kadutko?
Oletko valinnut järkisuhteen rakkauden sijaan?
järki ja tunteet
20871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
sittemmin lähdin
Ja otin opikseni.
En! Luulin tehneeni niin, periaatteessa. Sitten myöhemmin tajusin toimineeni aivan oikein niin järjen, intuition kuin myös tunteiden mukaan.
...tietoisesti järkisuhteen, jota kesti 4.5 vuotta. En kuitenkaan kadu koska se oli silloin oikea valinta ja jokaisella ihmisuhteella on jokin tarkoitus elämässäsi. Näin tässäkin tapauksessa.
Mutta tunneihmisenä "vahingosta viisastuneena" valitsen seuraavaksi Rakkauden, mikäli osuisi kohdalle.
Aivan. Todellakin, todellakin, todellakin...
Ja kivaa päivää kultasiesi seurassa !
tämäkin äijä kullitteluineen. yes yes.
Mikä siinä on niin väärää? Pitääkö jokaisen nettikirjoittajan "rakastaa" sinua?
Valitsin järkisuhteen ja nyt kolmenkymmenen vuoden jälkeen olen tulisesti rakastunut ja todennut eläneeni ihanassa rakkausliitossa. Olen kokenut järjettömän rakastumisen 16 vuotta sitten toiseen ihmiseen mutta jo silloin tiesin että kenenkään muun kanssa minulla ei ole näin ihana elämä kuin tämän "järkisuhteen" ihmisen.
En, rakastin silloin, rakastan kai nytkin. En vaan saa toista mielestäni, rakastanko häntäkin. Koskaan en tule tätä tunnustamaan missään.
olen valinnut rakkauden. Sen löytäminen kesti aikansa, mutta onneksi en jäänyt niihin suhteisiin, joita sitä ennen oli (ei montaa eikä pitkäaikaisia). Itse asiassa se rakkaus löytyi juuri silloin, kun en edes etsinyt.
Ei kai nykypäivänä kovin moni enää mitään rakkaudettomia järkisuhteita valitse? Tiedän kyllä, missä tilanteissa saatetaan valita niin, mutta luulisin että suurin osa tekee ratkaisunsa tunnepuolen perusteella.
Miksi ap kysyt? Oletko itse tehnyt niin?
Valitsin järkisuhteen ja harmittaa vietävästi. Tietysti rakastan häntä jollain tavalla mutta en siten kuin pitäisi. Tuntuu että elämästä puuttuu jotain, oikea rakkaus.
intohimoinen tunne rakkaudesta loppuu aina suhteessa viimeistään kahden vuoden kuluttua. voi siis myös valita järkisuhteen kun sellaiseksi se rakkaussuhdekkin joskus muuttuu. ehkä on parempi keskittyä kumppanin hyviin piirteisiin, joita on esim. luotettavuus ja päihteettömyys :)
tämähän tietysti riippuu ihmisestä ja elämäntilanteesta. itse en kaipaa seikkailuja vaan rauhallista ja turvallista elämää. :)
Muotoaan, mutta ei se aina järkisuhteeksi muutu. Ja, jos muuttuukin on se alkuhuuma mahdollista palauttaa yhteisellä tahdolla. Joskus se rakkaus vain syvenee ajan saatossa. Sitä on vaikea saavuttaa jollei sitä ole suhteen alkutaipaleella ollut.
Intohimo ei kuole kahdessa vuodessa eikä polttava rakkaus jos oikeat ihmiset vain ovat toistensa kanssa suhteessa. Olen nimittäin itse kokenut sellaisen suhteen jossa rakkaus ja intohimo säilyivät vuodesta toiseen. Haaleaa, kumppanuussuhdetta taas ei mikään muuta intohimoiseksi tai rakkaudelliseksi jos se ei ole sitä alunperinkään ollut.
jos jo suhteen alussa toinen haluaa enemmän intohimoa mitä toinen on valmis / pystyy antamaan joku päivä se haalea alku huumakin hyytyy. huomaa asuvansa ihmisen kanssa jota voi verrata kaveriin, poikkeuksena se fyysinen toiminta, jonka jälkeen ei ole sitä intohimon tuomaa jälkihuumaa, on vain sellainen jep jep se oli sitten tällä erää siinä fiilis, joka meinaa tuoda silmiin kyyneleet kun muistelee niitä intohimon hetkiä jolloin tajunnan kerääminen jälkeenpäin kesti ja kesti sekä lisä bonusta siihen toi se että pääsi kaivautumaan toisen kainaloon, sai ihon ihoa vasten..
Olen olin silloin muutaman muksun yksinhuoltaja, ja ajattelin että mahdollisuudet on minimissa. Halusin vielä saada peheelämän, ed avioliitossa ei sellaista ollut.Ja pieleenhän se meni. Nyt keskiiässä olen löytänyt elämääni rakkauden.Nyt vasta tiedän mikä rakkaus on
Niinpä..näin se varmasti ajatteli sekin yh joka vei lasteni erokriisiä läpi käyvän isän.Nyt kun itse olen yh niin en todellakaan järkisuhdetta aloittais nimenomaan sen tähden kun olen lasten kanssa yksin.Niin toivoton tapaus en ole.Säliks käy sitäkin muijaa joka nappas eksäni ja samalla sääliks käy eks mieheni kohtalo.Joka niin isosti lähti ja kuitenkin saman tien meni perheeseen jossa on pienemmät lapset.Rakkautta se ei ole..nyt vaan kaiken pitäisi mennä niin kuin herra haluaa ja uusperheelle on hyvä.Tätä mallia en omille lapsilleni siirrä.Miehiä ehdin tavata kun lapset on isällään.Perhe-elämä oli ja meni.Toisaalta ihan hyvä näin.Olen itsenäinen ja vapaa.
Jokainen tekee virheitä elämässä. Tein ja myönnän niitä. En kuitenkaan ole kenekään miestä viennyt , ja voin sanoa etten todellakaan tiennyt mikä rakkaus on, tai mikä se ei ole ennen kuin kohtasin rakkauden ,
"vei lasteni erokriisiä läpi käyvän isän"? Siis olitte eroamassa, ja toinen nainen "tuli ja vei miehesi"? Anteeksi, mutta jos on eroamassa, on toki vapaa valitsemaan kenen kanssa haluaa jatkaa elämäänsä. Ja niin on muuten silloinkin, kun on vielä naimisissa.
Ihminen on vapaa päättämään omasta elämästään ja vapaa muuttamaan sen suuntaa niin kauan kuin on elossa. Oli naimisissa, kihloissa tai mitä vain. Meillä on vain yksi elämä, ja jokainen tekee omat, joskus raskaatkin, päätöksensä sen mukaan kuin parhaaksi katsoo.
Voihan sitä tietysti elää kuihtuneessa tai huonossa suhteessa ikuisesti ja rakastaa samalla toista, vaikka kymmeniä vuosia. Mutta onko se kenenkään kannalta järkevää? En haluaisi oman puolisoni valitsevan sellaista, jos rakastaisi toista. Haluan puolison, joka rakastaa minua.