Osaisko joku sanoa, että millaista suljinaikaa ja ISO-arvoa kannattaisi kokeilla jos haluan kuvata tähtitaivasta? Linssinä sigma 10mm f4. Kamera nikon 5100 croppi.
Tähtitaivaan kuvaus?
lsödfjklskdj
6233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
-Kamera jalustalle
-ISO mahdollisimman pieneksi,max.100
-Aukko isoimmalle,sinulla f4
Sitten kokeilemaan,aloita vaikka 2s:sta,huom. käytä self-timeria,siitä ne sitten pikkuhiljaa löytyvät.
Ps. Täysikuu keskiviikkona,kokeile kuvata jos vain sää sallii.
Täyskuu on aika kirkas,kuvaaminen onnistuu pelkällä aukon esivalinnallakin.
Muistan lukeneeni foorumeilta, että jos tavoitettelet pyöreitä tähtiä niin pisin valotusaika on 3-5s. Jos taas tähdenjälkiä niin bulb. Valoa on sen verran niukalti, että kannattaa ensialkuun kuvata aukko levällään. Herkkyyttä tarvitset sen verran, että tähdet erottuvat ja ympäröivän maaston valotuksesta tulee sopiva. Objektiivisi on niin laaja, että kuvauspaikan valinta kannattaa tehdä huolella.
Olen joskus yrittänyt kuvata tähdenlentoja bulbilla. Ajat vaihtelivat tähdenlentoja odotellessa minuutista kolmeen minuuttiin. Herkkyydet olivat iso400 ja iso 800. Kiintotähdet tallentuivat ja näkyvät lyhyinä viivoina, mutta tähdenlennot eivät erottuneet ollenkaan. Herkkyys oli siis liian alhainen ja valotusaika pitkä. Näissä kuvissa maasto on tähtien ja kuun valaisema. Kohinaa oli tuohon aikaan digikameroissa niin pahuksesti, ettei lyhyellä valotuksella tiennyt mikä kirkas piste on tähti ja mikä kohinaa. Nykyään tilanne on ilmeisesti parempi.
Olen tuota hieman kokeillut ja Picasa-albumissani on esimerkkejä. Kun valitset valokuvan tiedot niin näet arvot joita olen käyttänyt sekä kamerarungon että optiikan pituuden ja aukon. Näkyyhän siellä aikakin.
https://picasaweb.google.com/Tapani.Niittyaro/2013Tahtitaivaskuvia#5972736404906379138
Nämä kuvat ovat ihan kokeilun tulosta enkä väitä niiden olevan oikeita arvoja mutta kuvia tuli. Suurin vaikeus on löytää paikka jossa nykyajan valot eivät häiritse, se ei ihan helppoa ole edes täällä Lounais-Suomessakaan.
ISO 200, aukon esivalinta (AV), f/8, korjaus n. –4 EV, etäisyys hieman vaille ääretön.
Tuolla polttovälillä tähdet lienee olemattoman pieniä kuvassa.
Siis aukon esivalinta, f/8? Älä horise. Tähtiä kuvataan aina isoimmalla mahdollisella aukolla ja kannattaa käyttää manual-asetuksia. Oman kokemukseni mukaan laajakulmalla (itsellä 18 mm ja kenno rajaa 1,6 kertaa) tähdistä alkaa tulla häiritsevän viirumaisia, kun valotusaika ylittää 10 tai 15 sekuntia. Jos halutaan kuvata tähtiä pidemmällä polttovälillä, tarvitaan jalusta, jossa on taivaan näennäistä liikettä seuraava seurantamoottori.
Sopiva ISO-herkkyys riippuu tilanteesta ja välineistä. Pitkillä valotusajoilla kohina lisääntyy, joten kannattaa pyrkiä käyttämään mahdollisimman pientä herkkyyttä, mutta jos objektiivissa ei riitä valovoimaa ja tähdistä ei haluta viiruja, on herkkyyttä nostettava. Itse olen muistaakseni käyttänyt herkkyyttä ISO 400 ja sitä isompiakin herkkyyksiä. Joskus kokeilin herkkyyttä 12 800 ja sain kohinan seasta näkyville kiikarilla ja pienellä kaukoputkellakin vaikeahkosti havaittavan Rosette-sumun Yksisarvisen tähdistössä. Tämä ei ollut kuitenkaan sellainen kunnon kuva vaan testi, saako himmeitä sumuja näkymään kuvissa.
Ja ehkä kaikkein tärkein asia tähtikuvauksessa on pimeä taivas, jota onneksi harvaan asutusta maastamme vielä löytyy, vaikka sen eteen voi joutua ajamaan autolla aimo taipaleiden päähän.
Suurin aukko on omalla tavallaan paras, yleensä kuitenkin nämä meidän optiikkamme eivät piirrä ihan parastaan sillä suurimmalla aukollaan ainakaan reuna.alueillaan joten monesti pieni himmennys parantaa kuvaa.
Olen kokeillut jopa 30 sek kuvia joka on se pisin aika jonka kamerarunkoni suostuu hyväksymään. Silloin tähdet tosin isosti suurennettuna ovat osin pitkulaisia riippuen hieman siitäkin kuinka "kaukana" ne ovat pohjantähdestä.
Tuo 30 sek antoi ottaa aukolla F11 kun herkkyys oli ISO800 joka lienee se toinen pää näissä kokeiluissani.
Ongelmana on ollut muun valosaasteen esiintyminen jos taivasta valottaa enemmän, pimeää paikkaa on ollut vaikeaa jos ei mahdotonta löytää. Vaikka silmä ei näe niin laajalla kulmalla ja monella tavalla isolla valotuksella saa yleensä taivaanrantaan jonkun valosaasteen. Itsestäni näyttivät pelkät tähdet hieman orvoilta ja siksi kuvissani on aina myös vanhaa maata horisonttina.