Syyllistyin hirviömäiseen mustasukkaisuuteen ja sen mukana tuomiin muihin sairaalloisuuksiin. (Väkivalta, narsismi, alistaminen..) pilasin elämäni.
Hyvin raastavaa ollut vuosia eron jälkeen, en koskaan tule antamaan tätä itselleni anteeksi, se mitä eninten rakastin ja vaalin, tuhosin sen järjestelmällisesti ja tietoisesti.
Vaikken anteeksi koskaan saakaan niin tiedä että olen äärettömän pahoillani että kaikki ne unelmat murskautui ja haaveet mureni. Olen niin pahoillani. Kaikesta.
Hyvin raastavaa ollut vuosia eron jälkeen, en koskaan tule antamaan tätä itselleni anteeksi, se mitä eninten rakastin ja vaalin, tuhosin sen järjestelmällisesti ja tietoisesti.
Vaikken anteeksi koskaan saakaan niin tiedä että olen äärettömän pahoillani että kaikki ne unelmat murskautui ja haaveet mureni. Olen niin pahoillani. Kaikesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä, mitä sanoa. Jotain tuollaista aavistelinkin olevan tragediasi taustalla. Jaksamista, lähetän sinulle lämpimiä ajatuksia ja voimaannuttavia virtuaalihaleja.
Mustasukkaisuus on todella helvetillinen tunne ja voima: olen sitä itsekkin kokenut. Ja eihän sairaaloinen takertuminen tunne-elämässä ja toiseen sairaaloisesti koukutuminen ole todellista rakkautta. Kukapa sen selittää, että miksi toisilla on psyykeessä taipumus "rakastua" ja kiintyä hullun lailla toiseen ihmiseen. Siinä tuhoutuu oma ja toisen elämä ja on vain orjuuden vankila.
Se on vain niin, että mahdollisesti sama on edessä ja toistuu jos uusi valloitus osuu kohdallesi.
Ehkä tällaisten persoonallisuuksien on parempi pysyä yksin. Silloin on henkisesti vapaa.
Et ole tyypillinen narsisti. Narsisisti ei koskaan itse tunnista luonteensa häiriötä. Hän on sokea sille. Sinulla on taustalla moottorina mustasukkaisuus.
Mustasukkaisuus on vain mielentila josta voi päästä yli. Uskaltaa irrottaa, päästää irti ja luottaa että asiat menee omalla painollaan eikä tarvitse hallita, silloin pitäisi helpottaa.