. Paradoksaalista. Kuuntelee sisimpäänsä, eikä typeriä ajatuksiaan, täten tekee vain sen mikä on itsestään tarpeellista. Itse opiskelin zen:iä vain sen verran, minkä koin tarpeelliseksi itselleni. Ja pyrin alku aikana vain välttämään zen:ä, että en ole zen-tilassa. Kun siihen ei pyri tietoisesti, mutta alitajuisesti on huomannut jujun, niin siihen lopulta ajautuu. Paradoksaalista. Voisi sanoa, että asia muuttuu eriksi jos sitä tarkastelee, mutta jos sen antaa itse kertoa, niin tulet tietämään totuuden.
Niin mutta kun ongelma tässä on se rakastuminen jonka myötä on hyvin vaikea olla zen edes itsekseen saati sen rakkauden kohteen ollessa näköpiirissä. Väitän että zen ei nyt kuulu asiaan eikä auta mitään. Tai siis varmasti olisin zen heti kun en enää olisi niin rakastunut. Mutta sittenhän lähtökohtaisia ongelmaa ei edes olisi.
Oliko sanomisen arvonen juttu :D hirveen lihastyön teit kun ton naputtelit ja minkä vuoksi
...ihannoitu kuva toisesta omassa mielessä kasvaa...
Niinpä niin, ja sitten putoaa korkealta kun se ihannoitu kuva hajoaa käsiin. Toinen olikin tavallinen pulliainen, tavallisine vikoineen päivineen.
Hurmurista tulikin sammakko.
Nii no kun tässä ei auta tuokaan koska itse asiassa tunnen tätä ihmistä jo sen verran, että tiedän ne piirteet joita hänessä ihailen olevan todellisia. Olisi helpottavaa huomata että hän on jotenkin tavallinen mutta kun minulla hän ei sitä mitenkään ole. Kun olen ihan myyty kaikesta mitä hän tekee ja on. Jostain syystä en hirveän usein ole tätä hänelle näyttänyt vaan enemmänkin kiukutellut.
tapauksessa loistava alku, että tiedostat ja myönnät ongelman. Eiköhän se siitä lähde, kunhan on halua päästä hänen kanssaan eteenpäin.
Kiitoksia kannustuksesta. Voi hyvinkin olla mutta riippuu aika paljon sen toisen kärsivällisyydestä. Itse asiassa ainoat hetket jolloin tämä sisäinen jaarittelu ei vaivaa on silloin kun näen tämän "kohteen". Silloin tuntuu kaikki aivotoiminta lakkaavan kokonaan ja ei ole miellyttävää sekään. Lähinnä toinen ongelma jonka voi tiedostaa mutta minkä se tiedostaminen siihen auttaa! Monet kerrat katkennut lause kesken kun tämä on kävelly ohi.
Tämä "se on joka" kommentti toi minun mieleeni valoa, tuli hyvä olo joka säilyi. Mies joka on mielessäni on niin ymmärtäväinen ja pitkämielinen että saattaisi hyvinkin ajatella juuri noin. Jos juuri hänellä olisi kärsivällisyyttä tämän kaiken jälkeen vielä hitusen verran... se tekisi minusta onnellisen naisen. Ikävä on kova, ja tuntuu että kaikesta tästä rakastuneisuudesta on vain haittaa. Yli lyöväni ujous esimerkiksi... Haluaisin vain olla hänen kanssaan ja lähellään. Omat tunteet liian vahvoja, myös epävarmuus. Mutta kiitos vielä tästä kommentista. Siitä tuli hyvä olo.
Jassoo. Pitihän sitä nyt vielä käydä kuono maassa nuuskimassa, että tuliko
aloittajalta vastaus. Hmm...njaa...njaa...joo-o. Tällaista touhua.
Tässä sen oikeastaan loppujen lopuksi hoksaa, että ei kannata poistua sieltä
kivimuurien ympäröivältä omien askareitten mukavuusalueelta.
Käy hieman löytöretkeilemässä vierailla alueilla, ja sitä parhaansa miettii päänsä
puhki poikki ja halki toisen asettamaa kysymysten ympäröivää enigmaa, niin
sitten lopputuloksena on pelkkää yöpäivää. Ota siinä sitten selvää kellonajasta?
Niin että häh? Kysyn vaan.
