Minulle se tarkoittaa molemminpuolista ystävyyttä, halua jakaa ilot ja surut. Olla luotettava ihminen, jolle voi luottamuksellisesti kertoa asioistaan. Tietää, että hän auttaa ja tukee tarvittaessa. Ihminen, jonka onnesta ja saavutuksista iloitsee vilpittömästi. En pysty iloitsemaan erään ihmisen onnesta, joten en voi olla myöskään hänen ystävänsä irl. Häpeän itseäni tässä asiassa, mutta en voi itselleni mitään. Ainutlaatuinen kokemus minulle tämäkin.
Mitä on ystävyys?
Eimikääneikukaan
4242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi et pysty iloitsemaan? Mikä tunne siinä on taustalla: kateus, viha, alemmuudentunne, pettymys toiseen...?
Ajattelen ystävyydestä aika lailla samoin kuin sinä: ystävänä pidän ihmistä, jonka luotan toivovan minulle hyvää ja jolle toivon sitä minäkin. Ystävä on ihminen, jonka kanssa haluaa säilyttää yhteyden huolimatta siitä, että moni asia hänessä ärsyttää ja että välillä on viileämpiä kausia. Ystävälle on valmis antamaan melkein kaiken muun anteeksi paitsi petoksen. Ystävyys rakentuu hitaasti ja perustuu kunnioitukselle ja luottamukselle.
Rakkaus on kai aika paljon samanlainen tila kuin ystävyys, mutta siihen liittyy myös halu koskea ja olla lähellä.
Kaikki muu anteeksi annettavaa, paitsi petos. Ettet vaan itse osallistu sellaiseen? Niin, kunhan ei koske itseä, juujuu. No eihän sitä voi vaatia sitten muiltakaan. Muistahan se.
Kai meillä on kaikilla omat henkilökemialliset tuntemuksemme, joille ei aina mitään voi. Aina voi itsekseen pohtia ja vastata kysymykseen miksi, mistä kaikista syistä, mikä on henkilössä ok ja mitkä seikat taas häiritsevät tai eivät yhtään vastaa omaa ihmismakua. Mutta asia ei välttämättä muutu mihinkään. Kaikista ei ole kenenkään pakko pitää.
Mä en ollut kellekään ystävyyden arvoinen. Ei mun kanssa ollut pakko kenenkään olla, jos mun seura ahdisti niin paljon. Kyllä sen huomas ett toinen esitti jotain marttyyria joka hyvää hyvyyttään soi kallista aikaansa mulle. Mä olin monesti se joka kuunteli toisen kuulumiset ja murheet, toista ei kiinnostanut mun jutut ja kuunteleminen alkuunkaan. Mä sain tietää viimeisenä tärkeät asiat, sekin osoitti ettei mua pidetty ystävänä. Joskus kertoi mulle jotain, kun muut ystävistään eivät kuunnellut häntä ja osoittaneet empatiaa hänelle. Eikä kukaan kertonut mulle ensimmäisenä ilojaankaan, ohimennen myöhemmin saattoi kertoa asiasta joka oli tapahtunut aikoja sitten. Ehkä minussa ei ollut niitä ominaisuuksia mitä ystävältä odotetaan, minussa ei ollut ystäväainesta. Kadehdin niitä, joilla on ystäviä joiden kanssa voivat jakaa ilot ja surut ja viettää aikaa yhdessä. Mä yleensä sain tuttavilta kuulla vain juttuja niistä ystävistään ja mitä kaikkea kivaa ja hauskaa olivat yhdessä tehneet kokeneet. Eipä ne tuttavat tainneet mua kehua yhtä paljon niille ystävilleen, tuskin mainitsivat mun olemassaolosta mitään.
En oikeastaan tiedä mitä ystävyys on, kun itsellä ei ole pahemmin ystäviä ollut.