Esipuhe:
Kaikki meni hyvin - minä vakoilin näitä lahkolaisia niin kauan kuin tarve vaati - ja minä sain selville Suoliston looši kahden merkittävän johtajan olevan sama henkilö, kunnes lemmikkipapukaijani, joka istui olkapäälläni huusi kovaan ääneen:
"Viidakossa rapisee, Hessu pan..."
Jolloin loošin jäsenet huomasivat minut ja työnsivät minut johonkin koneeseen, jossa nukahdin ja herättyäni olin tuntemattomassa paikassa, en tiennyt mitä kone oli minulle tehnyt ja missä kyseinen kone nyt oli, mutta lähdin kävelemään ympäriinsä tavoitteenani löytää ihmisiä, tästä kirotusta paikasta...
Tarinan alku:
Ilmasto oli lämmin ja lopulta löysin ihmisiä heillä oli pelkästään lannevaate yllään ja käsissä he pitivät jotakin mustaa kiveä (tässä pitää tietää Obsidiaani), he katsoivat minua epäillen, koska olin pukeutunut farkkuihin ja papukaija istui olkapäälläni laulamassa lastenlauluja...
Paikallinen heimopäällikkö mietti olinko minä vihollinen vai äitijumalattaren ruumiillistuma tai kelpaisinkohan nyrskytys-orjaksi, - jostakin syystä ymmärsin heidän puheitaan ehkä tämä oli lahkolaisten salainen koe - huusin heille;
"Kavahtakaa moukat, jos koskette tämän maan jumalattareen taivaasta tulee tuli, joka on kuluttava teidän ruumiinne."
"Ei tuo mikään jumalatar ole" yksi miehistä huusi "se aikoo varastaa obsidiaanimme"
Silloin otin taskusta kännykkäni ja rupesin soittamaan kovella äänellä kaikkea mitä kännykästä löytyi, jotta he säikähtäisivät...
Suunnitelma toimi, jolloin heimopäällikkö huusi;
"Äitimme ja siunaajamme ota obsidiaanimme, me olemme orjiasi!"
Tällöin jouduin omituiseen pyörteeseen ja paikka vaihtui etelämmäksi, mutta aikakausi lähemmäs nykyaikaa, kivikaudesta katsottuna... Silloin minä ymmärsin mitä tämä tarkoitti, minulle ei saa käydä hyvin tai paikka vaihtuu, jos onnistun menestymään pääsen lähemmäs nykyaikaa, eli jos menestyn tarpeeksi pääsen kotiin...
Paikka, jossa olin näytti linnoitukselta, mutta nyt päähäni tuli omituinen ajatus;
"Selvisit ensimmäisestä erästä nyt sinulla ei ole kännykkää ja vaatteesi ovat samanlaiset kuin muilla paikallisilla, koeta selviytyä tästä!"
Ajatus oli oikeassa, jolloin ajattelin kirota mutta en halunnut herättää huomiota, väkijoukko näytti hätääntyneeltä...
Pysäytin erään naisen ja kysyin;
"Anteeksi, missä me olemme?"
Nainen katsoi minua ilmeisesti säälien ja vastasi;
"Oletko järjiltäsi me elämme Jotapatan kaupungissa, johtajamme Joosef Matteuksenpojan (
Kaikki meni hyvin - minä vakoilin näitä lahkolaisia niin kauan kuin tarve vaati - ja minä sain selville Suoliston looši kahden merkittävän johtajan olevan sama henkilö, kunnes lemmikkipapukaijani, joka istui olkapäälläni huusi kovaan ääneen:
"Viidakossa rapisee, Hessu pan..."
Jolloin loošin jäsenet huomasivat minut ja työnsivät minut johonkin koneeseen, jossa nukahdin ja herättyäni olin tuntemattomassa paikassa, en tiennyt mitä kone oli minulle tehnyt ja missä kyseinen kone nyt oli, mutta lähdin kävelemään ympäriinsä tavoitteenani löytää ihmisiä, tästä kirotusta paikasta...
Tarinan alku:
Ilmasto oli lämmin ja lopulta löysin ihmisiä heillä oli pelkästään lannevaate yllään ja käsissä he pitivät jotakin mustaa kiveä (tässä pitää tietää Obsidiaani), he katsoivat minua epäillen, koska olin pukeutunut farkkuihin ja papukaija istui olkapäälläni laulamassa lastenlauluja...
Paikallinen heimopäällikkö mietti olinko minä vihollinen vai äitijumalattaren ruumiillistuma tai kelpaisinkohan nyrskytys-orjaksi, - jostakin syystä ymmärsin heidän puheitaan ehkä tämä oli lahkolaisten salainen koe - huusin heille;
"Kavahtakaa moukat, jos koskette tämän maan jumalattareen taivaasta tulee tuli, joka on kuluttava teidän ruumiinne."
"Ei tuo mikään jumalatar ole" yksi miehistä huusi "se aikoo varastaa obsidiaanimme"
Silloin otin taskusta kännykkäni ja rupesin soittamaan kovella äänellä kaikkea mitä kännykästä löytyi, jotta he säikähtäisivät...
Suunnitelma toimi, jolloin heimopäällikkö huusi;
"Äitimme ja siunaajamme ota obsidiaanimme, me olemme orjiasi!"
Tällöin jouduin omituiseen pyörteeseen ja paikka vaihtui etelämmäksi, mutta aikakausi lähemmäs nykyaikaa, kivikaudesta katsottuna... Silloin minä ymmärsin mitä tämä tarkoitti, minulle ei saa käydä hyvin tai paikka vaihtuu, jos onnistun menestymään pääsen lähemmäs nykyaikaa, eli jos menestyn tarpeeksi pääsen kotiin...
