Mies on naimissa. Tilanne on mahdoton ja lohduton.
Rakastuin häneen ensisilmäyksellä vain muutama päivä ennen heidän häitä. Siitä on kohta kaksi vuotta. En voi lakata ajattelemasta ja kaipaamasta. Tunteet vaan syvenee vaikka ei olla juteltu kunnolla kohta vuoteen. Ja on molemmin puolisia nämä tunteet.
Mies haluaisi puhua asioista, minä en voi. Minä pelkään joutuvani toisen naisen ikuiseen ansaan. Ja se tuntuu niin väärältä muutenki sumplia suhdetta kun vaimo odottaa kotona. Rentoa yhdessä oloa... Siitä minä haaveilen joka päivä, mutta ei se ole mahdollista.
Minä en voi häntä tavata. En voi antaa hänelle itsestäni, kun ei hän ole siinä tilanteessa että voisi vilpittömästi olla minun. Minä vain kirjoitan ja kirjoitan ja kirjoitan. Ne ovat riipiviä juttuja mitä minä kirjoitan. Ja minä lähetän ne hänelle. Mutta puheyhteyttä meillä ei ole. En edes tiedä miltä viestini hänestä tuntuvat. Ja mitä hänelle ylipäätään kuuluu.
Minä olen umpikujassa. En tiedä mitä tehdä. Tämä suru on niin suuri. En tiedä lähteekö se itkemällä. Olen itkenyt tätä juttua niin monta iltaa ja valvonut monta yötä. Ja kaikki vaan jatkuu kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Rakastuin häneen ensisilmäyksellä vain muutama päivä ennen heidän häitä. Siitä on kohta kaksi vuotta. En voi lakata ajattelemasta ja kaipaamasta. Tunteet vaan syvenee vaikka ei olla juteltu kunnolla kohta vuoteen. Ja on molemmin puolisia nämä tunteet.
Mies haluaisi puhua asioista, minä en voi. Minä pelkään joutuvani toisen naisen ikuiseen ansaan. Ja se tuntuu niin väärältä muutenki sumplia suhdetta kun vaimo odottaa kotona. Rentoa yhdessä oloa... Siitä minä haaveilen joka päivä, mutta ei se ole mahdollista.
Minä en voi häntä tavata. En voi antaa hänelle itsestäni, kun ei hän ole siinä tilanteessa että voisi vilpittömästi olla minun. Minä vain kirjoitan ja kirjoitan ja kirjoitan. Ne ovat riipiviä juttuja mitä minä kirjoitan. Ja minä lähetän ne hänelle. Mutta puheyhteyttä meillä ei ole. En edes tiedä miltä viestini hänestä tuntuvat. Ja mitä hänelle ylipäätään kuuluu.
Minä olen umpikujassa. En tiedä mitä tehdä. Tämä suru on niin suuri. En tiedä lähteekö se itkemällä. Olen itkenyt tätä juttua niin monta iltaa ja valvonut monta yötä. Ja kaikki vaan jatkuu kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
onneksi on yksipuoliset tunteet, huh miten tuttu teksti. koita jaksaa, jotenkin tiedän tarkasti miltä tuo tuntuu, se on järkyttävää.
huomaamatta ap:n tejstistä!
Tämä kohta: Ja on molemmin puolisia nämä tunteet.
Joten, kannattaa lukea tarkemmin, ja ymmärtää lukemansa.
Juuri se ettei ole yksipuolisia ainoastaan saa minut roikkumaan tässä kiduttavassa tilanteessa. Kun näen ne tunteet hänestä ja se on ihan kauheaa. Olen sanonut että päästä irti mutta ei sekään pysty.
Miltei sama juttu, aikakin sama, mutta mies kertoi että yksikin sana minulta niin häät peruuntuisivat. Enhän minä voinut sanoa..
Nämä "häät peruuntuisivat" miehet ovat pelkureita, jotka eivät uskalla itse ottaa vastuuta omasta elämästään vaan antavat toisten tekemisten\tekemättä jättämisten sanoittaa elämäänsä.
