miksei nainen puhu miehelle?
Oliskos vinkkiä:)
Oliskos vinkkiä:)
Jos nainen rakastaa miestä
miksei se puhu?
711032
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
jos mies rakastaa naista miksei mies puhu naiselle?
Mies varattu toiselle.
ällötyksille puhuta.
kemiat eivät yksinkertaisen selkeästi vain kohtaa
miksei se puhu
Ottamatta kantaa puhumattoman rakastuneen ihmisen sukupuoleen näen, että aika moni on epävarma ja haluaa suojella itseään. Tyyliin; Entä jo tuo toinen ei vastaakaan tunteisiini. Itsensä avaaminen voidaan kokea riskinä jota ei uskalla/halua ottaa. Kuten niin tai näin nimimerkki kysyy, niin voisiko myös itse olla aloitteentekijä?
mono-ohjus
Tervetuloa kehiin, kollega! Itse vielä opiskelen alaa, mut voin todeta et on täs työmaata kerrakseen.
Mut hyvä kun löysitte tänne. Arjen diakoniaa tarvitaan aina -
Hei hyeenat. Heti kun joku on hädässä, niin ollaan metsästelemässä taivaspisteitä. Sillein, missä teidän moraali?
Iltaa hyeniino.
Kuka on hädässä? Itsekö? Tarvitsetko apua, ja jos niin millaista? Jos oikein askarruttaa jokin mieltä, erityisesti liittyen sielunhoidollisiin asioihin, niin suosittelen kääntymään myös seurakunnan diakoniatyöntekijän puoleen. Ajan saa ajanvarauksella.
Ei met mitään metsästetä. Diakoniatyön lähteet ovat rakkauden kaksoiskäskyssä Raamatussa, missä kehoitetaan rakastamaan toista niin kuin itsejämme rakastetaan. Ja se on palvelua sanan varsinaisessa merkityksessä -
Ja heti koitetaan vedellä naruista, etsiä heikkoa kohtaa "oletko kenties SINÄ hädässä, tule toki tänne tseh tseh." Ja ettehän te ketään metsästä. Yritätte iskeä silloin kun ihminen on heikoimmillaan.
Ja aivan sama mitä sinun satukirjasi sanoo, se on nimittäin ihmisen kirjoittama. Moraali ei tule raamatusta, vaan meidän yhteiskuntamme moraalin pohjalta poimitaan raamatusta sopivat palat aina sopivia tilanteita varten. Vai miten olisi, mihin hintaan pitäisi myydä raiskatut tyttäret ja puhuiko nainen seurakunnassa ja niin edelleen.
Uskonnoton välittää aidosti lähimmäisistään, te taas välitätte jos koette itse saavanne siitä hyötyä joko taivaspisteinä tai että palvellen teidän uskontoanne. Ja hyvä kysymys on, että kun kerran jeesustelijat liikkuvat täällä, mitä ilmeisesti vielä jollain tapaa tuettuna, niin mihin hittoon teitä varten kerätyt VEROVARAT menevät. Kysyn vaan. Chattailuun ja heikkojen metsästämiseen? Hyvä hyvä, hei.
Kirkko on omahyväisten ja lapsellisten ihmisten laitos. Minä minulle minun, minun taivaspaikka, minun laupeus, minä ja minun "lähimmäisen rakkaus", minä parempi kristitty, minä parempi kuin muut, minä minä minä minä minä. Kirkko ei myöskään kannusta oman päänsä käyttöön, eikä ihme - voisi käydä jäsenkato. Ai mitä, sellainen on käynyt jo? Kiitos internet ja vapaa keskustelu.
Sikäli ala-arvoinen teksti, etten katso rakentavalle keskutelulle olevan sijaa.
Siispä totean vain seuraavaa: diakoniatyö on kirkon sosiaalityötä, ja perustuu lähimmäisen palvelemiseen. Alan tulevana työntekijänä en hahmota tilannetta niin , että ihmisen heikkoja kohtia "kalasteltaisiin" - hyvänen aika! tuohan paljastaa ainoastaan oman asenteesi vaikeuksissa olevaan; suhtaudut siihen alemmudentunotisesti, ja siitä voisi päätellä, että jos itse joutuisit vaikeuksiin se olisi sinulle suuri häpeä.
Ihmisyyteen kuuluu myös vastoinkäymiset, ja niissä haluamme olla tukena. Niin kuin myös iloita iloitsevien kanssa. Kirkossa haluamme jakaa arkea ja juhlaa lähimmäisten seurassa, ei asettuen heidän yläpuolelleen; työn lähtökohta.
