Skorpionimiehistä

Hmm.. Joko ei ole kaurisnaisia joilla kokemuksia skorpionimiehistä tai sitten he ajattelivat, että kyllä yksi kauris aina skorpionin päihittää, joten turha vastata. Yritetään itse sitten pähkäillä näitä suhdejutskia..

Heissan, kokemusta on 17 vuoden ajalta...
ja voisi sanoa että meno on kyllä välillä aika töyssyistä.En kyllä voisi kuvitellakkaan että minulla olisi parempia miespuolisia ystäviä.Ainakin tämä skorppari on sen verran pisteliästä sorttia.Ei sitä nyt joka asiassa periksi tarvitse antaa, mutta välillä pääsee helpommalla kun myötäilee hiukan. Ja ei varmaan suhdetta, missä ei tarvisi luovia hiukan ja ajatella toistakin.

Toivotavasti tästä apua vaikkakin tämä on toisin päin: isäni(kauris) oli äitini (skorppari) kanssa yhdessä onnellisesti 16 vuotta, eli aikas kauan...Vaikka teillä toisin päin, niin uskon toimivan:)

Mulla ei ole oikein kokemusta siitä, etä pitäis miespuoliset tystävät jättää tai mitään. Oon vielä miesvaltaisella alalla, joten niitä miespuolisia kavereita on aika paljo.

Monta kertaa päivässä kyllä soitellaan ja jos joskus unohtaa kertoo, että mihin lähtee ja autoa ei ookaan pihassa, niin heti puhelin soi, että missä oot. Mutta musta se on ihan sulosta tavallaan! Se vähän ärsyttää, että skorpparivastapuoleni saa mennä miten vaan, vaikka aika hyvin se kertoo missä menee, koska tietää, että tenttaan kumminki! Mutta periaatteessa mä oon talutushihnassa hiukan. Mutta pidän päätäni ja puoliani, joten eipä tuo haittaa.

Mutta hyvin meillä kemiat toimii, vaikka on ikäerooki lähemmäs 10 vuotta... Yhdessä on oltu reilut 2 vuotta ja perhettä perustamassa ja yhteen muuttamassa, eli vakavaa on tää ekan kerran mun elämässäni. Todella. Toivottavasti yhdessä ollaan 'kunnes kuolema meidät erottaa'.

itse selvisin sillä että katkaisin kaikki yhteydet miesystäviini. kyllähän se kirpaisi, vaikka olikin vain yks kunnon mieskaveri, ja sekin vain kaksivuotinen kirjekaveri. oli kuin veli minulle vaikka ei oltu koskaan nähtykkään. että aika äärimmäisyyksiin asti ne skorpparit haluaa toisen omistaa ihan kokonaan. ja muitten juttuja kommentoin sen verran että ei se mitään haitannut vaikka olikin välillä menossa minne halusi kun luottamus oli kunnossa. ja sitä energisyyttä ja päättäväisyyttä tuli ihailtua kun itse olen niin rauhallinen.

mutta kun oli aika kaukosuhde, niin sitä ei sitten se kumminkaan kestänyt kunnes olisin ammatin saanut ja voinut samaan maahan hänen luo muuttaa. kestettiin kumminkin reilut kaks vuotta. ja nyt mietinkin että uskaltaisiko enää toista skorpparia kokeilla, ihan omasta maasta tällä kertaa. onnistuisi tuo vähän paremminkin suomeks kun saksaks.. vaikka en muutenkaan paljon puhu.. mutta lypsäminen auttaa aina. mitäs ihmiset luulee, olisiko se vähäpuheisuus ongelma? Olen nouseva rapu.