ihmetellen

No enpäs tunne tässä omassa ystäväpiirissäni yhtään perhettä, jossa vauva olisi laitettu omaan huoneeseen ihan pienenä. Taitaa olla amerikkalaista hömpötystä.

Mä tunnen parikin. Eivät kuulemma saa äidit nukkuttua kun vauva unissaan tuhisee ja kääntyilee pinniksessä. Viereen ei halua opettaa tai osaa nukkua kun pelkäävät liiskaavansa.. Toisessa parissa mies lääkäri ja toisessa nainen lakimies.

Minä taas en osaisi nukkua jos vauva olisi omassa huoneessaan enkä kuulisi toisen hengitystä.

Kukin toimikoon niin kuin itselle parhaiten sopii, molemmissa tapauksissa vauvat voivat hyvin. Toiset vanhemmat ovat niin herkkäunisia että heräävät pieneenkin tuhinaan samassa huoneessa ja toisaalta tarvittaessa myös itkuun toisessa huoneessa. Yleensä eri huoneessa nukkuva vauva alkaa nukkua kokonaisia öitä aikaisemmin, kun sitä ei nosteta sängystä jokaisesta kitinästä.

Jos kaikkeen kitinään reagoidaan herkästi, vauva myös oppii sillä konstilla vaatimaan seuraa koko ajan ja hätääntyy jos ei hoitaja tulekaan heti. Omaan huoneeseen oppinut vauva on tyytyväinen myös omissa oloissaan ja jää helpommin nukkumaan iltaisin. Läheisyytä ja hellyyttä voi lapselle antaa riittävästi, vaikka ei koko ajan olisikaan vieressä.

Suurin kysymys tässä on se että minkäisiä vauvoja tarkoitat? Vastasyntyneellä ja vuoden ikäisellä on niin eri tarpeet

Meillä lapsi siirrettiin omaan huoneeseen 8kk iässä koska äiti ei osannut nukkua "ääntelevän" lapsen vieressä. Olisi pitänyt siirtää aikaisemmin koska lapsi alkoi tämän jälkeen nukkua kokonaisia yötä entisen 2h herätys 2h herätys jne. Me siis häirittiin toistemme unta.
Nyt 4v lapsi ei vieläkään halua nukkua esim.vanhemman vieressä parisängyssä vaikka toinen vanhempi olisi pois kotoa vaan haluaa omaan huoneeseen.
Näissä nukkumisjärjestelyissä vain kokeilun kautta löytyy se omalle perheelle paras tapa. Minä itse en ymmärrä perhepetiä yhtään, mutta jos joku haluaa nukuttaa lasta vieressä/välissä niin tehköön niin. Mitä sitten jos vanhemmat eivät olekaan kotona, nukkuuko lapsi sitten hoitajan vieressä?

Itse olisin halunnut pystyä nukkua lapsen vieressä, koska se olisi ollut helpoin tapa hoitaa yöheräilyt MUTTA itse en pystynyt nukkumaan kummankaan lapsen kanssa koska olen tosi herkkäuninen, heräilin vähän väliä jokaiseen tuhahdukseen ja kärsin tosi pahasta unettomuudesta niin kauan kuin täysimetin ja lapset söi yöllä eli 6-7kk. Tämän jälkeen siirrettiin ihan oman jaksamisen vuoksi lapset vastakkaiseen lasten huoneeseen, olisin tullut hulluksi muuten unettomuuden takia! Helppo arvostella toisia jos itse ei kärsi unettomuudesta ja pystyy nukkumaan vauva kainalossa!

Mitäs jos ei ihmeteltäisi ja arvosteltaisi toisten tapoja nukkua? Eikö tärkeintä ole, että perhe löytää mahdollisimman nopeasti tavan tai tyylin, jolla kaikki perheenjäsenet nukkuvat hyvin ja heräävät aamulla virkeinä?

Olisikohan tämän avauksen vääntänyt ihminen jotenkin tunnevammainen, kun ei ymmärrä ja ihmettelee....ehkäpä hän on asperger, jonka mielestä vain yksi tapa on OIKEA ja hyväksyttävä ja muut ovat VÄÄRIÄ?