Mielipiteitä siitä, miten anoppien ja isoäitien pitäisi osallistua nuoren perheen elämään. Miten nuoret voisivat auttaa vanhempiaan? Mikä on tuppautumista ja mikä oikeaa auttamista? Miten osapuolet voisivat lähentyä toisiaan. Kun sukupolvien välinen kuilu tuntuu olevan.En puhu mistään vaikeista ongelmista, vaan ihan yhteisen kielen löytymisestä!
anopit ja isoäidit
ei kalkkis
111330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Isovanhemmat/anopit ovat antaneet ymmärtää, että ovat käytettävissä kun tarvitsemme apua. Ihan siis sanomalla, että "olemme käytettävissä jos tarvitsette lapsenvahtia tai päikkäreitä itse". Näin he siis heittävät pallon meille; eivät tuppaudu, mutta me tiedämme että he haluavat osallistua, ja annamme heille mielellämme mahdollisuuden. Ei kannata neuvoa jos neuvoja ei kysytä, ja lasta kannattaa hoitaa vanhempien antamien ohjeiden mukaisesti. Näin tuskin syntyy riitoja. Myös tiettyä nöyryyttä edellytetään isovanhemmilta. Tarkoitan juuri sitä, että ei ala soveltaa omia kasvatusmenetelmiä ja sääntöjä sillä asenteella että "kyllä minä olen kuitenkin se vanhempi ja viisaampi".
Moi! Voisitko auttaa mua?
Eli,minä olen vasta 14-vuotias ja olen raskaana.
Ja sain tietää sen ÄIDILTÄNI koska hän pitää kirjaa kuukautisistani,ja kuukuautiset myöhässä yli kuukauden!Minulla on jo säännölliset kuukautiset.....
Vastaa takaisin,tarvitsen tietoa.MITÄ PITÄISI TEHDÄ
nimimerkki "äitikö", olethan tehnyt raskaustestin. Se, että kuukautisesi ovat myöhässä, ei automaattisesti tarkoita, että olisit raskaana. Se pitää tarkistaa apteekista saatavalla raskaustestillä tai testin voi käydä tekemässä myös terveyskeskuksen labrassa. Kun olet testin tehnyt ja tiedät mikä tilanne oikeasti on, soitat neuvolaan, jos et ole jo näin toiminut.
Tuntuu kummalliselta että äiti vain ilmoittaa että sinä olet raskaana. Ei kaikilla vanhemmillakaan ole säännöllisiä kuukautisia. Oletko ollut yhdynnässä? Jos olet, on raskaus mahdollinen. Ellet, olen viimeisestä neitseellisestä sikiämisestä kuullut sen tapahtuneen parituhatta vuotta sitten... Mene käymään koulun terveydenhoitajan luona tai sitten osta apteekista raskaustesti. Ellei äiti tuosta tokene, käy terveyskeskuksen raskaustestissä. Olisi kiva kuulla miten asia järjestyy.
, älä säikähdä. sait jo hyviä neuvoja tuossa edellä. Jatkossa turvaudu äitiisi, hän on hyvä ihminen, kun huolehtii sinusta (pitämällä kirjaa). Keskustele äitisi kanssa asiasta. Kaikkea hyvää sinulle.
Anoppina en ole tuppautunut tyttäreni perheen elämään. Tapaamme noin 4 kertaa vuodessa. He asuvat 40 km päässä. Yhden jouluaaton olen viettänyt tyttären perheessä. Seuraavana vuonna kysyin heiltä että miten aikovat viettää joulun seutua. Vävy sanoi että ei aio käydä kylässä ja toivoo ettei tule vieraita. Olemme sitten vaihtaneet joululahjat joko aatonaattona tai tapanina pikaisesti.
Lasten hoitoon olen osallistunut pari kertaa vuodessa kun nuret ovat halunneet mennä kaksistaan jonnekin. Olen kyllä sanonut että olen käytettävissä ja tyttäreni on sanonut että voin mennä käymään heillä milloin vaan.
Vävy kyllä vaihtaa autooni renkaat kun joskus on ollut selkäni kipeä. Jos hän vähänkään vihjaa että rahallahan saa renkaidenvaihdon niin sitten hoidatan homman liikkeessä.
Lahjoitin vanhan auton nuorille toiseksi kulkupeliksi kun ostin itselle uuden. Ovat sitten voineet paremmin kuljettaa lasta hoitoon.
Nyt lapsukaisella on useita kalliita harrastuksia. Olen saanut vihjauksia että toivotaan lahjoiksi osallistumista kustannuksiin. En vain oikein tiedä että onko kohtuullista antaa nimpparilahjaksi 100-200 euroa ja joululahjaksi ehkä enemmänkin. Olen tottunut vähän pienempiin lahjoihin.
