Onko teillä purkautunut sijoitus? voitteko kertoa syistä?! Meillä lapsi on kotiutumassa, koska huostaanoton perusteita ei enää ole (?!). Äiti on osoittanut viimeisen kolmen kuukauden aikana kykenevänsä vanhemmuuteen, kun on saanut opiskelupaikan ja tavannut nyt muutaman kuukauden lasta säännöllisesti. Meistä se ei ole ollut riittävän pitkä aika! Näyttöä pitäisi olla ainakin vuoden ajalta! Lapsi on sentään ollut meillä jo vuosia!Kotilomilta lapsi on tullut nälkäisenä ja kertonut saaneensa syötäväksi lähinnä sipsejä ja karkkia, totta on! Kotiutusta kaavaillaan jouluksi..apua!
purkautunut sijoitus
kalle
152172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuntuu oudolta, että sijoitusta oltaisiin purkamassa 3 kk:n perusteella ja ilman, että lapsen etu selvitettäisiin.
Meillä äiti vaati huostaanoton purkamista siinä vaiheessa, kun sijoitus oli kestänyt n. 3 vuotta. Äidin elämä muuttunut ja huostaanoton perusteita ei enää ollut. Siinä vaiheessa ruvettiin selvittämään lapsen etua. Perheneuvolan psykologi ja sos.työntekijä selvittivät lapsen etua melkein vuoden. Tapasivat lasta molemmissa perheissä, seurasivat lapsen leikkejä (lapsi niin pieni) ja keskustelelivat bioväidin kanssa. Myös sos.työntekijä teki oman selvitystään lähinnä äidin muuttuneesta tilanteesta. Näiden selvitysten perusteella huostaanottoa ei purettu, koska molemmet "selvittäjät" katsoivat, että lapsen etu on huostaanoton jatkaminen. Vaikka lapsi on tavannut vanhempiaan säännöllisesti, niin siitä huolimatta lapsen ensisijainen kiintymyssuhde on sijaisperheeseen ja sen katkaiseminen ei ole lapsen edun mukaista. Lapsi asunut koko ikänsä meidän perheessä.
Eihän äiti tietenkään tähän päätökseen tyytynyt, vaan asia on nyt korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana. Päätöstä odotellaan!
Muutama tapaus on viety Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja Suomen oikeuslaitos on saanutkin nuhteita tästä. Toivottavasti teidän tapauksessa oikeus voittaa ja lapsi pääsee kotiin mihin hän kuuluu. Lain mukaan huostaanottoa pitää purkaa kun ei ole enää edellytyksiä siihen. Mikäänhän ei estä sijaisvanhempia tapaamasta lasta sen jälkeen.
Jos lapsi palaa kotiin, niin silloin se on lapsen etu ja lapsen paras toteutuu kaikista tutkimuksista huolimatta. Lasta emme näe enää sen jälkeen, jos sijoitus purkautuu. Lapsen elämästä "huuhdotaan" pois kaikki nämä vuodet, jotka hän on meidän perheessä asunut. Hyvä, jos saa ottaa oman valokuva-albumin mukaansa. Uskon kuitenkin, että hänelle jää johonkin sisälle muistot meistä ja toivon, että hän joskus aikuisena ottaa meihin yhteyttä.
Oletkos Oikea Äiti koskaan miettinyt sitä, kuinka paljon on niitä huostaanotto päätöksiä joita on turhaan pitkitetty? Sossut uskovat helposti manipuloiviin biovanhempiin. On ilmeisen helppo antaa siloiteltu kuva asioista ja lasten oloista, kertomatta totuutta.
Kyllä olisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ihmeissään, jos kaikki sosiaalipuolen pitkittämät/ laimin lyömät tapaukset Suomesta tulisivat julki. Kun näistä asioista puhuttaisiin, pääsisivät kärsivät lapset vihdoinkin sijaiskoteihin, minne he todellakin kuuluvat!
Hei!
Meillä on 25-vuoden sisällä ollut näin, ekasijoitus joka oli viikonloppuja, mutta muuttui sitten sijoitukseksi meille, meillä oloa kesti noin vuoden, mummo sai sossut puhuttua ympäri ja hän sai lapsen, eli siinä ensi kosketus tähän maailmaan".
