Likaiset Legendat

Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

ilonpilaaja

sanoit

katsoessasi
kasvokuvaa
suurilla ruskeilla
silmilläsi

vetonaulasi,
joka tuntui
liikkuessaan
mustalta ja
valkoiselta

vanhakantaiselta

nyrjähtänyt
elämä
ympäröivässä
värikylläisessä
sinessä

jumalan rakkaus

värisevä hetki

huuli ennen
koskettavaa pintaa

haaveilemassa,
herättämättä
huomiota
ääriviivojen hämärässä

laskemalla
kätensä

unohtaen elämässä
tarvittava
älyn voiman

keskittyen pelkästään
kiintopisteeseen

yhteen elämään
sydämeen
rakkauteen

armon kerätessä
muruja
palasia kohdalleen

välttääkseen
rutikuivaa ilmaa
räjähtämästä

syttymästä
suurempaan
riehuun

rahanhimosta
tärkätty sielu
palaa aina
helposti
likaisessa musteessa

ahneudella, jossa
pelko ja
tyhjyys ovat
jäljelle jäävä
kaksonen

vain kehoa
koskettelemalla
voi unohtaa
maallisen

maisemaa
koristavan kauneuden

maailman itsensä
ympärillä,
sielun koskettaessa
sielua

tyyneyttä silmästä
silmään

maistelemalla sitä

miltä se maistuu
tuoksuu
tuntuu

sekoittumalla
toisiinsa,
ihmisen traagisuuteen

etsimällä mielekkyyttä,
mahdollisuutta

ohutta ääntä,
jonka säikeestä
veistää huominen

tunti tunnilta
tehdä painottomuudelle
yhteinen avaruus

side, joka
erottaa tuskan
nautinnosta

asettaa vastuulle
ja tunnolle
rajan

ymmärrykselle
oikeutuksen

hätistääkseen
pahan unen

ja
ympäristö oli
vaipunut hiljaisuuteen

maailma oli
täysin vaiti

kaikki tuntui
hajoavan käsiin

jokin syö
sitä sisältäpäin

voimattomuudentunteen
pystyessä katsomaan

liuetessaan horisonttiin

kuinka se halaa
ja itkee
halaa ja
toivoo

katsoo otsan,
valtimon vuotavia
juonteita

kulunutta katsetta,
joka ei jaksa

halua olla

se vain taistelee
elämästään

nostamalla tikapuut
viimeiseen nousuun

suun hakiessa suuta
käsi kättä ja
keho pysyvää
alustaa

odotusta ja
ilotulitusta

elämän langan
läsnäoloa, joka
ottaisi haltuunsa

eikä aina
painaisi pelkkää
luonnotonta
kaukosäädintä

sydämetöntä
koodia, joka
on ihmiseen istutettu

siinä tilassa
oleva ihminen
ei enää pelkää

tunne vaaraa

ja jos silloin
kävelee
lähellä reunaa
on puhtaus tai
likaisuus

enää sattumaa

ja kun käännettä
ei tule

siitä on
legendaarisuus
kaukana

ja kaiken on
annettava tapahtua

elämän painosta, joka
synnyttää epävakauden

sinisen taivaan
kauniin kaaren,
kasvojen kajon

ilonpilaaja,
joka oli jäykkä
ja liikkumaton

lyömällä
mykkään leimansa
neuvottomuuden

ja se suru asuu
muistoissa
poistaessaan
inhimillisyyden

kyvyn koskettaa
suudella
rakastaa

mutta miksi se reuna on olemassa?

miksi kaikki pötkii pakoon?

muuttaa kaiken
tomuksi
maaksi

sammuttaa
auringonsäteen
ilmiantamalla
uskollisen sielun
ja rienaamalla
rakkauden luomistyötä
valheellisin keinoin

haaskausta
menettää
kulkeva jumalatar
rakas

taivas,
musta kauneus

riistäen itsensä
lohtuni
maksaen kaikesta
houreena

mutta se sinun
on kätkettävä,
haudattava
joka jättää minulle

elämän likaisen puolen

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä