Maltti on valttia

Hei kaikille!
Kirjoitin tälle palstalle, koska en tiennyt parempaakaan paikkaa. Voisi myös sanoa, että ympyrä on sulkeutunut. Aloitin täältä ja tuntuu luontevalta myös lopettaa tänne.

Tulin keväällä tänne palstoille lukemaan ensimmäistä kertaa. Ajattelin onneton, että jotain pitää tehdä. Piti saada kertoa tunteistaan johonkin suuntaan. Saada ne esiin. Varsinkaan kun
tunteiden kohteelle en voinut ilmaista niitä. teknisistä syistä. Ja ajattelin, että jos ihme tapahtuisi, hän jotenkin kumman syystä voisi lukea ajatukseni ja tunteeni. Toiveajattelua ja myös naisenlogiikkaa. Olin myös kiinnostunut siitä, mitä keskustelut ovat ja mitä ihmiset, naiset ja miehet ajattelevat eri asioista.

Huhuilin täällä rakkauteni tunnustuksia aluksi englanniksi, jossain vaiheessa sitten suomeksi,
kun huomasin, että englanninkieli herätti ärtymystä. Kun rakkaus vie mennessään, koen sen niin voimakkaana, että läheisillä voi olla vaikeuksia sulatella sitä.

On ollut varsin mielenkiintoista olla mukana keskusteluissa, huomata sen tuoma vaikutus itsessään tietty prosessi sekä hyvä että huono.
Hyvää siinä on ollut etenkin se, että on saanut erilaisia muita näkökantoja, miten toinen ihminen voi ajatella ja kokea saman asian. Huonoa on etenkin se, että on niin helppoa nimimerkin takaa arvostella ja heittää törkeyksiä tai painaa ihminen henkisesti alas tahattomasti tai tahallaan. Ketään ei saisi rikkoa. Pyydän anteeksi kaikilta, joita olen mahdollisesti loukannut. En olisi sitä halunut tehdä. Mutta olen joskus polttanut päreeni, jonkun miehen takia ja siitä ovat sitten osansa saaneet muutkin miehet. On onneksi ollut niitä sitkeitä miehiä, jotka ovat sitten halunneet kunnon perustelut asioille ja asiat ovat selvinneet. Ja siten monen miehen turhat paineet hellittäneet. Koska jostain syystä ihmismieli on sellainen, että se peilaa toisen kirjoitukseen ja etsii niistä yhteistä oman elämäänsä. Sitten nämä tarinat alkavat elää omaa elämäänsä irrallaan realiteetistä.

Mielenkiintoista oli huomata, että jossain vaiheessa tietty hulluus irtaannutti omista ongelmistaan ja niitä alkoi tarkastelemaan ulkopuolelta. Vaikka se tuntuu hullulta, mutta itseasiassa se oli hyvin vapauttava ja hienokokemus. Elämässäni ei ole ollut niin hauskoja hetkiä kuin silloin. Kaipaan sitä vielä.

Sen haluaisin sanoa vielä lopuksi, että uskokaa rakkauteen, vaikka välillä ei onnistu ja sydän on rikki ja kipeä. Suojatkaa sitä, ettei liekki pääse sammumaan. Älkää antako kenenkään tallata sitä tahattomasti tai tahallaan. Ei ole kiirettä mihinkään, voi edetä varoen aluksi ystävänä, sitten seurustella ja tutustua toisiinsa paremmin, kun luottamus on rakentunut voi edetä seksiin. Älkää kiirehtikö seksin kanssa liian aikaisin. Se haavoittaa usein eniten, koska siinä voi tuntea itsensä hyväksikäytetyksi. Kun rakkautta on mukana, et voi haavoitaa toista, kun vaan uskallat laskea toisen lähelle. Muista, että toisen hankala käytös, torjunta, loukkaus voi johtua hänen omista haavoittumisistaan aiemmin, ei hän välttämättä halua loukata sinua. Siksi rakkaus vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, malttia.
" Maltti on valttia". Silti uskallusta. Olkaa rehellisiä tunteistanne toisille, sitten kun ne kiteytyvät, koska silloin jokainen pääsee elämässään eteenpäin eikä jää epätyydyttävään jopa loukkaavaankin suhteeseen, koska rakastaa niin paljon. Älkää luvatko liikoja. Täällä netissä on niin helppo puhua asioista, joka on hyvä asia että pääsee eteenpäin, mutta tarkoitus on oppia kertomaan toiselle kasvokkain tunteensa, ajatuksensa, what ever! Muuten ei voi koskaan tietää, miten toisesta tuntuu. Joskus se tekee kipeää. Mutta jostakin on vaan aloitettava, eipä siinä muuta voi. Älkää antako kyynisyyden vallata ajatuksianne. Tiedättekö, ihminen on aidoin ollessaan herkkä ja haavoittuva. Ja on siten niin rakastettava.

Pyydän anteeksi sinulta tunteitani ja jos olen loukannut sinua en olisi sitä halunut, suojasin sydäntäni ja liekkiäni. Pelko että se sammuisi sai minut kirjoittamaan että se on hiipunut. Sitä se ei ollut tehnyt. Kiitos myös sinulle yhteisistä hetkistä kanssasi, en halua mitätöidä mitään niistä. Huomaan, että olen myös kirjoittanut päällekkäin eri kausien kokemuksista, jotka eivät voi mitätöidä toisiaan. Sydämeeni mahtuu useampia rakkaita ystäviä, mutta yksi elämänkumppani. Nämä ihmiset eivät ole in history. Enkä oleta tai odota keneltäkään täydellisyyttä, muutoinhan vasta vanhainkodissa tapaisimme uudelleen, jos silloinkaan. Sitten ei ehkä enään raksuta yläpäässä ja dementia saattaa vaivata etten tunnista enään teitä. Joten älkää jättäkö huomiseen sitä, minkä voitte tänään tehdä. Sanon sen myös itsellenikin.

Kiitos teille kaikille, jotka olette kulkeneet vierelläni tietämättännekin joskus. Olette jättäneet jälkenne minuun, ajatuksiini ja sydämeeni. On ollut hullunhauskoja hetkiä, vaikka vitsinne ovatkin joskus mennet överiksi, joskus jopa mauttomuuden puolelle :).

Vielä lopuksi ettei pääse unohtumaan:

"Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki".

Niin Jumala on Rakkaus. Ja suurin Rakkaus on se, että Jumala lähetti tänne ainoan Poikansa, syntiemme sovitukseksi kuolemalla ristin puulla. Kaikki syntimme on jo anteeksiannettu kauan aikaa sitten, tarvitaan enään uskoa.
Jos joku on kiinnostunut ja pohtii välillä syntyjä syviä,voi tutkia myös Raamatua, jos uskaltaa. Siellä on paljon opittavaa Rakkaudesta. Johanneksen kirjeet, Paavalin määritelmä Rakkaudesta yms. :)

Rakkautta, uskoa ja toivoa elämäämme,
sillä kaikkia niistä tarvitsemme!
Maariel