Mitä tuo rakkauteen sekaantuminen sitten viittävaille lopuksi on? Se on Humpuukia.
Pelkkää Humpuukia.
Siinä asetetaan suuria odotuksia ja toiveita, niin miksi? Sehän on ilman muuta
parempi, että ei odota eikä toivo mitään. Antaa mennä omalla painollaan, jos nyt
on ylipäätään jotenkin johonkin mennäkseen. Näin on. Ei odota, ei toivo, ei pety.
Eikä sitä voi syödäkään. Korkeintaan pakastaa myöhempää "tarvetta" varten, ja
silloinkin maku on jo haalistunut. Pitäisi sulattaa ja lisätä makeutusaineita. Hyh.
Parempi vain istuskella kaikessa rauhassa ja tuijottaa ohimenevää maailmanmenoa.
Se on rauhallista ja ennenkaikkea vakaata. Miksi muuttua.
Vaikka "hitaasti köröttelin", niin näköjään mutkan suoraksi vedin ja ojaan päädyin.
No, onnekseni oli turvavyö päällä ;)
Vai vielä rakkaus... Höh..hmphh. Mitähän seuraavaksi?
Juuri tämä on se mielentila johon olisi hyvin hyödyllistä päästä: tulee jos on tullakseen. Ikävä kyllä tämänmoinen arkinen zen on aika vastakkaista sille kun on rakastunut. Siinä kun vaan lainelautailee aallon pohjalta aallon huipulle ja kaikki on joko huumaavan upeita tai sitten menetetty! Hän ei katsonut minua tänään! Minä olen ilmaa. Toivo tulee toivo menee zen on ainaisesti menetetty rakastuneen päästä
Tyhmä nainen..
Eiköhän tämän sinun näkemyksesi sisältö auennut jo tuosta edellisestä kommentistasi. Haastanet riitaa? Huvittavaa sinänsä. Ja ihan imartelevaa.
hahhahh.. en haasta, kokeilin vaan kepillä.. mikä olet. Nainen saakoon
viimeisen sanan... sovitaan ettei tässä lue mitään... sä voi tietty
vastata.. ettei luekaan.. noh, mä kestän sen.. ja olen hiljaa... ehkä
Ai no harmi. Kunnon kina kun on aina paikallaan. Ei sitte.
Ei ole nukkumattikaan enää niinkuin ennen. Mihin lie nuijansa kanssa kompuroinut.
Kunhan ajattelin käväistä vilkaisemassa, että mitä aloittajalle kuuluu.
Niin että...mitä kuuluu? Hyvää, huonoa, vai jotakin? Vieläkö siellä ollaan
umpihurahtaneella päällä? Vai joko sitä tolkkua on kerätty selkä vääränä jo tarpeeksi.
PILVET. Rakastuneen mielialan synkkeneminen milloin minkäkinlaisissa olosuhteissa.
Tolkku tuli raivon muodossa mutta menee varmaan kohta toisesta korvasta ulos sitä tietä mitä tulikin.
Naisen raivo, ei ole mitään jäätelönsyöntiä. Rohkenenko udella, että mikä tämän
raivon aktivoi? Eli ympäripyöreästi vastattuna. Ymmärrän toki, jos vaikeneminen
on kultaa.
Mies on nahjus eikä anna minulle mitä minä haluan.
...ja teoissaan ja olemuksessaan ja haluamisessaan mies on hyvinkin ympäripyöreä.
hänelle mitä hän haluaa?
No se ei kuulu sulle.
kuuluu minulle että hän ei anna sinulle mitä haluat, koska itse niin täällä kerroit? Mikä ero näissä kahdessa asiassa on, toisesta kerrot täällä ja toisesta et?
Eikä se ilmeisesti kuulu hänellekään. Eiks jeah?
Vastasin nuotiotyypille kysymykseen koska hän symppis. Sinun kysymys ei ollut symppis. En vastaa. Kommenttia "jotain tuttua" en edes ymmärrä.
Hei, ja kiitos. Toivon, että aloittajan vaunu on jumiutunut ja lukittunut kunnolla sinne vuoristoradan huippukohtaan. Ehtii katsella ja nauttia pitkään auringosta
ja poutapilvistä. Syöksylasku seurannee sitten joskus, valitettavasti, mutta
toivottavasti ei ainakaan juuri tällä hetkellä.