Ensin meinasin kysyä mitä tehdä, mutta niitä otsikoita täällä riittää. Olisi hyvä saada keskustelua aikaiseksi. Eli olen suht nuori mies. Arkipäivisin elän ihan normaalia elämää, käyn töissä ja iltaisin oon kotona. Viikolla ei tee edes mieli juoda, vaikka kaverit houkuttelisivatkit. No auta armias kun se perjantai iltapäivä iskee. Muutun kuin eri ihmiseksi! Mieletön himo valtaa ajatukset lähteä juopottelemaan.. Vaikka olisin sopinut muuta ja miettinyt ettei tänä perjantaina tai viikoloppuna välttämättä tarvis lähteä niin himo vie yleensä voiton. Ennen saatoin juoda myös viikolla mutta nyt olen päässyt siitä. Tuntuu vain mahdottomalta olla juomatta koko viikonloppuna, yleensä perjantaina. Sitten vielä kun muutun lähimpien ystävieni mielestä aivan hirveäksi, se olen vain minä minä eikä muita heidän mielestään. En oikein tiedä ratkaisua tähän. Mietin että jos perjantaina ennen juomisen aloittamista polttaisi kannabista voisi se säästää minut juomiselta ja muuttumiselta niin kamalaksi, mutta se toisi omat ongelmansa sosiaalisesti ja lain mukaan, koska sitä ei oikein hyväksytä ja onhan se laitontakin. Mitäs te ajattelette?
Hei
lukekaa
8979
0Äänestä
Vastaukset 8
Vanhimmat
No itselläni sama tyyli häpeäkseni myönnän että olen varmaan 6 vuotta ollut perjantain ja lauantain humalassa.Elämässä ei vain oikein ole mitään kun paljon työttömyys jaksoja jne.Ajattelen aina niin että onhan ihmisiä jotka juo joka päivä itse vain viikonloppuna.......
Toi on okei, eli siis kun voit viikolla olla ottamatta. Itse käyn myös hyvässä työssä, vaan vedän stressikaljaa myös viikolla, esim.töiden jälkeen keskiviikkona lähipubiin ottamaan 4-5 isoa tuoppia. Viikonloppuhimo alkaa pe puoliltapäivin; auta armias jos työpaikalla on palaveri pe iltapäivällä, niin vitutus on suuri! Yleensä lähden pe heti klo 15.00 ja suoraan ruokaostosten lomassa sixpäkki olutta. Ne pohjiksi, saunominen, sitten hiukan sapuskaa ja baanalle eli kuppiloihin valomerkkiin saakka. Sama jatkuu heti la aamulla, lähibaariin olusille. Siitä sitten illalla kodin kautta paremmat kamppeet ylle ja yökerhoon.
Sunnuntait sitten lepäilyä, lenkkeilyä ja mahdollisesti kyläilyä. Maanantaina aivan skarppina sitten taas työpaikalle.
En koe ongelmana, enkä tunnusta olevani mikään alkkis tms. Relaa sinäkin ja rentoudu, kunhan pysyy kontrollissa.
Hyvin pyyhkii juu...heh. Ja homma tuntuu olevan ihan hanskassa... heh heh heh heh
Niin turha on haaveita kantaa, niin turha on toiveiden tie..
hyvä biisi meinaan, vihellä pimeessä ;)
Jos satut olemaan 10 vuoden päästä hengissä tiedät itsekin mikä sinua vaivaa. Nyt sen tietää ainostaan ympäristösi. Taudin kuvaan kuuluu sekin, että "potilaalle" on turha antaa neuvoja. Valuvat kuin vesi hanhen selästä.
Olet ilmeisesti sinkku? Mun ex-mies kännäs kaikki viikonloput, ja väitti minua hulluksi, koska minulle hänen viikonloppujuoppous oli ongelma. Ainakaan perheelliselle tuo ei sovi. Inhosin sitä, kun koskaan emme voineet mieheni kanssa tehdä mitään kivaa viikonloppuna ilman, että hän sai viinaa. Ainakin tällä mun exällä homma alkoi pikkuhiljaa luisua käsistä, ja tällä hetkellä en tiedä missä kunnossa hän on. Avioliittomme aikana mieheni hoki minulle koko ajan, ettei hän ole alkoholisti, koska voi pitää monta päivää väliä juomisessa. Puolusti silloin Matti Nykästäkin, ettei se ole juoppo, koska ei juo joka päivä. Itse olen (kokemuksen kautta siis) ehdottomasti sitä mieltä, että alkoholisti voi olla, vaikkei jääkään ns. ryyppy päälle.
Olen samaa mieltä, kyllä ihminen on alkoholisti, kun pitää kaavamaisesti juoda viikonloppuina. Eihän silloin mikään muu enää kiinnosta. Jos kaipaat vahvistusta mielipiteellesi, lue Reijo O Kojon kirja Eroon viinasta, löytyy kirjastoista.
Jos teillä on jo tuossa iässä tommosta lopettakaa ihmeessä ite olen 54v ja todella huolissani kun olen samassa jamassa vaikka lapset on maailmalla ja ei vastuuta muutakun
itsestä silti huolestuttaa joka viikon lopun
juominen.