joo, nyt kyllä vituttaa yhtä paljon kuin edellistä kirjoittajaa. On se vaan kumma, kun iitse meinaan hakea lääkikseen tulevana keväänä ja aina vaan ympärillä olevat ihmiset hokee että oletko nyt ihan varma, en usko että se on sun juttu, sulle sopisi mielummin joku taideaaine/psyka jne.
Onko jollakulla ollut samanlaisia ongelmia?
Tosi kannustavaa. Johan tässä kohta alkaa pää kääntyä kun toiset hokee tollasta...
Syyt noihin kommentteihin on sellasia, että olen harrastanut ja opiskellutkin jotain taidejuttuja, nyt opiskelen terveysalaa, ja lukiossa en ollut kovin luonnontieteellis -suuntautunut.
Onko jollakulla ollut samanlaisia ongelmia?
Tosi kannustavaa. Johan tässä kohta alkaa pää kääntyä kun toiset hokee tollasta...
Syyt noihin kommentteihin on sellasia, että olen harrastanut ja opiskellutkin jotain taidejuttuja, nyt opiskelen terveysalaa, ja lukiossa en ollut kovin luonnontieteellis -suuntautunut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hitto, hae lääkikseen! Lääkärin ammatti on ehkä paras, minkä ihminen voi itselleen hommata:) Jos et viidennellä yrittämällä pääse, niin sitten suosiolla muualle. Mutta jos jaksat taistella itsesi sisään, niin paikka on sinulle varmasti oikea.
Minulle sanottiin muinoin lapsena, että en pystyisi lääkäriksi, ja edelleen harmittaa että uskoin, vaikka olen jo pitkällä toista ammattia hankkimassa.
Mutta joo... sinne hakisin jos olisin sinä.
On hyvä huomata, ettei kenellekään ole vain yhtä oikeata ammattia, vaan useimmat viihtyisivät monilla, jopa merkittävästi toisistaan poikkeavilla aloilla. Se, mihin koulutukseen saati sitten työtehtäviin pääsee tai joutuu, on aina enemmän tai vähemmän sattumaa tai koulutukseen hakeutumisvaiheen mutu-tietoa. Hyvin harva koulutukseen hakiessaan todella tietää, mitä tietty ammatti todella on tai haluaako siinä "isona" työskennellä.
Mutta, kuten sanottua, ei sitä nyt niin tarkkaan tarvitsekaan tietää.
Lukion jälkeen kakki luulivat että pyrin johonkin taidekorkeakouluun, kun sain vain kymppejä kuviksesta ja pari stipendiaakin. Mutta menin opiskeleman tietotekniikkaa, mikä tuntui sillä hetkellä fiksulta ratkaisulta. Ja nyt 3 vuoden opiskelun kyllä vituttaa, etten mennyt opiskeleman taidetta. Kun vielä en pääsyt ekalla yrityksellä joten yksi välivuosikin meni hukkaan, yhteensä 4 vuotta, ja edessä vielä ainakin yhtä paljon kun opinnon venyvät, koska ala ei kiinnosta enää. Sivuaineena haluaisin suorittaa jotain taidekursseja, mutta nyt pelkään etten pääse, kun en ole harrastanut taidetta lukion jälkeen.
kerrot että et ole tytyväinen tietotekniikan opiskleuihin, ja haluaisit taidetta mielummin. No, miät nyt olen ystävieni kanssa jutellut ja itsekin jonkun aikaa valokuvausta opiskellut niin voinpa kysyä: Olisitko aivan varmasti onnellinen kituuttaessasi todella huonolla palkalla? Taiteenopsikelu on varmasti kivaa(ja ystäväni kehuvat sitä mielenkiintoiseksi), mutta valmistumisen lähestyessä alkaa työtilanne huolettaa. Mietin, että voithan hyödyntää taideosaamistasi vaikka opiskelisitkin tietotekniikkaa.Ja voithan pitää taitoja ylllä harrastamalla taidetta ja sitten myöhemmin kun saat rahaa työstä niin sinulla on ehkä enemmän rahaa panostaakin taiteen opiskeluun. nimittäin eipä se kovin hohdokasta ole kun joutuu soittamaan äitille että laittaa rahaa filmeihin kun muuten ei saa koulutehtäviä tehtyä...
Ei kannata välittää muiden kommenteista. Itsekin kuulin kaveriltani usein "luuletko tosissasi pääseväsi opiskelemaan" ym. samantapaisia kommentteja kuin hain yhteen kouluun. Raivostuttaahan tuommoiset kommentit joskus mutta kannattaa yritää jättää ne omaan arvoonsa. Helppoa se ei aina ole, mutta kun sen kerran oppii ei enää välitä paskanpuhujista.
Itse olen jo toista vuotta lääkiksessä ja yhä edelleen saan kuulla kommentteja, kuinka paljon paremmin sopisin eläinlääkäriksi. Samaa sain kuunnella jo ennen lääkikseen pyrkimistäkin. Ihmis-lääketiede tuntuu kyllä ihan omalta alalta, mutta kuitenkin noita vihjailuja kuunnellessa tulee joskus mieleen, että tulisinko sittenkin paremmin juttuun eläinten kanssa... On niin vaikeaa olla kuuntelematta muita.