Joskus toivoisin että tyttären perhe tulisi "kevättalkoisiin" auttamaan ikkunanpesussa tai sanoisivat että voisin käydä heillä mankeloimassa pyykkiä kun muuten silitän lakanat.
Mankeloinninhan voisi tehdä samalla kun käy kylässä.
kuulostaapa kylmältä!
mieheni äiti oli ollut kirkkomassa jo monta vuotta, ennen kuin tapasin mieheni, joten minulla ei ole ollut kunniaa tuntea anoppiani, mutta jos omaa äitiä kohtelisin noin kylmästi välit varmasti katkeaisivat kokonaan.
en halua äitiäni huseeraamaan kotiini, mutta aina hän on tervetullut lapsenlapsiaan katsomaan ja kahville. ja hän käykin pari kertaa kuussa, minkä töiltään ja 100km päästä joutaa.
joulun olen aina halunnut viettää suvun kanssa ja olemme aina oleet aattona minun isovanhempieni luona, nyt kun he ovat jo iäkkäitä, olen kutsunut heidät omien vanhempieni kanssa aatoksi meille ja tapaninpäivän olemme olleet mieheni sukulaisissa.
eiväthän lapsetkaan tunne isovanhempiaan, jos noin harvoin tapaatte. ja taloudellista apuahan vanhemmilla ei ole enää valvollisuutta antaa kun kerran lapsilla on oma perhe ja koti.
omalta äidiltäni haluan itselleni vertaistukea vanhemmuuteen (kokemuksia siitä, kun itse olin lapsi) ja aikaa lapsenlapsille. jos pyydän apua esim. ristiäisten ym. järjestelyyn, olen aina apua saanut, mutta olen myös pitänyt huolen, että muuten hoidan itse oman kotini.
lapsilla on oikeus isovanhempiin ja isovanhemmilla lapsenlapsiin, sitä yhteyttä ei mielestäni ole oikeutta kieltää.
Kuullostaa siltä, mitä itsekin ajattelen, että toisin puolin toimii paremmin kuin toisin. Nuoret saavat meiltä yleensä apua, mutta kun heillä on kiireensä, he eivät aina ehkä tule ajatelleeksi, että toisinkin päin se apu olisi tarpeen, joten nuoret:
Miten pyytäisimme apua vai voisiko apu teidän mielestä tulla teiltäkin pyytämättä.
Me usein saamme kuulla ,että hössötämme liikaa, mutta siinä hössöttäessä ne lapsoset kasvavat ja saavat hellyyttä, mutta kuinkas me keski-ikäiset, joilla on vielä omatkin vanhamme "huolehdittavana", voisimme joskus hengähtää.
Jo kylmät oli välit, meillä väliä on yli 700km ja silti ollaan enemmän tekemisissä isovanhempien kanssa.
Minusta lähtökohta pitää olla se että kumpikaan osapuoli ei vaadi mitään, jolloin kaikenlainen apu on plussaa puolin ja toisin.
Meillä ainakin molempien vanhemmat kysyvät ihan suoraan, että "voisitteko auttaa, kun meillä pitäisi tehdä suursiivous" tms. esim. koiran ulkoiluttamista jne.
Luulisin että tämä menee kutakuinkin näin; lapset ovat aina saaneet apua vanhemmiltaan, mutta heiltä ei ole vaadittu varsinaisesti mitään vastapalveluksia. Näin aikuistuessaan lapset tottuvat siihen, että vastapalveluksia ei odoteta, mutta että omilta vanhemmilta voi aina pyytää apua. Aikuistuessaan ihan oikeasti, lapset myös HALUAVAT auttaa omia vanhempiaan, jos he sitä tarvitsevat, mutta eivät ehkä automaattisesti osaa sitä tarjota.
Kannattaa ihan avoimesti pyytää sitä apua. Ei vasta siinä vaiheessa kun on itse hajoamispisteessä ja itkien ja syyllistäen alkaa vuodattaa omille lapsilleen elämän rankkuutta.
Eihän me keski-ikäiset kovin helposti syyllistetä eikä vuodateta, päin vastoin odotellaan, että jospa ne vaikka huomaisivat ne lapset.Ei näet haluta aiheuttaa mitään perheriitoja uusissa perheissä. Kun ollaan itse nähty, että vaikka minä ajattelen näin ,se toinen ajattelee näin.Kotityötkin kun ovat aika hyvä riidanaihe.Mutta hyvä kun löytyy sellaisia perheitä, joissa kaikki sujuu kuin tanssi. Sitä toivon kaikille.