Tiedän ap:n tunteen, kun ei voi tavata, ei halia, ei puhua tai mitään muutakaan konkreettista. Nyt olen jo siinä vaiheessa, kun voi jo jatkaa elämää eteenpäin avoimin ja positiivisin mielin. Kohti uutta tulevaisuutta ennen kaikkea vahvempaa huomista. Mutta jos menneisyydestä tulee puhelu, tekstari tai kirje... en tiedä mitä tekisin.
Anna itkun tulla kun se tulee, kun käy läpi luopumista. Mutta älä luovu toivosta.
kokemusta kans miehestä,joka ei tunnu itse ottavan vastuuta elämästään vaan joskus jopa kysyi minulta että onko se este kun hän seurustelee...hoh hoi!
Kiitos. Kauniisti sanottu. Paljon hyödyllisempää kuin ainaiset "unoha se, ansaitset parempaa". Tiedän tiedän tiedän ja olen yrittänyt ja sillä minä itseäni aina eniten satutan: kun väkisin yrittää lobotoida toisen pois mielestä ja sydämestä. Mutta luopua täytyy: siitä mikä ei koskaan ollut mun vaikka siltä niin tuntui.
miten lohduttaisin, kun itsekin rakastan naimissa olevaa miestä...Pidä itsestäsi huolta ja voimia!
Niinhän se ikävä jatkuu kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Pahempaa silti olisi jos jatkaisit sivusuhteessa hänen kanssaan. Usko minua, parasta on etsiä joku muu. Ei kannata olla yhteydessä niin kauan kuin hän on naimisissa, jos eroaa niin sitten vasta. Sama tilanne mutta olen tiukkana.
näin just! ei pidä sotkeutua varattuun! en vois kuvitella sotkeutuvani toisten suhteeseen kolmanneks pyöräks,en halua olla kakkonen! ja mitä se kertoo ukosta!?? sit jos ukko eroaa ja viel haluaisin ja olis mahdollisuus ni sit vasta!
Emme siis ole koskaan olleet suhteessa, ainoastaan "vaan ystäviä". Jotain vastuutonta minusta hänessä tosiaan on: tuntuu odottavan minulta sitä pyyntöä, että "jätä se". Jättää minun harteille sen pyynnön ja päätöksen ja siihenhän minä en suostu.
vastuuton mies siis...voi sitten aina syyttää naisia kun eihän hän itse ollut mitään päättämässä....
Ihan sama mitä hänen suhteelleen tapahtuu tai mitä vaimo ajattelee. Minä ajattelen itseäni, ansaitsen parempaa kuin pettävän miehen. Jos hän rakastaa niin eroaa, kun ei eroa niin ei rakastakaan. Onhan niitä muitakin miehiä, luotettavia.
ansaitset parempaa kuin muruset mieheltä milloin mies joutaa sun luo ja miks änkeytyy toisten suhteeseen....mitä iloa on olla kakkonen? tosiaan,jos mies rakastaa sua,se eroaa mut muussa tapauksessa se sais vaan p**luu kahdelta ja voittas ku sä häviäisit....
Pidä vaan pikkareiden kuminauha kireellä,etsi joku,ei varattu äläkä änkee sotkeen toisten onnee.Kyllä sä omankin löydät ja onnea etsoon.
kyllä se kuule on veemäistä sitä ukkoaki odottaa,tekeekö se päätöksen mihin suuntaan vai ei! loppupelissä jäät vielä ite ilman mitään! pettämistä en hyväksy mut pitää ukonki tehdä niitä päätöksiä johonki suuntaan!!
Jos todellista yhteyttä ei ole niin luovu. Ei mies silloin oikeasti halua. Jos taas oikea yhteys on, olette siis tekemisissä, niin ota kaikki irti mitä saat. Muuten tulet katkerasti katumaan joskus.
nii jos ukolta ei saa ku tyhjiä lupauksia ni eipä kaduttaa katkerasti jää :))