Huolena läheinen 35-vuotias mies. Hänellä lapsuudesta asti jonkinlaisia vaikeuksia puheen tuottamisessa, ymmärtämisessä. Hieman kömpelö. Ei kuitenkaan selkeästi kehitysvammainen, lähinnä lievä dysfasia, josta siitäkään ei diagnoosia. Kaiken kehitysvammatuen ulkopuolella.
Kaveri on asunut kuitenkin itsekseen lähes kymmenen vuotta. Jäi työttömäksi viitisen vuotta sitten ja vanhemmat erosivat, sekä sisarukset muutivat kauemmaksi. Luulen, että vanhempien ero oli aika raskas?
Viimeisen viiden vuoden aikana hän on muuttunut jotenkin jähmeämmäksi, ei huolehdi siisteydestään, eikä paljon muustakaan. Vaikuttaa aika masentuneelta ja on passiivinen. Mikään ei kiinnosta. Eristäytyy asuntoonsa, ei vastaile puhelimeen, eikä tule aina avaamaan, kun omaisia yrittää käydä häntä katsomassa. Mikään ei oikein huvita, elämänilo kateissa.
Jotakin apua täytyisi hänelle löytää. On itse luultavasti hoitokielteinen, mutta varmaan lähtee psykiatrille, jos äiti/isä, tai muu läheinen on mukana tukemassa ja selittämässä asioita.
Onkohan pääkaupunkiseudulla psykiatria, joka olisi erikoistunut nuoriin syrjäytyneisiin aikuisiin? Mielellään ylläkuvaamani tapaisiin, lievästi kehitysvammaisiin.
Ikävä väliin putooja, kun ei ole selkeästi vammainen, mutta ei ihan kunnossakaan :(
Kaveri on asunut kuitenkin itsekseen lähes kymmenen vuotta. Jäi työttömäksi viitisen vuotta sitten ja vanhemmat erosivat, sekä sisarukset muutivat kauemmaksi. Luulen, että vanhempien ero oli aika raskas?
Viimeisen viiden vuoden aikana hän on muuttunut jotenkin jähmeämmäksi, ei huolehdi siisteydestään, eikä paljon muustakaan. Vaikuttaa aika masentuneelta ja on passiivinen. Mikään ei kiinnosta. Eristäytyy asuntoonsa, ei vastaile puhelimeen, eikä tule aina avaamaan, kun omaisia yrittää käydä häntä katsomassa. Mikään ei oikein huvita, elämänilo kateissa.
Jotakin apua täytyisi hänelle löytää. On itse luultavasti hoitokielteinen, mutta varmaan lähtee psykiatrille, jos äiti/isä, tai muu läheinen on mukana tukemassa ja selittämässä asioita.
Onkohan pääkaupunkiseudulla psykiatria, joka olisi erikoistunut nuoriin syrjäytyneisiin aikuisiin? Mielellään ylläkuvaamani tapaisiin, lievästi kehitysvammaisiin.
Ikävä väliin putooja, kun ei ole selkeästi vammainen, mutta ei ihan kunnossakaan :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jälleen kerran siinä taas yksi valtion hoiva vasikka niin huolestuneena että!
mitäs jos kokeilisit kuulaa sinne? ilma parantuisi jälleen!
Tulkaahan saatanan apinat oikeille palstoille pilaamasta näitä ketjuja.
Jos on vammainen, ei psykiatriasta ole apua. Psykiatria on tarkoitettu rakenteeltaan terveille aivoille joihin on tullut sairaus. Psykopaatin aivot on rakenteeltaan epäterveet kuten vammaisilla ja vähälahjaisillakin, heihin ei neuroleptit vaikuta.
Tulkaahan saatanan apinat oikeille palstoille pilaamasta näitä ketjuja.
No kun ei ole vammainen. Aikoinaan ei diagnoosia siltä suunnalta löytynyt. Vaikka paljon tutkittiin. Eli poissa kokonaan sen sektorin tukipalveluista. Kuitenkin 'hidas' ja arka, eikä selvästi pärjää täysin omillaan. Minkä itsekin on varmaan tiedostanut ja sen seurauksena masentunut.
Kuka määrittelee terveet aivot? Jos on ÄO alle keskitason, eli vähälahjainen, kuten kirjoitit, kai sellaisellekin ihmiselle pitäisi apua löytyä.
Ihan tämän ulkopuolelta. Kehitysvammaisissakin on monia, jotka älykkäitä, mutta vamma tekee heistä erilaisia. Liikuntarajoitteita, puhe poikkeavaa, jne. Heistäkin monet tiedostavat asian ja ovat alttiita masennukselle.
Onnellisempia kehareita ovat kai ne iloiset downit tai cp:t, jotka kai ymmärtävät erilaisuutensa, mutta syystä tai toisesta siitä huolimatta ovat elämäniloisia ja -haluisia.