Asustaa uusioperheessä johon kuuluu minä, mieheni, poikani ja joka toinen viikko mieheni poika myös. Minun poika on jo armeija ikäinen ja miehen poika ala-asteikäinen. Meillä molemmilla on tyttäret jotka asuvat jo omillaan, mutta opiskelevat ja apua kaipailevat vielä jonkin verran. Nyt tyttäreni sai kesäksi työpaikan läheltä meitä ja on tulossa asustelemaan tänne kesän ajaksi. Miehen tytär asuu samalla paikkakunnalla kuin mekin. Mies ei ymmärrä miksi tyttäreni saa tulla meille eikä edes ruokarahaa häneltä vaadita. Hän kokee oman tyttärensä jäävän paitsioon. Hänen tyttärellään ei ole syytä tulla meille majailemaan eikä tietty siksi halua kun ei ole vastaavaa tarvettakaan. Miehen mielestä hänen tyttärelle pitäisi jotenkin hyvittää tämä etu jonka minun tytär tässä saa. Onko se reilua että hänelle maksetaan ruokarahaa? Yritin sanoa miehelleni että hänen tytär on meille yhtä tervetullut syömään avomiehensä kanssa vaikka joka päivä halutessaan. Pitäiskö mun pyyttää mieheni mieliksi tyttäreltäni ruokarahaa? Tiedän ettei hän ole kova syömään eikä varmaankaan joka ateriaan täällä ilmaiseksi syö. Tuntuu pahalle että tälläinen asia saa näinkin ison riidan aikaiseksi. Kerrottakoon vielä että itse käyn työssä ja tienaan suht saman verran miehen kanssa. Oma poikani taas tällä hetkellä majaileen isänsä luona koska hänellä vastaavasti sieltä lyhyempi matka työhön ja tyttöystävälleen. Eli kuuluuko meidän yhteisistä rahoista rahoittaa kenen ruokailut? Meillä on iso talo eli ei tilanahtauskaan ole ongelma. Mies ei suostu muuttamaan kantaansa ja mäkään en suostu opiskelevalta tyttäreltä rahaa pyytämään. Tiedän että hän osallistuu kotitöihin yms. pyydettäessä.
Mikä neuvoksi?
eroko se vaihtoehto?
19165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kysy mieheltäsi, että sitten kun hänen poikansa täyttää 18v, mutta asuu teillä vielä joka toinen viikko, niin pyydättekö häneltäkin sitten ruokarahaa. Mikäli mies vastaa että tietenkin pyydätte, niin silloin miehesi ajatusmalli on tasa-arvoinen lapsianne kohtaan. Vaikkakin minun mielestäni aivan kumma ajatus joka tapauksessa.
Itse en koskaan pyytäisi ruokarahaa lapsiltani, jos minulla ei siihen olisi taloudellisesti pakottavaa tarvetta. En myöskään pyytäisi ruokarahaa koskaan mieheni lapsilta. Samat säännöt kaikille, on ne sitten mitä tahansa.
Ei kukaan täysikäinen enään tramppaa vuoroviikoin vanhemmillaan.
Minusta jo täysikäisten lasten on aika opetella ottamaan vähän vastuuta ittestään ja muistakin ja jollei mitään maksa olemisestaan niin ainakin kotitöitä pitää ruokas eteen tehdä, oli sitte kenen mukuloita hyvänsä, jos kerran töissä on ja palkkaa saa.
Luusereita on jo ihan tarpeeksi tässä maassa.
Kirjoitinko epäselvästi? Tämä tyttäreni ei ramppaa vuoroviikon enää. Oli 17v. kun muutti omaan asuntoonsa jossa asuu yhä. Nyt opiskeluun kuuluu että pitää saada alakohtaista harjoittelua kesän ajan. Sitä ei saanut opiskelupaikkakunnaltaan ja siksi pitää kesäaika asua muualla ja kun me satutaan asumaan paljon lähempänä tätä työpaikkaa hän tulisi meille. Jos luuseri on sellainen ketä opiskelee ja käy talviaikanakin omassa opiskelukaupungissaan töissä että pärjää, sitten hän on sitä. Kovat vaatimukset sinulla omiasikin kohtaan ilmeisesti. Kotitöistä kerroin että varmasti niitä tekeekin. Mukavaa kesää sinulle ja lukiolaisellekin. :-)
Kato vähän kelle vastaat tuo "lukiolaisten mutsi vastasi tolle edelliselle.
Onhan se nyt epäoikeudenmukaista, että toisen aikuiset muksut tulee asumaan teidän kotiin joka ei ole yksin sinun kotisi, ei missään saa ilmaiseksi asua.