Ahaa - ala-arvoinen teksti, koska en ole samaa mieltä kanssasi. Sillein.
Te teette lähimmäisen työtä vain sen takia, koska uskontonne käskee niin. Ja tekemällä mitä jesse käskee, olette sitten jessen silmien edessä parempia kuin nuo toiset, jotka eivät tee niin. Uskonnoton sen sijaan ei pidä mitään tällaisia itsekkäitä motiiveja mukana eikä mitään välikappaleita. EIKÄ koita hyötyä muista tuolla tapaa.
Itse katsot minua alentavasti, koska epäilet minulle vaikeuksiin joutuminen olisi häpeä ja että katsoisin muita alentavasti. Voi kuule, jesseläinen, olen minä vaikeuksia kohdannut, niitä on tullut ja mennyt ja sellaista se elämä on, ei siihen mitään jesseä tarvita. Pikemminkin päinvastoin, jessestely estää perimmäisten ongelmien alkulähteiden rationaalisen tarkastelun. Ja kun perusongelmaa ei voida tutkia niin myöskään ratkaisuja ei löydä. No, tämähän sopii kirkolle.
Ja vielä, maailma pyörii vallan hyvin ilman teidän jesseännekin. Ihmiset iloitsevat, ihmiset surevat, ovat keskenään läheisiä ja elävät täysin rinnoin elämäänsä, eikä se kuulu millekään erityiselle uskonnolle. Millä oikeutuksella te katsotte omivanne ihmisten tunteet ja muutoinkin elämänrytmin? Ja vielä jollain oikeudella asettautua kuin kattojärjestöksi koko yhteiskunnalle ja elämän hyörinälle? Kyllä, sitä juuri teette, mitä minuakin rupesitte soimaamaan. Missäs sinun - lähimmäisen rakkaus? Missä se toinen on poski on, tuleva diakoni?
Jos et hahmoita yhtään mitä haluan sinulle kertoa, sinulla on PIIIITKÄ tie kuljettavanasi vielä. Tulostappa vaikka tämä keskustelu ja vieppä se vaikka opettajallesi. Miettikää keskenänne, että mites vaikka se jäsenkato saadaan loppumaan. Soittakaa vaikka Päpsylle.
Ja verovaroista vielä; onko tätä kilpailutettu kuinka? Onko kristillisellä kirkolla parhaimmat ehdot versus siihen miten kuuluisi heidän mukaan hyppiä. Onko muslimeilla tarjottavana jotain parempaa, entä buddhalaiset, hindut, ...?
Voi olla eri mieltä olematta hyökkäävä tai ilkeä.
Mikäs nyt niin ilkeältä tuntui? Osuiko ja upposiko, kenties, sekö on ilkeää?
Semmoisia hyväntekijöitä, ketunhäntä kainalossa.
Voi myös asiallisesti ja rauhallisesti.
Huutelu ja sovaaminen vie uskottavuutta, ja kaiken pohjan sanomalta.
Saavat ainoastaan sellaisen henkilön vaikuttamaan tasapainottomalta.
Kannattaa opetella, tulet kuulluksi paremmin, oli asiasi mikä hyvänsä.
Sivusta tämä.
Katsos, pulushakkia.
"Tuohan paljastaa ainoastaan oman asenteesi vaikeuksissa olevaan; suhtaudut siihen alemmudentunotisesti, ja siitä voisi päätellä, että jos itse joutuisit vaikeuksiin se olisi sinulle suuri häpeä."
Jatketaan harjoituksia, baby.
Nuo välikommetit on heittänyt tähän joku muu. Mut sikäli epärakentavaa on tekstisi, että pistähän enää vain ajatuksen, joka jäi jo aiemmin ilmineeraamatta (ja suuntaan aikani ja energiani toisalle - )
Diakoniatyön luonne on mennä sinne, minne toiset eivät mene. Eli Suomi24ään.:D
Mennä juuri niille sijoille, missä on kansan syvät rivit, jotka muut kiertävät kaukaa. (Varovainen silti kannattaa olla. Itä-Suomessa joku diakonityöntekijä sai hiljattain puukosta - ) Täällä erityisesti ikäväpalstalla on viimeaikoina ollut erittäin riipaisevaa avunpyynnöntarvetta, ja joku sitten pyytänyt Kuulevaa Kirkkoa apuun. Hyvä niin.
