Aloin vähän miettimään elämääni taaksepäin ja epäilemään saamaani diagnoosia. Minulla on diagnosoitu kolme kertaa elämässäni vakava masennus ja olen käynyt kaikenlaisissa terapioissa sun muuta mutta oireet ovat aina palanneet eli tervettä minusta ei ole saatu. Olen nyt 35-vuotias.
Muistan ensimmäisen vakavan masennuksen tulleen 17-vuotiaana ja sitä edelsi lähes puoli vuotta jonkinlaista "euforiaa". Olin ihan käsittämättömän onnellisessa mielentilassa ja laihduin 10 kiloa, ajattelin että tämä on sitä nuoruuden onnea ja euforiaa. Nostin keskiarvoni 9,2:een ja urheilin paljon ja olin euforinen ja onnellinen,
Sitten tuli syvä masennus ja ihmettelin mihin se nuoruuden euforia katosi. Menin psykiatrille ja alettiin kaivaa "traumoja" lapsuudesta jonka takia olisin masentunut. Sitten sain masennuslääkityksen ja euforia tuli jälleen päälle ja laihduin 15 kiloa.
Kävin terapiassa ja mieliala pysyi melko tasaisena pitkään, mutta masennusjaksoja tuli silloin tällöin. Jossain vaiheessa lääkitystä vaihdettiin ja euforia tuli taas.
En ole koskaan ajatellut näitä euforia-jaksoja minään ihmeellisenä asioina vaan olen aina odottanut että se "olo" eli euforia taas tulisi. Viime aikoina näitä euforioita ei ole enää esiintynyt ja olen ihmetellyt milloin taas "lähden käyntiin". Voisiko nämä euforia-jaksot todellisuudessa olla jotakin hypomania -tyyppistä.
Olen alkanut siksi ajatella että tämä on jotakin muuta kun masennusta koska koska mitkään terapiat eivät tätä tunnu parantavan ja en mielestäni ole mitenkään traumaattista lapsuutta elänyt.
Muistan ensimmäisen vakavan masennuksen tulleen 17-vuotiaana ja sitä edelsi lähes puoli vuotta jonkinlaista "euforiaa". Olin ihan käsittämättömän onnellisessa mielentilassa ja laihduin 10 kiloa, ajattelin että tämä on sitä nuoruuden onnea ja euforiaa. Nostin keskiarvoni 9,2:een ja urheilin paljon ja olin euforinen ja onnellinen,
Sitten tuli syvä masennus ja ihmettelin mihin se nuoruuden euforia katosi. Menin psykiatrille ja alettiin kaivaa "traumoja" lapsuudesta jonka takia olisin masentunut. Sitten sain masennuslääkityksen ja euforia tuli jälleen päälle ja laihduin 15 kiloa.
Kävin terapiassa ja mieliala pysyi melko tasaisena pitkään, mutta masennusjaksoja tuli silloin tällöin. Jossain vaiheessa lääkitystä vaihdettiin ja euforia tuli taas.
En ole koskaan ajatellut näitä euforia-jaksoja minään ihmeellisenä asioina vaan olen aina odottanut että se "olo" eli euforia taas tulisi. Viime aikoina näitä euforioita ei ole enää esiintynyt ja olen ihmetellyt milloin taas "lähden käyntiin". Voisiko nämä euforia-jaksot todellisuudessa olla jotakin hypomania -tyyppistä.
Olen alkanut siksi ajatella että tämä on jotakin muuta kun masennusta koska koska mitkään terapiat eivät tätä tunnu parantavan ja en mielestäni ole mitenkään traumaattista lapsuutta elänyt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan hyvin voi olla. Kannattaa kertoa huolestaan lääkärille.
Voi olla. Itsekin huomasin euforiat vasta jälkikäteen.
Lisäys: jos hypomania/mania tulee masennuslääkeistä voi se olla merkki biposta samoin kuin se, että masennuslääkkeet ei toimi.
Entä jos masennuslääkkeiden käyttö aiheuttaa masennuksen? Onko silloin kyse mahdollisesti biposta?
Sain SSRI-lääkkeen paniikkihäiriön hoitoon ja sen jälkeen alkoi masennus. Ei ole kyse mistään "lääkkeen aloitus saattaa pahentaa ahdistusta ja masennusta" -ilmiöstä vaan aluksi olo oli ihan hyvä, mutta about kuukauden päästä lääkkeen aloituksesta alkoi ilmetä masennusoireita.