Heti sen jälkeen tuli uusi lapsi, joka oli meillä noin vajaa vuoden, äiti ja isä menivät alkoholiparantolaan, vain jos saavat lapsen mukaansa, no sijoitus purkaantui ja he menivät sitte kolmisin sinne.
Jossain vaiheessa meille tuli nuori, joka oli meillä noin neljä-vuotta, hän meni toisen vanhemman luo, kovan tinkimisen" jälkeen.
Eka sijoitus mummolaan, oli väärä tikki, lapsi joutui moneen eri sijoituskotiin ja joutui rikoskierteeseen ym...
Toinen sijoitus tuli takaisin lapsi siis meille ja oli meillä ihan aikuisuuteen asti.
Kolmas poisotto epäonnistui täydellisesti, tällä hetkellä nuori on vankilassa.
Tässä meen esimerkit, tosin voihan joskus onnistaakin.
Luulen Elmeriina, että lapsi pysyy teillä ja toivon sitä myös, kaikkea hyvää!
Lastensuojelulaissa on lähdetty siitä että perheiden rikkominen on äärimmäinen keino johon turvaudutaan vasta sitten kun muut keinot eivät auta. Samoin pyritään turvaamaan että lapsi pääsee kotiin heti kun siihen on edellytyksiä. Tähän vielä onneksi kiinnitetään enemmän huomiota nykyään mm johtuen näistä ihmisoikeustuomioista.
Sijaiskoti tai laitoshuolto on paikallaan silloin jos perhetilanne on sellainen että on lapselle parempi olla muualla hoidossa. Lapselle oma perhe ja koti on kuitenkin paras kasvuympäristö jos se on vaan suinkin mahdollista.
Suomessa tehdyt huostaanotot ovat niin kärjistettyjä ja pitkällä aikavälillä avotuetuja prosesseja että harvoin voidaan todella sanoa, sille lapselle, että biokotisi olisi sinullekin ollut se paras paikka kasvaa.
On aika tiputtaa ne kultareunalliset suomut silmiltä ja lopettaa "oikean äidin" tyyliset hyssyttelyt ja paaponpaapomiset.
Suomi on jo syrjällään "syjäytyneistä" lapsista. Yhtään lisää sellaisia ei tarvita. Dokumennttia luettavaksi asti löytyy lapsista, joita on vuosikausia pompoteltu kodin ja sijaisperheen ja laitosten välillä. Heidät on pompoteltu hajalle.
Miksi?
Siksi että "Oikean Äidin" kaltaiset jaksavat vuodesta toiseen jauhaa samaa levyä, etenemättä koskaan viimeiseen kappaleeseen.
Olisihan se ihanaa, jos OIKEASTI jokaisella lapsella olisi mahdollisuus kasvaa hyvien, rakastavien ja huolehtivien vanhempiensa kanssa. Näin vain ei likimainkaan kaikilla ole asianlaita.
Ihan samalla tavalla kuin elämän muutkin raadolliset puolet, ne eivät poistu hokemalla, kuinka oikeasti kuuluisi olla.
Kyllä = Oikeasti Oikean Äidin ja Isän Kuuluisi Hoitaa Omat Lapsensa.
Näin vain ei tämä homma valitettavasti mene.
Mukava olisi jos missään päin maailmaa ei olisi yhtään sotaa. Vaikka kuinka hokisin, että Oikeasti Sotia Ei Edes Ole..., niin valitettavasti niitä silti on ja tulee olemaan.
emävale: >Mikäänhän ei estä sijaisvanhempia tapaamasta lasta sen jälkeen.
mutta jos biovanhempi ei ole hyväksynyt lapsen sijoitusta koskaan, niin hän voi olla se "este". Tästä lienee kysymys kun joku kirjoitti ettei enää koskaan näe lasta.
Totta puhut, että perheiden rikkominen on äärimmäinen keino.Sijoituksen tapahduttua merkittävää on myös huomata se, että LS- laissa puhutaan, että lapsella on oikeus tavata vanhempiaan. Näin ollen se on lapsen oikeus ja vanhemmalla tätä ei ole.
Samalta pohjalta voisi ajatella, että onko biovanhemmalla minkälainen oikeus rikkoa jo muodostuneet kiintymys suhteet sijaisperheeseen? Eikö tässäkin kohtaa laissa pitäisi olla lapsella oikeus jatkaa yhteyden pitoa sijaisperheeseen ja sossut saisivat valvoa, että niin tapahtuu?!