Itse olen saanut täällä sikäli negatiivista postia niskaan (ei liittyne mitenkään siihen, että olen tuleva diakoni - sitä en ole tuonut keskusteluissa esiin ennen tätä -) vaikka on täällä hyviäkin keskuteluja ollut. Mut siinä määrin, että itseäni säästääkseni olen katsonut aiheelisemmaksi perääntyä taka-vasemmalle. Valmis ammatti-ihminen jatkakoon!
Miten tekstini on epärakentavaa, muutenkuin sinun näkökulmastasi? Että nostan epäkohtia, enkä nyökyttele mukana?
Puukosta saaminen - sehän tekee marttyyriksi, eikö juu. Mennä sinne missä kansan syvät rivit, on vähänkuin menisi diilerinä peruskoulun liepeille - sieltäpä löytyy hyvä, naiivii ja koskematon asiakaskunta. Nappikauppa lähtee nousuun ja nappikauppias on iloinen kauppias. Win-win, vai miten se menikään.
Että kuka pelasti ja mitä.
Jep ja jep, vesi valukoot hanhen selästä. Kyllä minä teidän logiikan tunnen, teidän maailmankuva vaan rakentuu sille, että mitä ikinä te kohtaattekin, niin takaporttina on raamatu ja uskontoon pakeneminen. Nytkin työnnät pääsi pensaaseen, "en osaa vastata, yhyy, vaikeita kysymyksiä, apua apua apua, mäpä vähän rukoilen ja pyydän voimia, minä marttyyri." Semmoista evankelin levittämistä.
Minä toivon sinulle hyvää ja toivon, että joskus sinun silmät aukeavat todelliselle maailmalle.
Ovat auenneet jo aikapäiviä sitten. Asialliseen keskusteluun ottaisin osaa, mut asiattomuudet jätän omaan arvoonsa. En mä sentään mikää roskis ole -
Palataan asiaan, kun olet karsinut kielestäsi ala-arvoisuudet pois!
mitä ala-arvoisuuksia sinä löydät tekstistäni?
Niinkauan kuin roikut tuossa hokemassasi, sinun ei "tarvitse" ottaa kantaa mihinkään.
Vai häiritseekö sinua se, että pidän sinua ja kavereitasi juuri koulun liepeillä roikkuvan diilerin kaltaisina. Juu, kyllä pidän, itseasiassa. Täällä etsitte heikkoja, aivopestäviksi. Tulkaa toki juu juttelemaan, kerro kaikki niin tiedämme mistä narusta milloinkin voi vetää.
Oletko muuten koskaan ottanut etäisyyttä sinun suureen kirjaasi ja tarkastellut sen tarinaa? Aika järjetön opus. Ainoa mitä "hienoa" siitä löytää, on pehmeiden puhuminen, mutta on melkoisen omahyväistä trademarkata maailmassa esiintyvä kaikki hyvä raamatullisiksi arvoiksi. Samalla haaskalla juoksentelevat muutkin uskonnot, oletko huomannut. Ja sitten on liuta niitä, jotka elävät rauhassa, sulassa sovussa keskenään toisiaan rakastaen ilman mitään uskontoja, aidosti välittäen toisistaan - eikä kenenkään käskemänä.
Sanon saman edelleen - toivon sinulle parempaa elämää ja toivon, että silmäsi aukenevat jonain päivänä. Se voi tarkoittaa hetkellisesti henkilökohtaista kriisiä, mutta on sen arvoinen siitä selviydyttyäsi. Voit sitten hengittää vapaata ilmaa.
ääri-kiihko-uskonnollisten agressiiviselle oman uskonsa pakkolevitykselle vetää vertoja vain ääri-kiihko-uskonnonvastustajien raivohullu lähetystoiminta.. yhtä ahdistavaa uskonnollista pakkomielteisyyttä molemmat.
En oo uskovainen mut aika typerän subjektiiviselta ja asenteelliselta vaikutat. Hyökkäät ja lyöt ja haastat riitaa etkä nää toisen rakentavia vastauksia. Huhuh otan mielelläni apua ihmiseltä joka haluaa auttaa.. Enemmän hyvää saa aikaan Jeesuksen sanoma rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi kuin tuommoinen muka älykköjen ateismi sen nyt ymmärtää vaikka ei itse uskoiskaan.
