Outo yliluonnollinen kokemus sattui mielenterveys sairaalassa. Minua tuotiin äskettäin. Olin hyvin hyvin jotenkin anteeksipyyntövelka yhdelle ihmiselle. Ekoja päiviä suunnittelin pakoa. Huoneessa tarkistin ikkunoita. Niistä ei päässyt. Huoneen ikkunasta näin toisen ikkunan rakennuksen käytävään. Ikkunan alla istui hoidokki, johon minulla oli erityiskunnioitus. Uskoin että hän läsnäolollaan näyttää pakenemissuunnan. Olin täysvarma asiasta. Päätin paeta. Odotin kärsivällisesti yötä, mutta samassa huoneessa nukkuneet kaksi muuta hoidokkia eivät saanet unta. Kun tie oli selvä ja nousin sängystä, niin suomenruotslainen heti ihmetteli, minne olen menossa. Odotin vielä aamuviiteen ja menin käytävään kyseisen ikkunan luo. Yllätys yllätys kun vetäisin kovemmin ikkunaa, niin se avautui. Hyppäsin ikkunasta noin kolme metriä maahan ja juoksin kyseisen minulle tärkeän henkilön luokse pyytämään anteeksi. Kun sain sen tehtyä, joidenkin tuntien kuluttua, kunnollisena kansalaisena, palasin sairaalaan ovikelloa soittaen. Söin lääkkeeni ja menin nukkumaan.
Tarinoita Elämästä
anteeksi että olen huono
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olkoon tuo sinulle itsetuntoa vahvistavana kokemuksena, että voit onnistua. Tulee myös mieleen, että vaikka kuinka tuntuu, että seinä on edessä, niin sittenkin on ovi auki edessä.
Toinen yliluonnollinen kokemus sattui, kun yhtenä päivänä heikotti tavallista enemmän ja päätin luovuta ja pyytää rauhoittavaa. Menin epäilyttävän hoitajan luokse ja pyysin lääkettä. Yleisesti tiedettyä on, että hoidokit ajattelevat, että hoitokunta on samassa psykoosijamassa kuin potilaatkin. Kyseistä hoitajaa vertasin varastelevaan pahaan rottaan. Odotin kärsivällisesti, kunnes hoitaja palasi, mutta yllätykseksi hän katsoi muovikuppiin, jossa lääkkeen piti olla. Kuppi oli tyhjä. Häneltä meni hetki, ennen kuin hän heräsi itse siihen. Sitten hän kääntyi ja lähti toiselle lääkereissulle. Kuvittelin, että minulla on mahtivoimia ihmisiin. Toisella reissuilla hän onnistui tuomaan lääkkeen.
Kiitos kannustuksesta, toinen kommentti. Hoitajat tekevät myös hyödyllistä työtä. Kaikkea hyvää. inullakin oli hyvää hoitajaa, jolle olen kiitollisuuden velka.
Minut tuotiin osastolle. Kun pääsin lääkäriarviointiin, jähmettyin sisäisesti. Ajattelin sitä ennen että ihmiskuntaa vaivaa jokin levinyt parantumaton tauti, joka leviää salamannopeasti. Istuin potilastuoliin ja katseeni osui lääkäriin, jolla oli fyysinen vamma. Se oli minulle varma merkki teoriani tueksi.
Monet potilaat potevat Jeesus-tautia. He kuvittelevat olevansa Jeesuksia. Yhdessä vaiheessa pohdin sitä, että onko minusta Jeesus ainesta. Sikäli kun olen rationaalinen, niin kumosin loogisesti olettamuksen, sillä jos Jeesus osaa lentää tai vaikkapa kävellä veden päällä, niin minä en osaa. Toisaalta minä en välttämättä halunnut olla Jeesus. Olen luonteeltani vaatimaton. Epäilemättä ajoittain tuulenpuuskissa epäilys joskus kävi mielessä, että onkohan minussa jotakin Jeesusta, sillä tuntui, että osaan ennakoida asioita ja jopa vaikuttaa niiden kulkuun, vaikka se taito ei ollut rationaalisesti sisäistettyä. Tuntui että sormen liikahduksella saan maailman pyörimään. Mutta kun tuuli rauhoittui, niin tiesin olevani vain tavallinen itse. Kaikesta vaikeinta oli kuitenkin todeta se, että olin mielenterveys sairaalan listoilla. Olen aina halunnut ja tahtonut olla maailmankuuluisa.