Sitte ihan eri asia, jos tämä olis ydinperhe ja koti synnyinkoti, tai kuitenkin omien vanhempien koti.
Eli jos vanhemmat ovat eronneet, lapsilla ei kuulu olla enää omien vanhempien luo menemistä? Melko surullista. Näitä erolapsia kun alkaa olemaan melko paljon. Ajattelen ennenkin niin että jos vanhemmat solmivat uusia liittoja pitää näiden uusien, mukaan luen itsenikin, ottaa huomioon nämä edellisten liittojenkin lapset. Oma valinta on olla yksin jos siihen ei kykene. Erosta kuuluu jälkeläisten kärsiä mahdollisimman vähän. Pitääkö joka asiassa ajatella vain ja ainoastaan näiden ihmisten ketkä eronneet ovat etua? Jokainen vois ottaa vähän enemmän huomioon toisiakin, tää maailma olis niin paljon parempi paikka. Eikä toki tämä ole yksin mun koti mutta eikös mullakin joku sanavalta täällä pitäis olla? Ei mun mieheltä ole vaadittu siivoamaan tai muutenkaan vaivaa näkemään mun lasten eteen. Hän osaa jo itse korjata jälkensä ja varmasti hän käy kaupassa yms. tarvittaessa. Kyllähän mäkin sen hyväksyn että hänen lapsi asuu täällä ja koska on pienempi hänestä on enemmän kuitenkin työtä hyvässä mielessä ja hänen kulut ovat tietenkin suuremmat ja mun pussista niitäkin maksetaan. Eikä tänne ketään ole muuttamassa kaikkineen tavaroineen määrittelemättömäksi ajaksi. Hänellä opiskelupaikkakunnalla kuitenkin oma koti mihin palaa kesän jälkeen.
Älä saivartele, nyt on kyseessä uusperhe ja sinun täysikäinen lapsesi joka tulee ehkä asumaan kesäksi sinun ja sinun miehesi taloon ja sinä haluat, että hän ei maksais mistään mitään teillä ollessansa, ja sun miehesi ei tykkää siitä ettei mitään asumisestaan maksa teidän talossa.No, ehkä sinä maksat hänen asumisensa.
Tottakai käydään ja ollaan tekemisissä , mutta ukkosi ei tykää et asumaan tulee koko kesäksi eikä maksa siitä aikuinen ihminen..
Sun miehesi lapsihan on alaikäinen ja on teillä joka toinen viikko ja hänestä huolehtii myös pojan äiti.
Sanavaltaa on myös sinulla ja samanverran sanavaltaa myös miehelläsi teidän pitää nyt joku kompromissi tehdä, mutta sun aikuisella tyttärelläsi ei ole sanavaltaa.
Kukas on sanonut että mun tyttärellä pitäis olla sanavaltaa? Ei hän tänne tulisi majailemaan jos sanoisin ettei se käy. Eikä mun tartte pyyttää häneltä ruokarahaakaan. Mies toki voi pyyttää mutta eihän täällä sitten muutkaan täysikäiset voi syömässä ilmaiseksi käydä. Käyn itse töissä ja palkkaa saan saman kuin mieheni. Rahat laitetaan samaan kasaan josta ostetaan huusholliin ruokaa yms. Tästä rahasta rahoitetaan hänen pojalleen vaatteet, syömiset ja muut menot. Itse en ole suuriruokainen. Mielestäni siis maksan puolet niistäkin ja jos tarkkoja ollaan eihän se välttämättä niinkään kuuluisi olla. Koska näin on voin mielestäni olettaa että voin tarjota jälkikasvulleni myöskin ruokaa. Kerrottakoon vielä ettei hän suinkaan meidän ruokapöydässä joka ateriaansa edes halua syödä eli melko pienistä kustannuksista kyse. Joka kerta kuitenkin sitä ruokaa tehdään ylimääräistä väkisinkin ja se heitetään roskiin kuitenkin.
Juu eroa jollet osaa tuota kauhiaa ongelmaa ratkoa.