Tähän kaiken maailman ylimielisiin kirkko nimimerkkeihin liittyen päätin osallistua tähän keskusteluun :D
En ole ääri, ainoastaan toivon uskonvapaata keskustelua. Ts, itse mielelläni kävisin täällä ilman, että jeesus änkeää väliin. Sielujen metsästys lähinnä nostaa niskakarvat pystyyn, etenkin jos ihmiset kirjoittelevat heidän herkällä alueellaan.
Älykköjen ateismi :D
Rakentavaa tuolla jessellä ei ole ollut, vaan sitä tuttua tavallista pään puskaan työntämistä, ja samojen hokemien toistamista. Mitä koitin sanoa (ja jälleen sanon) että ihminen kyllä rakastaa lähimmäistään, ilman mitään jeesuksia ja sun muita. Moraali ei tule raamatusta, vaan se on sisärakenteinen ihmisessä itsessään.
Se, että sanon kaiken tuon, ei ole riidan haastamista.
Ja hivenen oudolta ateistilta vaikutat, jos sanoet että "Enemmän hyvää saa aikaan Jeesuksen sanoma rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi kuin tuommoinen muka älykköjen ateismi sen nyt ymmärtää vaikka ei itse uskoiskaan."
Miten mulla on fiilis, että olen keskustellut yhden ja saman henkilön kanssa, hmm.
Yhdestä asiasta alan olla samaa mieltä: näin tämä keskustelu on hyvin hedelmätöntä, jos ei vähitellen ala tuolla toisella osapuolella asia menemään perille.
Se on omalla tapaa sääli, että siinä menee hukkaan yhden ihmisen elämä, koko kaaressaan.
No sanotaanko näin et vaikka en ole uskovainen niin pystyn kyllä tunnustamaan sen että rakasta itseäsi niinkuin lähimmäistäsi on mun mielestä yksi älykkäimmistä ja viisaimmista elämänohjeista mitä tiedän. Jos sen sanoma oikeasti toteutuisi niin täällä olisivat asiat paljon paremmin. Ja en todellakaan allekirjoita tuota että ihmiset suurimmmaksi osaksi rakastaisivat muita yhtä paljon kiin itseään.Varsinkaan ventovieraita ja muita hätää kärsiviä . Kyllä aika rankalla kädellä ympäri maailmaa vähäosaisia kohdellaan. Tähän sortuvat myös eri uskontoryhmien edustajat jotka eivät toteuta oman uskontonsa opetusta. Kuten esim ns kristityt joilla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen opetuksen kanssa tai Muslimit jotka käyttävät Löytävät islamin opetuksesta oikeuden tappaa muita. Olen kyllästynyt typeriin ateismin edustajiin joilla on samat länkytykset aamusta iltaan. Käyttävät kaiken energiansa pohjimmiltaan hyvän sanoman omaavan ja paljon hyväntekeväisyystyötä tekevän instanssin mollaamiseen. Ajattelen objektiivisesti enkä tunteella. Näin se mun kohdalla on uskoin vaikka en yliluonnolliseen uskokaan. Mun mielestä ei oo mitään eroa kiihkouskovaisella fundamentalistilla kuin kiihkoateistillakaan. Molemmat uskovat olevansa oikeassa ja meuhkaavat mitään merkitsevää lässytystään aamusta iltaan. Käyttäisivät energiansa vaikka jonkun hyvän asian tekemiseen. Mutta narsistinen ja itsekäs halu olla oikeassa asiassa johon ei oikeata vastausta varmasti löydy herättää paljon enemmän intohimoa. Ja koska nyt lähden jeesaamaan naapurin isäntää lopetan tän turhan jankkaamisen omalta osaltani tähän. Tiedän että tää louskutus ei koskaan lopu koska niitä " oikeessa" olevia näkökantansa ikuisia jankkaajia riittää. Mun puolesta jokainen voi uskoa tai olla uskomatta mutta kyllä tuo rakkauden kaksoiskäsky siltikin on aika ylivoimainen rauhanlauseke. Jotta se toteutuisi niin siihen kyllä tarvitaan todellakin yliluonnollisia voimia. Siitäköhän siinä on kyse. Itse en ainakaan sitä kovinkaan menestyksekkäästi toteuta. Pitäisköhän tulla uskoo :)
Mietin eilen luettuani vastauksesi, että viitsinkö tuhlata aikaa. Mutta, ajattelin että jos vielä kerran vastaan ja sitten annan olla.