Paikka, jossa olin näytti linnoitukselta, mutta nyt päähäni tuli omituinen ajatus;
"Selvisit ensimmäisestä erästä nyt sinulla ei ole kännykkää ja vaatteesi ovat samanlaiset kuin muilla paikallisilla, koeta selviytyä tästä!"
Ajatus oli oikeassa, jolloin ajattelin kirota mutta en halunnut herättää huomiota, väkijoukko näytti hätääntyneeltä...
Pysäytin erään naisen ja kysyin;
"Anteeksi, missä me olemme?"
Nainen katsoi minua ilmeisesti säälien ja vastasi;
"Oletko järjiltäsi me elämme Jotapatan kaupungissa, johtajamme Joosef Matteuksenpojan (
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ellendä puoliakaan viittauksistasi, mutta jatka silti (tai juuri siksi.)
Veh pääsi mukaan! Muuta en sitten tajunnutkaan.... Hessu pan....
"Mikki hiipii viidakossa
kortsupakkaus kainalossa.
Puskasta kuuluu rapinaa,
kun Hessu panee apinaa.
Kerro tämä eteenpäin,
tai Hessu hyökkää takaapäin."
VeHin runo.
(Jatkoa...)
Joosef Matteuksenpoika antautui roomalaisille silmieni edessä Jotapatan asukkaat kirosivat häntä, mutta keisari Flavianus oli luvannut säästää hänen henkensä ja Joosef sanoi nähneensä unessa Flavianuksen tulevana keisarina.
Minut otettiin panttivankina Joosefin ja muutaman muun jotapatalaisen kanssa kohti pääkaupunki Jerusalemia, matkamme kesti kauan, mutta perille saavuttuani näky oli upea kaupunkia ympäröi kolme muuria, uloin ympyröi kaupunkia, sisempi kuninkaan palatsia ja sisin temppeliä, joka oli pystyssä.
Mietin mitä voisin tehdä päästäkseni toiseen aikaan, jolloin keksin ottaa oppia Joosef Matteuksen pojalta, joka huusi kaupungissa oleville kapinallisille että heidän kannattaa luovuttaa, jotta Rooma ei tuhoaisi pyhää temppeliä ja verenvuodatus loppuisi.
Väkijoukko ei luovuttanut, joten päätin että menestyisin parhaiten auttamalla Roomaa eli aloitin keskustelemalla sotilaiden kanssa, kysyin eräältä tavalliselta sotamieheltä;
"Kuka hallitsee tuota kaupunkia?"
Hän vastasi;
"Sitä hallitsee juutalaiskapinalliset ja puukkomiehiksi kutsuttu rosvojoukko, suurissa yleisötapahtumissa he tappoivat ihmisiä väen joukon seassa puukottamalla ja koskaan heitä ei saatu kiinni, koska aina he pakenivat väkijoukon sekaan..."
Kuukauden ajan huusin Joosefin, - joka otti "keisarinsa" Flaviuksen kunniaksi uudeksi nimekseen Josefus Flavius - kanssa jerusalemilaisille kehoituksia antautua, Rooma sai heidät karkoitettua lopulta temppelin luokse, eli viimeiselle muurille...
Kuulin huhuja että nälänhätä piinasi temppelissä oleskelevaa väkijoukkoa, nuo kapinalliset vuodattivat verta ja häpäisivät omaa temppeliään, - joka Josefuksen mukaan oli suuri häpeä, että roomalaiset välittävät heidän pyhästä paikastaan enemmän kuin jerusalemilaiset -. Jos joku kieltäytyi antamasta ruokaa kapinallisille he kiduttivat häntä ja huhujen muuttuessa hurjemmiksi, jopa ravistivat pienten lasten käsistä irti viimeiset leivän palat...
Lopulta kapina murskattiin, jolloin Flavius halusi säästää temppelin, mutta eräs sotilas temppeliä ryöstäessään vahingossa sytytti sen tuleen katsoin jerusalemilaisten, Josefuksen ja Flaviuksen kanssa temppelin tuhoa...
Tällöin jouduin samaan ennen mainitsemaani pyörteeseen ja aika oli taas vaihtunut, tällä kertaa olin kuulopuheiden mukaan jossain Toulousen kreivikunnassa, kaikkialla mihin katsoin oli papiston asuun pukeutuneita miehiä ja näin kuinka ihmisiä pidätettiin tuon tuosta syytteenä kerettiläisyys paavin oppia vastaan.
Minulla oli kuitenkin suurempia ongelmia kataareiksi itseään kutsuva ryhmittymä luuli minua Neitsyt Mariaksi jostakin syystä, ehkä ryhmän johtaja valehteli valaakseen kataareihin uskoa, siitä en ollut varma, mutta hetken päästä inkvisitio kuulusteli minua kerettiläisenä, jouduin kataarejen kanssa piinapenkkiin...
Tunsin ruumiini venyvän mutta keksin valehdella, jotta tekoni näyttäisi hyvältä huusin kataareille;
"Älkää luopuko todellisesta opista vaikka nämä harhaoppiset tappaisivat ruumiinne sielunne jääköön henkiin..."
Temppuni toimi ja tekoni tulkittiin hyväksi, jolloin aika vaihtui taas...
(Jatkuu, ehkä huomenna...)
Tässä taas oli minä. XD
"Eräs lapsi"
Tuli jotenkin heti mieleen Trotski, kun sukupuolestakaan ei kerrottu. ;D Trotskista puheen ollen, haluan tietää hänen sukupuolensa, paitsi tuntuu jo siltä, että se on selvitettu. kaikki se jännitys ja ilo sukupuolen arvailusta on kadonnut. :/