Toivottavasti osaat erota, tai kysy sitäkin täältä.
kiitos vastauksestasi paljon. Ongelma on se että tämä etu minkä tyttäreni saisi pitäisi hyvittää hänen tyttärelle jotenkin. Hänen tytär osti avomiehensä kanssa juuri asunnon ja sinne pitää jotain pikku remonttia tehdä ja mieheni toki remonttitaitosena auttaa ja antaa materiaaleja mitä hänen varastosta löytyy ja minun mielestäni vaikka kustantaisikin niitä. Mun ajatusmalliin ei oikein sovi että jokaiselle pitäisi antaa samaa apua samaanaikaan. Kummalle tuntuis sekin että alettaisiin ruokakasseja toiseen huusholliin viemään vaan siksi että yksi ehkä saa tässä tilanteessa meiltä ruokaa ja majapaikan ilmaiseksi. Olen aina ajatellut että ruokaa saa meillä jokainen lapsi/jälkeläinen ketä paikanpäällä ruoka-aikana on. Ehkä ajatusmalli on iskostunut itseen jo omilta vanhemmilta. Ikinä ei ole kielletty omien vanhempien luo menemästä ja aina on oma avain heille annettu, vaikka aikuinen ja omassa kodissa asuva oliskin ollut. Musta tuntuu etten kertakaikkiaan jaksa kinata tälläisistä asioista.
Ota huomioon, että tää teidän koti on miehesikin koti, ihan eri ,jos olisitte ydinperhe, mutta nyt teillä vain omia lapsia ei edes yhteisiä.
Et sinä voi yksin päättää kuka kullonkin tulee teille asumaan vaskiitetta, ensinnäkin sun aikuisen tyttös pitää keskustella myös sun miehesi kanssa tästä asiasta, ette te tyttäresi kanssa voi tuota yksin päättää.
Mielestäni lapsia tulee tukea tarpeen mukaan riippumatta siitä, onko kaikki lapset yhteisiä vai ei. Harvoin lapsillekaan tulee tilannetta, jossa molemmat tarvitsevat apua ja tukea juuri samaan aikaan. Esim. puolisollani on sisko, joka on suurin piirtein samanikäinen kuin mekin ja perheellinen. Häntä ja hänen puolisoaan ovat vanhemmat tukeneet paljon taloudellisesti, eikä siinä ole mitään vikaa. Ei puolisoni ainakaan koe, että häntä syrjittäisiin. Vaan tärkeintä on tieto, että apua saa kun sitä tarvitsee. Mutta nyt meni vähän asian vierestä... Siis mielestäni lapsia tulisi tukea sen mukaan, milloin ja mitä apua tarvitsevat ilman että sitä tarvitsisi toiselle lapselle korvata. Poislukien ehkä ennakkoperinnöt etc.?
Itsellä myös uusperhekuvio ja ei tulisi mieleenkään muu vaihtoehto kuin tukea ja auttaa jokaista lasta tilanteen vaatimalla tavalla. Mielestäni, jos teillä on tilaa ja kyse on vain ruoasta ja asumisesta, niin itse antaisin lapsen kesän asua luonani. Oletteko kysyneet, mitä miehen tytär, joka asuu poissa kotoa, asiasta ajattelee? Luulen, että hän on tyytyväinen siihen kun saa apua myös itsekin silloin kun sitä tarvitsee?
En mä kyllä käsitä, miksi tyttären pitäisi asumisesta maksaa, jos se talo on joka tapauksessa perheen käytössä ihan samalla tavalla ja samoin kuluin. Ruokakuluihin voi osallistua jonkin verran ja tietysti tekee kotitöitä sen mukaan, että on aikuinen ihminen. Tässä on nyt kyse taas lapsipuolen asemasta! Miehelle se vaimon tytär ei ole mitään, vaan pelkkä riesa joka tulee sinne omaan kotiin vaikka sitä ei sinne kaivattaisi yhtään.
Ennakkoperinnöistä jne. kuitenkin sen verran, että uusperheissä on hyvin vaikea noudattaa tasapuolisuutta. Perinnöt menee veri-/adoptiosukulaisuuden mukaan ja monillahan on esim. isovanhemmat sulkeneet perinnöstä pois lapsensa puolison ja tämän lapset muiden partnereiden kanssa.
Mitä horiset, perinnönjako on tasapuolinen ainahan lapset perii omat vanmenpansa siis oman äitin ja isän, et kai nyt kuvittele, että uusperheissä perintö menis uuden puolison lapsille ja omat jäis ilman, tai et se jaettais täysin vieraiden kanssa. .
Isovanhemmat tekee ihan oikein ,jos pois sulkee perillisensä puolison ja varsinkin sen toisen tai kolmannen , joiden kanssa ei perillisellä ei edes ole yhteisiä lapsiakaan ja sukuun kuulumattomat puolison lapset, joilla ei osaa eikä arpaa heidän omaisuuteensa ja jokainen täyspäinen tekee omaisuudelleen niin, kun tahtoo vaikka ryyppäävät kaiken pois ja perilliset jää nuoleen näppejään.
Ei se ole sen tytön koti ,sillähän on oma koti toisessa kaupungissa ja ehkä hänen isä elää siinä kodissa missä hän on syntynyt.