Tuntuu, että pidät raamatun kirjoitelmia jumalan sanana eikä ihmisen kirjoituksina. Jos uskot ensimmäiseen - olet uskova. Jos jälkimmäiseen - ymmärrät, että se mainitsemasi rakkauden kaksoiskäsky (jossa kylläkin käsketään uskomaan myös jumalaan!) on ihmisen kirjoittama. Ymmärrätkö, se on ihmisen kirjoittama - eikä sillä ole mitään tekemistä jumalien tai minkään yliluonnollisen kanssa. Ihmisen tekele, toisin sanoen.
Ja kun kaksoiskäsky (jumalaan uskomisen käskemisen lisäksi) on ihmisen kirjoittama, ei se ole tyhjästä siihen tupsahtanut. Se tulee ihmisen luonnosta. Muutoinkin rakkauden olemus on universaali - rakasta lähimmäistä kuin itseäsi, ei eroa millään tapaa eroa siitä, mitkä ovat meidän yleisesti kirjoittamattomissa sosiaalisen kanssakäymisen säännöissä. Lapsena sen oppii jo hiekkalaatikolla: jos lyöt toista lapiolla päähän, se toinen voi suuttua ja lyödä takaisin. Kohtele muita hyvin, niin muut kohtelevat sinua ehkä paremmin. No shit sherlock.
Ja itsellä on periaatteet: laita hyvä kiertämään. Ei vaihtokauppana, vaan hyvän jakaminen ei maksa mitään. Ystävälliset eleet, toisten auttaminen, heikkojen auttaminen ja kaikki muu, kuuluu minun toimintatapoihin. En tee sitä kenenkään käskystä, toisinkuin jeesustelijat. Jeesustelijat myös toivovat myöhempää palkkiota toimistaan, minä en. Myöskin miksi alun alkaen älähdin, oli se, että täällä kalastellaan tuohon kristinlahkoon herkässä tilassa olevia ihmisiä. Sielujen saalistaminen ei ole ikinä oikein, oli sitten asialla mikä uskonryhmä tahansa.
Mutta - tämä ei ole mitään kilpailua siitä kuka tekee eniten hyvää ja kuka toimii eniten "oikein". Rakastakaa toisianne ja älkää helvetissä yrittäkö hakea siitä hyötyä itsellenne.
Eli tältä erää näin, ratakiskon palanen taas tälle mallille väännettynä.
No tulihan se asiallinen kommetti sieltä!
Uskonvapaus on myös kertoa olevansa seurakunnan tuleva työntekijä ilman että on mitenkään aiheellista toisen siitä hyökätä kimppuun.
Sinulla, ehkä monella on vääristynyt kuva seurakunnan toiminnasta. Saadakseen sitä / kääntyessään sen puoleen ei suinkaan olla tivaamassa avunpyyntäjän vakaumusta. Vakaumuksetonkin, jos vaan apua haluaa / avun ottaa vastaan - monissa elämän kriiseissä se on yksinkertaisesti ihan konkreettista - on yhtälailla lähimmäinen kuin joku toinenkin.
Lähimmäisenrakkautta voidaan aakkosista alkaa harjoittamaan siinä, miten toiselle puhutaan ja toiseen suhtaudutaan - oli sitten uskon kans sillä jotain tekemistä tai ei.
Ja vielä: ehkä sinut entisestään provosoi tuo mainitsemani, että joku diakoniatyöntekijä sai vast'ikään puukosta. En tiedä tilannetta, mutta en usko sen suinkaan menneen niin, että seurakunnan työntekijä on uskon "pakkosyötön" seuraksena tullut non kohdelluksi -
Se "syöttäminen" ei ole se lähtökohtainen ajatus ja idea -
Agressiosi on kaikkea muuta kuin lähimmäisen rakastamista - se kattaa myös nimitäin ne, jotka omaavat toisenlaisen vakaumuksen kuin mikä itsellä on.
Ja siinäpä onkin se ero maallisen ja taivaalisen rakkauden välillä; maallinen luottaa ja uskoo olevansa itse se hyvä, josta se hyvyys kumpuaa. (eikä huomaa että juuri tekeekin vastoin ihannettaan täällä, kun "louskuttaa" suutaan tuohon malliin.)