Ne vanhemmat, jotka vastustavat sijoitusta jo alkujaan, eivät varmasti kykene purun jälkeen mihinkään yhteistyöhön sijaisvanhempien kanssa.
Jos sijoitus kestää niin kauan, että kiintymyssuhde syntyy sijaisvanhempien ja lapsen välille ja kaikki todellakin on kunnossa perhe on hyvä jne, on se varmasti lapselle aivan yhtä oma perhe ja oma koti, kuin biologinen kotikin silloin, kun äiti ja isä hoitavat velvollisuutensa ja huolehtivat jälkikasvustaan.
Kuules Oikea Äiti, ole ystävällinen ja lopeta nuo kirjoittelut! Minä olen kasvanut "omassa kodissani", koska se "suinkin oli mahdollista". Eihän siellä ollut kuin alkoholisoitunut äiti (kykeni kuitenkin käymään töissä), työnarkomaani isä ja pienet sisarukset, joista oli ainainen huoli ja paha mieli heidän puolestaan kun en osannut olla vanhempi äitini tilalla. Monesti elämässä minua on seurannut tunne, ettei minusta välitä kukaan, ei persoonastani eikä tunteistani. Ja kaikki juontaa lapsuudenkodista, siitä miten sukulaiset ja viranomaisetkin tiesivät perheen tilanteesta, mutta emme kai vaikuttaneet tarpeeksi kärsineiltä. Lapsena/nuorena tulkitsin asian niin, etten ole "huostaanoton arvoinen" --> entistäkin huonompi itsetunto.
Eli lopeta jo tuo typerä jauhaminen. Kyllä jokainen lapsi tässä maailmassa on oikeutettu enempään kuin pullon pohjan läpi heijastuvaan rakkauteen. Vaikkei tilanne olisikaan "täysin kestämätön".
Kirjoituksesi loukkaavat, ymmärrätkö?!!!!
Ps. Ja toki ensisijaisesti on pyrittävä avohuollon toimenpiteisiin vaan kun lapset elävät ja ovat olemassa senkin ajan kun äiti/isä juoksee terapioissa (jos juoksee) paranemassa. Ja paraneminen vie aikaa/ lapsuus on lyhyt aika.
Sijoitus purkautui 6 vuoden jälkeen. Tapaamisia piti jatkaa, lapsen piti voida käydä meillä kotiuttamisen jälkeen, mutta bioäiti ei halunnut. Sosiaalitoimi ei ollut puolellamme. Menetimme yhteyden lapseen...Se katkesi kuin kanan lento. Ja meille kun pride-koulutuksessa puhuttiin "elämän pituisista ihmissuhteista"..PYH!!!
on asiat. Kävin opiskeluaikanani eräässä lastenkodissa tutustumassa. Näky oli järkyttävä. Työntekijät kertoivat seuraavista tapauksista:
1. 3-vuotiaat kaksoset hokevat aina ruuan jälkeen: "mennääks panolle, nyt panettaa"
Lapset ovat nähneet äitinsä huoran ammatissaan kotona toteutettuna. Miehiä on käynyt lasten silmien alla kymmeniä.
Arvatkaas koska lapset otettiin pois? Kun yksi äidin miesvieraista koski lasten sukupuolielimiin. Äidin naapuri teki ilmoituksen.
2. 5-vuotias tyttö oli näkemässä, kun isä ampui kaverinsa- kuoliaaksi.
Ensimmäisen tapauksen lapset palautettiin äidilleen ja huostaan otettiin viikon päästä palautuksesta uudestaan. Äidin huoraus kun jatkui.
Että näin meillä - Suomessa.
Lastenkodin työntekijät kertoivat, että määrärahojen puutteessa vain pahat tapaukset pääsevät huostaan. Eli moni lapsi kärsii Suomen maassa ihan turhaan. Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään järkeä päässään.
Odottelen lapseni sijoituksen purkamista ja lapsen etua selvitellään parhaillaan, sosiaalitoimistosta sanottiin et voi mennä puolikinvuotta tuossa selvittelyssä.
Puolivuotta on varmaan minimiaika, joka lapsen edun selvittelyyn menee. Meillä meni melkein vuosi.