Minulla kun ei ole lapsia niin mentin koko perinnön vaikka 15v asti maksoin ruokarahaa kotiin. Kukaan lapsenlapsista ei käy töissä vaan elää yhteiskunnan siivellä. Minä hoidin vanhuksia ja siivosin paskoja nuorena jo kun nyky kakarat eivät tee yhtään mitään.
Näitä luuseri lapsenlapsia pitää auttaa hamaan asti jotta ne saavat käydä zumbassa ja kaikessa hömpässä Vaikkeivat tienaa yhtään mitään. Kalliit harrastukset ovat kaikilla jotka eivät tienaa yhtään mitään. Montaa koiraakin on varaa ruokkia ja isovanhemmat maksaa. Minua lapsetonta koitetaan hyväksikäyttää niin että alkaisin kustantamaan hilavitkuttimet joka kakaraperheeseen. Sukulaisuhteita ei saa olla muuta kuin ole hyväksikäytettävä ja jo ei ole niin et ole mitään eikä edes tunneta.
Menkää hoitoon jos täytyy tapella centilleen kuka saa mitäkin.
Minulla sisar on hödynnättynt koko suvun rahat niin etten saa mitään kun vanhempani kuolleet. Ne ovat takaajina sisaren loistokkaalle elämälle.
Ukkomiehet lähtee baarista sata varmasti sisareni (narsistin) kimppaan. Nainen esittää "äitiä" ja oikein täydellistä ihmistä. Koko ajan jutellaan ja jutellaaan jotta narsisti saa tyhmän koukkuun.
Kyllä minulta pyydettiin rahaa ja puolet tienesteistä sai antaa kotiin. Toiset sai ajokorttia varten säästää niin minä ruokin vanhempani. Olin niin tyhmä että suostuin.
Äitiäni ihmeteltiin töissä kuinka noin varakas yksinhuoltaja oli ja minut pakotettiin töihin heti kun peruskoulu loppui. Ennen sitä jo kakaranvahdiksi kesäisin jotta sai kengät.
Järkyttävää tämä " minun lapset sinun lapset, sun ei syö mun syö miksi et maksa minä maksan, mitä maksan mää maksan enempi... jne...
NUO ASIAT ON PITÄNYT SELVITTÄÄ JO ENNENKUIN LYÖ HYNTTYYT YHTEET ERONNEEN PERHEELLISEN KANSSA!!!
Jos yhdessä asutaan ydessä maksellaan. On täys tynnyristä nostettu, jos aletaan laskemaan kuka maksaa mitä maksaa ja kumpi enempi kumpi vähempi.....!!!!!
Raha on vaihdannan väline, sillä et voi ostaa onnea ja yhteiseloa. Mitä väliä vaikka toinen maksaa tonnin enempi kuin toinen??? Mihin sitä rahaa säätellään? Se pitää käyttää nyt eikä ensivuonna.
Meillä ei ole koskaan laskettu kumpi maksaa enempi kumpi vähhempi, tosin olemme perhe jossa ei ole toisen kakaroita, vaan omat lapset, mutta silti jos mies maksaa minun elämisen, niin voi olla että joskus maksan minä hänen! Kuka tietää.. elämä on lyhyt mittimiseen siitä kumpa maksaa... KAIKKI MAKSAA!
Meille tuli asumaan kesätöiden ajaksi mieheni opiskeleva tytär. Ei maksanut ruokarahaa emmekä pyytäneet. Meillä asuu pysyvästi myös minun tyttäreni, joka on vasta 15.
Asumiskulut on normaalisti jaettu siten, että minä maksan juoksevista kuluista 2/3, ruokarahaa hiukan miestä enemmän. Meillä on erillinen taloustili, jonne ruokarahat maksetaan. Tämä on toiminut oikein hyvin, eikä ketään kaltoin kohdella.
Kun miehen tytär oli meillä, mies maksoi vastaavasti taloustilille hiukan enemmän.
Jos miehesi haluaa maksaa muualla asuvalle lapselleen jotain, miksi hän ei saisi niin tehdä? Kumpikin vastaa omista lapsistaan, eikö totta? Sinulla ei ole velvollisuutta osallistua tähän hyvittelyyn. Ei miehelläsikään ole vastaavasti velvollisuutta osallistua tyttäresi kuluihin.
Voitko tehdä laskelman normaaleista kuukausikuluista, jakaa sen/henkilö ja tehdä sen perusteella arvion, minkä verran sinun pitäisi lisätä omaa osuuttasi kuluista kesän ajaksi? Tietysti sitten, kun sinun poikasi muuttaa pois, laskentaa täytyy vastaavasti korjata.