Uskosta osallisena itse katson olevani myös rakkaudessa omalta puoleltani rajallinen, mutta Jumala antaa siihen voiman tahtonsa mukaan / jälkeen -
Aika mielenkiintoinen keskustelu kun ateisititkin puolustelevat Jeesusta. Mutta kieltämättä tuon ateistin vastaus sinulle sisältää enemmän järkiperusteita kuin omasi hänelle. Mielestäni sinulla on vain valtava tarve todistaa olevasi oikeassa. Sinun mielestäsi ateisti on uskovainen jos uskoo rakkauden kaksoiskäskyyn. On kyseisessä lauseessa mielestäni paljon enemmän järkeä kuin kaikenmaailman poliittisissa manifesteissä. Itse en usko enkä kiellä mutta kyllä minunkin lähipiiristä ns vapaaehtoista hyväntekeväisyystyötä tekevistä suurin osa on ainakin jollakin tavalla uskossa. Ne taas jotka eivät ole lähinnä naureskelevat ja pitävät noita auttajia hurskastelijoina. Aika kapoinen on maailmankuvasi kun siihen eivät uskovaiset mahdu. Sinun uskontosi ( maallisuus ja ihmiseen uskova) on siis ainoa oikea!
Kellehän tuossa vastasit, ei ottanut tolkkua!?
Maallisen rakkauden omaajalla tarkoitin tuota "omahyväinen kirkko" -kommentoijaa. Hän kun sanoo rakastavansa muita ilman suurempia voimia. Itse totesin rakastavani suuremman voiman vaikutuksen alaisena, onko siinä jotain epäselvää?
Ateistin en ole väittänyt olevan uskossa jos uskoo rakkauden kaksoiskäskyyn. Outoja tulkintoja teet! Omat kommenttini ovat olleet nimimerkein "tuleva diakoni", "lopetan." ja "lopksi vielä" sekä "nöyryyttä nainen". Muut kommentit ovat joidenkin muiden, ja hämäsivät ilmisesti tuota "omahyväistäkin" kuin myös mitä ilmeisemmin sinua. Lue vaan se, mitä on mustana valkoisella, älä sitä mitä kuvittelet / tulkitset? rivien väliin, sillä pieleen menee -
Ööö vastasin siis nimimerkille "ylimielinen kirkko" en diakonillle. Olen siis itsekin sitä mieltä että jeesuksen opetus oli ookoo. On uskontoja sitten on kirjanoppineita ja uskovaisia. Luulen että aidot uskovaiset elävät todeksi uskoaan. Eivät yritä ansaita taivaspaikkaa tekemällä hyviä tekoja mikä kai kristinuskonkin mukaan on tekopyhää. Eikö se uskossa olo ole juuri sitä että se yliluonnollinen jumalyhteys saa ihmisen tekemään hyvää rakkauden tähden eikä siksi että tekoja tekemällä ansaitsisi taivaspaikan.
Kysymys onkin ateistien ja joskus myös agnostikkojen ajatuksesta, että taivaspaikkoja "kalasteltaisiin" "hyvillä" töillä.
Itse ajattelen ja uskon, että usko synnyttää hyviä tekoja - että teot ovat uskon hedelmä. Ja ettei ihmisen oma hyvyys kovin pitkälle kanna. Ellei niitä voimia saa korkeammalta.
Kalastelijoiksi on helppo toiset leimata sellaisten mielestä, joilla on itsellä jotain hampaankolossa, voisinko sanoa ehkäpä koko kristinuskoa vastaan. Itse en ole mitään uskon pakkosyöttöä harjoittanut. Olen vain tässä tuonut ilmi mahdollisuudesta olla yhteydessä seurakuntaan päin, jos ihminen kaipaa / haluaa niin / etsii yhteyttä. Etsivä diakoniatyö on kysymyksessä ja löytää paikalle silloin, kun mennään esim. kesk.palstoille, jos avuntarvetta siellä on ilmennyt -
Eli vahvaa asenteellisuutta olen nyt aistinut vastapuolesta.. "omahyväisestä". Joillekin kaikki uskonnollisuuteen viittaava on kuin punainen vaate. Vaikka meillä on okeus olemassaoloomme ihan yhtä lailla kuin heilläkin, uskonnottomilla. Kysyykin dialogisuutta etsiä rakentavaa tapaa kommunikointiin. Eli se ei vaan toimi niin, että vastapuoli "omahyväinen" vaatii "haluan pitää keskustelut oskonnoista vapaana..." vaade on päällepuskeva, jyräävä -
Katsokoon peiliin jokainen -
Ehkei uskalla.
Ei uskalla koska on kokenut tulleensa torjutuksi.
Rakkaus on vähän voimakas sana jos ei tunne..tai siis oletan, että ei tunne jos ei kerta puhu. No, omalla kohdalla vastaus on: epävarmuus, "en olisi kuitenkaan miehen tyyppiä" jne.
Jos hän ei puhu sulle, niin mistä tiedät että rakastaa? Kyllä varmaan puhuisi jos rakastaisi.
mielenkiintoista. Niin, mistä sen sitten voi tietää. Joskus sen vain tuntee sydämessään. Ei uskoisi, mutta niin voi oikeasti olla.
Ehkäpä ei haluta rikkoa syvää ystävyyttä .... yleensä siin vain nii käy kun tunteita selvitellää....ja joskus elämän tilanne on vain se , ettei halua hajottaa kaikkea ... toine voi olla varattu tai nuorempi ,,, tai senkaltaista ... antaa edetä rauhas ....
Vai että tunnet sydämessäs. Oletko ottanut huomioon sitä että ehkä sun sydämesi voi olla myös erehtynyt.
Tiedän mitä tunnen sydämessäni. Ei se mitään, jos sinä tuntematon et siitä mitään tiedä.
Ja sitä paitsi, jos sydämeni olisi erehtynyt, eihän siitä kukaan muu kärsi kuin minä ja sydämeni.
Vastaan voi sinua kommenttiin. Kyllä siitä voi kärsiä myös se toinen osapuoli, jos tuntee samoin.
Pelkää nolaavansa itsensä? Epävarma toisen tunteista? Tai pelkää odottavansa jotain mitä ei oo?
Ei siinä kai muuta ole.. ?
Nainen ei puhu. Mies ei puhu. Tilanne fifty fifty!
Nainen jännittää niin että sitä oksettaa;)
On ehkä varattu tai tuntee itsensä huonommaksi.
Itsesuojeluhommia. Siksi täällä noin. On sattunut niin lujaa ettei ota enää riskiä.
Ei paljon viitti kysellä,varatussa tuntuu olevan vara parempi.Mieti kyllä melkein yöt ja päivät sua,ei vaan kiinnosta muu,kunhan asiat siihenmalliin,että on vapaus mennä ja tulla,juokse pupusein kyllä mäki keinot valmiiksi muiden järkkäämiin menoihin keksin.
nainen odottaa käskyä ja komentelua. nainen on alistuva ja palvelija. Toisaalta nainen voi olla myös naikkonen eli vittuilija joka vedättää sua antaen kaikille muille kaikkensa paitsi sulle. Esittää rakastunutta vain huvikseen, koska on vaihtoehtoja.
blomsöögön, osuit ytimeen: nainen voi vedättää antaen kaikille muille kaikkensa paitsi tietylle esittää rakastunutta. Tuttua minulle. Upposi tyhmään mieheen kuin häkä, tosin mies pitää itseään älykkäänä.
Ei kiinnosta jutella enää.
Tapasin kerran tuollalailla toimivan naisen.
Luuli pelaavansa, vaikka suurin osa näkyi läpi.
Jotenki vaan kielsin sen, vaikka ihan selvästi näin asian.
Ihan nätti oli, vaikkakin vähän lihava.
Elämällä oppii. :)
Ei ole minä koska en ole yhtään tukeva tai lihava.
Kyllä hän sen sanoo, mutta aina ei ole miehenä Helppo ottaa asiaa vastaan.
Naiselle sanon, että miehen vaikeneminen ja kyvyttömyys vastata, ei ole kieltäytyminen tai hylkääminen.
Yleisesti. Toisesta välittämistä ja rakastamisen ei ilmaista sillä, että sanotaan rakastavan. Se on niin paljon muuta kuin kliseitä ja tyhjiä sanoja.
"Minä rakastan sinua". Sanoa se on väline ilmaista syvinyä tunnetta. Väline siinä missä muutkin keinot.
Kuka niitä sanoja turhaan viljelisi. Sanoisi, jos ei tarkoittaisi.
Rakkaudesta kaikki alkaa.
toki ymmärrän mitä tarkoitat. Mutta arvoa myös noille sanoille.
Sanoa se, on väline..
tympii nuo virheet.. :)
Vaikea sitä on ilmaista oikeen mitenkään jos ajetaan pois kun yrittää lähestyä. Kyllä semmonen antaa selkeän viestin etten pidä sinusta.
Ehkä on hieman ujo, tai sanat vain liimautuu kurkkuun...tai tai tai...voi olla tosi paljon syitä ;)
Kuule ap, rakastaminen ja ihastuminen tai tykkääminen ovat eri asioita. Toisesta voi huomata, että hänellä on tunteita, niin kuin olet ehkä huomannut, mutta ei se tarkoita välttämättä suorastaan rakkautta. Tai sitten hän tiedostaa olevansa pikkuisen ihastunut, enemmänkin ihastunut, tai tuntee rakkauttakin, tai sitten ei edes osaa pukea tunteitaan sanoiksi eikä haluakaan. Minäkin tunnen rakkautta, niin lähimmäisenrakkautta kuin muutakin eri vivahteista rakkautta lukemattomia ihmisiä kohtaan, mutta ei se tarkoita että sen vuoksi pitäisi muuttaa maailmaa. Rakkautta mahtuu maailmaan ja onhan sitä kiva myös jakaa muille.
Nainen voi olla myös ihastunut korviaan myöten eikä siksi uskalla puhua sinulle. Mutta miksi sinä oletat, että hänen pitäisi puhua jotain, jos et itsekään tee mitään asialle? Anna toisen olla, tai puhu sinä, jos asia kiinnostaa tai häiritsee sinua.
Puhuminen juur Hänen kanssaan on tosi vaikeata kun sillähetkellä ei tule mitään mieleen. Ajatukset on niinku pois pyyhityt, tyhjä pää. Muitten naisten kanssa kyllä jutut luistaa. Se hetki vain on niin niin ohikiitävä ja en sano mitään.. Kun tää tyttö jotain sit sanoo, en saa siitä mitään selvää, en niinku oikein kuule mitä sanoi. En voi vastata mitä vaan siis olen niinku en olis kuulut ees mitään niinku onki. Enkä kehtaa sitten ees sanoa sitä että Mitä sinä sanoit! Ei tule tätäkään mieleen.
Tiedostan että jonkimoinen vahvajännitys tilanne sulkee minut Hänen läsnäollessaan... Tämä toistuu aina, jo vuosia ilmenyt.... :(
Rakastan..mutta en puhu kun jätti..en koe puhumisesta olevan mitään hyötyä..
Oliskos luottamuspula. Varattu. Vastareaktio. Siinä muutama, mies..
.....jos on niin onnesta mykkyrässä ettei saa sanaakaan suustaan.... :D
Muillekin voi puhua
Loukkaantunu,huono omatunto,epävarmuus,huolestunut jostakin,usein puhumattomuuden syitä..
Normaalisti ihmiset kommunikoi keskenään...
on ristiriitainen - miten voit tietää toisen rakastavan jollei se sitä ole kertonut? Jos ei ole puhunut niin onko kirjoittanut tai muuten antanut ymmärtää? Vai ootko kuullut jälkikäteen kiertoteitse? Tulkinnut käytöksestä, eleistä yms. ja oot varma diagnoosista? Jos rakastaa eikä kerro niin syy siihen riippuu varmaan naisesta ja tilanteesta. Ei luota tarpeeksi, pelkää hylätyksi tulemista, on epävarma itsestään & tunteistaan, muuten kuormittunut elämäntilanne, pettymykset, epävarma onko toinen vapaa, suurten tunteiden tuomat suuret pelot jne....Jos tunne on molemminpuolinen, niin mitäköhän voisit itse tehdä jotta toinen uskaltautuisi avautumaan tunteistaan?
telepatia toimii hyvin keskustelukanavana.
hyvä et on kanavat auki, kaikki ei oo ehkä yhtä taitavia...
Ujostuttaa hieman ja oikeastaan lähelläsi on hyvä olla ilman sanojakin
Hymyilyttää vieläkin muisto menneestä. Eräs charmantti mies oli minuun ihastunut työpaikalla. Tunne oli kyllä molemminpuolinenkin. Minun esimies yritti toimia puhemiehenä ja me kaksi olimme lähes hengittämättä. Ihastuminen voi todella saada omituisia piirteitä esille ihmisestä. Olin tehnyt aijemmin päätöksen, että en lähde tähän suhteeseen ja se teki osaltaan kohtaamiset työpaikalla niin ahdistaviksi.
No daa!
Tuli siinä alettua avautumaan ja mitä tapahtui?
Siihen loppui kiinnostus.
Nyt ei uskalla enää edes yrittää.
Hunninko, miksei?